sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Daffodils and happy thoughts

Nukuttiin tänään yhteen, vahingossa. Kellojen siirtäminen muistui mieleen vasta lauantaina muutenkin, kun siitä oli juttua lehdessä, mutta tänä aamuna digiboxin kello onnistui kyllä hämäämään meitä totaalisesti. Eipä sillä, kyllä jokaikinen minuutti unta tuntui ihanalta. Eilen aamulla heräsin baari-illan jälkeen virkeänä ennen kymmentä, mutta armoton koomaolo iski kyllä myöhemmin, ja tuntui edelleen illalla kun treffailtiin kavereita. Kutsuttiin kourallinen kisuja tänne Tyngälle vähän syöpöttelemään, mutta epäonnisesti ainoastaan Milla kurvaili paikalle - jep, sillä samalla Audilla jota ennen joulua työnnettiin porukalla penkasta pois. Harmi sinänsä, koska oltiin panostettu tarjoiluihin. Loppujen lopuksi ei kauan viihdytty sisätiloissa, vaan lähdettiin ajelulle katselemaan kokkoja. Täällä rannikollahan on tapana sytyttää suuria pääsiäiskokkoja, vähän niin kuin juhannuksenakin. Kokkoja seuraamalla päädyttiin yllättäen Särkille, Safaritalolle istumaan iltaa. Myös Marisa ja Juuso liittyivät seuraan ja myöhemmin myös Pinja. Kaikki olvat olivat olleet katselemassa kokkoja, ja huhujen mukaan Rahjasta löytyi Suomen suurin pääsiäiskokko! Ollaanko sitten tulossa vanhoiksi vai mitä kummaa, mutta haukotukset levisi ympäri meidän rinkiä ja kotiin lähdettiin kivan aikaisin. Safarille jäi vielä muun muassa keski-ikäiset trullit, jotka virpoivat baarimikoille ja toivoivat pääsiäismunilleen vastineeksi ilmaisia juomia, ja jotka tanssivat Robinin Frontside Ollien tahtiin ja yllyttivät muita mukaan. Muutama lähtikin.


Aurinko paistaa, mutta viime pääsiäisenä tarkeni jo nahkatakilla.. Kevät tule jo! Kohta lähdetään kuitenkin ulos nauttimaan selkää lämmittävistä säteistä, ja illalla kodalle paistamaan makkaraa. Kivaa tekemistä, läheisten seuraa, parasta ruokaa. En halua että loma loppuu<3

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Påsk

Hejsan ja railakasta pääsiäistä kaikille! Tällä hetkellä meikä istuskelee Kalajoella aamiaispöydän ääressä ja tarkkailen ikkunasta millon seuraavat pikkunoidat tulee pimputtelemaan ovikelloa. Tänne etelän hiekoille tulin itse asiassa jo torstaina, mutta paljon aktiviteettejä on mahtunut viime päiviin. Ja keskiviikkonakin käytiin Jennin kanssa käynnistämässä pääsiäinen Kaarlen Munia Tipuille -bileissä! Vallan hervotonta oli ja uskalsin kulkea Kaijonharjun keskustan läpi ypöyksin! Tai no, ei aivan, sillä perässä kulki melkein koko matkan samalla pysäkillä jäänyt mies. Vaikka bussissa pikaisesti ulkonäön ja olemuksen perusteella arvioin kaverin ihan kiltiksi tyypiksi, kyllä silti takaa kuuluneet askeleet sai välillä vähän kirimään nopeutta. Jenni yritti kovasti houkutella yöksi omalle kämpilleen, mutta aamulla huomasin tehneeni oikean päätöksen lähtemällä kotiin, sillä seuraavana päivänä pakkaamisen ja tiskaamisen kanssa meinasi tulla hienoinen kiirus. Iltapäivällä saatiin onneksi kyyti linja-autoasemalle, josta matkaan lähti monen muun kanssa minä, Eeli ja isovelikin tuli pitkästä aikaa viettämään vähän pitempää lomaansa Kalajoelle.


Torstai-ilta ja suurin osa perjantaitakin meni Eelin opiskeluhommien kimpussa. Vaikka kieliopin käsitteleminen ei mitenkään erityisen antoisaa olekaan, tuli silti hyödyllinen olo kun pystyi auttamaan toista. Tsemppareina meillä oli suklaata ja sipsiä, näillä mennään! Jälleen kerran on myös saanut huomata, miten hyvältä se kotiruoka maistuu, ja joka aterialta täytyykin vyöryä sängyn suuntaan levähtämään ihan vähäksi aikaa.

