tiistai 23. toukokuuta 2017

In a nutshell

Vaihtovuosi on paketissa, ja se on jotenkin hämmentävä. Tavallaan elämä Yhdysvalloissa muuttui arkiseksi, muttei sitten kuitenkaan, kun sitä koko ajan vertasi Suomessa odottavaan normaaliin elämän rytmiin. Vuoteen on mahtunut paljon merkittäviä juttuja, ensimmäisenä nyt ehkä se että lukukauden kestänyt matka venähti muutamalla kuukaudella. Vaikka se oli mitä halusin, on se myös ollut opettavaista; nyt nimittäin ikävä kotiin, Suomeen ja eurooppalaisen kulttuurin pariin on ollut kova. Useimmille vaihto on pelkästään positiivinen kokemus, mutta itsellä sinne mahtui kyllä niitäkin hetkiä kun mieli oli maassa. Olen kuitenkin päättänyt, että kun muistelen tätä aikaa, haluan että ensimmäisenä ajattelen kaikkia iloisia juttuja. Sen kunniaksi halusin listata vaihtovuoden kohokohdat, ja samalla sinetöidä vaihtovuoden pakettiin. Toki tulossa on vielä kuvapostauksia reissuista, mutta yleisesti ottaen se oli nyt tässä. Tai no, jospa ensin ne pointit tiskiin!



Lämpö. Greensboroon saapuessa oli menossa kuumin hellekausi. Oli aikamoinen shokki tulla Helsingin vesisateesta ja neljästätoista lämpöasteesta tänne reilun kolmenkympin helteisiin - mutta samalla se oli ihanaa. Ensimmäinen ostokseni Jenkeissä olikin aurinkolasit, sillä en ollut hoksannut tuoda yhtäkään paria pimeästä Suomesta. Lämpö kesti pitkälle syksyyn, ja jo takaisin tullessa tammikuussa päästiin nauttimaan lämpimistä keleistä. Luonto alkoi vihertää helmikuun lopussa, ja näin toukokuussa kaikki oli jo aivan täydessä kukassa ja vehreydessä. 



Reissut. Toki ehdottomia kohokohtia olivat kaikki reissut! Ihania pakomatkoja arjen keskellä, jaksoi niin paljon paremmin kun aina oli mitä odottaa. Kaksi kertaa Washington DC:ssä, kaksi kertaa New Yorkissa, päiväreissut Martinsvilleen ja Hanging Rockille, ihana viikonloppuinen mökkireissu läpi Ashvillen Frankliniin, Spring Break getaway talviseen Bostoniin, sekä viimeisenä ihana lopetus Floridan Orlandossa. Jokainen reissu oli edellistä ihanampi, mutta kuitenkin on vaikea valita yhtä, joka nousisi ylitse muiden. Ihania kokemuksia, maisemia, kaupunkeja, muistoja, joita voi hymyillen miettiä Suomessa arjen melankolian iskiessä.



Halloween, Homecoming, Thanksgiving, Birthday, Christmas. Sinänsä oli hyvä valinta tulla tänne syksyllä, sillä pääsin kokemaan monia erilaisia tapahtumia. Halloween oli jotain omaa luokkaansa, ja Homecomingissa pääsi maistamaan sitä yliopistohuumaa ja yhteishenkeä, mitä toivoisin enemmän myös suomalaiseen yliopistokulttuuriin. Thanksgiving osui prikulleen samaan aikaan omien synttäreideni kanssa, ja vaikka en sitä ihan perinteiseen amerikkalaiseen tapaan viettänytkään, oli paljon mistä olla kiitollinen. Emme päässeet mihinkään reissuun, mutta A piti huolen että syntymäpäiväni oli unohtumattomin ikinä. Päivä oli täynnä yllätyksiä toisensa perään; myös siinä mielessä, että se alkoi palohälytyksellä aamukolmelta. Siitä päivä kuitenkin parani, ja mukaan kuului muun muassa pannukakkuja, olohuoneen täydeltä ilmapalloja ja täydellisesti sopivat Adidaksen tennarit. Syntymäpäiväni kunniaksi A vei minut syömään tyylikkäseen steakhouse-ravintolaan, jossa söimme herkullisen kolmen ruokalajin Thanksgiving-menun, ja kotiin palatessa söimme kakkua vaihtarikavereiden kanssa, ja seuraavana päivänä menimme ulos samalla porukalla. Tuo viikonloppu oli yksi parhaista mitä Greensborossa vietin! Joulun alla pääsin myös näkemään miten jenkit valmistautuvat joulun viettoon, ja kaikki se yliyrittäminen oli jotenkin suloista ja loppusissaan tunnelmista. Joulun kunniaksi vietimme myös vaihtariporukalla pikkujoulut, jonne jokainen toi itse valmistamaansa ruokaa. Huippuilta ja se oli myös lopetus vaihtosyksylle!



