Dry your tears and hold on tight

Kotona on niin hiljaista ja tylsää, mutta mitäpä muutakaan se olisi vauhdikkaan ja toiminnan täyteisen viikonlopun jälkeen? Pariin päivään sisältyi nimittäin yhdet bileet, shoppailua, uimista, roskaruokaa, paikasta toiseen pallottelua sekä ihania ihmisiä.

Saatiin nimittäin Eelin kanssa meille kylään Eelin kaksi siskoa jälkikasvuineen, ja meidän kaksio oli täynnä melua ja melskettä - sekä olohuoneen lattialla olevia siskonpetejä. Tätä viikonloppua oli suunniteltu jo jonkin aikaa, ja oli ihanaa kun se viimein toteutui! Meillä oli niin hauskaa, ja iltaisin kyllä tuli uni päivän touhujen jälkeen. Lauantaina suunnattiin heti aamusta kaupungille Valkeaan shoppailemaan, ja kierreltiin uudessa kauppakeskuksessa ja kaupungilla useampi tunti. En itse kuitenkaan löytänyt mitään, vaikka kauppojen valikoimia silmäilinkin tarkasti läpi! Syömässä käytiin yllättäen Burger Kingissä, joka ei ole vielä rantaunut Rovaniemelle asti, mistä meidän vieraat siis tulivat. Iltapäiväksi suunnattiin polskimaan Nallikariin Edeniin, jossa en ollutkaan aikaisemmin käynyt. Altaissa saatiin kulumaan muutama tunti, ja kaikki oli kyllä aivan poikki sen jälkeen; päätettiinkin jatkaa epäterveellisten ruokien linjaa Raxissa :D Hyi, ihan ällöttää miten huonosti syötiin viikonloppuna, mutta onneksi Raxissa itse ainakin söin salaatteja pizzoja enemmän. Ja maissia, ah miten jo kuolaan kesän grillattujen maissien perään! Aika mieluinen yllätys, että Raxin buffetista löytyi kivoja maissin paloja. Ilta kului pelaillessa Wiitä ja Trivial Pursuitia, mutta pitkän päivän jälkeen uni tuli kaikille jo aikaisin. Itsekin laitoin nukkumaan yhdeltätoista, mikä on varmaan aikaisin aika mulle todella, todella pitkään aikaan! Sunnuntaiaamuna saatiin nukkua jopa kahdeksaan asti, ennen kuin lapset alkoivat hereillä. Suunnattiin taas shoppailemaan Ideaparkiin ja syömään Pancho Villaan, mutta sen jälkeen käytiin vain mutka meidän kämpillä ennen kuin vieraat lähtivät takaisin kotiin.

Siinä noin lyhykäisyydessään, mutta oli niin ihanaa viettää aikaa yhdessä. Kierrellä ja kuljeskella, nauraa ja kiherrellä, herkutella ja pelailla. Oman sukuni puolelta en ole ikinä ollut kovin paljon tekemisissä pienten lasten kanssa, mutta nämä lapsoset on kyllä niin sydämessä ettei tosikaan. Toisaalta on ihana seurata heidän kasvuaan ja kehitystään, ja toisaalta sitä toivoisi ettei aika kuluisi niin näin hurjaa vauhtia eteenpäin.

Mutta mitkäs ne bileet oli? No wappusitsit! Jep, omalla kohdallani wappu alkoi maanantaina, ja jatkui nyt perjantaina. Ikävästi sitsit osui samalla päivälle vierailun kanssa, mutta päätin silti mennä sitsaamaan kavereiden kanssa. Järjestelyiden osalta ehkä vähän kiehautti se, että hintaan ei sisältynytkään ollenkaan mietoa juomaa mikä yleensä kuuluu humanistien samansuuruiseen sitsimaksuun, sekä se että jouduin istumaan erilleen kavereistani vaikka toivoin vierekkäistä paikkaa ja muut olivat lähellä toisiaan. Muuten ilta olikin sitten onnistunut ja äärimmäisen hauska, vaikka kotiin lähdettiinkin jo ennen kahta on se aikaisin wappubileilel!. Tanssia, ystäviä, naurua, uv-maaleja, eläinkorvat; ainekset onnistuneisiin wappupirskeisiin!

