Halloween

Vielä ehtii kirjoittaa yhden postauksen lokakuun puolelle! Aihekin on näin kuun loppuun sopiva, eli Halloween. Vaikka varsinainen Halloween on nyt viikonloppuna, itse juhlin sitä jo keskiviikkona. Meidän ainejärjestö järjesti nimittäin Halloween-aiheiset bileet yhdessä logopedien ainejärjestö Communican kanssa, ja paikkana oli tuttuun tapaan Kaarle. Siellä on jotenkin sellainen sisustus jo valmiiksi, ettei paljon koristeita tarvita, ja se on myös sopivan kokoinen vähän pienempien ainejärjestöjen bileille. Me hengailtiin meillä ennen kuin siirryttiin keskustaan, ja täällä oli muun muassa Darth Vader, viikinki, kissa, sekä valtavan minecraft-laatikkopään omaava heppu.

Entäs minä sitten? Menin tänä vuonna jälleen vähän pienemmällä budjetilla, sillä ainut asia joka piti hankkia asua varten oli taikasauva - joka sekin maksoi kolme euroa ja oli täydellinen. Olin siis noita suoraan Tylypahkasta! Mulla oli valkoinen kaulunpaita ja musta hame omasta vaatekaapista, ja samoin sieltä löytyi kraka ja viitta. Punaoranssi kravaatti on ostettu joskus joitain juhlia varten, ja se on itse asiassa jopa Pieces-merkkinen tytöille tarkoitettu kravaatti :D Viitta puolestaan on ollut mulla ala-asteelta asti, kun olin ykkös- tai kakkosluokalla Ron Weasley joissakin naamiaisissa. Vieläkin se oli sopiva ja ylettyi pohkeen puoleen väliin; en sitten tiedä kuinka pitkä se oli aikoinaan. Siinä on myös pitkähköt hihat ja huppu ja jopa nappi kiinni laittamista varten, joten se oli täydellinen asuani varten! Koska kravaattini oli punainen, olin tietysti Rohkelikko, mutta en kukaan erityinen, koska en tiedä ketään blondia rohkelikkoa :D Laura puolestaan oli kissa, ja keksittiin sitten että hei ollaan pari, ja Laura oli mun animaagimuoto! Edellisvuosista poiketen en hoksannut ottaa kuvia ihan kameran kanssa, vaan asu on tallennettu ainoastaan puhelimella... Pitäisi tosissaan ryhdistäytyä asian kanssa!

Ilmeisesti parina esiintyminen kannatti, koska ensimmäistä kertaa Verban Halloween-bileissä päästiin pukukilpailun finaaliin, jee! Olin kyllä niin mielissään, ja myös yllättynyt, koska en tänä vuonna panostanut asuun juuri lainkaan. Toisaalta Kaarlessa ei kyllä ollut niin paljon pukeutuneitakaan, tai ainakaan sellaisia, jotka olisi kunnolla laittautuneet: oli siellä rosvoja, painija, Bilbo Reppuli joka oli muuten tosi hieno ja olisi ansainnut päästä finaaliin!, Minni-hiiri, zombeja, vampyyrejä, sugar skull -henkisiä kasvomaalauksia, ja Back to the future-hahmo, ja varmasti paljon muita joita en huomannut tai muista. Finaalissa oli meidän lisäksi Darth Vader joka oli siis meidän kaveri KP, Scare Crow sekä juurikin se laatikkopäinen heppu eli Lauran poikaystävä Pirkka-Pekka, joka vei taas pukukilpailun voiton! Hauskinta tässä on se, että PP:n alkuperäinen asuidea ei toiminutkaan, joten viimevuotinen laatikkopää pääsi taas käyttöön. Ja voittihan PP saman kilpailun pari vuotta sitten Slenderman-asullaan. Ehkä sitten ensi vuonna pukukilpailun voitto menisi vaihteeksi Verballe!

