torstai 27. helmikuuta 2014

Hakuna matata

Lomalomaloma! Kyllä kannattaa olla humanisti kun pääsee viettämään hiihtolomaa; kaikilla muista tiedekunnista olevilla kavereilla kun ei lomaa ole. Mulla ei ole sen kummempia suunnitelmia lomalle, mitä nyt osuu sellainen pieni juttu kuin muutto tuohon viikonlopulle..


Taas vähän vastoinkäymisiä siltä suunnalta: pakettiauton vuokraus näyttää jostain syystä olevan vähän hankalaa, mutta eiköhän tästäkin selvitä! Lisää vaivaa toi nimittäin se, että meidän muutto lykkääntyi lauantain sijaan sunnuntaille, ja tarvitaankin autoa kahtena päivänä koska sohva on joka tapauksessa haettava jo lauantaina. Eikä se ihan audiin mahdu! Kun katsoo tätä kaaosta mun huoneessa - tai oikeastaan koko kämpässä koska valtasin Elisan ex-huoneen pahvilaatikoille - niin se on kuitenkin selvä merkki siitä, että jotain on todellakin tapahtumassa. Jotain suurta. Myös suuria hankintoja on tullut tehtyä: ostettiin uusi telkkari joka on suuri, jo mainittu sohva, tv-taso sekä ruokapöytä , joka vielä odottaa liikkeessä. Vaikka molemmat ollaan asutti yksin ja kaikenlaista on jo ennestäänkin, on niin paljon kaikkea mitä vielä puuttuu. Mun mielestä on kuitenkin kiva hankkia juttuja, yhdessä. Me sisustetaan meidän tulevaa kotia, ja on ihanaa katsella yhdessä sohvia, mattoja, hyllyjä, tyynyjä.. Ikeankiin ollaan menossa, vaikka en haluakaan että kaikki kalusteet on sieltä. Pointti siinä reissussa on kai se, että käydään siellä ihan kahdestaan. Me, meidän pieni perhe :)


Jos ei muuttostressi tiputa ylimääräisiä hiuksia päästä niitä lähtee muutenkin ihan tarpeeksi! niin opiskelut sen ainakin tekee. Välillä tuntuu että kurssit on kivempia mitä syksyllä, mutta ehkä useammin on se tunne ettei ihan pysy kärryillä. Huh, kevättä odotellessa.. Vaikka täytyy sanoa, että ihan niin usein en enää hajoile ruotsin luennoilla! Paitsi skönlitteraturin, sille ei nyt vain voi mitään että viikon viimeiselle luennolle on laitettu kaikista tylsin luennoitsija. Kirjoja on kiva lukea joo, mutta ne luennot menee ihan muissa maailmoissa. Sen sijaan esimerkiksi sociolingvistik, stilistik ja interkulturell kommunikation on mukavia luentoja. Luonnoksissa mulla onkin hitaasti valmistumassa postaus syksyn kursseista, millaisia ne mun mielestä oli ja miten ne meni omalla kohdalla. Ehkä se joskus valmistuu!

Harvoinpa sitä saa kirjoitella päivällä. Tai illallakaan. Peace and love<3

Mä en haluu mennä duuniin enää
Snäppäri päähän ja akkari selkään
Tervetuloo elämään, sen eka päivä on tänään
Mä en aio mennä duuniin enää,
Herätyskellon heitän seinään
Paineeti skippaan, hakuna matata
Sanni: Hakuna matata

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Jykylän kisut

Woop woop! Takana on aika ihanat pari päivää: viikonloppu täynnä ystävyyttä, ruokaa, puhetta, naurua, sohvalla löhöilyä. Pakenin Lauran ja Jennan kanssa omaa arkea Jyväskylään Pinjan luo. Okei, ehkä syynä oli kuitenkin se, että Pinja on vihdoinkin kunnolla asettunut yksiöönsä, ja oli aika käydä tsekkaamassa miltä kuvista tuttu kämppä näyttää livenä. Ja ihanahan se oli! Niin kodikas, lämminhenkinen ja viihtyisä, ei hassumpi lukaali yksinasujalle! Lisäksi meidän vastaanotto oli oikein lämmin, sillä pitkän linja-automatkan ja radiosta kuullun suomi-ruotsi-jääkiekkopelin jälkeen saatiin vatsat kurnivina istua valmiiseen pöytään. Pinja oli laittanut meille tortilloja, ja aloitettiin vierailu  kunnon ruokaähkyillä.