Sama meno jatkuu sitten huomenna. Ja oikeastaan lähes joka päivä siitä eteenpäin, hups :D Mutta täytyy nyt juhlia kun voi, sillä työt alkavat heti toukokuun toisena päivänä. Nekin jännittävät kovasti, mutta uskon että hyvän perehdytyksen ja mukavien työkavereiden avulla jännitys muuttuu innostuneisuudeksi ja rautaiseksi ammattitaidoksi. Odotan jo kovasti, että saan työpaidan, nimikyltin ja omat avaimet; siitä se lähtee! Olen niin kauan odottanut saavani töitä, ja motivaatio on kyllä kohdallaan. Ja kun työmatkakin on sopivan lyhyt ja pyöräilyreitti menee järven vierellä, niin hommat on aika jees.

Mutta täytynee ensin hoitaa tämä wappu pois alta. Ja parit esseet ja muut, mitä näitä nyt on. Kuullaan taas!

Paprikafiiliksissä

Sunnuntait on yleensä varattu pitkälti kouluhommille, mutta kun akateeminen kirjoittaminen ei oikein nappaa, on hyvä aika tulla päivittämään blogia ja antaa tekstin virrata vapaasti! :) Kouluhommat alkaa periaatteessa käydä vähiin, mutta jäljellä on sitten ne kaikista työteliäimmät jutut. Yksi portfolio, kaksi loppuesseetä, yksi ryhmätyöessee ja -esitelmä, tentti, sekä tietenkin semmatyö... Ensi viikolla ajattelin kuitenkin linnoittautua kirjastoon heti aamusta - tai ainakin aamupäivästä, jotta saisin palautettua kaiken ajoissa. Onneksi semmatyössä on deadline toukokuun lopussa, joten jää hyvin aikaa näille vähän lyhyemmille kirjoitustöille. Odotan kyllä jo kovasti toukokuuta - ei siksi, että pääsen seminaarityön kimppuun, vaan koska koulu loppuu ja työt alkaa. Odotan sitä, että aina kotona ollessa ei tarvitse miettiä, mitä tehtävää nyt pitäisi olla tekemässä ja potea huonoa omaatuntoa kun ei tee sitä. Sen sijaan työt myös jäävät töihin ja kotona saa kunnolla rentoutua; lisäksi tulee kunnollinen päivärytmi, mitä olen kaivannut jo pidemmän aikaa!

Mutta seuraavan kahden viikon ajan se rytmi laitetaan kuitenkin ihan sekaisin - wappu on nimittäin täällä! Humanistit aloittavat jo huomenna, maanantaina, lähes kaksi viikkoa ennen varsinaista vappua. Ihan hurjaa, mutta vielä huolestuttavammalta tuntuu, etten ole yhtään henkisesti valmistautunut! Kuten kirjoitin, ensi viikko menee vielä peppu kiinni penkissä, ja hyvä niin. Viime vuonna olin mukana koko kahden viikon ajan, mutta nyt ajattelin ottaa maltilla ja käydä läpi vain parhaat tapahtumat. Huomaa kyllä, että kun en itse ole ollut enää mukana suunnittelemassa wappuohjelmaa, tuli koko wappu jotenkin ihan puskista. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin valmistelut olla hoidossa myös omalta osalta! Torstaina nimittäin ostin wappucombon eli liput kolmiin isoimpiin pippaloihin, joukkue humanistien wappusuunnistusta varten on kasassa, ja Lauran kanssa laitettiin tilaukseen valotikkuja ja uv-värejä. Lisäksi viikonloppu on kulunut neula ja lanka toisessa kädessä ja haalarit toisessa, eli ihanat saastapöksytkin alkaa olla juhlakunnossa. Jännää, että tämä on jo neljäs opiskelijawappuni, ja niitä on luultavasti enemmän takanapäin kuin edessä. Täytyy siis laittaa juhlavaihde päälle ja ottaa kaikki irti nyt, kun kun vielä on siihen mahdollisuus :)

Kulunut viikko on sitä vastoin ollut kivan rauhallinen. Maanantaina kävin Lauran kanssa humanistisen killan järjestämässä vaihtoillassa kuuntelemassa muiden opiskelijoiden vaihtokokemuksia, ja siitä motivoituneena varasin itselleni rokotus- ja lääkäriajan. Puhelimen sovelluskin näyttää, että vaihtoon enää 119 päivää, eli juuri ja juuri neljä kuukautta! Ihan älytöntä, että päivinä se on vähemmän kuin mitä tulen Jenkkilässä viettämään. 