Eilen eli perjantaina ei kuitenkaan kauheasti levätty, sillä ajeltiin krhm siis minä ajoin! long time since viettämään iltaa ja sosialisoitumaan Pinjan luo Rahjaan. Eväät oli sielläkin hyvät: ihanaa tacopiirakkaa, jolla herkutteli meidän lisäksi myös Onni-koira. Kun paikalle saapui kolme pariskuntaa, Pinja kaivoi kaapista esiin parisuhdepelin jota sitten pelailtiin. Ja arvatkaa vaan ketkä voitti! Oltiin Eelin kanssa aika hakoja, ei vastattu yhteenkään kysymykseen väärin! Tosin reiluuden nimissä on sanottava, että muille osui kyllä paljon kinkkisempiä kortteja. Illan aikana innostuttiin vallan ja päätetiin repäistä ja lähteä Dyyniin katsomaan Brädiä! Paikalla ei ollut juurikaan ketään kun vihdoin päästiin sinne, mutta onneksi samaan aikaan sisälle hivuttautui joukko tuttuja, joiden joukossa oli Milla! Kaapattiin tuo tytsky sitten meidän seurueen jäseneksi. Rattoisa ilta oli baarin puolellakin, paljon puhetta ja naurua. Harvinaista kyllä, lähdettiin jo kahden aikaan, mutta käytiin jatkoilemassa Rahjassa hetkisen verran. Eelin kanssa tultiin kuitenkin kotiin yöksi nukkumaan, ja ainakin aamulla sen huomasi hyväksi ideaksi, kun kissa avasi oven apposen auki ja alkoi riehumaan maton kanssa, sen jälkeen hyppäsi vatsan päälle vaatimaan huomiota.


Huh, tänään vielä uudestaan.. Miten musta tuntuu että aikaisempina vuosina pääsiäinen on mennyt vähän rauhallisemmissa tunnelmissa. Mutta väliäkö sillä, tärkeintä on hyvä seura ja ruoka! Lisää raporttia pääsiäisen tunnelmista mahdollisesti huomenissa, värikästä ja munarikasta pääsiäistä jokaisen näytön toiselle puolelle!

Tuntisitko sä käteni pimeässä?
Tietäisitkö mun tarinani kysymyttä?
Olisinko sulle läpi aikojen
se yksi ja ainoa, ainutkertainen?
Sami Saari: Ainutkertainen   

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Oh hi, is this your leaf?

Maailman inhottavin tunne on ehdottomasti se, kun katselet toisen syömistä vaikka oma vatsa murisee tyhjyyttään jo kolmatta tuntia. Onneksi ei ihan tyhjin käsin tarvinnut odotella, sillä mun nassuun katosi alta aikayksikön herkullinen ja suuri suklaakeksi. Note to self: aamiainen on päivän tärkein ateria, satsaa siis siihen! Oli kuitenkin huippua tulla kotiin, sillä sen lisäksi että isosisko oli ihanasti imuroinut ennen kuin lähti pääsiäisen viettoon Kalajoelle, jääkaapissa odotti kulho täynnä herkullista salaattia! No mitä se sitten sisälsi kerran oli niin hyvää? Ihan vaan salaattia, paprikaa, tomaattia, halloumi-juustoa, jauhelihaa taco-mausteella ja nachoja! Vähän erilaista vaihteeksi, mutta voin kertoa että kyllä maistui. Hyvä ruoka, parempi mieli, ja sitä hyvää oloa sai aikaan myös pienet kehut introlitin esitelmän jälkeen. "That was actually a really good presentation" voi piristää hurjasti, kun tuntuu ettei tajua runoista mitään eikä varsinkaan siitä, mitä piti analysoida. Myös opettajan yllättynyt äänensävy toi pienen hymyn huulille; tästä tytöstä löytyy kuule vaikka mitä puolia! Huomenna voisi tulla esiin vaikka se ulospäinsuuntautunut esiintyjä ja taitava ruotsinpuhuja, sillä päästään Ennan ja Jennin kanssa esittelemään meidän novellia. Ajattelin tehdä puheen sujuvuuden avuksi useamman pienen lappusen, vähän niin kuin juontokortteja you know, ja nakata ne lopuksi ilmaan BB:n talk show tyyliin. Okeiokei, se oli Jennin idea, mutta lämpenin sille ja lujaa. Arvatkaa mikä muu lämpenee? No ilma tietysti, ja aurinko paistaa varje dag! Tätä menoa tienpinta on sula jo muutaman viikon kuluessa, ja pääsee pyöräilemään hurjaa vauhtia eikä tarvitse aina liukastella yliopistolle pikakävelyä koska lähtö taas vähän venyi.


