sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Music Vibes

Viime aikoina on taas tullut kuunneltua musiikkia vähän joka paikassa; yleensä en esimerkiksi koulumatkoilla kuuntele, mutta näin talvisin kun sen matkan kävelee, on siinä aikaa kuunnella pari biisiä. Olen aikaisemminkin tehnyt näitä musiikkipostauksia, mutta viime kerrasta on kuitenkin aikaa, joten tässä tulisi tammikuun aikana lemppareiksi nousseita biisejä!



















Siinäpä olis! Osa on vähän vanhempia kappaleita, joihin oon nyt vasta päässyt tutustumaan, ja osa sitten uusia. Kannattaa myös katsoa noita musiikkivideoita! Itse tykkään erityisesti sellaisista, joissa on joku kaveriporukka, hyvä fiilis ja mieluiten kesäiset maisemat; tästäkin löytyy sellaisia. Tosin Robinin video oli jotain omaa luokkaansa, mutta niin ne artistitkin vaan kasvaa ja imago muuttuu! Biisien suhteen näistä lempparein on Ellie Gouldingin Army, jonka sanoista tykkään kovasti ja kappale jää aina päähän soimaan :D Näiden lisäksi on tullut kuunneltua tosi paljon vanhempia biisejä, jotka on olleet omalla soittolistalla useamman vuoden. Niitäkin olisi hauska listata joskus, varsinkin kun sieltä löytyy paljon eri kategorioita: nyyhkybiisit, tsemppibiisit, bilebiisit... Ehkä sitten seuraavassa musiikkipostauksessa!

lauantai 30. tammikuuta 2016

Hupsista

Hola! Inhoan sanaa radiohiljaisuus, mutta ehkä se nyt olisi tässä paikoillaan. En kadonnut tarkoituksella, vaan tietokone ja blogit ovat jääneet kaiken muun varjoon; life happened. Toki osaksi syynä oli myös se, että itseäni ärsytti samaa kaavaa toistavat kuulumispostaukset, ja pidinkin sitten vahingossa vähän pidemmän tauon. No, onpahan ainakin niitä kuulumisia nyt kerrottavana! 


Viime postauksessa kirjoitin pakkasesta ja hetkessä elämisestä, ja onhan tässä viime aikoina tullutkin tarvottua pakkasessa eteenpäin ja arvostettua niitä hyviä talvisaappaita, jotka pitää varpaat lämpimänä juuri siinä tilanteessa. Nyt tosin pakkaset on kaikonneet, ja Oulussa ollaan käyty jopa plussan puolella! Ehkä sitä kohta uskaltaisi ostaa ensimmäiset tulppaanit, joita olen jo ihastellut kaupoissa ja sosiaalisissa medioissa. Ehkä sellaiset kauniit kukatkin omalla tavallaan edistäisi sitä hetkestä nauttimista; ne on kuitenkin vain hetken huumaa eivätkä kestä ikuisesti. Eipä sillä, myös meidän mullassa olevat kasvit on aika heikossa hapessa. Yksi tavoitteistani oli saada kukat pidettyä hengissä, ja ennen tammikuun loppua kehnolta näyttää :D Taitaa olla aika selvää mikä on meikän kehitettämisalue!

Opiskelujen suhteen stressi alkaa nostaa päätään. Laskentatoimessa olen aivan ulalla yksinkertaisimmistakin asioista ja englannin seminaarityö on alkutekijöissään. Keksin aiheen, joka yhdistää muutaman kiinnostuksen kohteeni ja sivuaineeni, eli englannin, viestinnän ja yritysmaailman. Aion tutkia yritysten viestintää ja miten niiden nettisivuilla olevat suomen- ja englanninkieliset informaatiot eroavat toisistaan, tai mitä yritysten nettisivuilta ylipäätään löytyy. Omasta mielestäni aihe kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta vähän jännittää, miten aiheesta löytyy aikaisempaa tietoa, millaista teoriaa aiheen tutkimukseen voi hyödyntää ja löytyykö aiheesta lopulta mitään tutkittavaa. Lisäksi aihetta  ja näkökulmaa täytyy rajata ja valita tutkittavat yritykset. Tekemistä siis riittää, eikä motivaatio ole kaikista korkeimmillaan yllättäen. Toivottavasti se vielä nousee esiin, kun pääsen kunnolla hommiin! Kandi syntyi jotenkin niin helposti, ja sen takia vähän pelottaa miten paljon enemmän työtä tähän tutkielmaan uppoa. Porskutan kuitenkin eteenpäin sen ajatuksen voimalla, että kaikki nyt tehty työ helpottaa sitten gradun väkertämisessä! Gradu ja maisterivaihe eivät enää muutenkaan ole niin kaukana, sillä kävin vihdoin tekemässä kandin tutkintoon vaadittavan kypsyysnäytteen, ja nyt odottelen sen tuloksia että pääsen ottamaan kandin tutkinnon ulos. Varsin jännittävää! Odotan jo niin sitä hetkeä, että pääsen vastaanottamaan oman sinisen kansioni ja musta tulee Bachelor(ette) of Arts. Eihän tällä kandin tutkinnolla hirveästi mitään tee, mutta on se silti omanlaisensa virstanpylväs.