Muuten Halloweeniä ei sitten tulekaan juhlittua, vaikka tekisi mieli väkertää kaikkia kivoja blogeista ja instagramista bongaamiani Halloween-herkkuja. Eilen katsottiin teemaan sopivasti Walking Deadin uusin jakso ja päätin alkaa boikotoimaan koko sarjaa, kun lempihahmoni kuoli. Tai luultavasti kuoli; kuulemma on teorioita, joiden mukaan toivoa vielä olisi. Nähtäväksi jää, mutta eilen illalla sitä traagista kohtausta katsoessa minä, joka en ikinä itke elokuvien tai tv-sarjojen takia, tirautin muutaman kyyneleen! Hämmentävää.

Itseäni piristääkseni ajattelin tänään vielä kaivaa talvivaloja esille, kokata lempipastaa, nauraa Putoukselle ja katsoa all-time-favourite tv-sarjan Selviytyjät. Hurjaa Halloweeniä!

Nollasta sataan

Syksy yllätti opiskelijan, ja mitä näitä kohuotsikoita onkaan. Mutta joo, back in business sekä blogillisesti että opiskellullisesti! Paluu oli aika räjähdysmäinen, kun heti maanantaina alkoi pari uutta kurssia, joista varsinkin toinen on aika työläs ja nopeatahtinen. Loppusissaan ihan hyvä juttu vaan, ainakin sen avulla palaan taas ruotuun. Sitä kuitenkin ihmettelen, miten nuo kauppiksen opet on mieltynyt ryhmätöihin ja case-kuvauksiin: nuo caset sinänsä ymmärrän, mutta aina pitäisi olla tekemässä ryhmätöitä? Toisaalta nekin ryhmätyöt on kivaa vaihtelua enkun puolen ryhmätöille, joissa tentiin korkeintaan power point-esitys tai posteri, näissä pitää kuitenkin olla vähän enemmän asiaa. Ja hyvä ryhmä niin mikäs siinä työskennellessä!

Ennen opiskeluiden pariin paluuta olin kuitenkin lomalla. Heti aluksi lähdin pitkäksi viikonlopuksi Kalajoelle, ihan vaan rentoutumaan ja hengailemaan perheen ja kisun kanssa. Ennen lomaa oltiin syöty Eelin kanssa vähän huonosti, joten oli ihana päästä nauttimaan mamman kotiruuista! Vitsi miten hyvää perunamuusikin voi olla, tai uunilohi, mm. Ruoka on kyllä yksi parhaita asioita kotona käymisessä, koska sen lisäksi ettei sitä tarvitse itse laittaa kokonaan, on se aina monipuolista ja ennen kaikkea niin hyvää. Sauna on toinen kova juttu! Meillä oli vielä ulkosauna käytössä, mikä vähän vie pisteitä kylmän lattian takia, mutta kyllä se lämpö nuo ne pisteet ropisemalla takaisin. Ulkosaunassa on se oma viehätyksensä, kun ulkona on ihan pimeää ja saunaa valaisee vain ikkunalla oleva lyhty. Toki tätä romanttista mielikuvaa täytyy vähän rikkoa, sillä meidän ulkosaunaan tulee ihan juokseva vesi ja sähköt, mikä ei kyllä ollenkaan haittaa :D 

Haluttiin myös jotain kunnon syyslomatekemistä, joten varattiin keilarata maanantaille. Ei ollut Wiin keilaustreeneistä paljon apua; miten niitä kaatoja tulee aina videopelissä, mutta tosihommissa vain yksi surkea puolikaato... Oli kuitenkin hauskaa ja tunti meni nopeasti. Illalla lähdettiin takaisin Ouluun, mutta omalta osaltani Oulu-aika jäi lyhyeksi, sillä heti seuraavana aamuna lähdettiin Eelin kanssa ajelemaan Sodankylään. Onneksi saatiin auto, on se matkustaminen paljon helpompaa sillä kuin junalla. Matkalla Oulusta Rovaniemelle bongattiin poroja ihan kivasti, ja yhdelläkin pellolla oli valtava tokka! Eelin porukat aina nauraa mulle, kun tiirailen poroja ihan innoissani, mutta meitsi vaan tykkää eläimistä. Ei tarvitse olla kuin jänis, niin oon jo täpinöissäni. Paras bongaus oli viime kesältä, kun Jennin kanssa Ouluun ajellessa nähtiin kettu! Aivan huikeeta.