Päivät käyvät vähiin, ja tuntuu etten ehdi viettämään aikaa kavereiden, saati sitten Eelin kanssa vaikka asutaan yhdessä! Tällä viikolla tosin laitettiin useamman kerran yhdessä ruokaa; se on jäänyt vähän vähemmälle, kun käydään niin usein yliopistolla syömässä. Jo jonkin aikaa olen himoinnut täytettyjä paprikoita, ja niitähän me sitten tehtiin kun vaimo niin sanoi :D Varmasti jokaisella on oma tyylinsä tehdä näitä, mutta me keitettiin riisiä ja paistettiin jauhelihaa, sekoitettiin ne juustoraasteen kanssa, ja laitettiin puolikkaiden paprikoiden sisään. Päälle vielä juustoraastetta ja toiselta kokkauskerralta ylijäänyttä vuohenjuustoa, ja jauhelihakin oli maustettu tacomausteella. Sitten vaan uuniin! Helppoa, nopeaa, ja riittää useammaksi päiväksi, vaikka kolmantena päivänä alkaakin vähän tökkiä... Samankaltaisissa paprikafiiliksissä olin ilmeisesti viime vuonnakin. Kesällä tavoitteena voisi olla valmistaa paprikoita grilissä, se antaisi varmasti kivan lisän makuun!

Vähän sellainen fiilis, että kouluhommat saa odotella vielä hetkisen. Sen sijaan voisin syventyä nettikauppojen pursuavaan valikoimaan, vaikka shoppailut onkin olleet viime aikoina pannassa. Tosin täytyyhän Oulun uusi kauppakeskus Valkea käydä jossain vaiheessa katsastamassa? Ja mitä on kesä ilman uusia shortseja ja kesämekkoa? Ehkä tätä yltyvää shoppailihimoa hellittäisi omien suosikkien kokoaminen kollaaseiksi; ainakin viime vuonna se oli aika toimiva ratkaisu, kun vastaavien kollaasien jutuista kaikki lempparit löysi tiensä vaatekaappiini. Toki täytyy säästää suurimmat shoppailut sitten Yhdysvaltojen puolella, mutta ainahan sitä haaveilla saa!

Tsemppiä kaikille ensi vikkoon, toivottavasti aurinko saapuu levittämään lämpöasteita ja kevätmieltä!

NMES 2016

Viime viikonloppuna vietettiin tapahtumaa nimeltä NMES, National Meeting of English students, eli käytännössä tänne Ouluun kokoontui englanninopiskelijoita muista Suomen yliopistoista. Tapahtuma on ollut Oulussa viimeksi kymmenen vuotta sitten, joten olihan se jo aikakin saada se tänne! Muutenkin Oulusta osallistuminen tapahtumaan on aktivisoitunut vasta muutamana viime vuonna, ja itsekin osallistuin nyt ensimmäistä kertaa. Vuoden alusta alkoi pyörimään tapahtumaa suunnitteleva työryhmä, johon päätin liittyä. Tai oikeastaan se oli jotenkin itsestäänselvyys; kun ainejärjestötoiminta jäi muuten taakse, pystyi työryhmässä kuitenkin vaikuttamaan edes johonkin ja pääsi käymään kokouksissa muutaman viikon välein. NMESillä on yleensä myös jokin teema, jossa täytyy olla tapahtuman nimikirjaimet oikeassa järjestyksessä, ja tänä vuonna teemaksi valikoitui nightmares.

