Halloweenin mörköbileet

Jee, vihdoin pääsen tekemään halloween-postauksen :D Melkein yhtä paljon kuin odotin itse bileitä, odotin että pääsen jakamaan fiiliksiä ja kertomaan miten hauskaa on ollut. Ja onneksi se menikin juuri niin!

Asua olin suunnitellut etukäteen aika paljonkin. Ensimmäinen toive olisi ollut cheerleader, joko zombi-versiona tai tavallisena. Asun löytäminen kuitenkin tuotti vaikeuksia, sillä suomalaisten naamiasiasukauppojen tarjoamat puvut oli vähän.. erikoisia, mutta toisaalta e-baystä löysin juuri sellaisen kuin olisin halunnut. Mutta kuten kuvista näkyy, päädyin ihan eri asuun! Valikoimaa selaillessani ajattelin olevan helpompaa tilata asu kotimaasta. Kakkosvaihtoehto ei ollut ollenkaan huono: zombie-sairaanhoitajana huitelin lopulta menemään eilisen illan ajan. Tilasin ihan tavallisen sairaanhoitajan puvun, mutta itseluottamus tai mikä lie ei riitä pelkkänä hoitsuna kulkemiseen; en tule ikinä olemaan se tyttö, joka pukeutuu niukkaan pupu- tai kissa-asuun. Zombie-efekti toi kivan lisän pukuun, ja olihan se hauska meikkailla itseään eri ulottuvuuksiin ja sotkea tekoverellä! Tai jos rehellisiä ollaan, kämppis-Elisa ja hänen kaverinsa Siiri olivat suureksi avuksi, itseltä kun taiteellista näkemystä ei riitä kovinkaan pitkälle. Eilisen illan meikin tekemiseen meni vajaa kaksi tuntia, ja mun etkoilut olikin oikeastaan sitten siinä... Mutta plussaa Jennin meikkipöydästä jonka ääressä sain muuntautua!

Aloiteltiin Jennillä, ja mukana oli itseni ja Jennin lisäksi Laura, PP, Milla sekä Eeli. Tai siis Minni Hiiri, slenderman, alppityttö sekä.. Eeli :D Muut pääsi vähän helpommalla, ja pystyivät keskittymään salkkareihin ja poliiseihin sillä aikaa, kun itse taiteilin huulipunan, luomivärien ja tekoveren kanssa. Lopputulokseen olin kuitenkin tyytyväinen, vaikka tietyssä valossa zombeille tyypillinen kalpeus puuttui ja näytin lähinnä ruskettuneelta :D Haavoitin myös Millaa, mutta ihan hyvässä hengessä. Muutama tunti poristiin Jennillä ennen kuin lähdettiin kohti Dionea ja verban mörköbileitä. Vaikka Jenni itse ei lopulta tullutkaan mukaan, etkot oli tosi kivat ja innosta piukeina vaellettiin kohti bilepaikkaan. Taakse jäi kutsuvasti hohkaava Kaarle, jossa ilmeisesti oli vähän enemmän väkeä kuin meidän paikassa; parikymmentä verbalaista sekä suunnilleen saman verran jonneja ja muita teinejä. Ei ehkä kuulosta huipun illan reseptiltä, mutta sitä se oli!

Dionessa lyöttäydyttiin Elisan ja Siirin seuraan. Tampattiin tanssilattiaa ja mentiin letkan mukana jonossa ympäri baaria. Tunnelma oli katossa, vaikka väkeä ei ollutkaan mielettömästi. Ainakin mahtui tanssimaan laajoillakin liikkeillä! DJ sen sijaan oli vähän omalaatuinen tyyppi; soitti kaksi kertaa peräkkäin samaa kappaletta ja sanoi mikkiin että me kaikki halutaan sitä. Okei. Paikalla oli monenmoista otusta; halloween- ja kauhuasuja, noitia, mörkö, zombie-morsian, kissoja.. Luonnollisesti paras asu palkittiin. Ihan ansaitusti voitto meni Pirkka-Pekalle, eli slendermanille, eli Lauran poikakaverille, niin kuin voittaja julistettiin. PP eläytyi roolinsa ihan täysillä; seisoi vain nurkassa tuijottamassa tanssilattialle, ja kun seuraavan kerran vilkaisi niin hahmo oli siirtynyt lähemmäs. Creepy! Moni yritti saada slendermania myös tanssimaan, mutta ei se lähtenyt ennen kuin oli voittaja oli julkistettu ja sai tanssia kuoharipullon kanssa.

