torstai 16. maaliskuuta 2017

Suoraa puhetta

Hola hola täältä rapakon takaa! Tällä hetkellä istun töissä sisääntulotiskillä odottamassa lisää hotellivieraita. Suomessa kukaan tuskin ikinä toisi läppäriä mukanaan töihin, mutta hei nyt ollaan Amerikassa. Jos totta puhutaan, tarkoituksena oli ihan oikeasti opiskella, mutta aina silloin altis houkutuksille, kuten vapaalle kirjoittamiselle. Ja koska viime päivityksestä on jo aikaa, halusin vain kertoa että hengissä ollaan. Ja vähän muutakin.. Luvassa siis kuulumisia ja suoraa puhetta!



Vaikka kaikki on hyvin samanlaista kuin kuin syksyllä, on kaikki kuitenkin myös muuttunut. Porukka on vaihtunut suurilta osin, ja ne omat lähimmät kaverit ovat palanneet kotimaihinsa. Uudet vaihtarit ovat onneksi hyviä tyyppejä ja pienen alkukankeuden jälkeen ovat lähteneet hyvin juttuihin mukaan. Aluksi pelkäsin sitä, että me vanhat vaihtarit oltaisiin ärsyttävän neuvovia ja kaikkitietäviä koska been there done that, mutta toivottavasti ainakin jotkut neuvot ovat olleet ihan hyödyllisiäkin. Itse olisin ainakin arvostanut sitä, jos joku olisi kertonut, ettei kurssikirjoja kannata ostaa ennen kuin varmasti tietää, että sitä tulee tarvitsemaan! Tänä keväänä vaihtareita saapui vähän pienempi ryhmä, noin 40, ja kansallisuuksia osalta koostumus on aika erilainen. Siinä missä meillä saksalaiset ja britit olivat selvä enemmistö, niin nyt tyyppejä on paljon tasaisemmin eri maista - ja hyvä niin! Onneksi saatiin myös Suomi-edustus pidettyä kasassa, sillä Oulusta saapui vielä yksi vaihtarityttö Greensboroa piristämään.


Kuten sanoin, uudet vaihtarit ovat kyllä hyvää porukkaa. Valitettavasti oman harjoitteluni takia en ole päässyt tutustumaan ja viettämään aikaa heidän kanssaan niin paljon kuin olisin halunnut, ja olo on kieltämättä vähän ulkopuolinen. Kun illat menee väsyneenä ja aikaiseen aamuherätykseen valmistautuessa, ei jää paljon aikaa baareille ja bileille, ja siellä se ryhmäytyminen yleensä parhaiten tapahtuu. Viikonloppuisin olen ahkerasti yrittänyt sosialisoida, mutta parisuhteessa olevat jätetään helposti ulkopuolelle, tarkoituksella tai vahingossa. Tuntuu ikävältä, että vaikka kuinka yrittää parhaansa, ei silti kunnolla pääse mukaan porukkaan. No, minähän en lakkaa yrittämästä vaan aion olla se ärsyttävä riippakivi, joka aina kyselee missä on menoa ja tuppautuu väkisin mukaan! Eiköhän muut ala jossain vaiheessa lämmetä enemmänkin, haha!

Entäs miten se harjoittelu? Teen ihan täyttä viikkoa, 40 h, ja kevyempään työmäärään tottuneelle se kyllä tuntuu raskaalta. Työ itsessään ei ole mitenkään hurjan kuormittavaa, varsinkin kun harjoittelijana vastuuta ei niin paljon ole ja töihin saa tosiaan tuoda vaikka läppärin. Ensimmäiset neljä viikkoa olin hotellin sisääntulossa opettelemassa kaikkea hotellin check in:hin ja out:hin liittyviä juttuja, tekemässä varauksia ja hoitelemassa paperihommia, ja pääsin näkemään eri vuoroihin kuuluvia rutiineja. Sen jälkeen olin aamupalavuorossa ja auttelemassa hotellin huoltomiestä, ja vaikka pääsinkin aina ajoissa kotiin, ei ne aamuneljän herätykset olleet ihan meikän juttu.. Seuraavat viikot kuluivat housekeepingin kanssa sekä myyntipäällikköä ja esimiehiä seuraten, joten harjoitteluun on kuulunut hyvin erilaiset ja mielenkiintoiset viikot. Työporukka on onneksi tosi mukava ja kannustava, eikä kielen kanssa ole ollut suurempia ongelmia. Itselleni eniten hankaluuksia on tuottanut nimet esimerkiksi puhelinvarauksia tehdessä, sillä nimien kirjoitusasuja on niin monenlaisia! Työmatkat olen hoitanut osittain bussilla ja uberilla; päivin pääsen kulkemaan bussilla, mutta aikaisin aamulla tai myöhään illalla on turvauduttava uberiin. Niitä on onneksi hyvin saatavilla, mutta kyllä se hinta aina vähän kirpaisee - matka kestää reilun vartin, ja vaikka uber on edullisempi kuin taksi, syö se silti osansa päivän palkasta. Silti kokonaisuudessaan harjoittelu on kyllä kaiken  sen mukanaan tuoman kokemuksen arvoinen. Pääsee vertaamaan suomalaista ja yhdysvaltalaista työkulttuuria, oppii paljon uusia asioita, harjoittelu tulee varmasti näyttämään hyvältä CV:ssä, ja eipä haittaa että pääsee vähän tienaamaankin samalla. Loppuajan olen taas sisääntulotiskillä tai siellä missä tarvitaan; harjoittelijalle kun helposti lykätään kaikenlaisia nakkihommia.


