Last of March

Hola! Meikä on täällä aika keväisissä tunnelmissa, johtunee kuluneesta pääsiäisestä. Vaikka pääsiäinen olikin tänä vuonna jotenkin kumman aikaisin, on se silti aina niin olennainen osa kevättä. Pääsiäinen kului tänä vuonna Kalajoella, mutta se oli aika kiva juttu; lähtiessä Oulussa tuprutti lunta taivaan täydeltä, joten vähän etelämmäs karkaaminen oli aika jees. Sitä paitsi ne lumet mitä Kalajoella oli suli aika lahjakkaasti siinä muutaman päivän aikana! Lämmintäkin oli melkein kymmenen astetta, ja talvitakilla meinasi tulla lämmin. Tätä olen niin kaivannutkin; olisi vain kunnon välikausitakki, niin pukeutumisongelmakin olisi ratkaistu. Tänään olin ensimmäistä kertaa ohuella kevättakilla, ja vähän vilpoinen tuli; tällaiset lämpimät päivät onkin vähän petollisia, kun illat on joka tapauksessa melko viileitä.

Lämpimien ja ihanan keväisten ilmojen lisäksi pääsiäinen oli mukava myös siksi, että näin tietenkin perhettä ja kisua, mutta myös kavereita useampaankin otteeseen. Jo lähes tavaksi muodostuneena nähtiin porukalla Kalajoen ainoassa kahvilassa ainakin talviaikaan ja illan päälle lähdettiin vielä humpalle osan tyttöjen kanssa. Ja mikä ilta olikaan, huh huh! Meidän vauhtiporukalla ei kyllä tylsää voi tulla! Kierreltiin Kalajoen huikeasta valikoimasta muutama kapakka läpi, ja vaikka tutut paikat on kivoja, meinaa ahdistaa se tuttujen kasvojen määrä... Toisaalta jotain hyvääkin siinä on, sillä kotiin mennessä jaettiin taksi samalle taksitolpalle osunuiden entisten työkavereiden kanssa. Kotona oltiinkin vasta aamuyön pikkutunteina, mutta se laitettakoon kellojen siirtämisen piikkiin. Oli nimittäin aika erikoista, että kesken tanssilattialla bailaamisen kelloja siirrettiin, ja juhlafiilis vaihtui ihan yhtäkkiä illan viimeisiin hitaisiin. Yleensä sitä kuitenkin nukkuu kun kelloja siirretään, mutta nyt elämästä ihan kirjaimellisesti vain katosi tunti. Puff. Ja olisin vieläpä kaivannut sitä tuntia, sillä mikä sen parempaa kuin tanssia lempparibiisien tahtiin lempparityttöjen kanssa!

Pääsiäisen aikaan tuli myös syötyä erityisen hyvin. Ei niinkään suklaata - mitä kyllä todellakin ihmettelen - vaan tietenkin mamman herkkuruokia! Kalaa, kanaa, ja monta päivää valmisteltu naudan paisti, nammm. Meillä oli kylässä myös mun ja Lauran kummitäti ja lisäksi isoveikka sattui kotiin samaan aikaan, ja oli ihanaa istua isolla porukalla pöydän ääressä, kun ruuanlaittoonkin oli nähty niin paljon vaivaa. Harmi, etten täällä Oulussa oikein jaksa panostaa ruuanlaittoon ja syömiseen yleensäkään samalla tavalla. Nytkin arki on jo iskenyt päälle pahemman kerran, ja päivät kuluu pitkälti yliopistolla. Onneksi sapuskat siellä on ihan hyviä ja tulee syötyä ainakin yksi kunnon ateria päivässä. Lounastreffit yliopistolla on myös loistava tilaisuus nähdä kamuja ja vaihtaa tuoreimmat juor.. kuulumiset, tai jutella rauhassa tuon poikkiksen kanssa, niin kuin useamman kerran tällä viikolla.