Tapahtuman kaava noudatti aika lailla samaa järjestystä kuin muutkin tapahtumat, niin kuin Germanistipäivät ja Nordsistipäivät joissa olen ollut itse mukana. Perjantaina vieraat saapuivat Ouluun, kuka milläkin keinoin; opiskelijoita tuli Tampereelta, Jyväskylästä, Turusta, Joensuusta, Vaasasta ja Helsingistä, sekä lisäksi tietenkin paikalliset Oululaiset osallistujat. Vieraat majoittui koulussa Tuirassa lähellä keskustaa, paitsi me otettiin kaksi Eelin kaveria oman olohuoneen lattialle. Se oli varmasti kaikille mukavin järjestely; päästiin viettämään enemmän aikaa yhdessä, eikä heidän tarvinnut nukkua liikuntasalin lattialle yli 70 muun opiskelijan kanssa :D Perjantai-iltana oli kaupunkisuunnistus, jossa minäkin olin kavereiden kanssa pitämässä rastia. Lisättiin meidän rastille vähän poikkitieteellisyyttä, ja hostattiin rastia parin teekkarin kanssa! Suunnistus oli tietenkin ulkona, ja sää oli melkoisen tuulinen, ja huolimatta siitä, että loppuillasta en enää tuntenut varpaitani, hengissä selvittiin ja hauskaa oli! Meillä oli leffarasti, eli ensin joukkue nosti arvalla jonkin elokuvan, jonka he sitten ryhmässä esittivät. Pienenä twistinä oli kuitenkin se, että kun ryhmä oli hienosti suunnitellut esityksensä, joutui jokainen vielä nostamaan itselleen jonkin ominaisuuden tai piirteen, joka piti omaksua omaan roolisuoritukseensa. Oikein loistavia suorituksia, mutta me oltiin aika tiukka raati ja annettiin vain yhdelle joukkueelle täydet pisteet, koska lahjukset oli yleisesti ottaen aika surkeita :D Oulussa ainakin suunnistuskulttuuriin kuuluu olennaisena rastivahtien lahjominen parempien pisteiden saamiseksi, mutta ehkä vierailevat opiskelijat eivät hoksanneet moista konstia. Jatkopippaloita vietettiin vanhassa tutussa Kaarlessa, ja olikin hyvät pippalot! Ja illan kruunasi tietenkin Mäkkärin eväät, kerrankos sitä!

Lauantai alkoi horjuvalla ololla ja luennolla yliopistolla. Puolen päivän aikaan suuntasin lipastolle vastaanottamaan muita opiskelijoita, ja kokoonnuttiin kuuntelemaan erään englantilaisen filologian lehtorin pitämää luentoa. Tapahtuman teema näkyi luennon aiheessa, kun nightmare-teemaa lähestyttiin taiteen kautta. Todella mielenkiintoinen luento, ja oli hauska nähdä miten kaikki osallistuivat keskusteluun ja luento oli todella interaktiivinen! Luennon jälkeen oli lounas ja haalarimerkkimarkkinat, mutta me näytettiin meidän omille majoittujille vähän yliopistoa ja lähdettiin kotiin vähän lepäämään. Laiskuus kostautui, sillä myöhästyttiin bussista ja sen seurauksena lauantai-illan ohjelmasta, sitseiltä.

