tiistai 18. helmikuuta 2014

The cold never bothered me anyway

Heippatihei! Huh, aika virkistävää alkaa taas kirjoittaa. Ei varmaan ole jäänyt huomamaatta, että viime postauksesta on kulunut melkein kuukausi. Muutama muukin bloggaaja on pitänyt vähän taukoa - tarkoituksella tai tarkoituksettomasti. Mun piti ensin vain olla stressaamatta siitä että viime postauksesta on aikaa, mutta lopulta päätin sitten vain unohtaa koko asian. Ei nimittäin ollut mitään kivoja asioita meneillään. Kaikki jutut ei tänne kuulu, mutta tuntui että useampi asia kasaantui niskaan ja aina kun luuli että nyt mennään parempaan päin, tuli taas uusi takaisku. Ei oikein innostanut tehdä pirteitä postauksia, kun tuntuu että luennoillakin purskahtaa itkuun - ja sen takia lintsasinkin pari päivää tai lähdin kesken kaiken kotiin. Nyt kuitenkin helpottaa, aika paljonkin.


Suurin syy on se, että en päässytkään aineenopettajalinjalle. Kesti aika kauan tajuta että minusta ei tule kieltenopettajaa, eikä sitä aina vieläkään hahmota. Moni muu ja minä itse mukaan lukien oli varma siitä, että kyllähän minä siihen pääsen; mullahan oli yhdet parhaista soveltuvuuskokeen pistemääristä. No, enpä päässytkään. Harmittaahan se aika pirusti :D Kun muut miettii miten välttää hajoamisen pedagogisiin, minä mietin mitä sivuaineita vielä keksin että saan tutkinnot suoritettua. Toisaalta on kiva että tulee lisää vaihtoehtoja, mutta kun on laskenut vähintään seuraavat viisi vuotta elämästään sen varaan että valmistuu opettajaksi.. O-ou. Nyt sitten mietitään mitä ihmettä sitä tulevaisuudessa tekisi! Kyllähän sitä opettajanpätevyyden voi hankkia eri tavoilla, ja mielessä on jo muutama sivuaine joita voisi opiskella. 


Lisäksi asunto, tai asunnottomuus, on harmittanut, stressanut, ahdistanut ja vaikka mitä muuta. Kun on löytänyt useamman täydellisen asunnon ja aina saanut kieltävän vastauksen, on olo lievästi sanottuna turhautunut. Tammikuun viimeisenä päivänä päätin irtisanoa soluasuntosi vuokrasopimuksen luottaen siihen, että asunto löytyy helmikuussa ja päästään muuttamaan maaliskuussa. Sitähän kaikki muutenkin koko ajan toisti; kyllä se kämppä löytyy. Ja niin, löytyihän se! Pari viikkoa sitten käytiin Eelin kanssa katsomassa just-eikä-melkein tyylistä asuntoa, samana iltana laitettiin viesti että haluttaisiin se, ja seuraavana päivänä Eeli laittoi viestin "joko avovaimo on herännyt". Vasta kun käytiin allekirjoittamassa vuokrasopimus, annoin itselleni luvan hymyillä, hehkuttaa, iloita ja nauraa helpotuksesta. Meidän kämppä, meidän kämppä!! Nyt ollaan metsästetty ja hankittu jo paljon kalusteita, ja ensi viikonloppuna sitten meistä tulee avopari. Hurjaa!


Nämä kuvat on viime perjantailta, kun kävin Eelin, Lauran ja Pirkka-Pekan kanssa syömässä ystävänpäivän kunniaksi. Postissa tuli Parilla Steak House-ravintolaan tarjouskupongit, joilla sai erästä annosta kaksi yhden hinnalla. Päätettiin mennä tuplatreffeille - ja kyllä kannatti! Oli tosi hyvää ruokaa :) Koska pääruoka oli vähän edullisempi, otettiin myös alkupaloiksi "Naposteltavaa"-niminen annos - mycket bra! Ja ihan normaalistikin alkuun tuli lautasellinen kaikkea hyvää: lämmintä porkkanaleipää, jotain tosi hyvää levitettä ja oliiveja. Ei jäänyt tuon reissun jälkeen nälkä!

Viikonloppuna lähden parin muun tytön kanssa morjenstamaan Pinjaa Jyväskylään, mutta ehkä päivitän jotain ennen sitäkin. Kiva olla taas naputtelemassa :)

Don't let them in, don't let them see
Be the good girl you always had to be
Conceal, don't feel, don't let them know
Well now they know
Let it go, let it go
Can't hold it back anymore
Demi Lovato: Let it go

2 kommenttia:

  1. it's good to have you back tuleva naapuri! ;) vaikka me puhutaanki joka päivä nii tykkään silti lukea sun blogia ja kaikista uskollisimpana lukijana olen joka päivä käynyt mooonta kertaa katsomaassa että joko nyt.. ;) <3

    VastaaPoista