Koulujuttujen suhteen olen saanut vähän petrattua ja vihdoin tuntuu, että olen löytänyt oikean tavan työskennellä. Yliopiston tai kirjaston atk-luokissa on todella työskentelevä tunnelma, joka oikeasti tarttuu! Ei kehtaa olla tekemättä mitään tai surffailla netissä, vaan on pakko keskittyä asiaan. Lisäksi hyvä ja nopea laitteisto tekee kirjoittamisesta paljon miellyttävämpää, ja uuden läppärin hankinta alkaa kuumottaa entistä enemmän. Onneksi tietokoneosaajia löytyy lähipiiristä; itse olen ihan käsi niiden valinnassa. 

Ja mitähän muuta... Viime viikolla ostin lentoliput Jenkkeihin! Sähläyksittä se ei ihan onnistunut, sillä piti muun muassa soittaa American Airlinesin asiakaspalveluun, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt sitten terveystarkastusta ja viisumiaikaa varaamaan, kyllä tässä vielä hoidettavia asioita riittää! Kouluhommien ja muiden juttujen ohella tekemistä on kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Keksin viimein tutkittavan yrityksen seminaarityötäni varten, ja kirjoittaminenkin sujuu. Hassua, muten vasta neljäntenä opiskeluvuotenani alan oikeasti ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä tehtäviä ajoissa... En toki kaikkia enkä liian hyvissä ajoin, mutta parannus se jo tämäkin!

Sinne meni maaliskuu. Nopea kuukausi, ja ensi kuussa vietetään jo wappua, otetaan nahkatakki käytöön ja toivottavasti avataan terassikelit. Kuun ensimmäinen viikonloppukin on jo tekemistä täynnä, sillä käydään Eelin kanssa Rovaniemellä. Loppukuu menee kurssien päättötöitä tehdessä, joten aherrusten keskelle todellakin kaivataankin vastaavanlaisia piristysruiskeita. Ja onneksi niitä riittääkin vähän joka viikonlopulle wappuun saakka!

Ja hei, tänään meitsillä alkoi viikonloppu. Kolmen tunnin ahkeran kirjoittamisen jälkeen oli kai ihan sallittua jättää iltaluento väliin, varsinkin kun kaveri toisensa jälkeen ilmoitti etteivät hekään saavu paikalle. Alkavan viikonlopun ja torstai-illan ratoksi luvassa on Temptation Islandia, nettikauppojen syövereissä kiertelyä ja blogien lukulistan päivittämistä. Ja ehkä vähän sipsiä.

Kevätterveisin

Heippa pitkästä aikaa! Skippaan tässä nyt kaikki selittelyt postaustauosta, ja siirryn suoraan mukavempiin aiheisiin, eli kevätkuulumisiin. Lyhyesti, maaliskuu on ollut erittäinkin hyvä. Mitä nyt tällä hetkellä kärsin pienestä kevätflunssasta, mutta sekinhän oikeastaan kuuluu asiaan! Ajattelin kertoa kuulumisia listaamalla viime aikojen positiivia juttuja, sillä näitä listauksia olen itsekin lueskellut muista blogeista ja ne kieltämättä kohottaa aina mielialaa, joten täältä pesee!

♥ Mulla on ollut tapana aloittaa monet postaukset puhumalla säästä, joten jatketaan samalla linjalla - kevätaurinko! Voiko piristävämpää asiaa ollakaan? Vaikka lämpöasteet on tippuneet takaisin nollan alapuolella, auringon ansiosta lumet alkaa pikkuhiljaa sulamaan, ja itsekin uskalsin jo kerran pyöräillä yliopistolle. Tosin se johtui kyllä myös siitä, että olin kiireinen; muuten en missään nimessä enää pyöräile talvisin. Muutamat mustelmat ja kaatumiset liukkailla keleillä, joko pyörän selässä, sitä taluttaen tai ihan vain kävellen, ovat opettaneet ihan tarpeeksi. Vaikka aurinko meinaa herättää vapaapäivinä hieman turhan aikaisin paistamalla suoraan sänkyy, sen voimalla toisaalta myös jaksaa sitten nousta ylös. Päivät on pidempiä, yliopistolla tarkenee jälleen, ja vaikka kaihoisasti luen Etelä-Suomen huikeista plus-asteista, on mulla silti vahva luotto siihen, että kevät saapuu tännekin ihan tuota pikaa!

