maanantai 26. marraskuuta 2012

Paardit ovat parhaat

Heissan kaikille! Huh, viikonlopusta tai lähinnä lauantaista selvitty, ja oli aikamoisen unohtumatonta aikaa! Niille jotka siis eivät ole asiasta selvillä, lauantaina oli meikäläisen yhdeksästoista syntymäpäivä, ja kuluneella viikolla valmistauduttiin kaksossiskon kanssa tähän suureen päivään leipomalla ja siivoamalla. Illan tarjoiluun kuului muffinseja, kasvispiirakkaa, jauhelihapiirakkaa, the kakku sekä perusherkkuja eli sipsiä, dippiä, juustonaksuja, karkkia, suklaakonvehteja, pähkinöitä.. Iso kiitos kuuluu Lauralle, joka ahkerasti leipoi kun minä olin vielä yliopistolla. Valmistauduttiin vähän liian perusteellisesti, sillä kaikkea jäi yli - mutta parempi sekin kuin että tarjottavat loppuu kesken. Kovin epäonninen oli synttäreitä edeltävä ilta: ensimmäistä kertaa mun elämän aikana pyörästä lähti kettingit irti ja lisäksi kävi ilmi, että Laura oli ostanut minulle synttärilahjan! Tämä oli yllätys siksi, että yleensä ei olla muistettu toisiamme suuremmin. Paineen alla miettiminen onnistui kuitenkin ihmeen hyvin, kun ei tarvinnut yksin lahjaa pohtia :)


Synttäriaamu ei olisi voinut paremmin alkaa: puhelin piippasi onnitteluviestien takia, sain herätä erään ihanan vierestä ja luonnollisesti sain aamiaisen sänkyyn, ensimmäistä kertaa! Oikein luksusaamupala olikin: pekonia, munakasta, ruisleipää runsailla täytteillä sekä appelsiinimehua. Kiitos<3 Kiire meinasi tulla jo tuolloin, ja kiireesti pyöräilin kotiin ja vuorossa oli operaatio kakun viimeistely. Tässä vaiheessa kello olikin jo liian paljon, joten laitettiin kiireesti ranskalaiset ja lihapullat uuniin. Samaan aikaan ovikello soi, ja oven takaa paljastui Milla ja Wille, jotka majoittuivat meidän luona. Syötiin nopeasti ja alettiin laittamaan itseämme sekä kämppää juhlakuntoon. Paikkoja ei koristeltu mitenkään ihmeellisesti, mutta eräänlaisena teemana toimi "ei kattovaloja"; asunto oli valaistu lähinnä jouluvalojen avulla! Milla toimi meidän synttärisankareiden hovikampaajana kihartimensa kanssa, ja itse laitoin illalla päälle H&M:ltä hankitun mustan pitsimekon sekä kimaltelevat sukkahousut.



Yllättävää kyllä, saatiin kaikki valmiiksi ihan ajoissa eli kuuteen mennessä! Juhlittiin noin viidentoista hengen porukalla, johon kuului sekä kalajokisia kavereita että opiskelijoita täältä Oulusta. Tietysti harmitti, että läheskään kaikki meidän tutusta ja turvallisesta kaveriporukasta ei päässeet paikalle, mutta minkäs sille voi jos on päällekkäisiä menoja. Ilta sujui sopivan rauhallisissa tunnelmiaa, herkutellen, juomia hörppien, jutellessa ja musiikkia kuunnellessa. Bileet ei ole bileet ilman draamaa tai kyyneleitä, mutta ainakin minulla oli hauskaa ihan koko ajan. Puolen yön jälkeen paardit täällä Kaijonharjussa loppuivat, kun osa vieraista lähti kotiin, osa jäi tänne nukkumaan ja osa, minä mukaan lukien, suuntasi keskustaan baariin. Paikaksi valikoitui 45 Special eli "nelivitonen", jonne ikäraja oli lauantaina 19. Jee, heti pääsin hyödyntämään tätä uuttaa ikääni! Loppujen lopuksi ei kuitenkaan jaksettu olla siellä kovin kauan, pitkä ilta alkoi tuntumaan ja noin tunnin jälkeen suunnattiin taksitolpalle. Jonossa seistessä huomattiin että ohi meni meille sopiva bussi, joten juostiinkin bussipysäkille ja päästiin nukkumaan paljon edullisempaan hintaan. Täydelinen päätös ihanalle päivälle!