Vaihtohaun käyn tekemässä ensi viikolla, sillä passini on vihdoin saapunut. Ja kyllä, passikuva oli yhtä kamala kuin pelkäsinkin. Sitä leuan ja poskien määrää! Edes tipaton tammikuuni ei ole laskenut turvotusta, joten samahan se oli sitten lopettaa rytinällä. Torstaina vietettiin legendaarisia Viherbileitä, ja etkoiltiin kavereiden kanssa meillä pitkästä aikaa. Aivan vallattoman hauska ilta! En tiedä onko se juominen sen arvoista, mutta ai että oli ihanaa olla kavereiden kanssa! Sai nauraa ja höpötellä kaikenlaista, tällaiset illat on niitä elämän huippuhetkiä. Jos itse bileet on aina olleet legendaariset, niin samaan kastiin menee niiden jälkeiset olotilat. Perjantai oli kuin toisesta ulottovuudesta, jossa voi vain maata sohvalla samassa asennossa koko päivän. Tai ei, ei edes pötköttää, sillä muuten maailma pyöri, vaan oli pakko istua. Se oli niin säälittävää että oli pakko itsekin nauraa tuon kämppiksen kanssa, joka pirteänä hääräili menemään. 


No mitäs muuta sitten? Kovasti odotellaan talviflunssaa, joten oon virittäytynyt rentoon sairastelutunnelmaan viltin, kuuman kaakaon ja Netflixin kanssa. Saatiin vihdoin Roswell päätökseen, mutta nyt on sitten se ongelma, mitä katsotaan seuraavaksi. Jos on jotain sarjaehdotuksia, saa jakaa tänne suuntaan! Tällä viikolle (lue: eilen) katsottiin loppuun Jessica Jones, josta oli kyllä harmillisesti tullut vain yksi kausi. Netflix on kyllä sarjoja pullollaan, mutta tuo toinen puolisko on itsekseen katsellut niin paljon sarjoja, että on vaikea löytää molempia miellyttäviä sarjoja. Elokuvian suhteen se on onneksi vähän helpompaa, ja niitä on myös tullut jonkin verran katseltua. Jurassic World, Burnt - Liekeissä ihana Bradley Cooper! sekä tänään ihan elokuvissa uusin Star Wars.

Ehkä se inspiraatio blogin suhteen palaisi pikkuhiljaa. Tai sitten pitäisi vain oikeasti tehdä jotain, että olisi enemmän kirjoitettavaa :D Anyhow, muksaa viikonlopun jatkoa, ja ensi kerralla sitten lupaan välittää positiivisempia viboja!

maanantai 18. tammikuuta 2016

High dive into frozen waves

Terppa vaan kaikille! Kivaa maanantaiaamua, siinä määrin missä maanantait nyt voi olla kivoja. On melko harvinaista, että voin kirjoittaa postausta keskellä päivää, sillä yleensä silloin ollaan tietenkin ahkerasti opiskelemassa. Mutta nyt se on kuitenkin vaan hyvä juttu, että sain nukkua vähän pidempään ja yliopisto kutsuu vasta viideltä. Tämä kotitunnit aion nimittäin käyttää ahkeraan työskentelyyn, mutta myöhäiset aamut on hyviä myös siitä syystä, että viikonloppuna ei tullut herättyä ihan kahdeksalta kellonsoittoon. Mutta näin - valitettavasti - mun viikonloput yleensä menee: rytmi kääntyy ihan päälaelleen. Olin jo perjantaina niin ylpeä siitä, että aamuherätys ei tuntunut kovin pahalta ja unikin tuli vaihteeksi ihan ajoissa, mutta kun ei niin sitten ei. Odottelen mielenkiinnolla, milloin mulle iskisi se aamuvirkkuus. Haluaisin olla yksi niistä ihmisistä, jotka herää viimeistään yhdeksältä tai sekin tuntuisi siltä että nukkuu tosi myöhään syömään runsasta ja terveellistä aamupalaa, käy aamulenkillä, ja vastaavasti osaa mennä nukkumaan ihmisten aikaan. Nykyään tilanne on se, että aamuisin olen ihan kohmeessa ainakin yhteentoista asti, todella harvoin aamupala koostuu jostakin muusta kuin kaakaosta ja viiliksestä, ja iltaa kohti yleensä vain piristyn. Se onkin kiva sitten kello kahdelta tajuta, että herätys on kuuden tunnin päästä :D


Kuluneella viikolla yritin tosiaan kääntää rytmiä, ja hiljaa hyvää tulee. Ehkä tällä viikolla jaksan jo puhua jotain kympin luennoilla :D Muuten paluu yliopistolle on ollut aika kiva, kurssit vaikuttaa vähintäänkin siedettäviltä ja aina on kaveri, jonka viereen istua. On vähän outoa mutta silti hauskaa olla niin monella englannin kurssilla, kun on ollut niin vaihtelevasti kaikkea muuta parin viime vuoden aikana. Vielä oudompaa siitä tekee se, että kolmella kurssilla neljästä on samat opettajat, ja tulee suorituspaineita, kun tietää opettajan jo tuntevan minut. No, mukavia tyyppejä ne onneksi on! Sen sijaan kauppiksen puolelta oleva laskentatoimi vähän vastustaa; on meinaan aika kuivaa asiaa. Tähän mennessä ollaan käyty vain tylsää teoriaa, ja vaikka en kovin matikkahenkinen olekaan, odotan jo milloin päästään laskemaan. Laskentatoimi ei kyllä tunnu yhtään omalta jutulta ja kurssi vaikuttaa tylsimmältä kaikista tähän asti käymistäni. Varmasti kuitenkin ihan hyvä käydä senkin aiheen perusteita, vaikka kurssi onkin mulle oikeastaan ylimääräinen ja käyn sen vain opintopisteiden takia.