♥ Viime postauksessa valittelin työnhausta ja työttömyydestä, ja universumi taisi kuulla mun valitusvirret, sillä sain kuin sainkin kesätöitä! Vieläpä juuri siitä paikasta, jonka haastattelussa loistin lähinnä tyhmillä vastauksillani; tai siltä se ainakin tuntui. Eipä se siis ihan huonosti voinut mennä :) Tosin epäilys on alkanut nostaa päätään, kun tuleva pomo ei ole soittanut jotta voisimme kirjoittaa sopimukset ja muuta vastaavaa, ja alan jo kuvitella keksineeni koko jutun ja ymmärtäneeni asian ihan väärin. Onneksi kesään on vielä aikaa, ja tuskin mun valtava innostus nyt ihan turhasta saattoi johtua, vai mitä? Niinhän? Nyt pidän peukut pystyssä lopuille kavereille, että heilläkin lykästäisi työhommien suhteen!

♥ Olen saanut iloita monen ystäväni puolesta, ja se jos jokin piristää mieltä. Olen kuullut iloisia uutisia niin asumistilanteiden kuin matkustamisen ja työnsaannin puolesta, ja liputan jokaiselle mun kaverille yhtä lailla. Tiedän heidänkin olevan iloinen mun puolesta kun jotain ihanaa tapahtuu :) Ja hyvä niin; eihän ystävyyden tulekaan perustua kateuteen tai turhanpäiväiseen vertailuun. Toki ihailen ystävissäni heidän luonteenpiirteitään, sisustussilmäänsä ja monia materialistisia asioita, mutta viime vuosina olen ihan tietoisestikin kääntänyt sen kateuden jaa harmistuksen iloksi ja ihailuksi. Meille kaikille kyllä osuu kohdalle hyviä asioita, ja niitä odotellessa positiivista energiaa voi saada muilta :) 

♥ Hiihtoloman loppupuoliskolla rentouduin kotona, vein Lauran ja PP:n heille ensimmäistä kertaa kiinalaiseen syömään, ja matkustin Eelin kanssa Sodankylään. Oli taas niin mukava käydä pohjoisessa, nähdä toista perhettäni ja leikkiä Eelin siskonpojan Justuksen kanssa. Maailman hurmaavin pikkumies! Justuksen kanssa pelattiin junapeliä, ja koko porukalla käytiin paistamassa makkaraa Luostolla. Rinteet nähdessäni alkoi kyllä houkutella sinnekin meneminen, mutta taitaa tänä talvena jäädä lautailut välistä. Matkalla kotiin päin pysähdyttiin vielä eräillä kolmivuotissynttäreillä, ja niin ihania kuin lapset ovatkin, se juokseminen ja huutaminen lykkäsi vauvakuumetta taas hetken :D Eiköhän nuo sukulaislapset riitä hetkeksi!

♥ Seminaarityö on edennyt! Ainakin hitusen verran. Ihana siskoni löysi minulle aihettani vastaavan tutkimuksen, ja siitä se ajatus sitten lähti. Nyt on koossa kasa avainsanoja, teoriakirjallisuutta ja aimo annos motivaatiota; kunhan vaan löytyisi sitä aikaakin. Ajanpuute on edelleen suurin ongelmani, mutta ainakin nyt tiedän, etten ole ihan hakoteillä aiheeni kanssa!