En nyt yhtään kehuskele tai liioittele, mutta parhaat synttärit ikinä. Aamusta asti oli iloinen fiilis, ja se jaksoi pysyä yllä loppuun saakka. Menossa mukana oli kivoja tyyppejä, juttu luisti ja nauraa sai myös paljon. Oli yllättävää mutta mukavaa, että kaikki toi myös jonkin pienen tai isomman lahjan, vau! Aamulla tai oikeastaan alkuiltapäivällä väsytti ja väsyttää edelleen, mutta mitäs pienistä kun oli isosti hauskaa! Ei tunnu mitenkään isolta tytöltä, vaikka onhan se yhdeksäntoista silti ihan eri juttu kuin kahdeksantoista. Kiitos vielä kaikille paardeissa mukana olleille ja kaikille onnittelijoille, on se niin kivaa kun joku muistaa merkkipäivänä, ootte ihania :)

Oh, sweet heart put the bottle down
You got too much talent
I see you trough those bloodshot eyes
There's a cure, you've found it
      Kelly Clarkson: I do not hook up

lauantai 24. marraskuuta 2012

Grattis på födelsedagen!

Synnytyslaitoksella yhdeksäntoista vuotta sitten A-kaksoseksi ja B-kaksoseksi nimetyt tytöt viettää tänään megagigasuperhyperultra-synttäripaardeja!

Turha ikä, mutta tulipahan täytettyä, eli

Happy Birthday to Meeri and Laura!

  
Nää sadepäivät vaivas mua
ennen kuin mä vielä tunsin sua
mun aika pysyi paikallaan
kuin pilvet taivaalla
Sitten toit värit uudelleen
maailmaan mustavalkoiseen
Ois vaikeeta jos entiseen
mun täytyis palata

Ei siinä ois järkee
Sä oot mulle tärkee
Nyt mä tunnustan

En mä vois kuvitellakaan
ettei sua olis ollenkaan
mun elämässä
Happy birthday sulle
Kun mä näen sut mun lähellä
sateenkaari nousee mun mielessä
Silmissä hyvää syntymäpäivää
Paljon onnea vaan
Paljon onnea vaan
Happy Birthday

Tänään on helppo kulkea
puskea päin vastatuulessa
Kun olen luoksesi matkalla
ei sellainen vaivaa mua
Kesä ulkona alkaa jo
kaupungin päällä on aurinko
Ja hymyillään, helppoo on aina
kun tapaan sua

Ja siinä on järkee
Sä oot mulle tärkee
Nyt mä tunnustan

En mä vois kuvitellakaan
ettei sua olis ollenkaan
mun elämässä
Happy birthday sulle
Kun mä näen sut mun lähellä
sateenkaari nousee mun mielessä
Silmissä hyvää syntymäpäivää
Paljon onnea vaan
Paljon onnea vaan
Happy Birthday

Hei, tän päivän sankari oot
ja huomisenkin
minulle ainakin
Hei, tän päivän sankari oot
ja huomisenkin
minulle ainakin

En mä vois kuvitellakaan
ettei sua olis ollenkaan
mun elämässä
Happy birthday sulle
Kun mä näen sut mun lähellä
sateenkaari nousee mun mielessä
Silmissä hyvää syntymäpäivää
Paljon onnea vaan
Paljon onnea vaan
Happy Birthday
Tuuli: Paljon onnea vaan

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Half way there

Se tunne kun tentti menee päin seiniä, ydällä on isoin tähänastisen Oulussa asumisen aikana nähty tiskivuori, huomaat että joululoman alkamista juhlistetaan kahdella tentillä samana päivänä, pyörän märkä penkki kastelee farkut, burgeroit kotona vaikka tänä keskiviikkona olisi ollut vaikka kuinka monet opiskelijabileet, et uskalla hakea ilmaista haalarimerkkiä, Faceen tulee koko ajan ärsyttäviä pelipyyntöjä...


Mutta toisaalta se tunne kun Jenna värjää hiukset ja juurikasvu on vihdoinkin poissa, kaapista löytyy leipomisesta ylijäänyttä suklaata, palautuspulloja on kertynyt jo kaksi muovikassillista, kahdeksan aamuja ei enää tälle syksylle ole tiedossa, postissa tuli synttärikortti mummulta ja papalta, telkkarista tulee lempitv-sarja, lehtori soittaa luennolla Take That:iä ja tanssii mukana...