Perjantaina ei oikeastaan tehty muuta kuin vaihdeltiin kuulumisia - ja niitähän riitti. Melkein tuli ääni ihan käheäksi kun asiaa oli kaikilla niin paljon! Loistavaan iltaan ei tarvitse muuta kuin hyvän sohvan johon kaikki mahtuu löhöämään - sekä tietysti huippua seuraa. Jatkettiin höpöttelyä yöhön asti, ja vaikka kaikki oltiin jo peiton alla silmät melkein ummessa, oli aina vielä "pakko sanoa yksi juttu".


Hemmottelu jatkui lauantaina, kun Pinja-emäntä teki meille vieraille aamupalaksi vispipuuroa! Voiko parempaa aloitusta päivälle ollakaan :) Laittauduttiin valmiiksi, ja peilin kautta otettujen kuvien jälkeen lähdettiin tallustelemaan keskustaan päin. Sää oli leuto ja hyvä vielä silloin, ja oli kiva vähän reippaillakin. Vaikka tulihan sitä reippailua kauppoja kierrellessäkin; tavoitteena oli löytää farkut, ja se onnistui ilman suurempia etsintöjä. Oikeastaan kaikki mun farkut löystyi talven aikana, kun alla piti pitää sukkahousuja ja legginsejä. Useammasta suunnasta on tullut kommenteja DrDenim-farkuista, niin ajattelin kokeilla niitä. Ystävällisen myyjän avustukella löysin omani Carlingsista, ja olen vakaasti päättänyt pesemisen sijaan pakastaa ne sitten kun tarvitsee. Myyjä kertoi, että sen lian voi rapsuttaa pois, mutta sen lisäksi ne taas "tiukistuu" blondi täällä hakee oikeaa sanaa niin kuin pesun jälkeen. Ja väri ei haalistu siellä pakkasessa! 


Shoppailujen lomassa nähtiin Lauran kanssa meidän kummitätiä, ja käytiin yhdessä syömässä Rossossa. Otin vuohenjuustosalaatin, joka oli herkullinen - olisi vain saanut olla enemmän sitä vuohenjuustoa ;) Oli kiva nähdä kummitustätiäkin, tuo etäisyys ja aikataulut on kuitenkin vähän hankala sovittaa yhteen. Shoppailujen jälkeen väsytti aika lailla, kuitenkin useimmat meistä oli vähän puolikuntoisina liikenteessä. Lagailtiin vähän aikaa kuka missäkin pehmeällä alustalla, ennen kuin lähdin Pinjan kanssa pyörällä kauppaan ruokaostoksille. Ostettiin kunnon ruuat ja herkut, pitihän meidän kannustaa Suomi pronssivoittoon! Ja onnistuihan se ;) Katsottiin myös Putous, eli naurettiin itsellemme vatsalihakset ja kannustettiin Antskua. Yllättäen ilta vähän venyi kun muututtiin papupadoiksi eikä maltettu lopettaa sitä papattamista. Eikä Pinja malttanut lopettaa vielä unissaankaan, vaan puhui jotain seireeneistä!


Tänä aamuna oli kyllä vähän haikea mieli; oli niin ihana nähdä porukalla ja tehdä kaikkea kivaa ja rentoa. Paluu arkeen ei kauheasti huvittanut... Mentiin näin köyhinä opiskelijoina sopivasti taksilla matkakeskukseen, hypättiin bussin kyytiin ja taas kohti Oulua. Matka meni nuokkuessa ja niskat tuli kipeäksi. Onneksi kotona odotti oma hieroja, vaikka Pinja oli kyllä ehkä parempi! Toivottavasti nähdään taas pian :) Täällä suunnalla tiedossa on aika kiireinen viikko; hallituksen kokous, kouluhommia, tentti.. Eikä todellakaan vähäisimpänä muutto! Viikon päästä tähän aikaan minäkin olen taas Kaijonharjulainen - ja virallisesti avovaimo. Hui. 