Sitsit järjestettiin Pikisaaressa, samoin lähellä keskustaa. Sitsit alkoi kuudelta, mutta me ehdittiin paikalle vasta vartin yli... Ja rankkuahan siitä seurasi! Muutenkin ahdistun aina myöhästymisestä, ja nytkin tuntui että ihan mahassa kivisti, varsinkin kun tiesi rangaistuksesta. Sitsellä saa siis aina kun rikkoo etikettiä rangaistuksen, esimerkiksi kun myöhästyy, puhuu toisen puheenvuorolla, syö kun joku puhuu, tai poistuu pöydästä muulloin kuin tauolla. Näillä sitseillä rangaistus oli hörppy rankkupullosta, eli Gambinaa tabascolla höystettynä, oi nam. Sain illan aikana vielä toisenkin hörpyn, mutta kun näin jälkikäteen miettii, oli se ehkä jopa parempaa kuin ihan vaan raaka viina. Ehkä. Muuten sitsit meni aika peruskaavalla, paljon lauluja, puheenvuoroja, kylmää ruokaa ja käsien sijaan pöydän taputtamista. Hauskaa oli! Lisäksi näiden sitsien ohjelmaan kuului jokaisen osallistujakaupungin valmistamat teemaan sopivat performanssit, joista paras sai viedä NMES-kiertopalkinnon mukanaan kotiin. Voittaja sitten aina tuunaa pokaalia vähäsen, esimerkiksi viime vuoden voittaja Jyväskylä oli lisännyt pokaalin alustaan kahvan. Tänä vuonna voiton vei ansaitusti Joensuu, joka oli myös oma ehdoton lempparini! Oulun esitys puolestaan oli vähän sinne päin, itse ainakin olin ihan ulalla sen suhteen, ja loppujen lopuksi yksi opiskelijamme vain laittoi mörköpuvun päälleen ja me muut vain seisottiin taustalla... Ainakin jollain tapaa erottui muista :D Käytiin sitsien jälkeen myös pyörähtämässä jatkoilla Pataässässä, joka oli kyllä kertakaikkisen hämmentävä paikka. Alakerrassa karaoke, yläkerrassa yökerho, ja asiakaskunta todella vaihteleva. Ei ehkä ihan omin paikka ja tuskinpa tulee käytyä uudestaan, mutta tulipahan käytyä!

Sunnuntaina nukuttiin univelkoja pois, ja herättiin raukeina vasta puolen päivän aikaan. Esimerkiksi Vaasasta tulleet opiskelijat olivat lähteneet jo yhdeksän aikaan jatkamaan matkaa, joten meidän vieraille varmasti sopi tällainen järjestely! Vaikka ei sen kummempia touhuttukaan; lagattiin katsomassa Netflixiä, käytiin kävelyllä, ja lopulta saatettiin vieraat bussille juoksemalla. Mukavaa kuitenkin oli; sekä heidän näkemisensä, että koko viikonloppu muutenkin! Oli hienoa nähdä, miten kuukausien suunnittelu johti näkyvään tapahtumaan ja kaikki sujui sulavasti. Vielä on luvassa palautteen kerääminen ja työryhmän kesken palaveeraaminen. Seuraavava NMES järjestetään Jyväskylässä; kenties sinne tämäkin vihreähaalarinen innostuu lähtemään edustamaan Oulua!

Ja siinä oli sitten mun ura ainejärjestöaktiivina. Vähän haikeat ja ristiriitaiset fiilikset; toisaalta oli niin ihanaa olla mukana kaikessa ja tietää asioista, ja NMES oli vähän kuin vieroitushoito, vähitellen irti. Oli hauskaa suunnitella ja ottaa vastuuta, ja ainejärjestötoiminta oli parin vuoden ajan aika tärkeä harrastus. Kuitenkin, nyt saa vain rauhassa olla ja mennä, huolehtimatta mistään ja saamatta huonoa omaatuntoa kun ei ilmoittaudu vapaaehtoiseksi johonkin tehtävään. Esimerkiksi wapulle on tiedossa sitsit, joille innokkaana ilmoittaudun edes miettimättä tarjoilijan tai siivoojan nakkia! Aikansa kutakin, niin se vain menee. Ja sitä paitsi, nykyinen hallitus hoitaa hommansa todella hyvin, tiedotus pelaa, ja sisäpiirin tietoa saa kyllä oikeista naruista vetelemällä, heh. Kaiken kaikkiaan vuodet hallitustoiminnassa ja erilaisten tapahtumien järjestäminen on ollut hyvin opettavaista, ja varmasti tulen hyötymään kaikesta tästä tulevaisuudessakin. Ainakaan ei tarvitse katua sitä, etten lähtenyt mukaan ollenkaan!