Nyt nappaan pitkästä aikaa pyörän varastosta ja kurvailen Toppilaan päin. Ei oikein huvita olla iltaa yksin :)

Is there a cure for this pain
Maybe I should have something to eat
But food won't take this emptiness away
I'm hungry for you, my love
Angus and Julia Stone: All of me    

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

A heart-shaped pie

Moikkamoi! Tänä viikonloppuna tapahtui kummia: aloin sekä lauantaina että sunnuntaina osoittamaan heräämisen merkkejä jo yhdeksän aikaan, ilman herätyskelloa. Puhelin oli kylläkin hälytysvalmiudessa, mutta ihan itse avasin silmät ja totesin olon jo melko pirteäksi. Olisi hienoa kertoa, että nousin sängystä juuri silloin ja aloin reippailemaan koti- ja koulujuttujen parissa, mutta toisin kävi. Päätin nauttia hitaan heräämisen ihanuudesta, ja uuden nukahtamisen jälkeen kömmin keittiöön aamupalalle yhdentoista aikaan. Rentååå. Tässä välissä on kuitenkin pakko kehua itseäni, sillä koko lauantain ahersin yhden ja ainoan tehtävän kimpussa. Tulos: kuusi sivua tekstiä ja ärtynyt olo, koska viimeinen silaus jäi näin sunnuntaille. Onneksi sekin tehtävä on nyt matkalla bittiavaruudessa, sen verran huokauksia ja motivaation puutteen potemista se onnistui aiheuttamaan!


Ennen listan seuraavaan kohtaan siirtymistä jonkinlainen aivojen nollaus tuntui ihan hyvältä idealta, tajunnanvirta teksti on jees. Tämä viikonloppu on kaiken kaikkiaan ollut aika ruokakeskeinen. Laura ahersi keittiössä ja leipoi keväisen piirakan tai kaksikin kappaletta, joka saattaa olla tuttu tästä vanhasta postauksesta. Aika traumaattista lukea noita vanhimpia postauksia, koska huomaa miten paljon kirjoitustyyli on muuttunut. Muistan miten alkuaikoina mietin aika paljonkin kirjoitusasua ja lauseiden muotoilemista, mutta nykyään tekstiä vaan tulee. Toisaalta tykkään tuollaisista erilaisista postauksista, joissa on selkeä teema, niin kuin vaikka leipominen. Kivaa vaihtelua tavalliselle höpinälle siitä, mitä kuuluu ja kuinka sää edelleen ahdistaa :D Saattaa muuten olla, että meidän persikkapurkissa ei ollut sitä kätevää avaussysteemiä, kirotut halpistölkit. Saattaa siis olla, että jouduttiin turvautumaan järeämpiin aseisiin, kuten vasaraan, ruuvimeisseliin ja googleen.
 

Laitettiin myös yhdessä Lauran kanssa ruokaa koko meidän kolmen hengen porukalle, kana-herkkusienikastiketta ja riisiä. Jostain syystä tuntuu olevan mahdotona oppia keittämään oikea määrä riis, sillä jälleen kerran kattilan pohjaa ei näkynyt vaikka kaikkien lautaset oli täynnä sitä. Muutenkin oon pannut merkille, että aina kun meille tulee vieraita syömään, tarjoillaan Lauran kanssa riisiä.. Kohta onneksi syksyn alusta asti kaapissa olleet täysjyväriisit on finito ja saadaan keitellä ihan normaaleja jotka maistuu mycket bättre! Onni on kun joku toinen laittaa ruokaa, mutta tehtiin Lauran kanssa tällä viikolla järkyttävä oivallus: meidän elämissä on nyt alkanut se vaihe, että joudutaan itse olemaan niitä kokkeja. Okei, tottahan me joskus tai itse asiassa aika useinkin käydään kotona Kalajoella tai täällä Oulussa Pateniemessä syömässä, mutta pääosin me itse ollaan hellan ääressä. Me no wanna!