Isoskoulutuksessa opetettiin aikoinaan että leikki kannattaa lopettaa kun se on parhaimmillaan, ja mekin suunnattiin kotiin kun vielä nauratti enemmän kuin väsytti. Illan suurin haaste oli päästä eroon tahmaavasta verestä ennen sänkyyn kaatumista, mutta silti sitä löytyi vielä aamulla mun hiuksista - ja mahasta? Mekon suhteen on onneksi vielä toivoa, sillä myyjä neuvoi veren lähtevän pois pesussa myös valkoisista vaatteista. Ehkä sitten tulevaisuudessa pääsen olemaan se ihan oikea sairaanhoitaja!

Huh miten nopeasti viikko onkaan mennyt, kun on ollut mitä odottaa. Toisaalta ihanaa että on viikonloppu, mutta toisaalta kouluhommat kutsuu taas. Kaikki samat jutut, mitä syyslomalla sain pois alta, olisi taas aika hoitaa valmiiksi. Jos ihan totta puhutaan, ei nappaa. Lauantai-illalle on kuitenkin luvassa Jennan ja Nikon tuparit Kaijonharjussa, ja missiona on "karkottaa syksyn pimeys ja koleus". I'm in!

Pumpkin and candlelight

You might be the fearsome one

at Junior High tonight

Halloween, in the dead of the night

hear me scream

I'm coming, I'm coming

Aqua: Halloween

Helppoa ja nopeaa

Resepti-tiistain aika, eiku? Kun otsikon duoon lisätään vielä edullinen, alkaa lopputulos kuulostaa opiskelijan korvaan hyvältä. Mutta entä kun kyseessä on ruoka, ja sitä voi määritellä myös riittoisaksi ja maukkaaksi? Tell me more!

Meksikonpata

1 rs (400g) jauhelihaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1  paprika

2 tomaattia

1 ps tacomausteseosta

3 dl riisiä

7 dl vettä

1 tlk ruskeita tai kidney-papuja

1/2 tl suolaa

korianteria tai persiljaa hienonnettuna

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli, kuutoi paprika ja tomaatti. Ruskista jauheliha ja lisää sipulit kuullottumaan. Lisää mausteseos. Sekoita joukkoon riisi ja vesi, ja keitä kannen alla noin 15 minuuttia. Lisää paprika, valutetut pavut sekä tomaatit. Hauduta vielä noin 5 minuuttia. Lisää pinnalle korianteria tai persiljaa.

Tämä meksikonpata on Pirkan sivuilla vielä etuliitteellä helppo, joten arvatkaa mikä tässä reseptissä kiinnitti huomioni. Lisäksi ainekset on kaikki aika perusjuttuja, ja ruuasta tuli oikeinkin hyvää ilman erikoisempia kikkailuja tai hienouksia. Tosin mun ja Eelin versiosta tuli vähän erilainen, kun jätettiin reseptin sipulit pois ja laitettiin tilalle kaapista löytyvää punasipulia. Mulle pavut oli ehdoton no-no, joten niitäkään ei meidän padasta löytynyt. Eikä korianteria tai persiljaa, joten aika kotoinen versio tämä! Eikä kyllä taaskaan ollut ihan samanoloista kuin mallikuvassa... Mutta kuten sanottu, helppo. Ja nopea. Ja edullinen. Ja riittoisa syötiin tätä ruokaa kolme päivää!. Ja ihan huippuhyvää!

Mä vähän epäilen että tiistaista tulee oikeasti mitään perinteistä reseptivinkki-päivää. Oon vaan ollut aika täpöinöissäni näistä muutamasta ruuasta, jotka on sitä kuuluisaa vaihtelua makaronille tai nuudeleille. Arvatkaa mistä muusta olen täpinöissäni?? No halloweenista! Tässä vähän esimakua, eilen illalla treenasin huomista  iltaa varten. Chao!