UNCG. Yhdysvaltalaisessa yliopistossa opiskeleminen on ollut hyvä kokemus. Omat kurssini eivät olleet kovin vaativia, joten sain kaipaamani tauon intensiivisestä krhm ketä huijaan opiskelusta, mutta ennen kaikkea vähän perspektiiviä. Oli todella mielenkiintoista päästä mukaan tähän erilaiseen yliopistokulttuuriin ja ehkä viedä pala sitä mukanani takaisin kotiinkin. Eniten tykkäsin erilaisista tapahtumista joita täällä järjestettiin, esimerkiksi ruokaan tai urheiluun liittyvistä. Ja onhan tämä kampus nyt melkoisen viehättävä!


Fairfield Inn. Harjoitteluni hotellissa oli niin huikea kokemus, ja toivon sen hyödyttävän minua myös tulevaisuudessa. Itsestäni tuntuu, että harjoittelun myötä tulin itsevarmemmaksi asiakaspalvelijaksi, englannistani tuli sujuvampaa, ja sain arvokasta työkokemusta ja erityisesti kokemusta täysin eri kulttuurissa työskentelemisestä. Puhumattakaan mahtavista työkavereistani! He olivat kannustavia, mutta sanoivat myös suoraan, jos jotakin voisi kehittää. Pienessä hotellissamme porukka oli tiivis ja lämminhenkinen, ja oli ilo olla osa sitä. Jos harjoittelu oli yksi vaihdon kohokohdista, oli harjoittelun kohokohta se, että minut valittiin kuukauden työntekijäksi! Se tuntui kyllä kivalta tunnustukselta tehdystä työstä ja kehityksestä.


Burgerit. Juustohampurilainen tuntuu perin amerikkalaiselta jutulta, ja myönnettäköön, että hyviä purilaisia on tullut syötyä! Ehdoton lemppari on Hops-ravintolan Spicy Goat, jossa on vuohenjuustoa ja paholainen hillon tyylistä miedosti tulista kastiketta, sekä Stumlbe Stiltskins -pubin biisoniburgeri. Voi pojat, että se pihvi on hyvä!


Shoppailu. Täällä shoppailu oli niin virkistävää, kun valikoima oli varsin erilainen Suomen tarjontaan verrattuna - vaikka kyllä täältäkin onnistuin löytämään omat halpavaateketjut!.Kuin huomaamatta vaatemäärä on kasvanut, jopa niinkin paljon, että täytyi ostaa uusi matkalaukku... Ehdottomasti lempparein hankinta on kuitenkin käsilaukku. Orlandon reissullamme suuntasimme outlet-kylään, joka oli melko kohtalokas vierailu. Koko vuoden ajan mielessäni oli pyörinyt hankkia täältä jokin merkkilaukku, sillä juurikin outleteistä niitä saa kivoilla alennuksilla. Aina olen kuitenkin jäänyt epäroimään ja miettimään ja lopulta päättänyt olla ostamatta, kunnes viimein Orlandossa löysin Michael Korsin outletin. Kyseisein viikonlopun ajan kaikesta oli 50% alennus sekä vielä 20% lisäale, ja löysin täydellinen ruskean ison laukun, jonka alkuperäinen hinta oli $298, mutta alennuksen jälkeen hinta tippui jopa $107. Sold!



Frat parties. Frat ja house partyt olivat kiva osa juhlimiskulttuuria. Yleensä meininki oli aika kreisiä, fraternity-pojat ja sorority-tytöt osaa juhlia! Osa bileistä oli suljettuja, mutta viikonloppuisin oli aina jännittävää selvittää, mihin bileisiin sitä oikein mennäänkään. Kerran kävimme Huispaus-joukkueen bileissä! Vaikka jossain vaiheessa bileet sulautuivat toisiina, olivat ne silti olennainen osa vaihtokokemusta ja varsinkin yhdysvaltalaista yliopistokulttuuria, enkä niitä hulluja iltoja vaihtaisi pois.