Myös vaihtojutut on edenneet ainakin jossain määrin, sillä kävin laittamassa uuden passin tilaukseen. Oon sellainen jännittäjä-tyyppi ja sain kivan stressin aikaiseksi, pitihän asian tiimoilta mennä sentään poliisiasemalle! Loppusissaan kuitenkin tosi iisi juttu, vaikka sormen jälkien ottaminen olikin uutta ja tuntui kansainväliseltä rikolliselta. Nyt pitäisi vielä hakea kielitodistus joltakin opettajalta, tulostaa opintosuoritusote, ottaa kopio passista ja laittaa hakemus menemään! Sitten jännätään sitä, että lopullinen hyväksyntä tulee. Sen kai pitäisi olla varmaa, mutta eihän sitä koskaan tiedä; varsinkaan tällainen pessimisti.


Ajatukset on kyllä jo aika paljon siellä Atlantin toisella puolella, niin hyvässä kuin pahassakin. Haaveilen lämmöstä ja matkustamisesta, mutta toisaalta ahdistaa lähteminen, lentäminen ja kaikkien asioiden järjestäminen. Pitäisi säästää, pitäisi muistaa nauttia Suomesta ja läheisistä, pitäisi olla stressaamatta vielä, pitäisi sitä ja tätä. Ennen kaikkea haluaisin nyt vaan keskittyä aikaan täällä Suomessa, tässä ja nyt. Ottaa kaiken irti näistä pakkasista, vaikka sitten täältä viltin alta käsin. Sellainen ei ole ikinä ollut kovin helppoa mulle, ja eilen illalla Roswellin joulujaksoa katsellessa tuli kova joulufiilis päälle ja ikävä kuukauden takaista ajanjaksoa. I mean, come on :D Mun mielestä talvi on kuitenkin kiva; lumi narisee kenkien alla, puut ja maa on valkoisena, kynttilät ja valot hehkuu pimeässä, pakkanenkin on joskus ihan sopiva. Miksi mulla sitten alkaa ajatukset suuntautua joulusta suoraan kevääseen, tulppaaneihin ja nahkatakkeihin... No, onhan nekin kivoja! Ja kyllä sanoisin että talvesta voi nauttia myös tärisemällä yhdessä peiton alla teemukit kädessä, Netflixiä katsoen. Kyllä, meistäkin on tullut Netflix-pariskunta!

Tänään tosiaan koulujuttuja, ja matkalla yliopistolle ajattelin katsella ympärilleni sieltä hupun ja huivin sisältä. Nyt keskityn harvinaiseen me-timeen ja laitan lempparimusiikit täysille, ehkä se analysointi ja tieteellinen kirjoittaminen menisi sen avulla vähän sutjakkaammin. Tsemppiä upouuteen viikkoon! ♥

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Back to business

Huomenna koittaa - viimein - arkeen paluu! Oon kyllä nauttinut tästä lomailustakin, ei siinä, mutta kun päivät on luokkaa sängystä ylös puoli yhdeltä ja sinne takaisin vasta aamuyöllä, ei saa kovin paljon aikaiseksi. Arjen mukanaan tuomat rutiinit on tässä vaiheessa jees - jos niitä nyt kunnolla tulisi! Luentoja siellä täällä, liikaa hyppytunteja... Vaan odottakaapa vain, kyllä tästäkin stressiä saa aikaan :D


Nyt keväällä mulla ei ole kuitenkaan kovin paljon kursseja. Yllättäen, englantia on pitkästä aikaa eniten! Tiedossa olisi sellaisia kursseja kuin English in Finland, Interaction in everyday environments sekä vanha tuttu Modern language teacher, joka jäi roikkumaan viime keväältä.. Don't say anything, tiedetään. Ehkä saisin sen nyt hoidettua, kun osa hommistakin on jo periaatteessa tehtynä! Lisäksi enkun puolelta on Master's seminar eli gradua alustava seminaarikurssi, jonka aikana kirjoitetaan seminaarityö, joka on kandia laajempi mutta gradua kapeampi. Se tehdään kuitenkin samasta aiheesta kuin gradu, joten sen aihe pitäisi tietää keskiviikkoon mennessä. No biggie eh! Tällä hetkellä ei ole hajuakaan mikä kiinnostaisi, joten sormet ristissä toivon, että vaikka unessa tulisi jokin mestari-idea. Englannin lisäksi luvassa on kauppatieteiden puolelta Johdon laskentatoimi sekä Investointipäätökset, jotka ei ole sitä ominta alaa mutta vaikuttavat kuitenkin mielenkiintoisilta ja hyödyllisiltä. Lisäksi ajattelin vihdoin tehdä sen matkailun verkkokurssin, jonka otin hoitaakseni syksyllä, mutta unohdin kaiken muun ohella... Nyt pitäisi ainakin olla aikaa sen suorittamiseen!


Ihan innolla odotan yliopistolle ja arkeen palaamista, sillä tämä viimeinen viikonloppu ennen niitä oli erityisen kiva. Perjantaina käytiin Ideaparkissa kiertelemässä, ja eilen ajettiin Kärsämäelle juhlimaan papan kasikymppisiä. Ne pidettiin juhlapaikassa Haliwiliwau, joka oli kyllä todella viihtyisä! Paikalla oli juhlakalun ja puolisonsa viisi lasta sekä hedän jälkikasvunsa, eli yhteensä kuusitoista serkkuani, ja vielä lähes kaikkien kumppanit ja omatkin lapset. Puheen sorinaa ja vilskettä kyllä riitti, ja pippalot olikin ihanan tunnelmalliset. Plussaa myös siitä, että todella harvoin saadaan näinkin hyvä edustus paikalle; nyt puuttui vain yhden serkkuni tyttöystävä, ja muuten kaikki olivat pääseet tulemaan! Juhliin pukeuduin niitä varten ostamaani alennusmekkoon, joka erottui joukosta, sillä melkein kaikki muut oli pukeutuneet mustaan :D Tykkäsin kuitenkin omasta mekostani ja se pääseekin varmasti käyttöön uudestaankin!