♥ Sain vihdoin virallisen hyväksymispakettini tulevasta vaihtoyliopistostani. Jotenkin oletin, että siellä olisi enemmän kaikkia oheisjuttuja, kuten vaikka esitteitä tai haalarimerkki, mutta sen sijaan paketista paljastui virallisia lappusia muun muassa viisumiasioihin liittyen. No, ainakin nekin asiat saa nyt rullaamaan! Asuntohakemukseni pitäisi nyt olla kai käsitelty ja ok, ja kurssi-ilmoittautumistietoni laitan menemään tänä iltana. Ihanaa, vaikkakin välillä stressaavaa, että saa oikeasti hoitaa näitä vaihtoasioita eteenpäin!

♥Vaihtoasioiden tiimoilta näin eilen erästä toista tyttöä, joka on myös lähdössä Greensboroon ensi syksynä. Katseltiin lentoja ja juteltiin vähän siitä, mitä haluttaisiin nähdä vaihdossa ollessa. Löydettiin hyvät lennot, ja vaikka ensin yritettiin kikkailla varaamalla lennot erikseen Helsingistä Washingoniin ja sieltä Greensboroon, päädyttiin kuitenkin ratkaisuun, että ostetaan koko matka kerralla. Niin New Yorkissa kuin Washingtonissakin on nimittän useampi lentokenttä, ja lentoaikojen osuessa kohdalleen olisi pitänyt vaihtaa kenttää. Maksetaan siis nyt vähän enemmän, mutta ainakin päästään ajoissa ja vähän helpommalla perille! Lisäksi innostuttiin muista reissusuunnitelmista, ja nyt mielessä on jo aika hyvä reitti, jonne lähdetään seikkailemaan lukukauden päättymisen jälkeen. Olen niin onnellinen siitä, ettei tarvitse lähteä noin kauas yksin! Totta kai aion tutustua niin moneen ihmiseen kuin mahdollista, mutta samalla on ihanaa, että siellä on ainakin yksi tuttu jonka kanssa olla ja matkustaa. Suunnitelmien myötä alkoi poltella lähteä jo; en voi uskoa että sanon tämän, mutta menisipä kesä nopeasti!

Sellaista tänne! Mua ihan harmittaa, miten vähän aikaa blogille on viime akoina jäänyt. Iltaisin on vain niin paljon muuta tekemistä, ja hyvähän se onkin panostaa koulujuttuihin. Toisaalta kaipaisin myös lisää postausaiheita, sillä kuulumiset on niin peruskauraa. Kiinnostaisiko ketään tietää esimerkiksi millaisia vaatehimotuksia mulla on keväälle? Tai tarkemmin mun matkasuunnitelmista vaihtoajalle? Entäs onko siellä opiskelupaikkaa miettiviä, joita kiinnostaa englannin opiskelu? Ehdotuksia otetaan vastaan enemmän kuin mielellään!

Yhden tulitikun taktiikka

Hello March! Mulle maaliskuu on aina merkinnyt kevään alkua, sillä sehän on ensimmäinen kevätkuukausi. Tosin ulkona on vielä melko korkeat hanget, ihana keväinen auringon paiste oli piilossa tänään ja tulppaanitkin ovat jo aikansa lopussa, mutta silti, kevät. Siitä varma merkki on ainakin tällä hetkellä menossa oleva hiihtoloma! Vaikka mulla ei luentoja ei niin hirveästi olekaan, tehtäviä kyllä riittää, joten loma on ihan paikallaan tässä välissä. Myös siinäkin mielessä, että nurinkurisesti ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja käydä apinan raivolla seminaarityön kimppuun. Sen deadline on vasta kuukauden päästä - tai oikeastaan tässä vaiheessa vain kuukauden päässä. Olen lykännyt sen tekemistä muiden, aikaisemmin palautettavien tehtävien varjolla, mutta nyt jo tekee ihan mielikin tutustua aiheeseeni syvemmin ja käydä hommiin. Toivottavasti motivaatio ja tsemppi säilyy!