Tower Village. Tämän lukuvuoden I-house oli kampuksen laidalla sijaitseva Tower village, jossa asui suurin osa vaihtareista. Ihana vihreä ja viihtyisä sisäpiha, naapureina kaikki vaihtarikaverit, erityisesti torstai-iltojen etkot milloin missäkin kämpässä, ainaiset palohälytykset... Legendaarista, yhtään vähättelemättä. Ja tulipahan taas koettua kämppiselämää!



Ihmiset. Viimeisenä, muttei missään nimessä vähäisimpänä, tietenkin kaikki ihmiset joihin sain kunnian tutustua. Joihinkin paikallisiin tuli tutustuttua, pariin kurssikaveriin vähän syvemminkin, mutta erityisesti jään kaipaamaan Elenaa. Ihana, kultainen ja sydämellinen tyttö, joka saadaan toivottavasti Suomeen kylään jossain vaiheessa! Vaihtareista kaipaan erityisesti syksyn porukkaa, sillä meillä oli kyllä huippu ryhmä. Etelä-afrikkalaiset tytöt, Espanjan pojat ja Belen, saksalaisten ryhmä, ranskalaiset joiden kanssa käytiin New Yorkissa, japanilainen Kazumi sekä tietenkin Anna. Myös keväällä saatiin tänne hyviä tyyppejä, joista varmasti tulen näkemään osaa ja erityisesti Oulussa asuvaa Idaa. Limelightin pimeinä iltoina tutustuin myös Virginiassa opiskeleviin Suomi-tyttöihin, joiden randomeita kohtaamisia tulee kyllä ikävä. Erityisen kiitollinen olen kuitenkin siitä, että olen täällä tutustunut ja ihastunut A:han, ja onneksi saadaan vielä jatkaa meidän yhteisiä seikkailuja. Ei kai sitä enempää oikein voisi toivoakaan?

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

New York

Jostain syystä se inspiraatio on aina suurimmillaan, kun pitäisi kirjoitella aivan toisenlaista tekstiä! Henkilökohtaisena motivaattorina ajattelin pitää ihanien reissukuvien läpikäyntiä; kunhan saan lempparikuvat julkaistua, keskityn loppupäivän seminaarityöhön ihan kybällä! Tässä postauksessa kerron lyhyesti ja ytimekkäästi reissuista lempparikuvien kanssa, koska jokaisesta päivästä tai kohteesta kertominen veisi ikuisuuden... Ja kun reissuista on jo vähän aikaakin, tämä on näppärin tapa kertoa omat kohokohdat!



Vaihtovuoden aikana tein kaksi reissua New Yorkiin, ja voi pojat mikä ihana kaupunki Iso Omena onkaan. Suurkaupunkin sykkeestä ja kiireisestä meiningistä huolimatta siellä oli vaan niin.. kotoisa fiilis. Ihania rakennuksia toinen toisensa perään, perinteisiä keltaisia takseja, kivijalkakauppoja, tyylikkäitä ja omaperäisiä pukeutujia... Puhumattakaan tietenkin lukuisista turistikohteista ja nähtävyyksistä, joita tuli reissujen aikana käytyä läpi melkoisen paljon. Ensimmäisen kerran pääsin tähän ihanaan kaupunkiin syyslomalla, kun tehtiin viiden päivän reissu vaihtariporukalla. Matkustin kohteeseen A:n kanssa kiinalaisella yöbussilla, joka oli ihan yhtä eksoottinen kuin miltä se kuulostaakin. Yllättäen matka meni kuitenkin nopeasti nukkuessa, ja vaikka bussi saapui Greensboroon melkein tunnin myöhässä, oltiin perillä New Yorkin China Townissa jopa tunnin etuajassa.. Joten onneksi nukuin lähes koko ajan ja olin autuaan tietämätön kuskin hullusta ajovauhdista.