Muuten elämä rullaa ihan mallikkaasti. Harjoittelun ansioista viikonloputkin tuntuu oikeasti viikonlopuilta; myös siinä mielessä, että ne menevät aivan liian nopeasti. Pubeissa ja frat partyissa on tullut käytyä viikoittain, mutta ihan yhtä kivaa on mennä kahdestaan leffaan tai pitää pizzailta kotona. Koska mulla ei nyt ole meal plania, cafin ruuat on vaihtuneet omiin kokkauksiin. Harmittavan usein käydään myös ulkona syömässä, mutta se on toisaalta olennainen osa paikallista kulttuuria eikä ole myöskään niin kallista kuin Suomessa. Ehdoton lemppari on Chipotle, josta saa meksikolaista pikaruokaa, mutta se ei kuitenkaan ole liian tulista ja mikä parasta, edullisempaa kuin vaikka mäkkäri!

Onneksi on myös saanut jotain mitä odottaa, sillä Spring Breakiksi varattiin matka Bostoniin! Mun harjoittelun takia pystyttiin olemaan vain pidennetty viikonloppu, mutta reissu oli sitäkin ihanampi. Hieman kateellisena kuuntelin muiden suunnitelmia Miamista, Bahamasta ja Cancunista... Harmi ettei itsellä ole mahdollisuutta lähteä kunnon reissuun, sillä kerrankin olisi varaa panostaa, mutta töistä ei voi olla pois. Onneksi tuosta harjoittelusta on sentään jotain hyötyä, sillä meidän reissulla päästiin majoittumaan hotellissa, jonka sain henskualella. Vähän luksusta siis meillekin!

Täällä saatiin jo välissä nauttia mukavan lämpimistä keleistä, ja ajatukset alkaa kääntyä pikkuhiljaa kohti kesää ja Suomea. Kaiken muun ohella kesätyöhakemukset ovat jääneet takavasemmalle, vaan ajatukset alkaa kallistua siihen suuntaan, että kesällä kirjoittelisin gradua. Nyt keväällä aion nimittäin viimeistellä viime keväänä aloitetun seminaarityön ja jatkaa siitä graduun. Kovasti mietinnässä on myös asunnon metsästys! Vaihtovuoden ja sen mukanaan tuomien muutosten takia mulla ei tällä hetkellä ole kämppää Suomessa, joten pian on aika laittaa asuntohakemuksia menemään ja löytää uusi koti. Innolla odotan jo, että pääsee laittamaan tavaroita paikoilleen ja on oikeasti tilaa asua ja olla. Oma kylppäri, olkkari, omat tavarat, omat Iittalan astiat eikä mitään muovilautasia...


Niin, kovin moni asia on muuttunut täällä Jenkeissä olllessa, sekä paikan päällä että Suomessa. Tämä lukukausi on niin erilainen kuin viime syksy. Tämä kevät on ollut haastavampi, ehkä siksi, että sitä samaa ensihuuman kuplaa ei ole ollut, mutta nyt ollaan jo voiton puolella; johtuen ehkä siitä, että kevät alkaa olla oikeasti täällä. Se on aina piristänyt mua, ja saman vaikutuksen huomaan nytkin. Ja onneksi Suomessa on mahtavat tukijoukot sekä tietysti täällä vierellä universumin mahtavin tyyppi. Niillä pärjää pitkälle.