maanantai 11. huhtikuuta 2016

NMES 2016

Viime viikonloppuna vietettiin tapahtumaa nimeltä NMES, National Meeting of English students, eli käytännössä tänne Ouluun kokoontui englanninopiskelijoita muista Suomen yliopistoista. Tapahtuma on ollut Oulussa viimeksi kymmenen vuotta sitten, joten olihan se jo aikakin saada se tänne! Muutenkin Oulusta osallistuminen tapahtumaan on aktivisoitunut vasta muutamana viime vuonna, ja itsekin osallistuin nyt ensimmäistä kertaa. Vuoden alusta alkoi pyörimään tapahtumaa suunnitteleva työryhmä, johon päätin liittyä. Tai oikeastaan se oli jotenkin itsestäänselvyys; kun ainejärjestötoiminta jäi muuten taakse, pystyi työryhmässä kuitenkin vaikuttamaan edes johonkin ja pääsi käymään kokouksissa muutaman viikon välein. NMESillä on yleensä myös jokin teema, jossa täytyy olla tapahtuman nimikirjaimet oikeassa järjestyksessä, ja tänä vuonna teemaksi valikoitui nightmares.


Tapahtuman kaava noudatti aika lailla samaa järjestystä kuin muutkin tapahtumat, niin kuin Germanistipäivät ja Nordsistipäivät joissa olen ollut itse mukana. Perjantaina vieraat saapuivat Ouluun, kuka milläkin keinoin; opiskelijoita tuli Tampereelta, Jyväskylästä, Turusta, Joensuusta, Vaasasta ja Helsingistä, sekä lisäksi tietenkin paikalliset Oululaiset osallistujat. Vieraat majoittui koulussa Tuirassa lähellä keskustaa, paitsi me otettiin kaksi Eelin kaveria oman olohuoneen lattialle. Se oli varmasti kaikille mukavin järjestely; päästiin viettämään enemmän aikaa yhdessä, eikä heidän tarvinnut nukkua liikuntasalin lattialle yli 70 muun opiskelijan kanssa :D Perjantai-iltana oli kaupunkisuunnistus, jossa minäkin olin kavereiden kanssa pitämässä rastia. Lisättiin meidän rastille vähän poikkitieteellisyyttä, ja hostattiin rastia parin teekkarin kanssa! Suunnistus oli tietenkin ulkona, ja sää oli melkoisen tuulinen, ja huolimatta siitä, että loppuillasta en enää tuntenut varpaitani, hengissä selvittiin ja hauskaa oli! Meillä oli leffarasti, eli ensin joukkue nosti arvalla jonkin elokuvan, jonka he sitten ryhmässä esittivät. Pienenä twistinä oli kuitenkin se, että kun ryhmä oli hienosti suunnitellut esityksensä, joutui jokainen vielä nostamaan itselleen jonkin ominaisuuden tai piirteen, joka piti omaksua omaan roolisuoritukseensa. Oikein loistavia suorituksia, mutta me oltiin aika tiukka raati ja annettiin vain yhdelle joukkueelle täydet pisteet, koska lahjukset oli yleisesti ottaen aika surkeita :D Oulussa ainakin suunnistuskulttuuriin kuuluu olennaisena rastivahtien lahjominen parempien pisteiden saamiseksi, mutta ehkä vierailevat opiskelijat eivät hoksanneet moista konstia. Jatkopippaloita vietettiin vanhassa tutussa Kaarlessa, ja olikin hyvät pippalot! Ja illan kruunasi tietenkin Mäkkärin eväät, kerrankos sitä!


Lauantai alkoi horjuvalla ololla ja luennolla yliopistolla. Puolen päivän aikaan suuntasin lipastolle vastaanottamaan muita opiskelijoita, ja kokoonnuttiin kuuntelemaan erään englantilaisen filologian lehtorin pitämää luentoa. Tapahtuman teema näkyi luennon aiheessa, kun nightmare-teemaa lähestyttiin taiteen kautta. Todella mielenkiintoinen luento, ja oli hauska nähdä miten kaikki osallistuivat keskusteluun ja luento oli todella interaktiivinen! Luennon jälkeen oli lounas ja haalarimerkkimarkkinat, mutta me näytettiin meidän omille majoittujille vähän yliopistoa ja lähdettiin kotiin vähän lepäämään. Laiskuus kostautui, sillä myöhästyttiin bussista ja sen seurauksena lauantai-illan ohjelmasta, sitseiltä.