Oltiin varattu meidän seitsemän hengen porukalle AirBnB Manhattanilta, ihan Central Parkin kupeesta. Loistava sijainti, lähin metroasema viiden minsan kävelymatkan päässä! Asunto oli niin New Yorkin tyylinen kuin voi olettaakin, korkeine ikkunoineen ja narisevine lattioineen. Kerran melkein sytytettiin koko kämppä tuleen kokkaillessa, mutta ranskalainen Diana tarttui vaahtosammuttimeen ja nou hätä! Ekan reissun meininki oli vähän rennompi, sillä usein illat venähti ja sitä mukaa myös aamuinen lähtö. Ehdittiin kuitenkin käydä monia paikkoja läpi, kuten se vieressä sijannut Central Park, 5th avenue, Times Square, Highline, MoMa, World Trace Centerin muistomerkki, Wall Street, Rockefeller Center, Vapauden patsas Liberty Islandilla sekä hurjan mielenkiintoinen maahanmuuttomuseo Ellis Islandilla,Grand Central Station, Brooklyn Bridge, Bryan Park ja mitähän muita. Yleensä liikuttiin tosiaan metrolla, mikä oli kyllä näppärä ja nopea ratkaisu! Lisäksi tuli käveltyä ympäriinsä muun muassa Chelseassa, Hell's Kitchenissä, Williamsburgissa, China Townissa ja Little Italyssä sekä ympäri Manhattania. Eikä siitä pääse mihinkään, että maisemat olivat joka kerta yhtä huikeat!


Toinen kerta koitti huhtikuussa, kun A:n perhe tuli viikoksi New Yorkiin ja matkustimme sinne heitä tapaamaan. Majapaikkamme oli asunto keskellä intialaista katua, ja sijainti oli todella hyvä; kadulle mentäessä näkymä oli Empire State Building, ja Grand Central Stationille käveli kymmenessä minuutissa. Jälleen lunastettiin metrokortit viikoksi, ja lisäksi meillä oli New York City Pass, jonka ansioista kierrettiin vähän enemmänkin kohteita. Mukaan mahtui usea niistä mitä olin käynyt aikaisemmin läpi, mutta se ei haitannut, sillä hei kukapa ei haluaisia kierrellä New Yorkissa joka tapauksessa. Ja esimerkiksi Highline oli lemppareitani, joten sen käveleminen ei varsinaisesti haitannut! Tällä reissulla käytiin muun muassa Columbian yliopistolla, World Trade Centerin museossa, Empire State Buildingissä, Met:ssä, Guggenheim-museossa, Madame Tussauds'n vahakabinetissa, Flat Iron districtillä, Cloisters-museossa sekä Hudson Riverin ja East Riverin kattavalla iltaristeilyllä. Passi oli voimassa kolme päivää, mutta niiden päivien aikana käytiin hakemassa monia lippuja etukäteen ja käytettiin ne sitten myöhemmin. Passin ansioista päästiin myös bussikierrokselle sekä keilaamaan, mikä oli kyllä ihanan rentouttava ilta kaikkien niiden nähtävyyksien jälkeen!


No mitkä oli sitten niitä mun lemppareita? Highlinen mainitsinkin jo, se on siis vanhoja raiteita mukaileva kävelytie New Yorkin yläilmoissa, Ihania maisemia ja taloja, ja ihan ilmaiseksi vieläpä. Toinen suosikki on ehdottomasti Brooklyn Bridge, siinä vaan on sitä jotakin. Näkymät on huikeat mihin suuntaan vain; joko East Riverin molempiin suuntiin tai kohti Brooklyniä ja Manhattania. Mistä päästäänkin kolmanteen lemppariini: Manhattanin silhuetti. Näin sen ensimmäisen kerran kun bussi kaartoi kohti New Yorkia, ja se oli viimeinen asia kun vastaavasti huristeltiin kohti Greensboroa. Sen näkee hyvin Brooklyn Bridgeltä sekä Liberty Islandin lautalta, ja erityisesti jokia pitkin seilaavan iltaristeilyn aikaan kaikki ne valot olivat henkeäsalpaavat. Samaan kategoriaan menee iltahämärän hetki Empire State Buildinging tai Rockefeller Centerin huipulla; se hetki, kun valot alkavat syttyä ja ilta pimenee, on niin kaunis. Vaikuttavuudellaan puolestaan hiljensi World Trace Centerin muistomerkki sekä erityisesti museo. Paljon uutta tietoa 9/11 terrori-iskuista, mutta informatiivisuuden lisäksi museo on vain niin koskettava. Ei mikään mukava paikka, mutta niin vaikuttava ja siksi yksi suosikkikohteistani.