Postauksen otsikko puolestaan viittaa viime viikonloppuun, jonka vietin Kalajoella. Oli mukava aloittaa loma rennoissa tunnelmissa, kissavahtina ja talon lämmittäjänä. Porukat lähti viettämään parisuhdeviikonloppua, joten meidät värvättiin apujoukoiksi. Oli kyllä ihanaa käydä saunassa pitkästä aikaa, hoitaa kisua ja viettää viikonloppu kotosalla kollarit jalassa. Ja se, että jääkaappi on täynnä ruokaa, on aika kivaa vaihtelua! Lisäksi mamma antoi viikonlopuksi ruokarahaa, joten meidän tortilloihin riitti täytettä vaikka muille jakaa. Talon lämmityskin sujui vaihteeksi suhteellisen helposti, ja saatiin puut syttymään yhdellä tulitikulla. Kyllä me tytöt osataan tähän se haba-emoji! Sunnuntaina lähdettiin poikien kanssa laskemaan mäkeä; kunnon hiihtoloma-aktiviteetti. Oli kerrassaan hupaisaa, ja vauhdin hurma ja nauraminen sai silmät ihan vuotamaan. Toisaalta huomasi sen, ettei vanha enää jaksa; mäen ylös kapuaminen otti voimille, eikä laskut enää innostaneet, kun tiesi että jollain tapaa on päästävä ylöskin.

Sinänsä hassua, miten Kalajoki-viikonloput on muuttuneet. Ennen ne oli mahdollisuus nähdä kavereita ja käydä viihteellä, ja sunnuntait vain sujahti ohitse. Nyt ei todellakaan jaksa lähteä minnekään, varsinkaan lauantai-iltana! Toki haluan edelleen nähdä kavereita aina kun vain mahdollista, ja nytkin käytiin kahvittelemassa ja rupattelemassa. Mutta ne yömyöhään asti juhlimiset ei enää houkuttele, vaan sohvalla löhöäminen perheen kanssa vie voiton. Tosin nyt päätettiin katsoa elokuva Huikopeli, joka parodioi Nälkäpeli-trilogiaa, ja täytyy myöntää, että maailman surkein elokuva! Sen tarkoitushan on tehdä pilkkaa, mutta tällä kertaa vitsit ei olleet edes surkuhupaisen hauskoja, vaan pelkästään huonoja :D Siinä meni kyllä tunti elämästäni täysin hukkaan!

Tällä viikolla ajattelin kouluhommien lisäksi hakea töitä ja tutustua vaihtoyliopiston tarjoamiin kursseihin. Molemmat aika oleellisia ja ajankohtaisia juttuja, mutta jostain syystä jälkimmäinen innostaa vähän enemmän. Viime vuoteen verrattuna työnhakuni on sujunut siinä mielessä paremmin, että olen päässyt muutamaan haastatteluun, kun viime keväänä en päässyt kuin yhteen. Mutta jossain vaiheessa sekin alkaa tympimään, kun mikään ei vaan tuota tulosta. En jaksaisi toista kesää ilman töitä; varsinkin, kun kesälle ei oikeastaan olisi mahdollisuutta ottaa kesäopintojakaan enää. Täytyy vain pitää sormet ja varpaat ristissä, että jotain löytyisi! Vaihtojuttujen osalta sen sijaan en malttaisi odottaa, että asiat taas etenee. Sitten, kun olen päässyt tekemään enemmän juttuja vaihdon eteen, voisin koota niistä postauksen. Itse en ole googlettemalla löytänyt kovinkaan montaa yliopistovaihdoista kertovaa blogia, joten ehkä se auttaisi edes jotakuta!

Tämä maanantai on ollut kiva ja rento. Miksei kaikki maanantait voisi olla tällaisia? Ei ehkä lomapäiviä, mutta ainakin fiilikseltään samoja. Sitä odotellessa, kun maanantaikin on Monyay.