What about the things we had

The things that burned our hearts so fast

I've been thinking 'bout this all like crazy

What about the things you said

Those things that hurt and made me sad

You know I'm letting loose on you right now babe

Anna Abreu: Walking on water    

Lomalta

Syysloma - tai mikä tahansa muu loma - tulee kyllä aina tarpeeseen. Pimenevien iltojen keskellä viikko kotimaisemisa maalla oli ihanan rentouttava ja rikkoi arjen tuttuja rutiineja. Oli juhlia, kouluhommia, hyvää ruokaa, perheen kanssa puuhastelua, kissoja.. Lomalla minä:

kävin parhaan ystävän tupareissa. Milla asuu nyt ensimmäistä kertaa omillaan, ja kyllä siinä kämpässä kelpaa asustellakin! Kodikas ja ihana sisustus, hyvä sijainti, hauska kämppis; tai siis avomies. Tupareista ei tunnelmaa puuttunut, ja oli kiva tavata Millan opiskelijakavereita varhaiskasvatus-puolelta. 

hermoilin Eelin kavereiden tapaamista. Turhaan, niin kuin aina.

ahersin opiskelutehtävien parissa. Koko alkuviikko meni, mutta sen jälkeen pystyin olemaan ylpeä. Valmiina palautettavaksi kaksi lyhyttä esseetä, musiikkiaiheinen esitelmä, käännös, sekä elokuva-arvostelu. Win! Paitsi se kirja, joka pitäisi olla luettuna huomiseksi, hups..

keilasin. Ja myös hävisin...

söin hyvin. Toki, ravintolassa on aina kiva käydä ja Sandy Kelt oli vaikuttava paikka, mutta kyllä äidin tekemät kotiruuat vie voiton. Eikä ne Pateniemen murkinatkaan huonommaksi jää!

selätin flunssan. Melkein kaksi viikkoa yskimistä, aivastelua ja niistämistä, ja voiton puolella ollaan. Eilen oli ensimmäinen aamu, kun kurkkuun ei enää sattunut herätessä. Ehkä kurkkupastillit uskaltaa ensi viikolla jättää kotiin, mutta nessuista en heti luovu. Eikä sairastelu lopu tähän, sillä nyt Eeli on saanut saman taudin vaivoikseen. Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme, lääkkehillä hoivatkaa nalleystäväämme :)

ikävoin Oulua. Otin varaslähdön paluuseen, sillä oli ikävä sitä kaupungin tunnetta, ihmisiä, Toppilan mukulakivikatuja, julkista liikennettä, omaa huonetta, ja ehkä ihan vähän sitä poikaystävääkin.

Huomenna paluu arkeen. Yliopisto ja luennot kutsuu, samoin kaverit ja jooga. Alkuviikkoon kuuluu luvaton määrä Halloween-hypetystä, ja keskiviikkona räjähtää!

All the colours, when you're around

Oh the colours, when I see your smile

It's like fireworks in the night

A million butterflies in the sky

Christopher ft. Frida Amundsen: Colours

Perhepäivä

Tietysti voisin tehdä päivityksen mun flunssan tähänhetkisestä tilasta, miten yskäisyt onko "yskäisy" sana : D tulee syvältä kurkusta ja miten räkää riittää aina vaan, tai siitä miten masentava keli ulkona on, miten koulutehtävät hajottaa, miten en pääse nuhan takia uimaan, miten mun upouusi puuteri tippui lattialle ja meni rikki, tai miten en onnistunutkaan koukuttumaan Simsiin. Mutta oikeasti, mulla oli tänään ihan huippu päivä perheen kanssa. Mieluummin jaan palasia siitä!

Koska oon vieläkin aika kipeänä, en kovasta halusta huolimatta tohdi lähteä uimaan. Harmittaa, sillä se on yleisesti ollut kivaa tekemistä syyslomalla. Samoissa kylpylä SaniFanin tiloissa on kuitenkin myös keilahalli, ja ehdotettiin Lauran kanssa radan vuokraamista. Tänään sitten neljän aikoihin laitettiin pellekengät jalkaan ja arvottiin sopivan painoiset pallot - ei kun keilat kumoon!

Obs! Olen ihan surkea keilaaja. Siinä missä muut teki puoli- ja täyskaatoja, mun oranssit pallot suuntasi useammin kohti ränniä kuin keiloja. Loppua kohti aloin itsekin lämpenemään, ja sain tehtyä kaadon!! Hitsi vie oon siitä ylpeä. Noh, jonkun täytyy hävitä, niin minä sitten otin sen osan itselleni, mutta eipä se haittaa. Naurettiin ja kannustettiin toisiamme tunnin ajan, ja musta tuntuu että koko perheellä oli tosi kivaa. Eikä tämä hupi niin hirveän kallistakaan ole, kun äiti ehdotti siitä tehtävän tapa. Tavaksi voitaisiin myös ottaa sen jälkeinen aktiviteetti: käytiin Sandy Keltissä syömässä.