Reissuista mulla olisi paljon kuvia puhelimessa, mutta harmillisesti vanha puhelin otti ja kuoli, vieden kaikki kuvat mukanaan. Täytyy ottaa opiksi ja tyhjentää se useammin tästä lähtien! Tässä kuitenkin kameraan tallentuneita lemppareita ja hetkiä. Ja vinkkinä, jokaisen tulisi lisätä New York omalle bucket listilleen!

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Update

Tähän heti alkuun tassujen takana piilotteleva apinahymiö, ja sieltä jostain kurkkii nolosteleva bloggaaja. Taas häpeällisen kauan on kulunut viime päivityksestä, mutta laitan sen ihan rehellisesti kiireen piikkiin. Harjoittelu on nyt virallisesti ohi, ja takana on antoisat mutta myös raskaat neljä kuukatta. Kuten aikaisemmin kirjoitin, työ itsessään ei ollut kovin raskasta; tykkäsin hoitaa asioita rutiinilla, puhua ihmisten kanssa, kuunnella heidän tarinoitaan ja kertoa vastaavasti omani. Joka kerta hämmennyin, miten nopeasti natiivipuhujat hoksaavat, että tämä tyttö ei taida olla ihan paikallisia! Vakiovieraat oppii tuntemaan kasvoilta ja nimeltä, ja hekin muistavat meidän huikean henkilökunnan. Jos kukaan teistä ikinä eksyy Greensboroon, niin pliis, yöpykää meidän hotellissa! Henkilökunta on sydämellisintä ikinä ja pitää varmasti huolen että jokainen vieras viihtyy. Ilman niitä tyyppejä harjoittelu olisi ollut suoraan sanottuna tylsä. Pitkältä tuntuvat vuorotkin piristyivät, kun Bobbyn kanssa vähän twerkattiin tai Kellyn kanssa juteltiin pojista. Huippuporukka, ja olin onnellinen saadessani olla osana sitä!


Kuluneen neljän kuukauden aikana opin paljon Yhdysvaltojen työkulttuurista. Toisaalta ainakin meidän hotellissa meininki oli rentoa, mutta jos haluaa yletä, se on näytettävä ja ne tyypit kyllä työskentelee ahkerasti. Esimiehilläkin tavoitteena oli olla tuossa hotellissa vain pari vuotta ja viimeistään silloin edetä korkeampiin tehtäviin. Vuosilomia ei ansaita samalla tavalla ja burn out on jokseenkin kummallinen käsite. Yleisesti ihmiset on kunnianhimoisempia, mutta toisaalta vastaanottotiskillä työskentelevät tekivät sitä lähinnä paremman puutteessa. Sinänsä ihan ymmärrettävää, sillä vaikka minä pidinkin työstä, en sitä tekisi loppuelämääni. Hotellissa voisin hyvinkin työskennellä, mutta kun ainakin meidän hotellissa oli aina joku esimies paikalla, jäi meille tavallisille työntekijöille melko vähän vastuuta, ja se näkyi. Mutta kokonaisuudessaan huippu paikka ja loistava kokemus! Itsestäni ainakin tuntuu, että myös kieli kehittyi ja uskokaa tai  älkää, tuntuu hassulta kirjoittaa suomeksi :D Toivon myös, että nykyään se kuuluisa small talk olisi edes hitusen sujuvampaa; sitä tuli nimittäin harrastettua kyllästymiseen asti. Joskus ihmisillä vain riittää asiaa säästä!


Se, mikä teki harjoittelusta omalla kohdallani jokseenkin kuluttavan, oli sen viemä aika. Kahdeksan tunnin vuoro oli helppo, mutta kun työmatkoihin menee ainakin tunti, jää aikaa muulle vapaa-ajalle melko vähän. Aikaisten aamujen takia olin iltaisin väsynyt jo kymmeneltä, ja vaikka itseäni aluksi harmittikin tiistai- ja torstai-iltojen baarireissujen väliinjääminen, siihen tottui ja toisaalta tässä elämäntilanteessa ei ehkä haluakaan juoda itseään krapulaan vähintään kaksi kertaa viikossa. Sen sijaan muita se vaikutti häiritsevän enemmän; missä oot ollu, mikset ollut taaskaan Limelightissä, oot ollu niin ujo tänä keväänä, taasko olitte kotona... Muut eivät tuntuneet tajuavan, että työharjoittelu sitoo vähän enemmän kuin luennot, jotka voi skipata halutessaan. Viikonloppuisin olin kyllä menossa tuttuun tapaan, mutta kun on parisuhteessa ja kaikki muut sinkkuja, muiden on vaikea ymmärtää, ettei joka lauantai huvita mennä kämäisiin frat partyihin.