Nauraen kuljen

On kiire, on kiire, on kiire kiire kiire! Huhtikuu on alkanut rytinällä, ja tekemistä riittää edelleen. Tavallaan sen kiireen ansiosta on kuitenkin oltava mahdollisimman tehokkaana, jotta saa kaikki vaaditut asiat hoidettua ajoissa. Jollain tapaa kiire saa minut myös ryhdistäytymään ja organisoitumaan; ehkä se on osaksi sellaista positiivista stressiä. Huhtikuu on viimeinen opiskelukuukausi tälle keväälle, ja kurssien päättymiseen on enää noin kolme viikkoa. Deadlinet ja tentit vöyryvät päälle, ja kun siihen yhdistää parin viikon päässä siintävän vapun sekä toukokuun alussa alkavat työt... Huh huh. Kevät on kulunut älyttömän nopeasti, ja jos meno jatkuu näin hetkisenä, havahdun varmaan yhtäkkiä juhannukseen! 

Viime viikko sujui pitkälti kirjastossa, joten viikonloppureissu Rovaniemelle tuli tarpeeseen. Pohdittiin jo Eelin kanssa ettei edes lähdetä, vaan työskennellään kotona reippaasti. Eelin sisko kuitenkin luuli meidän epäröintiä huonoksi aprillipilaksi, joten lähdettiin käymään lauantaina päiväseltään. Saatiin taas daddyltä biili lainaan ja itsekin ajelin pikkumatkan, ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Voi että olisi ihana ottaa tyttöjen kanssa auto alle ja tehdä jokin pieni road trip! Lauantainen road trip kun jäi kovin lyhyeksi, vaikka perillä olisi voinut olla vaikka kuinka kauan. Reissun aiheena oli siis Eelin siskon pojan kaksivuotissynttärit sekä samaisen siskon valmistuminen, joten juhlimista riitti! Siellä taas treffailtiin sukulaisia, herkuteltiin ihanilla kakuilla, ja leikittiin synttärisankarin kanssa. Muistan kun kaksi vuotta sitten pidin sylissä pientä tuhisevaa nyyttiä, ja nyt tuo sama nyytti sai lahjaksi ensimmäisen potkupyöränsä. Hurjaa! Parin viikon päästä saadaan puolestaan meille kylään Eelin kaksi siskoa jälkikasvuineen, ja hauskaa tulee varamsti olemaan silloinkin.

Tällä viikolla puolestaan olen edelleen majaillut kirjastossa, palauttanut seminaarityön raakaversion, pitänyt pari esitelmää ja ravannut vaihtoinfoissa. Länsirintamalta ei mitään uutta, sillä vaihdon suhteen ei ainakaan itselleni tullut juurikaan uutta tietoa. Ensi viikolla täytyy kyllä ottaa itseäni niskasta kiinni ja laittaa asiat rullaamaan eteenpäin; ja kyllä se itesäkin helpottaa, kun saa taas tehtyä jotakin. Seuraavana vuorossa siis edelleen viisumijutut sekä terveystarkastus ja vakuutusasiat. Kurssivalintojen suhteen kävi ihan hyvin, sillä pääsin kolmelle neljästä valitsemastani kurssista, ja yhdestä täytyy vielä neuvotella kurssia pitävän professorin kanssa. Sen tosin hoitaa kohdeyliopiston koordinaattori, joten taas hetki täytyy odotella päivitystä sieltä suunnalta.

Mutta ah, kevät. Viime aikoina oon ollut tosi hyvillä fiiliksillä, ja se on pitkälti ihanan kevään ansiota. Tällä viikolla olen antanut talvitakin olla rauhassa ja ottanut käyttöön kankaisen kevättakin ja nahkatakin. Heti tulee kevyempi olo, ja lyhyelle koulumatkalle ne on olleet aivan hyviä. Toivottavasti ilmat lämpenisi vielä enemmän vielä nopeammin, ja luonto vähän kuivaisi. Tänään käytiin kävelyllä, ja bongattiin lähijärvestä niin joutsenia kuin sorsiakin. Nyt kun vain loput lumet ja jäät sulaisivat niin aijai! Näihin positiivisiin kevättunnelmiin onkin hyvä lopettaa, ja ensi postauksessa kerron sitten tästä viikonlopusta  ja NMES-tapahtumasta. Koodaillaan! :)