Itse kävin tässä irkkupubissa ensimmäisen kerran, ja vau miten kivan näköinen paikka! Ulkopuoli ei lupaa paljoakaan, mutta sisätiloihin on panostettu. Onko ihmekään, että asiakkaita ja kiinnostusta riittää. Ja ei, en muistanut kuvata kuin oman ruokani - senkin vasta ensimmäisten puraisujen jälkeen. Annoksen nimi oli Biffo's Big Burger, ja sehän oli ihan valtava! Lautasella oli lisäksi kasa lankkuperunoita. Melkein koko annos katosi ääntä kohti, ja loppuillan ruotsinkielistä elokuva-arvostelua onkin kirjoittanut astetta turvonneempi Meeri. Koko alkuviikko on mennyt opiskelitehtävien parissa, mutta nyt onneksi helpottaa ja voi keskittyä muihinkin asioihin. Sodankylän reissu peruuntui, joten ajattelin hengailla kotona kissojen vaivana vielä muutaman päivän ja kokeilla simsiin koukuttumista uudelleen. Eikä yhtään haittaa, että saan viettää siskon kanssa laatuaikaa ja syödä mamman laaturuokia!

Your arms around me come undone

Makes my heart beat like a drum

See the panic in my eyes

Kiss me only when I cry

Cause you always want what you're running from

Ellie Goulding: Bittersweet

Sitruunapesto-broileripasta

Joskus luennot on vaan sen verran tylsiä, että ajan saa kulumaan nopeammin selaamalla nettiä. Erään vierailevan luennoitsijan osuessa myöhäiselle iltapäivälle oli aika tärkeää katsella hyviä reseptejä Pirkka-sivulta, ihan hereillä pysymisen kannalta. Tällainen resepti sieltä löytyi, ja Eelin kanssa kokkailtiin lauantaina iso annos namiruokaa!

Sitruunapesto-broileripasta 

300 g kuviopastaa
1 dl sitruunapestoa

1 rs (450 g) maustamattomia broilerin fileesuikaleita
2 rkl öljyä
3/4 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
1 pieni (150 g) purjo
1 (200 g) paprika
1 rs (250 g) miniluumutomaatteja

parmesaania raastettuna

Keitä pasta ohjeen mukaan, ja paista broilerit pannulla. Mausta, ja siirrä lautaselle odottamaan. Suikaloi halkaistu ja huuhdottu purjo. Kuutioi paprika ja viipaloi tomaatit. Kuullota purjo ja paprika rasvassa, ja lisää broilerit ja tomaatit. Kuumenna broileri-kasvisseos. Mausta valutettu pasta pestolla, ja kaada broileri-kasvisseos sekaan. Tarjoa raastetun parmesaanin kanssa.

Ruuan nimi ehkä on sanahirviö, mutta maistuvan aterian tuolla ohjeella saa aikaan. Tehtiin muutama muutos omia annoksia varten: ei purjoa vaan punasipulia - ja ei fileesuikaleita vaan fileeleikkeita, tosin jälkimmäinen oli puhdas vahinko. Ja saahan ne pihvitkin pienemmäksi palasiksi kun on kätevä käsistään! Meidän tuotos ei myöskään näyttänyt iiihan samalta kuin mallikuvassa, mutta milloin niin muka kävisikään. Oikein hyvää pastaa anyway, ainakin sen perusteella mitä pystyin maistamaan. Ja toimii myös lämmitettynä seuraavana päivänä! 

Loma, lumi ja lauantai

Eilen illalla oli jännät paikat: uusien ihmisten tapaamista. Kerrankin minäkin pääsin näkemään Eelin kavereita, sillä monet asuu niin kaukana ja mun omat ystävät lähempänä, joten useimmiten ollaan sitten niiden kanssa. Lauantaina kuitenkin treffattiin keskustassa Hemingways-baarissa kahta Eelin ystävää Alkio-ajoilta. Tosi mukavia ja ystävällisiä tyyppejä, taas ihan turhaan stressasin ensivaikutelmaa ynnä muuta.. Ja kuulemma munkin pitää sitten mennä mukaan seuraaviin pippaloihin :) 