Omasta mielestäni parisuhde ei ole hyvä syy syrjiä muita tai jättää ulkopuolelle. Itse olen aina ollut ilonen ystävieni puolesta että he ovat löytäneet vierelleen ihanan ihmisen, ja silloin on ymmärrettävä, että aika jakaantuu. Myönnän että välillä ne hetket on ärsyttäneet, mutta toisaalta olen ollut itsekin samassa tilanteessa. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että edelleen haluan hengata niiden kaverien kanssa ja samalla tavalla kysyn heitä edelleen mukaan. Valitettavasti se ei ole ollut meinkinki täällä. Jossain vaiheessa vaan kyllästyin siihen, että minua ja A:ta ei kysytty mukaan mihinkään ja sitten samat tyypit ihmettelee, missä sitä on oltu. Kuulostaa ehkä lapselliselta, pinnalliselta valitukselta, mutta suoraan sanottuna tämä vaihtokevät ei ole ollut kovin ruusuinen sosiaalisen ympyröiden osalta. Toki tämä on vain minun näkökulmani ja totta on että monena viikonloppuna leffa houkutteli enemmän kuin viinipullo, mutta jos illasta toiseen päätyy katselemaan kuvia ja snäppejä siitä miten kaikki muut ovat viettämässä iltaa ja meille ei taaskaan kerrotty kyselyistä huolimatta, alkaa se tympiä. Tai jos useaan otteeseen kuulee ryhmäkeskustelusta jossa sovitaan näkemisista mutta pyynnöistä huolimatta siihen ei vaan voida lisätä. Liian usein annoin toisia, kolmansia ja neljänsiä mahdollisuuksia, mutta kun kerrasta toiseen kävi samoin, en vain jaksanut enää välittää. Varsinkin, kun olin suoraan sanonut että tuntuu pahalta jäädä ulkopuolelle, mutta kukaan ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa.


Ja tiedättekö, se oli hyvä päätös. Kun on vaihtariporukassa ainoa parisuhteessa oleva, on muiden vaikea asettua meidän kenkiin. Mutta ei se oikeastaan haittaa. Kun päättää olla murehtimatta, luottamatta, välittämättä ja keskittyä omiin juttuihinsa, elämä on paljon mukavampaa. Enää ne snäpit eivät häiritse, ja ihmisille voi jutella ilman katkeruutta. Ihmiset ehkä hakevat vaihdolta vähän eri asioita; jotkut hullua jenkkimeininkiä, jotkut akateemista kokemusta, ja jotkut löytävät parisuhteen. Ei se bileiden määrä loppusissaan kerro mitään vaihtovuoden laadusta - sillä omani on ollut suorastaan mullistava. Toki syksy oli yhtä juhlaa, ja olen ilonen että pääsin kokemaan sen; minulle kuusi kuukautta juhlimista oli ihan sopiva määrä. Kevät oli vähän rankempi, mutta todella antoisa ja olen saanut sen jakaa tärkeän ihmisen kanssa. Yhdessä ollaan tehty ihania reissuja - joista palan halusta päästä kirjoittamaan! - ja suunniteltu jo seuraavia seikkailuja. Tämä vuoden tulen muistamaan aina. Jenkkeihin lähtiessä en olisi uskonut miten paljon se muuttaa, vaikka kaikki siitä aina puhuvat.


Entäs nyt sitten? Jäljellä on reilu viikko Greensborossa. Sen aion ottaa vapaan kannalta, nähdä kavereita, käydä lemppariravintoloissa, juoda sen iltasiiderin, nauttia lämmöstä - ja ostaa uuden matkalaukun, sillä kummasti on tuo tavaramäärä lisääntynyt. Aika hullua, että aika Yhdysvalloissa loppuu ihan pian! Greensboron jälkeen matka jatkuu Espanjaan, jossa vietän muutaman viikon. Sen jälkeen koti-Suomeen, mitä odotan jo kovasti! Tosin yhtään lunta ei Suomessa saa olla ja en varmasti tule, jos keskilämpötila on alle kymmenen asteen.