Rovaniemeltä otettiin kyytiin Eelin sisko ja siskonpoika, joita oli niin mukava nähdä pitkän ajan jälkeen. Eelin sisko on samanikäinen kuin minä, joten vaikka ollaankin tietyiltä osin eri elämäntilanteissa, juteltavaa kyllä löytyy. Perillä oltiin iltapäivällä, mutta vaikka aikaa olikin, ei tehty mitään sen kummempaa. Nautittiin vaan koko perheen seurasta, leikittiin hurjasti kasvaneen siskonpojan kanssa, ja käytiin saunassa. Itse olin päivän päätteeksi aivan uupunut; matkustaminen väsyttää mua aina, oli kyseessä millainen matka tahansa.

Seuraavana päivänä energiaa kuitenkin riitti pitkälle venyneiden yöunien jälkeen ja hyvä niin, koska päivälle oli tarkka aikataulu. Oltiin vähän mietitty että olisi kiva oikeasti tehdä jotain eikä vain olla, ja parin viikon takaisin Vuokatin reissun innostamana päätettiin lähteä käymään Pyhätunturilla. Se on alle tunnin matkan päässä Sodankylästä, ja pari kesää sitten käytiin Luostolla, joten ihan hyvä kohdevalinta. Saatiin vielä koko porukka mukaan, joten heti kun anoppi pääsi töistä, laitettiin kamppeet kasaan ja ajettiin kohteeseen. Pyhätunturilla meidän tarkemmaksi kohteeksi valikoitui Pyhän kasteen putous, jonne kuljettiin rakkakivikon ympäröivän kurun pohjalla meneviä pitkospuita pitkin. Matkan varrella oli huikeat näkymät: rakkakivikkoa, joka nousi jyrkästi molemmilla puolilla niin että melkein alkoi huimata; kirkasvetisiä lampia, joista yhteen piti heittää kolikko ja toivoa; ja jääkauden muovaamia seinämiä ja muita jälkiä. Pitkospuut helpotti kävelyä huomattavasti ja koska myös maasto oli tasaista, ei tullut edes lämmin, päinvastoin. Pitkospuiden ansioista myös siskonpoika pääsi mukaan kärryissä, ja niissä kohdissa joissa alustaa ei ollut, reippaina kannettiin kärryt. Määränpäänä oli siis putous, joka ei näin syksyllä ollut kovin suuri, mutta oli se silti aika vaikuttava näky. Siellä oli iso ja kirkas lampi, jota ympäröi metsä, rakkakivikko ja isot kielekkeet. Niin siistiä. Lammen rannalla oli näköalatasanne tai -laituri, johon pysähdyttiin syömään eväitä - ja ei oltu ainoita, sillä kuukkeliparvi tuli hakemaan oman osansa! Ne oli aika rohkeita ja jopa röyhkeitä, tulivat tosi lähelle ja jopa kädestä syömään, mutta myös jäivät lähelle tuijottamaan ja visertämään vaativasti. En pelkää lintuja ja nämäkin oli aika hauskoja, mutta kyllä niissä jotain vähän uhkaavaakin oli, kun ne sillä tavalla tuijotti ja lenteli ihan läheltä :D Oli kuitenkin kiva lisä meidän retkeen! Takaisin lähtiessä alkoi jo hämärtää, mutta ehdittiin autoille ennen ihan pimeän tuloa. Vaikka tämä patikointi ei niin kovin rankka ollutkaan, tuntui se silti pohkeissa ja reisissä; erityisesti yksi ihana porrasosuus... Harmi etten ottanut kameraa mukaan retkelle, sillä olisi kyllä saanut niin mahtavia kuvia! Onneksi otin jonkin verran kuvia puhelimella, mutta ei niistä välity se oikea tunnelma. Käykää itse katsomassa, kannattaa!

