torstai 15. syyskuuta 2016

Walking with purpose

Aika kuluu aivan liian nopeasti: ollaan oltu täällä jo reilu kolme viikkoa, melkein kuukausi! Samalla tuo sama aika tuntuu myös paljon pidemmältä, sillä arkeen alkaa pikkuhiljaa muodostua omia rutiinejaan. Maanantaisin ja keskiviikkoisin herään aamupalalle Annan kanssa, ja suuntaamme yhdessä ruokalaan eli cafiin. Siellä syödään vähän mitä milloinkin tekee mieli; buffet-tyylisellä aamupalalla saa syödä niin paljon kuin haluaa tai jaksaa, ja tarjolla on munakasta, pekonia, puuroa, pannukakkuja, bageleita, hedelmiä, jogurttia, muroja... Amerikkalaiseen tapaan pannukakkujen ja vohvelien päälle löytyy myös runsaasti eri vaihtoehtoja, kuten maapähkinavoita, kermavaahtoa, marjoja, suklaata ja siirappia. Amerikkalaisiin erikoisuuksiin kuuluu myös ehdottomasti suolaiselta linjastolta löytyvät friteeratut pihvit, joita kyllä maistettiin, mutta jotka meidän makuun oli vähän liian tuhtia tavaraa heti aamusta syötäväksi. Sen sijaan hyväksi vaihtoehdoksi ollaan todettu pannarit höystöineen sekä kombo jogurttua, mysliä ja hedelmiä - vaikka jogurtti onkin astetta makeampaa kuin Suomessa. Aamupalan jälkeen suuntaan takaisin asuntolaan, yleensä pienessä ähkyssä, joko lueskelemaan luentoja varten tai todennäköisemmin vain ottamaan päikkärit. 

Maanantaisin ja keskiviikkoisin minulla on kaksi luentoa peräkkäin. Ensimmäinen alkaa yhdeltä, ja suuri luentosali sijaitsee kirjaston kyljessä. Understanding Media on melkoinen massaluento, sillä se on suunnattu freshmaneille tai sivuaineen aloittaville opiskelijoille, joten reilu tunti menee vain kuunnellessa ja muistiinpanoja tehdessä. Samalla kurssilla on itse asiassa Annan japanilainen kämppis Kazumi, jonka vieressä olen yleensä istunut. Ensimmäisen luennon jälkeen on vartti aikaa siirtyä seuraavaan rakennukseen, joka onnekseni on vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä kampusalueen laidalla. Luentojen väleissä kampusalue on nimittäin ihan täynnä rakennuksesta toiseen siirtyvää porukkaa, ja koska jenkeillä on tapana kävellä melko hitaasti puhelinta tuijottaen, vartti tosiaan menisi siihen siirtymiseen. Oma luentoni, Media Literacy, on kuitenkin pienessä Carmichaels-rakennuksessa kauempana kaikesta hälinästä, joten saan edetä omaan ripeään tahtiini. Kurssin aihe ei ole ihan sitä mitä nimen perusteella voisi luulla, sillä luennoilla käymme läpi visuaalisuuteen liittyviä asioita ja miten ne vaikuttavat elokuvien ja tv-sarjojen tunnelmaan ja kokonaisuuteen. Melko teknistä eikä ihan sitä ominta hommaa kun ei tuo tuotantopuoli niinkään kiinnosta, mutta menköön!

Luennon jälkeen lähden yleensä käymään mutkan asuntolassa eli Tower Villagessa, ja päivästä riippuen höpöttelen kämppisten kanssa tai hengähdän hetkisen; useimmiten otan pikapäikkärit I love my bed, what can I say. Viideksi suuntaan takaisin cafiin syömään Annan kanssa, ja usein seuraksi löytyy muitakin vaihtareita. Cafin ruoka menettelee, mutta ainakin vaihtoehtoja on runsaasti: pizzaa, pastaa, burgereita, kiinalaista, wokkia, salaatteja, vihanneksia, hedelmiä sekä kotiruuan tyylinen piste ja tietysti jälkiruokabuffet. Ruokaa saisi syödä vaikka niin paljon kuin maha vetää, mutta olen ainakin koittanut pysyä kohtuudessa ja vaihdella miltä pisteeltä otan ruokaa. Kiinalainen on yleensä onnistunut valinta, mutta esimerkiksi tänään löysin lihamureketta ja kermaperunoita! Myös uuniperunat ovat olleet oikein hyviä, ja on pizzaakin tullut otettua useamman kerran... 