Ouch, näl. Vois lähtee kohti Pateniemen herkkubuffetia, tällä kertaa meilläkin on tosiaan mukana vähän tarjottavaa! Oma pieni sydämenmuotoinen piirakka tuhottiin jo täällä, koska pitihän sitä testata että kehtaa muillekin antaa. Ja todellakin kehtaa, nyt voi kehua kun ei ole omatekemä! Namnam.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Insert a witty title

Aah, perjantai: viikonloppu ja sen mukanaan tuomat pari rentoutumispäivää! Tosin omalla kohdalla ne menee opiskeluhommien parissa, mutta onpahan sitten nekin hoidettu pois alta. Nyt on muutenkin hyvin aikaa keskittyä vähän enemmän siihenkin elämän alueeseen, sillä Eeli lähti viikonlopuksi tapaamaan kavereitaan opistopäiville ja Pirkka-Pekka tuli Lauraa viihdyttämään. To do-listalta löytyy muun muassa IntroLitin runoesitelmä, ruotsin esitelmä, Grammarin essee sekä muutama muu ruotsin tehtävä. Keittiön puolella hommiin kuuluu leipoa isukille kakkunen kiitokseksi sponzore-avusta!


Perjantait on yleensä siis vapaapäiviä ainakin meille fuksikieltenopiskelijoille, sillä se on varattu tenttipäiväksi. Ja tänään kävinkin tekemssä sivuainekokeen. Kovin epävarma olo jäi, vaikka rehellisesti on sanottava että ei se kovin vaikealta vaikuttanut. Toivotaan parasta mutta valmistaudutaan pahimpaan! Opettajat varoittelevat sivuaineen puutteen aiheuttavan sen, että jää jälkeen opinnoissa ja valmistuu muita myöhemmin. Ei mulla ainakaan ole kovin kiire valmistua vielä, mutta ei sen puoleen ole kiva jäädä ilman sivuainettakaan. Jos nyt ei tärppää, syksyllä ? :D uusi yritys! Onneksi on myös myös sivuaineta, joihin ei ole pääsykoetta tai lähtötasokoetta, vaan kurssit ovat kaikille vapaasti valittavia. Toisaalta esimerkiksi englannin tällaisista kursseista on kuitenkin kirjatenttejä, ja en menisi ihan takuuseen itsenäisen opiskelun toimivuudesta tämän tytön suhteen :D


Muita kuulumisia? Koko ajan meinaa olla semmoinen odottava olo. Odotan kevättä, kesää, pääsiäistä, vappua, juhannusta, kavereiden näkemistä, ensi syksyä ja mahdollista muuttoa, kesäloman suunnitelmia, shoppailua ja kaikkea mahdollista. Samalla on kauhean turhautunut fiilis. Aika kulkee niin hitaasti, lumi ei sula, asiat junnaa paikallaan ja mihinkään ei voi itse vaikuttaa. Toisaalta päivät, viikot ja kuukaudet vaan kiitää ohi ja tuntuu, etten ehdi iloita ja nauttia ja ottaa kaikkea irti näistä hetkistä, kun iltaisin olo on vaan niin väsynyt. Silti on kivaa kun aurinko paistaa ja huomaa, miten pikkuhiljaa lumikerros alkaa madaltua ja auringonpaiste oikeasti lämmittää kasvoja ja selkää. Kaikenlaisten kivojen juttujen suunnittelu on myös kivaa, varsinkin kun esimerkiksi kesän reissuja on oikeasti mahdollisuus toteuttaa ja seura on mitä parasta. llä viikolla hoksasin että pian tulee vuosi siitä, kun aloin kirjoittelemaan blogia ja päässä alkoi raksuttaa teemaviikko postausten suhteen. Muutama ajatus löytyy siis jo omasta takaa, mutta olisi kiva saada ideoita ja ehdotuksia myös siitä, mitä nimenomaan te jotka luette tätä haluisite nähdä tai kuulla!

Huisia viikonloppua kaikille, tehdään tästä ihan mahtava!

In life we pay for change
Let's make every second worth it
Any way can work if you're working with
People saying you don't deserve it
Then don't give in
Justin Bieber: All around the world