Aika meni aivan liian nopeasti, sillä meidän piti lähteä takaisin Ouluun palauttamaan auto jo torstaina aamupäivästä. Matkalla vietiin meidän tulomatkan seuralaiset takaisin Rovaniemelle ja ajeltiin itse Ouluun asti. Loppuloma menikin sitten Oulussa, ilman sen kummemia suunnitelmia. Jotain kouluhommia muka yritin tehdä ja muka lukea tenttiin, johon en sitten mennyt ollenkaan :D Viimeisenä lomapäivänä katsottiin tyttöjen kanssa Magic Mike XXL, jossa oli liian vähän tanssikohtauksia, pitkäveteinen juoni, mutta ihana Channing Tatum. 

Tällä viikolla sitten? Olen syönyt liian monta hampurilaista yliopistolla, saanut vihdoin laitettua ainejärjestölehden painoon, juhlinut Halloween-bileissä ja istunut mielenkiintoisilla luennoilla. Tällä hetkellä odotan, milloin mun vuju-mekko tulee! Sen pitäisi tulla tänään, ja kuuntelen koko ajan, tuleeko hissi ylimpään kerrokseen ja soiko meidän ovikello. On tämä elämä jännittävää.

Via Snapchat

Ajattelin tehdä kuulumispostauksen Snapchat-kuvien avulla, koska ainakin omassa arjessa Snapchat on aika lahjakkaasti korvannut Instagramin. Sinne on vaan helpompi ladata kuva kun tietää, ettei se tallennu kuitenkaan mihinkään ja on näkyvissäkin korkeintaan sen vuorokauden. Tosin en ole snäpissäkään mitenkään superahkera päivittäjä, ja joskus onkin kiva vaan itsekseen fiilistellä arjen kivoja hetkiä. Kuitenkin, aina kun jotain päivittämisen aihetta löytyy, yritän muistaa tallentaa ne kuvat puhelimeen esimerkiksi juuri blogia varten.

1. Ennen tätä kuvaa en ollut ikinä syönyt sushia, enkä kyllä ole tämän jälkeenkään. Ei kylläkään johdu siitä etten tykkäisi, oli nimittäin hyvää! // 2. Tennarit, jotka oli joskus uudet. Kilpailee vahvasti lempparin asemasta valkoisten conssien kanssa! // 3. Syysflunssan kourissa, jospa tämän vuoden nuhastelut olisi nyt ohi.

1. No fuksisuunnistus! Kerrassaan hauska ilta oli // 2. Kalafornia, eli tuttavallisemmin Kalajoki. Ymmärrän kyllä nimen aiheuttaman hämmennyksen, eihän siinä ole kuin muutaman miljoonan asukkaan ja yhden kirjaimen ero Kaliforniaan! // 3. Lauran poikaystävän perheen kissanpentu Nöpö on varsin hurmaava tapaus!