Ja psst! Huomenna voi sanoa että ylihuomenna vietetään atomikaksosten synttäreitä! Vieraslista alkaa vakiintua ja näyttää harvinaisen hyvältä, leipomukset valmistuu ajallaan ja hankintalistakin on saatu kirjattua ylös. Kuka tietää mistä saisi muovisia punaisia mukeja? ;D

Sitting here, winnin' to my lover
Last time we met, I wasn't so sure
Now I'm hoping, maybe dreaming
life as one
When he reads this I'm hoping he'll call
Take That: Sure     

maanantai 19. marraskuuta 2012

The first five days after weekend are always the hardest

Huolimatta viikonpäivästä oli harvinaisen kiva herätä tänä aamuna; ulkona oli hyvä sää, sain juoda aamukaakaon uudesta muumimukista ja kaikkea muuta kivaa. Oli myös kiva tulla yliopistolta kotiin - muffinsintuoksuiseen kotiin. Laura oli vapaapäivänsä kunniaksi leiponut muutaman muffinsin.. Loppuilta menikin niitä kuorruttaessa. Sellaisia taideteoksia saatiin aikaan, että kelpaa olla ylpeä niistä!

Makoisaa maanantaina kaikille :)


So tell me when you hear my heart stop
You're the only one who knows
Tell me when you hear my silence
There's a possibility I wouldn't know
Lykke Li: Possibility    

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

I'm not a devil but I won't be your hero

Miten voikin olla niin onnekas, että pääsee viettämään synttäreitään kahdesti? Kuluneen viikonlopun aikana tuntui, että en todellakaan ansaitse tätä kaikkea kivaa: pitkiä yöunia, munakasta aamupalaksi, jo toista etukäteen annettua synttärilahjaa vaaleanpunainen Rakkaus-muumimuki täynnä Pätkis-suklaata, tuhosin koko paketin melkein yksin muutamassa päivässä , elokuvailtaa parhaassa seurassa..

Kohokohta oli ehdottomasti lauantai ja nimeomaan se osa, kun oli jo alkanut hämärtää. Hypättiin Eelin kanssa keskustaan huristelevaan bussiin, Rotuaarilla kohdattiin Laura ja Pirkka-Pekka ja nelisin sitten suunnattiin Hemingways-kahvila-baariin. Viihtyisä paikka, jossa satuttiin törmäämään sukulaisiinkin :D Käytiin siis klassisesti yksillä, sillä miespuoliset leffaanmenijät eivät ehkä olleet valinnasta yhtä innoissaan, ja pientä rohkaisuryyppyä tarvittiin. Itse olin kuitenkin aivan haltioissani, kun vihdoinkin monta vuotta kestänyt odotus palkittiin; Twilight-saagan päätösosa oli tullut valmiiksi, ja pääsin katsomaan sen melkein ensi-iltapäivänä. En osaa katsoa elokuvia ilman mitään eväitä, jonkinlaisia herkkuja on pakko olla läden ulottuvilla, vaikka loppujen lopuksi joku muu taisi syödä yli puolet jumbo-kokoisen popcorn-astian sisällöstä. Oli nimittäin vaikea keskittyä mihinkään muuhun kuin itse elokuvaan, ja leffa kyllä onnistui yllättämään positiviisesti, vaikka kirjakin on tullut luettua useampaan otteeseen. Ja todellakin huomasi missä kohdassa tapahtumat poikkesivat kirjan juonesta: minä ja Laura vaihdettiin järkyttyneitä katseita ja tuijotettiin valkokangasta suut ammollaan.. Netistä olen lukenut huhuja, joiden mukaan vielä lopputekstien jälkeen olisi näytetty jokin ylimääräinen kohtaus, mutta ei jaksettu jäädä odottamaan niin pitkäksi aikaa. Huippuilta parani vielä asteen verran, kun lähdettiin bussipysäkille Subwayn kautta.


Viimeinenkin Twilight-leffa katsottu, my life is complete. No ei ehkä aivan, vaikka kyllähän elokuva tuntui menevän ohi nopeasti ja salista poistuessa oli vähän haikea olo. Uuden leffan odotus on kuitenkin ollut pidemmän aikaa jokavuotinen juttu. Seuraavaksi voikin sitten alkaa odottaa The Host-elokuvaa, joka perustuu saman kirjailijan samannimiseen teokseen.


Vielä viikko siihen oikeaan synttäripäivään, vaikka kyllä pelkästään tämäkin viikonloppu olisi kelvannut vallan mainiosti. Mutta ensi lauantaina kämppä täyttyy taas hyvistä tyypeistä, musiikista ja toivottavasti myös ruuasta - suunnitelmissa olisi leipoa jonkinlainen kakku. Myös muita hommia on edessä ennen paardeja: hiustenvärjäys, tentti, parin novellin lukeminen.. Onneksi vaatetus on jo mietitty ja menukin on tosiaan tekemistä vailla valmis. Mutta on se juhliminen kaiken sen vaivannäön arvoistakin :)

 Time stands still
Beauty in all she is
I will be brave
I will not let anything take away
What's standing in front of me
Every breath, every hour
has come to this
   Christina Perri: A Thousand years