Huominen ei ole vielä kovin paha päivä, mutta sitäkin ärsyttävämpi: vain yksi luento, mutta se on illalla viidestä kahdeksaan... MasterChef jää välistä, nyyh! Tänään päätinkin olla oman elämäni MasterChef, ja pyöräytin tutun tacopiirakan. Tai no, mitä nyt itse sain tehdä, kun Eeli haluaa aina hoitaa ne hauskimmat hommat: taikinan levittämisen vuokaan ja täytteiden asettamisen taikinan päälle. Mulle jää sitten pilkkominen, ja vieläpä paprikan, jonka siemeniä inhoan yli kaiken! Miten niitä voikin löytyä vielä sieltä piirakastakin, kaiken sen perkkaamisen jälkeen?

Tällaista tähän sunnuntai-iltaan. Nyt jatkuu kalenterin täyttäminen ja myöhemmin Roswell! Tsemppiä kaikille muillekin arjen sankareille :)

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Havaintoja

Uusi, kahden hengen peitto on aika kiva. Olen pitkään ollut sitä mieltä, että yksi sänky tarvitsee vain yhden peiton. Meillä olikin niin; varsinkin, kun ei vielä asuttu yhdessä. Kun muutettiin yhteen, pidettiin samasta säännöstä kiinni, mutta sitten erään kerran, kun vieraalla ollut peitto löysi tiensä meidän sänkyyn, ja niin meillä oli kaksi peittoa. Let's face it, olihan se aika hyvä ratkaisu, niin kummankaan ei tarvinnut palella ilman peittoa. Varsinkin, kun itse oon aikamoinen peittoryöväri. Nyt saatiin sitten joululahjaksi ihanan iso peitto, josta riittää meille molemmille! On kivaa, että voidaan illalla sujahtaa saman peiton alle nukkumaan. Näin viikon jälkeen voin kuitenkin todeta, että aika lahjakkaasti ryövään peiton itselleni edelleen. Esimerkiksi viime yönä olin kääriytynyt itse kokonaan siihen valtavaan peittoon, ja Eeli joutui turvautumaan vieraspeittoon. Täytynee itse vähän petrata tässä; olin kuulemma myös vallannut itselleni koko sängyn laajalla meritähtiasennolla. Mutta eihän sitä voi nukkuessaan tietää miten sitä ollaan!


Pikkuleijonat karjuu kovimmin. Olihan se huikeeta! Ollaan katsottu turnauksen otteluita meillä kotikatsomossa, vaikka välillä tuntui ettei uskalla edes katsoa. Kyllä me poikien kanssa karjuttiin, kun jatkoerässä tuli voittomaali! En ole aikaisemmin seurannut näitä junnukilpailuja, mutta olihan se aika jännää, kun maaleja tuli niin paljon ja tilanteet muuttuivat nopeasti. Ja Oulukin edusti hienosti joukkueessa, eiks je!

Joulusuklaat saisi jo loppua. Enää ei edes tee oikein mieli suklaata, mutta sitä vaan löytyy joka nurkasta. Eikä tämä ollenkaan edesauta aluillaan olevaa herkkulakkoakaan... Olisi kiva ajatella vaikka niin, että lakko alkaa kun joulusuklaat on syöty, mutta kun niitä on oikeasti niin paljon! Sillä menolla lakko alkaisi vasta ensi joulun alla.


On kylmä. Ulkona on kylmä, sisällä on kylmä. Hurr. Koko ajan täytyy olla villasukat jalassa, joten onneksi niitä on kertynyt useampi pari! Puhumattakaan tossuista, jotka sain Eeliltä joululahjaksi. Lämmittää ihan kivasti; varsinkin, kun suklaaähkyn takia lämmin kaakaokaan ei oikein uppoa. 

Passikuvien ottaminen on traumatisoivaa. Kävin eilen ottamassa passikuvat, ja voi veljet, rasittava prosessi! Harjoittelin kotona etukäteen sopivaa passikuvailmettä, koska täysin rento ja totinen ilmeeni on aika... hätkähdyttävä. Tähän harjoiteltuun ilmeeseen kuului ihan pieni kulmien nosto, suun jännittäminen ja lähes huomaamaton suunpielien nostaminen, silmien siristys pienesti, ja tietenkin kielen asettaminen kitalakeen niin, että kaksoisleuka ei näy. Sekä hiukset, jotka totisesti onnistuivat aiheuttamaan hankaluuksia! Laitoin kosteat hiukset letille, jotta saisin aikaan kivat laineet. Noh, laineet tuli, mutta ei ihan sellaiset kuin olisin halunnut; onneksi ne vähän paranivat ulkona tuulessa. Tosin tuuli ja pakkanen sitten sai kasvot ja erityisesti nenän ja silmät vähän punottamaan, mitä ei nyt toivoisi sellaiseen edustuskuvaan. Onneksi punotus laskeutui sopivasti itse kuvanottohetkeen mennessä, mutta eihän se silti onnistunut toivotulla tavalla. Ilme ja tukka ihan jees, mutta posket vähän pompahti esiin. Pullaa much? Ja olihan se kaksarikin siellä, jes.