Heminwaysiltä jatkettiin matkaa vähän eteenpäin, kohti Millan ja Willen tupareita. Matkaan otettiin bussipysäkiltä Laura ja PP, ja alaportille satuttiin yhtä aikaa tyttölauman kanssa, jotka paljastui Millan opiskelijakavereiksi. Mukavaa ja iloista porukkaa, eller hur! Tosin nimien muistaminen oli vaikeaa, sillä tähän samaan kaveriporukkaan kuuluu pari Millaa, sekä Milla-Mari ja vielä Mari-Millakin. Huh huh! Muut nimet kyllä opin, ainakin juomapelin parissa viimeistään. Illan isäntä ja emäntä oli panostanut tarjoiluun tosi paljon, sillä pöydästä löytyi kaikkea hyvää itsetehtyä: pizzaa, mokkapaloja sekä syntisen hyviä kolmen suklaan keksejä, joissa oli vielä pähkinääkin! Vierasjoukko oli aika naispainoitteinen, ja musiikin lisäksi taustalla kuului jatkuva puheensorina ja nauru. Ihan huippu ilta kaiken kaikkiaan, ja onhan se kämppä aivan ihana!

Tänään menossa on ollut operaatio äänen metsästys, sillä sitkeä nuha ja kurkkukipu yhdistettynä kovaan ääneen puhumiseen vei sen jonnekin piiloon.. Tämä operaatio jäi kuitenkin sivutoimiseksi, sillä pakkasin Kalajoen reissua varten. Myöhästyin bussista, mutta ehdin silti linja-autoon; note the difference! Ihana olla kotona, varsinkin kun vastassa oli kaksi pörröistä kattia sekä sitä ihan oikeaa kotiruokaa. Illan päälle katsottiin Lauran kanssa vielä paljon haukuttu elokuva Spring Breakers ja, noh.. ehkä ne lukemani ja kuulemani arvostelut on ihan paikkaansa pitäviä, mutta itse en sanoisi niinkään huono vaan erilainen. Ehkä vähän sekava ja hidastempoinen, mutta ainakin ajatuksia herättävä.

 

Ja lopuksi sää. Ensilumi laskeutui viikonlopun aikana Ouluun, ja kaikki oli siellä tosi nättiä ja valkoista ja liukasta, mutta Kalajoella... Pöh, ihan paljas maa.

Mitäs sitten seuraavina päivinä? Lomallahan tässä kuitenkin ollaan! Ehkä ne opiskeluhommat mahtuu sinne jonnekin väliin... Kivaa syyslomaa kaikille, tai periodien väliviikkoa, tai luentotaukoa, tai itseopiskelua, tai ihan mitä vaan!

You got the kind of love that I want

Let me get that

And baby, once I get it I'm yours

No take backs

I'm gonna love you for life

I ain't leaving your side

Selena Gomez: Come and get it

So I'm asking why

Miksi, oi miksi, aamu-unet riittäisivät vaikka kuinka pitkälle, päikkäreille nukahtaa nopeasti, mutta illalla uni ei meinaa tulla?

Miksi nukuin liian pitkään enkä ehtinyt kunnolla nähdä lumipeitettä maassa?

Miksi MasterChefia katsellessa tulee aina nälkä?

Miksi Psoas ei laita pattereita päälle?

Miksi H&M:lle tulee joka syksy ihania pikkujoulumaisia mekkoja, juuri omien synttäreiden alla?

Miksi nuha tulee aina silloin kun on tiedossa juhlat?

Miksi on niin vaikeaa poistaa lohkeilleet kynsilakat?

 

Miksi ei ikinä tule lähdettyä millekään keikalle?

Miksi tulee kuuma, jos on kokonaan peiton alla, mutta kättä tai jalkaa alkaa paleltaa jos sen ottaa sieltä pois?

Miksi huone ei pysy siistinä edes yhtä päivää?

Miksi korkkareita voi käyttää niin harvoissa tilaisuuksissa?

Miksi harmaat college-housut näyttää paljon kivemmilta kuin mustat?

Miksi ostan aina samanmakuisia kurkkupastilleja?

Miksi Hesburgerin juustohampurilaisen sämpylässä ei ole niitä siemeniä?

Miksi niin moni ystävä, läheinen tai tuttu on lähiaikoina käynyt tai menossa Turkkiin?

 

Miksi muiden hiuksissa ei näy kaksihaaraisia?

Miksi kapeapohkeisille tytöille ei löydy sopivia talvisaappaita tai -nilkkureita?

Miksi Nordistikin luennot menee niin nopeasti, mutta Skönlitteratur kestää paljon pidempään?

Miksi MTV:llä näkyy samat mainokset mainoskatkon alussa ja lopussa?

 

Niin. Miksi, oi miksi?

I'm radioactive, radioactive

I raise my flags, don my clothes

It's a revolution I suppose

We paint it red to fit right in

I'm breaking in, shaping up

Imagine Dragons: Radioactive