sunnuntai 18. marraskuuta 2012

I'm not a devil but I won't be your hero

Miten voikin olla niin onnekas, että pääsee viettämään synttäreitään kahdesti? Kuluneen viikonlopun aikana tuntui, että en todellakaan ansaitse tätä kaikkea kivaa: pitkiä yöunia, munakasta aamupalaksi, jo toista etukäteen annettua synttärilahjaa vaaleanpunainen Rakkaus-muumimuki täynnä Pätkis-suklaata, tuhosin koko paketin melkein yksin muutamassa päivässä , elokuvailtaa parhaassa seurassa..

Kohokohta oli ehdottomasti lauantai ja nimeomaan se osa, kun oli jo alkanut hämärtää. Hypättiin Eelin kanssa keskustaan huristelevaan bussiin, Rotuaarilla kohdattiin Laura ja Pirkka-Pekka ja nelisin sitten suunnattiin Hemingways-kahvila-baariin. Viihtyisä paikka, jossa satuttiin törmäämään sukulaisiinkin :D Käytiin siis klassisesti yksillä, sillä miespuoliset leffaanmenijät eivät ehkä olleet valinnasta yhtä innoissaan, ja pientä rohkaisuryyppyä tarvittiin. Itse olin kuitenkin aivan haltioissani, kun vihdoinkin monta vuotta kestänyt odotus palkittiin; Twilight-saagan päätösosa oli tullut valmiiksi, ja pääsin katsomaan sen melkein ensi-iltapäivänä. En osaa katsoa elokuvia ilman mitään eväitä, jonkinlaisia herkkuja on pakko olla läden ulottuvilla, vaikka loppujen lopuksi joku muu taisi syödä yli puolet jumbo-kokoisen popcorn-astian sisällöstä. Oli nimittäin vaikea keskittyä mihinkään muuhun kuin itse elokuvaan, ja leffa kyllä onnistui yllättämään positiviisesti, vaikka kirjakin on tullut luettua useampaan otteeseen. Ja todellakin huomasi missä kohdassa tapahtumat poikkesivat kirjan juonesta: minä ja Laura vaihdettiin järkyttyneitä katseita ja tuijotettiin valkokangasta suut ammollaan.. Netistä olen lukenut huhuja, joiden mukaan vielä lopputekstien jälkeen olisi näytetty jokin ylimääräinen kohtaus, mutta ei jaksettu jäädä odottamaan niin pitkäksi aikaa. Huippuilta parani vielä asteen verran, kun lähdettiin bussipysäkille Subwayn kautta.


Viimeinenkin Twilight-leffa katsottu, my life is complete. No ei ehkä aivan, vaikka kyllähän elokuva tuntui menevän ohi nopeasti ja salista poistuessa oli vähän haikea olo. Uuden leffan odotus on kuitenkin ollut pidemmän aikaa jokavuotinen juttu. Seuraavaksi voikin sitten alkaa odottaa The Host-elokuvaa, joka perustuu saman kirjailijan samannimiseen teokseen.


Vielä viikko siihen oikeaan synttäripäivään, vaikka kyllä pelkästään tämäkin viikonloppu olisi kelvannut vallan mainiosti. Mutta ensi lauantaina kämppä täyttyy taas hyvistä tyypeistä, musiikista ja toivottavasti myös ruuasta - suunnitelmissa olisi leipoa jonkinlainen kakku. Myös muita hommia on edessä ennen paardeja: hiustenvärjäys, tentti, parin novellin lukeminen.. Onneksi vaatetus on jo mietitty ja menukin on tosiaan tekemistä vailla valmis. Mutta on se juhliminen kaiken sen vaivannäön arvoistakin :)

 Time stands still
Beauty in all she is
I will be brave
I will not let anything take away
What's standing in front of me
Every breath, every hour
has come to this
   Christina Perri: A Thousand years

2 kommenttia:

  1. Hihi, meillä oli sama juttu et piti käydä oikeen syömässä ennen elokuvaa, että pojat saatiin kattoo toi elokuva :D en malta oottaa teidän synttäreitä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mutta olihan se tietysti koko rahan arvoista; hyvää ruokaa, parempaa seuraa ja loistava elokuva! :) jeap, täällä mennään samoilla fiiliksillä, muutama päivä ja sitten partyyy ;)

      Poista