Pinaattikeiton toinen tuleminen. En ole keittojen suuri ystävä, mutta syön niitä kyllä. Jauhelihakeitto, hernekeitto, tomaatti-vuohenjuustokeitto ja kylmäsavuporo-juustokeitto on varsinkin hyviä, kalakeitto siellä inhokkien listalla. Oulussa olen todella harvoin mitään keittoa laittanut, mutta koulussa syön joskus. Näin joulun jälkeen teki kovasti mieli jotain vähän kevyempää, ja ostin pakastealtaasta pinaattikeittoa, vanhaa lemppariani. Ja oli muuten hyvää! Sain siitä itselleni ruuan kahdeksi päiväksi, tuli kevyt olo ja keitto maistui erityisen hyvälle kananmunien kera. Taisi löytyä uusi suosikki niille päiville, kun ei jaksa kunnolla panostaa ruokaan ja haluaa jotakin nopeasti. Ja saanpahan syödä koko keiton itse, kun Eelille ei maistu!


Kaiken kaikkiaan, tammikuu on alkanut aika hyvin. On ihanaa täällä Oulussa, omalla kämpällä, kotona, ja puuhailla omia juttuja. Lomalaukku on vielä purkamatta, mutta oon kuitenkin ehtinyt käydä shoppailemassa jo pari kertaa. Löysin uuden mekon viikonloppuna vietettäviä papan kasikymppisiä varten, ja yllättäen, mekko oli alennuksessa! Huikea tuuri, yleensä kun onnistun bongaamaan vain normaalihintaisia tuotteita. Olen löytänyt myös uuden ihanan pehmeän neuletakin alennuksesta, ja uuden puseron ja ensimmäisten turtle neck -topin ylennysmyynneistä. Päätin uusien ostosten myötä, että on aika siivota vaatekaappia ja viedä vanhoja vaatteita vihdoin kirpputorille ja vaatekeräykseen. Ne on jo valikoitu erillisiin pusseihin, joten jäljellä on vain itse vieminen. Saa nähdä kuinka pitkälle kevääseen venyy :D Vaatekaapin lisäksi aloin siivota konettani, ja valita kuvia kehitettäväksi. Niitä vain näyttää kertyvän ja kertyvän, mutta toisaalta tällaisina hetkinä sitä on iloinen, että on jaksanut raahata kameraa aina mukana ja ottaa niitä kymmeniä ilmeilykuvia. Tai kuvia kissoista - niitäkin on aika paljon. 

Tammikuun aikana ajattelin lomailla vielä pari päivää, pukeutua hienosti papan synttäreille, kokeilla uusia pastareseptejä, viettää tipatonta, palata yliopistolle, tehdä kypsyysnäytteen ja käydä iltakävelyillä pakkasessa. Tästä vuodesta täytyy ottaa kaikki irti; koska syksylle on luvassa jotain niin erikoista, pitää keväästäkin tehdä mahtava. Ja ennen kaikkea parempi kuin viime vuodesta, jonka tunnelmiin voi palata täällä. Kivaa vuoden alkua, toivottavasti se on yhtä mukava kuin täällä!

maanantai 4. tammikuuta 2016

Vuosikatsaus 2015

On taas aika laittaa kulunut vuosi 2015  pakettiin vuosikatsauksen muodossa! Näitä on ihan mukava kirjoitella, sillä en aina itsekään meinaa muistaa, mitä kaikkea on tullut puuhailtua. Varsinkin alkuvuoden jutut tuntuu todella kaukaisilta; ja onhan niistä jo vuosi kulunutkin, haha! 

Vuosi 2015 alkoi huomattavasti paremmissa tunnelmissa kuin edellinen vuosi, jolle sanoin heipat vuosikatsauksen avulla. Heti tammikuun aluksi kokosin blogiin lupausten sijaan tavoitteita, jotka näin jälkikäteen katsottuna on aika lahjakkaasti jääneet toteutumatta. Siitä huolimatta vuosi alkoi positiivisissa ja odottavissa tunnelmissa, ja väkersin kandini loppuun viikossa tiiviisti työskennellen. Kandin valmistumista juhlin kavereiden kanssa hyvän ruuan ja yhden siiderin parissa, unohtaen tipattoman tammikuun hetkeksi. Loma jatkui vielä hetken ennen yliopistolle palaamista, ja tein harvinaisen hyviä löytöjä alennusmyynneistä, katselin elokuvia ja löysin kadoksissa olleen rahapussini ihan kotoa. Opiskeluiden pariin palaamisen myötä myös hallitushommat jatkuivat, ja sain jatkaa pestissäni Reema-vastaavana. Todella moni kaverini aloitti pedagogiset opintonsa, mutta itse viihdyin omilla luennoillani. Kuun lopussa tipaton päättyi railakkaissa Viherbileissä, ja silloinen pääministeri Alexander Stubb tuli ainejärjestöni kutsumana vierailemaan Oulun yliopistolle, ja sai yhden suurimmista luentosaleista ääriään myöten täyteen.


Heti helmikuun alussa sain iloisia uutisia, sillä kandini meni läpi parhaalla mahdollisella arvosanalla ja pääsin pienryhmäohjaajaksi. Lisäksi saatiin meidän ainejärjestön lehti Reeman vuoden ensimmäinen numero valmiiksi Lauran kanssa. Pinja tuli käymään Oulussa, ja rennon hengailun lisäksi käytiin ulkoiluttamassa haalareita haalaribileissä, jotka jäivän omalta osaltani ainoiksi poikkitieteellisiksi haalaribileiksi vuoden aikana. Muuten helmikuussa tulikin juhlittua, sillä kävin Verban ystävänpäiväbileissä ja myös häissä, jotka järjestettiin oikeana ystävänpäivänä. Häitä varten tein elämäni parhaan kirpputorilöydön, kun ostin juhlamekon kuudella eurolla. Myös laskiaista tuli vietettyä sekä pulkkamäessä että yökerhossa, ja pääsin juhlimaan myös Kalajoella Pinjan vaihtoläksiäisten muodossa. Helmikuuhun mahtui opiskelua ja tenttejä, mutta myös loma kuun lopussa.