Sitsit järjestettiin Pikisaaressa, samoin lähellä keskustaa. Sitsit alkoi kuudelta, mutta me ehdittiin paikalle vasta vartin yli... Ja rankkuahan siitä seurasi! Muutenkin ahdistun aina myöhästymisestä, ja nytkin tuntui että ihan mahassa kivisti, varsinkin kun tiesi rangaistuksesta. Sitsellä saa siis aina kun rikkoo etikettiä rangaistuksen, esimerkiksi kun myöhästyy, puhuu toisen puheenvuorolla, syö kun joku puhuu, tai poistuu pöydästä muulloin kuin tauolla. Näillä sitseillä rangaistus oli hörppy rankkupullosta, eli Gambinaa tabascolla höystettynä, oi nam. Sain illan aikana vielä toisenkin hörpyn, mutta kun näin jälkikäteen miettii, oli se ehkä jopa parempaa kuin ihan vaan raaka viina. Ehkä. Muuten sitsit meni aika peruskaavalla, paljon lauluja, puheenvuoroja, kylmää ruokaa ja käsien sijaan pöydän taputtamista. Hauskaa oli! Lisäksi näiden sitsien ohjelmaan kuului jokaisen osallistujakaupungin valmistamat teemaan sopivat performanssit, joista paras sai viedä NMES-kiertopalkinnon mukanaan kotiin. Voittaja sitten aina tuunaa pokaalia vähäsen, esimerkiksi viime vuoden voittaja Jyväskylä oli lisännyt pokaalin alustaan kahvan. Tänä vuonna voiton vei ansaitusti Joensuu, joka oli myös oma ehdoton lempparini! Oulun esitys puolestaan oli vähän sinne päin, itse ainakin olin ihan ulalla sen suhteen, ja loppujen lopuksi yksi opiskelijamme vain laittoi mörköpuvun päälleen ja me muut vain seisottiin taustalla... Ainakin jollain tapaa erottui muista :D Käytiin sitsien jälkeen myös pyörähtämässä jatkoilla Pataässässä, joka oli kyllä kertakaikkisen hämmentävä paikka. Alakerrassa karaoke, yläkerrassa yökerho, ja asiakaskunta todella vaihteleva. Ei ehkä ihan omin paikka ja tuskinpa tulee käytyä uudestaan, mutta tulipahan käytyä!


Sunnuntaina nukuttiin univelkoja pois, ja herättiin raukeina vasta puolen päivän aikaan. Esimerkiksi Vaasasta tulleet opiskelijat olivat lähteneet jo yhdeksän aikaan jatkamaan matkaa, joten meidän vieraille varmasti sopi tällainen järjestely! Vaikka ei sen kummempia touhuttukaan; lagattiin katsomassa Netflixiä, käytiin kävelyllä, ja lopulta saatettiin vieraat bussille juoksemalla. Mukavaa kuitenkin oli; sekä heidän näkemisensä, että koko viikonloppu muutenkin! Oli hienoa nähdä, miten kuukausien suunnittelu johti näkyvään tapahtumaan ja kaikki sujui sulavasti. Vielä on luvassa palautteen kerääminen ja työryhmän kesken palaveeraaminen. Seuraavava NMES järjestetään Jyväskylässä; kenties sinne tämäkin vihreähaalarinen innostuu lähtemään edustamaan Oulua!


Ja siinä oli sitten mun ura ainejärjestöaktiivina. Vähän haikeat ja ristiriitaiset fiilikset; toisaalta oli niin ihanaa olla mukana kaikessa ja tietää asioista, ja NMES oli vähän kuin vieroitushoito, vähitellen irti. Oli hauskaa suunnitella ja ottaa vastuuta, ja ainejärjestötoiminta oli parin vuoden ajan aika tärkeä harrastus. Kuitenkin, nyt saa vain rauhassa olla ja mennä, huolehtimatta mistään ja saamatta huonoa omaatuntoa kun ei ilmoittaudu vapaaehtoiseksi johonkin tehtävään. Esimerkiksi wapulle on tiedossa sitsit, joille innokkaana ilmoittaudun edes miettimättä tarjoilijan tai siivoojan nakkia! Aikansa kutakin, niin se vain menee. Ja sitä paitsi, nykyinen hallitus hoitaa hommansa todella hyvin, tiedotus pelaa, ja sisäpiirin tietoa saa kyllä oikeista naruista vetelemällä, heh. Kaiken kaikkiaan vuodet hallitustoiminnassa ja erilaisten tapahtumien järjestäminen on ollut hyvin opettavaista, ja varmasti tulen hyötymään kaikesta tästä tulevaisuudessakin. Ainakaan ei tarvitse katua sitä, etten lähtenyt mukaan ollenkaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti