Kesän alkaessa mulla oli tosi ristiriitaiset tunteet. Olin iloinen koska, no, kesä, sittenkin kesätyöpaikka, ja tiedossa itsenäisyyttä yksinasumisen suhteen ja laatuaikaa rakkaan kanssa. Kolikolla on kuitenkin aina se kääntöpuoli. Kaikki lähti pois Oulusta, ja loppujen lopuksi niitä töitäkin olisi voinut olla enemmän. Tietysti myös se kolikko liittyy tähän ihan kirjaimellisesti, sillä ilman opintotukea ei paljon suklaata ostella ennen palkkapäivää. Loppujen lopuksi.. ihan hyvin selvisin tästä kesästä!
Loma alkoi käytännössä jo toukokuussa, kun kurssit ja tentit oli ohi, ja kaiken lisäksi lämpö saapui tuomaan sitä lomafiilistä. Tentit nyt meni vähän miten sattui eli penkin alle, mutta kohdalle osuneet työvuorot kyllä omalta osaltaan piristi. Vaikka toverit häippäisi omiin koloihinsa, sain kuitenkin kesällä aina ihania vierailijoita, kun esimerkiksi pääsykokeilijat majoittuivat mun luona. Ja kävin itsekin Kalajoella muutaman kerran, ekaksi juhlimassa Millan valmistumista toukokuun lopussa. Huiput pippalot oli, ja meno jatkui samalla kaavalla taas Oulussa opiskelijakavereiden kanssa. Jennin kanssa tein kesän ainoan rantareissunkin! Tietyllä tapaa kai ihan tuloksekas juttu, kun ainakin jotain väriä tarttui, olkoonkin sitten vaikka vähän punertavaa. Touko- ja kesäkuun vaihteessa vähän harmitti, kun en päässyt juhlimaan ylioppilasjuhlia ja muita päättäreitä kavereiden kanssa. Se on kuitenkin yleensä the juttu, joka tuo sen kesäfiiliksen. Sen sijaan aherin töissä, sillä meidän liikkeessä oli muuton takia loppuunmyynti. Työskentelyn lomassa tutustuin paremmin kollegoihin, ja edelleen on pakko hehkuttaa sitä porukkaa millä tykitetään - tai tykitettiin. Ja kyllähän siitä uudesta liikkeestä tulikin hieno!
Kesäkuussa työt sitten väheni jälleen, ja oli melkein pakko lomailla. Ruuanlaittoa, chillailua, elokuvia, shoppailua; Jennin mukaan "leikittiin kotia" Eelin kanssa. Jotenkin aika kuvaavaa, sillä viikot on todellakin menneet aika tiiviisti yhdessä. Enkä laita vastaan ollenkaan. Kun on suurimman osan ajasta jonkun toisen kanssa, osaa myös arvostaa sitä yksinoloa ihan eri tavalla. Toisaalta en kauheasti kaipaakaan niitä omia hetkiä, sillä silloin monet asiat tuntuu ylitsepääsemättömiltä, vaikeilta, ja mielessä pyörii asioiden huonot puolet. En ymmärrä miten yhden ihmisen läsnäolo voi saada asiat järjestymään, joillakin vaan on taito löytää asioiden hyvät puolet. Eelin lisäksi toinen tällainen on tietysti myös Jenni, jota näin kesäkuussa. Yhdessä menetettiin Pannukakkutalo-neitsyys, ja eka kerta oli vallan mainio; hyvä seura ja makea annos on aika munlainen yhdistelmä.
Kesäkuun loppupuolella odotti kuitenkin jotakin aivan huikeaa: juhannus. Koko alkukesä oli mennyt haaveillessa ja suunnitellessa, eikä se todellakaan ollut turhaa. Rakastin joka hetkeä ja asiaa niissä muutamassa päivässä: ruokaa, perhettä, kavereita, uimista, aurinkoa, nukkumista, hiekkaa, valokuvia, muistoja. Juhannuksen jälkeen Eeli palasi töihin Ouluun, mutta minä jäin vielä Kalajoelle. Oli ihanaa olla kotona perheen ja kissojen kanssa, vaikka ikävä painoikin mieltä. Siihenkin oon oppinut suhtautumaan ihan positiivisella tavalla: ainakin tietää miltä itsestä tuntuu, ja jossakin on joku odottamassa että nähdään taas.
Heinäkuussa intoilin muuttamisesta, sillä päätettiin Elisan kanssa ruveta kämppiksiksi. Laitettiin Psoasille hakemus, ja nopeasti saatiinkin asunto Toppilasta Eelin naapurista. Pikkuhiljaa aloittelin pakkailut ja uusien hankintojen listaamisen, mutta työn lomassa. Heinäkuulle nimittäin sain paljon enemmän vuoroja, ja se toi vähän rytmiä viikkoihin. Vapaata oli silti enemmän kuin tarpeeksi, ja päästiin Eelin lomaviikolla tekemään reissu Sodankylään moikkaamaan anoppilan väkeä. Omasta mielestä tutustuin perheeseen entistä paremmin, ja en ehkä ainakaan ihan huonoa vaikutusta tehnyt. Reissun aikana leivoin, näin poroja, ja kiivettiin porukalla Luostolle. Ihana irtiotto arjesta keskellä viikkoa! Toinen samanmoinen tapahtui kuun lopussa, kun Oulu täyttyi festaroijista: Qstock. Kahtena iltana hengasin Jennin ja useamman muun verbalaisen kanssa. Juuri sitä mitä olin kaivannutkin; aivot narikkaan lämpimänä kesäiltana - tai kahtena. Olin niin onnellinen kun sain taas viettää aikaa Jennin kanssa, ja kun Eelin kanssa käveltiin festareiden toisena iltana kotiin salamoiden ja esiintymisvalojen välkkyessä taivaalla, tuntui että asiat oli juuri kohdillaan.
Muutto koitti elokuun alussa, ja koitin hoitaa siihen liittyviä asioita töiden lomassa. Olin - ja olen - niin iloinen: ikioma huone. Ei siskon sänkyä toisella seinällä, ei puolet olkkarista, vaan mun huone. Ne muutamat huonekalut jotka sinne tuli sain laittaa just niin kuin halusin. Vapaata tuli myös vähän lisää, ja heräsin uudestaan sortsikeleihin. Heinäkuun väsymys vaihtui johonkin aivan muuhun. Alkukesän mua oli stressannut ja rassannut tavaroiden raahaminen edestakaisin Kaijonharjun ja Toppilan välillä, mutta nyt kaikki oli selkeästi yhdessä paikassa, korkeintaan tien toisella puolella. Tämän lisäksi pääsin rentoutumaan Eelin kanssa: käytiin piknikillä, elokuvissa, shoppailemassa, kokkailtiin yhdessä.. Jokin muukin mua kuitenkin odotti: kaverit. Elokuun toisena viikonloppuna suunnattiinkin Lauran, Millan, Jennan ja Pinjan kanssa Corollan keula kohti Keuruuta. En tiedä onko tässä hommassa joku ylempi taho pelissä, sillä mulla on maailman parhaat ystävät ja meidän reissu oli surkeista ilmoita huolimatta ihan huippu. Ja sen jälkeen näin vielä Marisaa ja Siniä, joita olin yhtä lailla ikävöinyt koko kesän ajan. Kalajoki-viikon aikana hoidin autokoulun loppuun, ja tuli aika vanha olo.. Viikko huipentui juhlimiseen, kun lähdettiin porukalla baanalle omatekoisen lökön vauhdittamana. Viikonloppu latasi akut täyteen, ja oli helppo palata taas Oulun arkeen. Hiljaisen sijaan arjesta kuitenkin tuli työntäyteinen, mutta sekaan mahtui myös shoppailua, synttäreitä, kyläilyä, ja hyvää ruokaa. Ja sitten.. elokuu olikin ohi. Viimeinen työvuoro, ihanat venetsialaiset, ja tässä ollaan.
Syyskuu. Alku ja samalla loppu. Takana on yksi ihana kesä, joka on kuitenkin mennyt ohi liian nopeaa. En voi olla vertaamatta sitä viime kesään, ja sitä kadun. Kadun, etten elänyt hetkessä, tai edes meneillään olevassa päivässä. Koko ajan ajatukset oli seuraavassa jutussa mitä odottaa; milloin se oli kuukausipäivä, juhannus, Qstock, autokoulu; milloin ihan vain seuraava vapaapäivä tai viikonloppu. Silti monella tapaa tämä kesä oli ylivoimainen - okei, okei, nimenomaan siihen edelliseen verrattuna. Ikävöin kavereita, mutta kun oikein miettii, pääsin näkemään niitä kuitenkin tosi paljon ja bilettämään ihan yhtä lailla. Ehkä on vain psyykattava itsensä siihen, että en ole enää se sama villi sinkkutyttö ja on ihan ok nauttia niistä lauantai-illoista kotona. Tuntuu, että en oo antanut siihen itselleni lupaa, vaan sen sijaan oon kateellisena katsonut kavereiden kuvia illanvietoista. Toki olisin ollut niissä mukana enemmän kuin mielellään, ja väliin on jäänyt taatusti paljon hyviä muistoja ja hetkiä, mutta oon luonut omia sellaisia. Oon oppinut tuntemaan Eelin paremmin ja uudestaan, rakastunut enemmän ja uudestaan. Ei kesän tarvitse olla villi että se on hyvä. Mun kesä oli rauhallinen muutamalla villillä päivällä, ja se oli paras. Pukeuduin lyhyisiin sortseihin ja nautin katseista joita saan, mutta mua ei haittaa vaikka kukaan ei hae hitaille tanssimaan, koska kotona odottaa se oma rakas. En ruskettunut yhtään, mutta söin paljon jätskiä ja sain pömppiksen. Tärkeimpiä ihmisiä oli tutut ja turvalliset ystävät eikä uudet tuttavuudet, mutta pääsen muuttamaan samaan asuntoon maailman herttaisimman tytön kanssa. Win!
Cause you were mine for the summer
Now we know it's nearly over
Feels like snow in September
But I always will remember
You were my summer love
One Direction: Summer love