tiistai 18. helmikuuta 2014

The cold never bothered me anyway

Heippatihei! Huh, aika virkistävää alkaa taas kirjoittaa. Ei varmaan ole jäänyt huomamaatta, että viime postauksesta on kulunut melkein kuukausi. Muutama muukin bloggaaja on pitänyt vähän taukoa - tarkoituksella tai tarkoituksettomasti. Mun piti ensin vain olla stressaamatta siitä että viime postauksesta on aikaa, mutta lopulta päätin sitten vain unohtaa koko asian. Ei nimittäin ollut mitään kivoja asioita meneillään. Kaikki jutut ei tänne kuulu, mutta tuntui että useampi asia kasaantui niskaan ja aina kun luuli että nyt mennään parempaan päin, tuli taas uusi takaisku. Ei oikein innostanut tehdä pirteitä postauksia, kun tuntuu että luennoillakin purskahtaa itkuun - ja sen takia lintsasinkin pari päivää tai lähdin kesken kaiken kotiin. Nyt kuitenkin helpottaa, aika paljonkin.


Suurin syy on se, että en päässytkään aineenopettajalinjalle. Kesti aika kauan tajuta että minusta ei tule kieltenopettajaa, eikä sitä aina vieläkään hahmota. Moni muu ja minä itse mukaan lukien oli varma siitä, että kyllähän minä siihen pääsen; mullahan oli yhdet parhaista soveltuvuuskokeen pistemääristä. No, enpä päässytkään. Harmittaahan se aika pirusti :D Kun muut miettii miten välttää hajoamisen pedagogisiin, minä mietin mitä sivuaineita vielä keksin että saan tutkinnot suoritettua. Toisaalta on kiva että tulee lisää vaihtoehtoja, mutta kun on laskenut vähintään seuraavat viisi vuotta elämästään sen varaan että valmistuu opettajaksi.. O-ou. Nyt sitten mietitään mitä ihmettä sitä tulevaisuudessa tekisi! Kyllähän sitä opettajanpätevyyden voi hankkia eri tavoilla, ja mielessä on jo muutama sivuaine joita voisi opiskella. 


Lisäksi asunto, tai asunnottomuus, on harmittanut, stressanut, ahdistanut ja vaikka mitä muuta. Kun on löytänyt useamman täydellisen asunnon ja aina saanut kieltävän vastauksen, on olo lievästi sanottuna turhautunut. Tammikuun viimeisenä päivänä päätin irtisanoa soluasuntosi vuokrasopimuksen luottaen siihen, että asunto löytyy helmikuussa ja päästään muuttamaan maaliskuussa. Sitähän kaikki muutenkin koko ajan toisti; kyllä se kämppä löytyy. Ja niin, löytyihän se! Pari viikkoa sitten käytiin Eelin kanssa katsomassa just-eikä-melkein tyylistä asuntoa, samana iltana laitettiin viesti että haluttaisiin se, ja seuraavana päivänä Eeli laittoi viestin "joko avovaimo on herännyt". Vasta kun käytiin allekirjoittamassa vuokrasopimus, annoin itselleni luvan hymyillä, hehkuttaa, iloita ja nauraa helpotuksesta. Meidän kämppä, meidän kämppä!! Nyt ollaan metsästetty ja hankittu jo paljon kalusteita, ja ensi viikonloppuna sitten meistä tulee avopari. Hurjaa!


Nämä kuvat on viime perjantailta, kun kävin Eelin, Lauran ja Pirkka-Pekan kanssa syömässä ystävänpäivän kunniaksi. Postissa tuli Parilla Steak House-ravintolaan tarjouskupongit, joilla sai erästä annosta kaksi yhden hinnalla. Päätettiin mennä tuplatreffeille - ja kyllä kannatti! Oli tosi hyvää ruokaa :) Koska pääruoka oli vähän edullisempi, otettiin myös alkupaloiksi "Naposteltavaa"-niminen annos - mycket bra! Ja ihan normaalistikin alkuun tuli lautasellinen kaikkea hyvää: lämmintä porkkanaleipää, jotain tosi hyvää levitettä ja oliiveja. Ei jäänyt tuon reissun jälkeen nälkä!

Viikonloppuna lähden parin muun tytön kanssa morjenstamaan Pinjaa Jyväskylään, mutta ehkä päivitän jotain ennen sitäkin. Kiva olla taas naputtelemassa :)

Don't let them in, don't let them see
Be the good girl you always had to be
Conceal, don't feel, don't let them know
Well now they know
Let it go, let it go
Can't hold it back anymore
Demi Lovato: Let it go