No mitäs mun arkeen sitten kuuluu, niiden surullisenkuuluisien kouluhommien lisäksi? No vähän ainejärjestöhommia, kun Reema-lehti pitäisi saada kursittua kokoon mitä pikimmiten. Ihan hävettää, kun sen tekeminen on niin venynyt! Meidän on vaan Lauran kanssa vaikea saada aikatauluja sopimaan yhteen. Onneksi matskuja on seuraavaan lehteen tosi hyvin, ja ennen kaikkea monilta muiltakin kuin vain meiltä. Tietyllä tapaa myös vähän haikea olo, kun tietää että oma ainejärjestöura alkaa lähestyä loppuaan. Ainakaan omissa suunnitelmissani ei siis ole enää vuoden vaihteen jälkeen jatkaa Verban hallituksessa. Mukavat kaksi vuotta on ollut, ei siinä, mutta mielenkiinto alkaa hiipua ja on aika väistyä uusien ja innokkaiden jäsenten tieltä. Kirjoittelen varmasti vielä samanlaisia fiiliksiä kun lopettaminen on käsillä, mutta toivottavasti en ainakaan tule sen suhteen toisiin aatoksiin! Ja niille, joilla ainejärjetötoimintaan mukaan lähteminen on ajankohtaista: do it.  Se antaa todella paljon, ja kaikki siihen uhrautuva aika on kyllä sen arvoista. Siitä saa hyvää kokemusta ja ennen kaikkea uusia kavereita!

1. Jep, edelleen maailman kivoin pipo // 2. Ystävän läksiäisissä, ilta oli täynnä naurua, mutta mahtui sinne sekaan muutama kyynelkin. // 3. Läksiäisten jälkeen oltiin sovittu toisten kavereiden kanssa brunssi, mikä sopi hyvin karkottamaan darran! Seurassa tai ruuassa ei kyllä ollut valittamista.

Haha mua niin nauratti tämä kuvasarja :D Meitsi niin tosissaan vetää selfieitä mutta ei tuo kirjoittaminen oikein onnistu vaikka yritin korjatakin, niin parempi vaan vaihtaa suomeen...

Kavereista puheen ollen, on mulla sellaisiakin! Viime viikolla meidän Kuopion vahvistus Sini-Maria käväisi Oulussa, ja käytiin tyttöporukalla syömässä Roosterissa. Oon käynyt siellä aikaisemmin kahvilla lue: kaakaolla/limsalla ja leivoksella ja tällä kertaa testasin kanahampparia, joka oli niiin hyvää. Paikkana Roosteri on kyllä kiva ja viihtyisä, mutta tyttöjen kanssa todettiin että aika hälyinen. Tultiin johtopäätökseen, että esimerkiksi matot tai isommat verhot voisivat vähentää hälyn aiheuttamaa melua, jonka takia oli vähän vaikea jutella. Terveisin just ne parikymppiset, jotka puhuu kunkin tyylistä pestä ikkunat tai keittää kananmunat. Oh dear.

1. Tykkäisin kovasti pelata Wiitä, mutta ei nuo videopelit selvästikään ole meikän juttu. // 2. Silloin kun vielä nahkiksella tarkeni! // 3. Huh miten kauan tästäkin on! Kuvassa siis annos Pannusta, missä käytiin syömässä meidän vuosipäivänä syyskuun alussa.

1. Syysselfie // 2. Nordistipäivät oli kyllä ihan huippuhauskat! Vaikka ruotsia ei tullutkaan käytetty snapchatin kuvatekstejä enempää... // 3. Salaattibaarin salaatit on jo itsessään täyttäviä, mutta vaihtelun vuoksi otan joskus lisäksi uuniperunan. Hyvä kombo!

Viime aikoina oon myös lounastanut Salaattibaarissa, käynyt vähän opiskelijapippaloissa, syönyt liian huonosti ja epäterveellisesti, ilmoittautunut Humanistisen Killan vuosijuhlille, mekkoshoppaillut, innostunut reilun kuukauden päässä häämöttävistä synttäreistä, fiilistellyt pitkästä aikaa Paramorea, ottanut kevyttoppikset käyttöön, innostunut opiskelijavaihdosta, katsonut hyviä tv-sarjoja, leikannut hiuksia yli vuoden tauon jälkeen, aloittanut lukemaan jälleen kerran ensimmäistä Twilight-kirjaa, polttanut kynttilöitä, käynyt keilaamassa, ja ladannut kissa-akut täyteen. Ja nyt meikä jatkaa lomailemista; tänään suuntaan takaisin Ouluun ja huomenna huristellaan Audilla kohti Sodankylää! Long time no see :)