Maaliskuussa kirjoittelin blogiin sekavista tulevaisuuden suunnitelmistani. Loman kunniaksi kävin elokuvissa sekä vähän juhlimassa, ja hoksasin, että olin asunut avoliitossa jo vuoden. Loman loppupuolisko kului Vuokatissa lumilautaillen kolmen vuoden tauon jälkeen. Matkustin myös pohjoiseen, sillä anoppini valmistui lähtihoitajaksi. Sodankylässä kävin juhlimassa Eelin siskojen kanssa ja podin elämäni pahinta krapulaa. Yliopistoelämän osalta kävin pienryhmäohjaajakoulutuksessa, luennoilla, ja intoilin wapun lähestymisestä. Kevättä alkoi olla ilmassa, ja shoppailin tulppaaneja ja blogiin tekemieni kollaasien vaatteita, sekä leivoin ensimmäistä kertaa juustokakun. Sairastuin myös perinteiseen kevätflunssaan, vaikka ulkona jaksoikin sataa vielä vähän lunta.


Huhtikuu alkoi pääsiäisen vietossa Kalajoella. Tehtiin Lauran kanssa Reema valmiiksi yllättävän ajoissa, ja tutustuttiin uuteen taitto-ohjelmaan. Olin myös ensimmäistä kertaa pari viikonloppua yksin kotona, mutta vastapainoksi näin paljon kavereita etenkin ruokatreffien merkeissä. Opiskeluiden suhteen kurssit alkoi pikkuhiljaa tulla päätökseensä, ja valmistauduin henkisesti ennätyspitkään wappuun ja haalarikauteen. Wappuun mahtuikin kaikenlaista kivaa ja monia pippaloita, muun muassa Teekkaritalo, HopLop, kirkkovenesoudut vuorotellen auringonpaisteessa ja räntäsateessa, suunnistamista, Wesibussi, teekkarikavereita ja ystäviä ylipäätään.


Varsinaisena vappupäivänä eli toukokuun ensimmäisenä vietettiin Lauran ja Jennin kanssa brunssia, ja sen jälkeen olikin aika palata maan pinnalle. Sain kevään toisen flunssan, wappuruton, mutta yritin saada rästiin jääneet opinnot ajan tasalle. Lisäksi kävin elokuvissa Lauran kanssa, otin uuden nahkatakin ja uudet tennarit käyttöön, kävin äitienpäivänä Kalajoella, tuskailin kesätyöttömyyden takia ja pääsin pitkästä aikaa hotelliin, kun erään kurssin puitteissa matkustimme Vaasaan. Ehdin myös viettää vapaa-aikaa kavereiden kanssa juhlien ennen kesäopintojen alkamista ja niiden täyttäessa arki-illat. Sain vihdoin laitettua parvekkeen kesäkuntoon äidin avustuksella, ja kuun lopussa matkustin Sodankylään Eelin pikkusiskon ylioppilasjuhliin unohtaen Eelin puvun kotiin, mutta ottaen itselleni kolme eri mekkovaihtoehtoa. Blogiin kokosin kesäisen bucket listin, joka syntyi eräällä kasvatustieteen luennolla.


Kesäkuun alussa harmittelin puuttuvia kesäkelejä, mutta herkuttelin lohdutukseksi kesäisillä ruuilla. Istuin ahkerasti kesäopintojen iltaluennoilla, mutta tentit lykkäsin suosiolla myöhemmäksi. Töiden puuttumisen takia vapaa-aikaa oli aika paljon, ja näin kavereita, vietin aikaa Eelin kanssa, shoppailin, kävin Suomen tivolissa, pyöräilin paikasta toiseen, ja ajoin ensimmäistä kertaa autolla moottoritiellä. Juhannusta lähdin viettämään Kalajoelle jo hyvissä ajoin. Keskikesän juhla sujui hieman erilaisissa merkeissä kuin aikaisempina vuosina, sillä saatiin vieraaksi Jenni, juhlittiin uusien tuttavuuksien kanssa, ajeltiin mökiltä toisella, mutta vietettiin kuitenkin myös perinteiset grillibileet kotona Tyngällä. Blogiin tein parvekepostauksen ja päivitin jo blogin alkuaikoina syntyneen bucket listin, ja huomasin, miten paljon asioita siltä olen jo tehnyt. Sateisten päivien aikana koukutuin moniin uusiin tv-sarjoihin, mutta ehdin myös testata Eelin kanssa meille uuden M6 Dining-ravintolan.