Maanantaisin ja keskiviikkoisin on myös zumba, josta olen pitänyt todella paljon! Tuntuu niin hyvältä liikkua ja tehdä jotain, ja wellness centeriin on kiva kävellä lämpimässä, mutta silti hitusen viileämmässä illassa. Loppuilta menee yleensä kouluhommien parissa tai kavereita nähdessä, ja jostain syystä nukkumaanmeno tuppaa aina venymään ja venymään, vaikka väsymys on kova ja tiedän että aamulla tulee väsyttämään vielä enemmän...

Tiistaisin ja torstaisin luentoni alkavat puoli kymmeneltä. Ensimmäisenä on Introduction to Media Production, jonka olin toivonut olevan teoriapainotteinen, mutta sen sijaan käymme hyvinkin teknisiä käytännön asioita läpi ja kuvaamme myös itse videokameroilla. Totta puhuen, stressaan tästä kurssista kaikkein eniten, sillä olen ihan käsi kaikkien editointijuttujen kanssa! Onneksi ryhmä on pieni, vain 10 henkeä, ja professori melko rento tapaus. Ja koska kyseessä on intro-kurssi, ei voi olettaa että osaisimme jo kaiken. Eihän? Ennen päivän toista kurssia minulla on noin tunnin tauko, jonka aikana joko jään kirjastolle pyörimään tai käyn kämpillä. Yllättäen, yleensä tulen käymään ottamassa pienet powerpäikkärit :D Puoli yhdeltä alkava luentoni on kampuksen laidalla, mutta sinne on onneksi suora matka asuntolasta. Tiistai- ja torstai-iltapäivät ovat lemppareitani, sillä kurssi Television Appreciation on ihan mahtava! Kotiläksynä on yleensä katsoa jotakin sarjaa Netflixistä ja lukea siihen liittyvä artikkeli, ja niistä sitten keskustellaan luennoilla. Tähän mennessä olen katsonut Twin Peaksia ja Breaking Badia, ja niistä seuraavat keskustelut ovat olleet todella mielenkiintoisia. Ja muutenkin on alkanut nähdä mediaa, sarjoja ja elokuvia aika eri tavalla, kun oppii kaikkea visuaalisuudesta ja muusta; vähän kuin yliopistoa aloittaessani aloin pronun kurssin jälkeen kiinnittää huomiota natiivien ääntämiseen.

Tiistait ja torstait loppuvat jo kahdelta, jolloin suuntaan taas Annan ja muiden kamujen kanssa lounaalle. Loppupäivälle on yleensä ollut jotain tekemistä, kuten käytännön asioiden hoitoa kampuksella tai muualla, kotiläksyjä tai pyykkäämistä. Torstaisin on myös isot bileet paikallisessa Limelight-yökerhossa, ja niissäkin on tullut käytyä pari kertaa. Torstait ovatkin lempipäiviäni, koska silloin alkaa viikonloppu ja voin vaihtaa vapaalle ja lykätä kouluhommat sunnuntai-illalle, ihan kuten Suomessakin.

Siinä olikin melko hyvä kuvaus milaista arki täällä on; vaikka ei viikotkaan kyllä arjelta tunnu, kun tapahtumia ja nähtävää on tarjolla vaikka joka illalle. Kyllä täällä aina tekemistä ja seuraa riittää, siitä ei ainakaan tarvitse huolehtia! Viikonloppuina ollaan käyty shoppailemassa, katsomassa keskustaa, hengailtu kavereiden kanssa, ja nyt ollaan jo tehty ensimmäinen reissu. Kohteeksi valikoitui Yhdysvaltojen pääkaupunki Washington DC, ja tästä huipusta reissusta kirjoittelen sitten seuraavalla kerralla!