Heinäkuussa aurinko jaksoi paistaa vähän useammin, ja opiskelukin maistui kivemmalta parvekkeella tenttiin lukien. Kuun alussa vietin nimipäivääni, ja sen kunniaksi menin ensimmäistä kertaa sille kesälle rannalle Nallikariin ja söin nimpparipehmiksen. Kävin kavereiden kanssa terassilla ja shoppailemassa, pidin kesämekkoja, ja nautin harvinaisista kesäpäivistä. Loma alkoi myös ihan kunnolla, kun kesäkurssit taukosivat hetkeksi. Sain myös iskän vanhan iPhonen itselleni, ja olin ikionnellinen uudesta puhelimesta! Toisaalta sateinen keli ja odottamieni suunnitelmieni peruuntuminen masensi, mutta tiedossa oli kuitenkin paljon kesäistä tekemistä. Lähdin käymään Jennin luona Vaalassa, missä vietin ihanan viikonlopun ja heitin talviturkin. Heti Vaala-viikonlopun jälkeen lähdin Kalajoelle, sillä Eeli oli pestattu heinätöihin. Itse kuitenkin lomailin: pelasin minigolfia, kokeilin acrojoogaa, söin lempijäätelökioskin jätskiä, kävin Power Parkissa, tanssin Kalajoen yöelämässä Bimmer-partyissä, .ja kävin piknikillä pelaamassa mölkkyä. Reissaaminen vaan jatkui, sillä Kalajoelta suuntasin Ouluun ja sieltä Eelin kanssa Tampereelle, meidän omalle kesälomareissulle. Matkalla käytiin moikkaamassa isovanhempiani, ja kohteessa majoituttiin Omenahotellissa, nähtiin kavereita, käytiin Särkänniemessä ja Pyynikillä, ja vietettiin laatuaikaa kahdestaan. Loppukuussa vietettiin sitten Qstockia Oulussa, mutta saatiin myös surullisia uutisia, sillä meidän isäpuolen äiti kuoli.


Elokuussa palasin takaisin yliopistolle kesäopintojen pariin, ilmoittauduin syksyn kursseille ja aloin tehdä taas Reemaa. Kävin hautajaisissa, mutta onneksi iloisempiin tunnelmiin pääsin tyttöjen kanssa mökkeilemällä perinteisesti Keuruulla ja pelailemalla Wiillä Eelin kummipojan kanssa. Vietettiin myös Eelin synttäreitä, joiden kunniaksi käytiin syömässä ja taidegalleriassa ja kahviteltiin kavereiden kanssa. Sitten olikin aika siirtyä haalarihommiin, sillä fuksit saapuivat yliopistolle, ja pienryhmäohjaajallekin elokuun viimeinen viikko oli kiireinen ja täynnä toimintaa ja tapahtumia. Kuun viimeinen viikonloppu on yleensä mennyt venetsialaisten vietossa Kalajoella, mutta tällä kertaa suuntasin Lauran ja Millan kanssa Teekkaritalolle.


Vietettiin Eelin kanssa meidän kolmatta vuosipäivää syyskuun alussa. Käytiin Pannussa syömässä, ja herkuteltiin kerrankin jopa alkupalalajitelmalla ja käytiin jälkiruuilla Tähtijätskissä. Lisäksi syksyn kurssit alkoivat, ja samoin opiskelijariennot. Lukuvuoden avajaistapahtuman Vulcanalian jälkeen pääsin ihailemaan huikeita revontulia, tilasin uuden kettupipon, kävin Kalajoella, koukutuin Orange is the new black -sarjaan, ja iloitsin omien fuksieni voitosta fuksisuunnistuksessa. Yksi ystäväni muutti Helsinkiin, ja vietettiin ihanat läksiäiset; toisen kaveriporukan kanssa puolestaan järjestettiin runsas brunssi. Hain myös vaihtoon, mistä en ensin uskaltanut kertoa juuri kenellekään, mutta mitä jännitin ihan älyttömän paljon.


Lokakuu alkoi touhukkaasti. Hääräsin Nordistipäivillä sekä työvoimana että sitsivieraana ja juhlin iskän synttäreitä Vuokatissa. Erityisesti Vuokatissa vietetty viikonloppu jäi mieleen ihanilla syyskeleillään ja lämpimällä tunnelmallaan. Lokakuussa oli myös syysloma, jonka alussa lähdin Kalajoelle ja ehdin käydä myös pitkästä aikaa Sodankylässä. Samalla reissulla käytiin patikoimassa Pyhätunturilla ja leikittiin Eelin siskonpojan kanssa. Kuun aikana ehdin myös nähdä kavereita ja käydä ensimmäistä kertaa syömässä Roosterissa, juhlia fuksisitseillä, herkutella yliopiston Salaattibaarissa, sekä leikkauttaa hiuksiani pitkästä aikaa, vaikkakin ihan kotosalla. Opiskelujen saralla tein ryhmätöitä ja sain Lauran kanssa taas yhden Reeman valmiiksi. Kävin myös Halloween-bileissä Tylypahkan noidaksi pukeutuneena, ja ensimmäistä kertaa pääsin pukukilpailun finaaliin saakka.


Lempikuukauteni marraskuu pimeä, sateinen ja synkkä. Siitä huolimatta siihen mahtui paljon kaikkea mukavaa: ensilumi, Humanistisen Killan vuosijuhlat joissa päästiin pukeutumaan ja syömään hienosti, omat synttärit ja Verban pikkujoulut, sekä tieto siitä, että pääsin vaihtoon. Ennen syntymäpäivääni kävin Kalajoella kissavahtina, pääsin ajamaan autolla pitkästä aikaa, ja leivottiin itsellemme synttärikakku. Varsinaisena juhlapäivänä sain monta onnittelulaulua, muka meille järjestetyt bileet joissa viihdyin aamuyöhön saakka, ja pidin kiinni päätöksestäni jäädä pois ainejärjestöhommista kahden vuoden jälkeen. 


Joulukuun alussa juhlin vuorostaan Millan synttäreitä ja samana viikonloppuna myös itsenäisyyspäivää, tosin keskenään erilaisissa merkeissä. Pääsin myös tapaamaan vaihtoyliopistoni eli Greensboron yliopiston henkilökuntaa, jotka olivat käymässä Oulussa. Kuun teeman mukaisesti valmistauduin jouluun listaamalla joululahjahaaveita blogiin, käymällä joululahjaostoksilla, kuuntelemalla joululauluja, syömällä joulutorttuja, katsomalla jouluelokuvia ja polttamalla joulukynttilöitä. Ennen joululomalle jäämistä tein viimeisiä tenttejä ja kävin vihoviimeisessä Verban hallituksen kokouksessa. Vietin myös muutamia pikkujouluja, joista viimeiset olivat railakkaat illanistujaiset Kalajoella kavereiden kanssa. Joulun vietin samoin Kalajoella, ja joulun aika oli ihanan rauhallinen ja tunnelmallinen, ja aatto valkoinen. Vähän ennen uutta vuotta tulin takaisin Ouluun, ja juhlin vuoden vaihtumista muutaman kaverin kanssa Oulussa hieman rauhallisemmissa, mutta sitäkin hauskemmissa tunnelmissa.


Jos jotain vuodesta 2015 täytyy tiivistäen sanoa, niin on sitä kyllä tullut juhlittua, syötyä, ja laiminlyötyä opintoja... Vaikka noppia on rekisteriin ropissut, paljon kursseja on silti jäänyt kesken ja tehtäviä viime tippaan; mitä kaikkea sitä voisikaan saavuttaa, jos ottaisi sen ajan oikeasti panostaa? Juhliminen, syöminen ja herkuttelu taas näkyy turvotuksena, lisäkiloina ja huonontuneena itsetuntona. En ole todellakaan tyytyväinen peilikuvaani tällä hetkellä tai siihen mitä kulunut vuosi on siinä saanut aikaan, ja siltä osin ihan hirvittää, mitä vaihtovuosi tuo tullessaan. Toisaalta, muuten vuosi oli aivan ihana. Paljon hyviä hetkiä, muistoja, kokemuksia ja tuttavuuksia. Bileillat on aina hauskoja ja niitä on ainakin yleensä mukava muistella, ja jos nuorena ei juhli, niin milloin sitten? Ja tämän vuoden aikana olen löytänyt kiinalaisen ruuan, joka on mielestäni aika hyvä korvaava vaihtoehto niille majoneesipitsoille. Jos yksittäisiä kohokohtia nostan esille, niin päällimmäisenä mielessä on ainakin kandin valmistuminen ja hyvä arvosana, pienryhmäohjaajaksi pääseminen, wappu kokonaisuudessaan, juhannus, viikonloppu Vaalassa, kesälomareissu Eelin kanssa, Keuruu, meidän vuosipäivä, hiihtoloma ja iskän synttärit Vuokatissa, vujumekon shoppailu Millalle, Killan vuosijuhlat, omat synttärit sekä Verban ja meidän kaveriporukan pikkujoulut. Olen myös ylpeä siitä, että tänä vuonna jatkettiin Lauran kanssa menestyksekkäästi Reeman parissa, ja julkaistiin yksi numero enemmän kuin viime vuonna. Jonkinlaisena saavutuksena pidän myös sitä, että Jennin kanssa saatiin integroitua suurin osa meidän fukseista yliopistoelämään niin hyvin, että moni halusi lähteä mukaan ainejärjestötoimintaan ja Verban hallitukseen. Tuntuu, että omalla toiminnalla on oikeasti ollut vaikutusta! Lisäksi tietysti se, että uskalsin hakea ja myös pääsin vaihtoon. Olen aika ajoin pyöritellyt päässä vaihtoon lähtemistä, ja kun niin moni kaverikin koki sen, päätin itsekin uskaltaa. Turhan usein en omalta mukavuusalueeltani poistu, mutta tämä on jotain, mitä tuskin tulen katumaan. Sinänsä se kuuluu tietysti tälle vuodelle, mutta sen vaatima uskallus jo viime vuodelle. Kaiken tämä lisäksi olen onnellinen siitä, mitä lähipiirissäni on tapahtunut. On ollut pariutumisia monellakin saralla, kihlautuminen, onnellisuutta. Toki myös niitä menetyksiä, eikä niitä saa unohtaa, mutta olen iloinen siitä, että ainakin itse voin muistaa kuluneen vuoden sen hyvistä asioista. Vuoden alussa odotukset olivat kovat, ja ne todellakin täyttyivät. Samaa voisi sanoa tästäkin alkaneesta vuodesta: vuosi 2015 oli lämmittelyä, nyt sitä vasta mennäänkin. Bring it on 2016.

And I made a promise that I couldn't keep
Heart ache, heart break, all over town
But something flipped like a switch when you came around
And I'm in pieces, pick me up and put me together
These are the days we've been waiting for
On days like these, who could ask for more
Keep them coming 'cause we're not done yet
Avicii: The Days

You and me, we got the world in our hands
Everyday people do everyday things
But I can't be one of them
I know you hear me know, we are a different kind
We can do anything
We could be heroes
Alesso ft. Tove Lo: Heroes (We could be)

I'll forget what I've done
I'll be redefined
It's shaking the sky and I'm following lightning
I'll recover if you keep me alive
Don't leave me behind, can you see me, I'm shining
And it's you that I've been waiting to find
Years & Years: Shine

Everything that you ever dreamed of
Disappearing when you wake up
But there's nothing to be afraid of
Even when the night changes
It will never change me and you
One Direction: Night changes

Looking at it now, it all seems so simple
We were lying on your couch, I remember
You took a Polaroid of us, then discovered
The rest of the world was black and white
But we were in screaming colors
Taylor Swift: Out of the woods