keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Soon

Huomenna on odotettu muuttopäivä! Ihan oikeasti, tuntuu että olen laskenut viikkoja ja päiviä siihen, että tavarat saadaan raahattua Kaijosta Toppilaan; mun uuteen, omaan huoneeseen. Muutama pahvilaatikko on jo löytänyt tiensä uuteen kotiin, sillä tiistaina värväsin iskän ja isoveljen siirtämään niitä mun kanssa. Sitä ennen kävin ensimmäisessä asuntonäytössäni. Ei huolta, samaan osoitteeseen sitä ollaan edelleen siirtymässä, mutta myös isoveikan sijainti vaihtuu ja sitä varten tarvitsee tietysti uuden kämpän. Nyt me kaikki kolme, minä, Laura ja Petteri, hajaannutaan ympäri Oulua. Myös Lauraa muutetaan vähän huomenna, kun Pirkka-Pekka tuo tavaroitaan niiden tulevaan yhteiseen kämppään. Tiedossa on siis portaiden ravaamista ylös ja alas, paljon pahvilaatikoita ja ähkimistä kun ne yhdistetään..


Mutta nyt, mua väsyttää. Vaikka huomiselle on ohjelmaa luvassa vaikka muille jakaa ja perjantainakin äiti on tulossa vierailulle, vapaapäiviä ne on anyway ja tulee tarpeeseen. Niin kuin monesti olen sanonut, tykkään työstäni ihan mielettömästi, mutta jatkuva hymyileminen yhdistettynä muuttostressiin.. huh huh. Parina viime yönä oon sammunut melkein heti silmät suljettuani, ja nukkunut yhteen putkeen aamuun asti. Saman suunnitelmat ihan hetken päästä, palaillaan siis muuttotunnelmissa!

Oon sun pikkuriikkinen hauva
Koiratytöille lauluja laulan
Lauluissa avaruuskoira mä oon
Ja raketilla lennän sun kainaloon
Heikki Kuula: Koirakaveri 

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Oman maan mansikoita

Katsokaa mitä anoppi toi mukanaan! Pienen ämpärillisen omalta takapihalta poimittuja mansikoita. Kuulemma että voin taas leipoa, haha. Ehkä tekaisenkin jonkinlaisen ropsun, kun perjantaina äiti tulee käymään kylässä. Suunnitelmissa olisi järjestellä paikkoja uudessa kämpässä, jonne hain tänään aivaimet. Kivalta näyttää, must say! Edellisen asukas oli ystävällisesti jättänyt meillä muun muassa ruokapöydän ja vedenkeittimen, mutta toisaalta myös vessaharjan.. Tulisipa torstai äkkiä! Silloin muuton mukana nimittäin tulee pari vapaapäivää, jee! Oon vissiin tottunut liian hyvälle - ihan oikeasti, sillä välillä aamiainen vuoteeseenkaan ei enää ihmeemmin hätkähdytä, ja kiittää älyän vasta kun leivät ja kaakao on jo kadonneet ääntä kohti. Ehkä mun kokkaamiset puolestaan sitten olisivat myös kiittämisen arvoisia :)


Hommasimme myös Eelin kanssa uuden lemmikin. Hänen nimensä on Surina, mutta valitettavasta hän on jo poistunut joukostamme. Eeli aikoo kuitenkin säilyttää hänet muistoissamme; pistää pienen neulan läpi ja kehystää koko komeuden - ja antaa mulle tuparilahjaksi.. Kaunis ajatus ainakin!


sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Qtsock-viikonloppu

Perjantaina ja lauantaina Oulun keskusta täyttyi ihmisistä. Uutisten mukaan väkeä oli odotettu 28 000 ihmisen verran, tiedä sitten mikä virallinen määrä sitten lopulta oli. Sää oli kaikeksi onneksi mitä loistavin; lämmin ja aurinko paistoi useampaan otteeseen. Erityisesti loppuillasta aurinko on aika jees juttu, kun kaikki näyttää vaaleanpunaiselta ja oranssilta, ja katsellessa ympärillä istuvaa porukkaa voi vain hymyillä. Miten mahtavaa olikaan istua Leeverin puistossa isossa ringissä - niin ja olihan siellä tosiaan muutama muukin..


Ensimmäinen ilta ei alkanut ihan niin kuin olin toivonut. Eeli oli nimittäin kipeänä, ja toimi siis vain illan makutuomarina. Päällehän laitoin luonnollisesti uudet sortsini - eikä tullut yhtään vilpoinen pyöräillessäni tapaamaan Jenniä. Jätettiin menopelit parkkiin Tähtitorni-kahvilan kupeeseen ja suunnistettiin etsimään sopivaa istuskelupaikkaa. Leeverin puisto oli täynnä ihmisiä, joista suurimmalla osalla oli jostain syystä Jack Daniels-toppi tai t-paita. Mikä kumman muotivillitys tämä on? :D Parkeerattiin Jennin kanssa portaille veden ääreen. Aika täydellinen paikka vaihtaa kuulumisia ja jutella enemmän ja vähemmän syvällisiä, kun aurinko lämmittää niskaa ja selkää ja samalla voi tarkkailla ohikulkijoita. Paikallaan ollessa vessahätä kuitenkin kasvaa salassa hiljallee, ja yhtäkkiä rakko onkin jo haljeta. Mäkkäriin siis! Siellä liityttiin muutaman verbalaisen ja niiden siikalatvalaisten kavereiden seuraan, ja käveltiin takaisin puistoon. Loppuilta kului liian nopeasti opiskelijatovereiden seurassa, ja iltaan sisältyi paljon naurua, vessareissuja ja pikaruokaa. Kotona Eelin vieressä olin nukkumassa kolmen aikaan, ja kyllä uni maistuikin!


Ja maistui vielä seuraavanakin päivänä.. Todellinen dagen efter, mutta onneksi ei ollut kiire minnekään ja ruokakin oli valmiina jääkaapissa. Illaksi menin taas keskustaan, ja tällä kertaa Eelilläkin oli jo parempi olo. Lyöttäydyttiin taas Jennin seuraan ja bongattiin hetimmiten samainen porukka, joka oli koolla edellisenäkin iltana. Sama kaava, mutta miksi hyvää muuttamaan. Lähdettiin kotiin päin jo ennen puolta yötä, mutta ihan suunnitelmien mukaan ei matka mennyt. Bussia ei näkynyt, joten ajateltiin kävellä Tuiraan - noh, sama kai kävellä koko matka! Tulos: kaksi väsynyttä englannin opiskelijaa, jotka kaatuivat suoraan sänkyyn heti kotiin päästyään.


Tänään torkutin, torkutin, ja torkutin vielä vähän lisää, ennen kuin viimein pääsin sängystä ylös ja valmistautumaan töihin. Hiljainen päivä, mutta iloiset asiakkaat ja Jennin pikavierailu piristi kummasti. Tästä alkoi jälleen huima neljän vuoron putki. Huomenna, ennen töitä, on luvassa jotain jännää: avainten haku! Olettaen että jono ei ole päätä huimaava ;)

All I need in this life of sin,
is me and my girlfriend
Down to ride till the happy end,
is me and my girlfriend
I wanna feel the sun, the waves,
the wind on my face, the speed, the chase
Icona pop: Girlfriend  

torstai 25. heinäkuuta 2013

Innoissaan

Monille tulee Toppilasta mieleen rikollisuus, maahanmuuttajat ja hilpeä lempinimi "Douppila". Itse olen ihan eri mieltä. Toppilassa on ihania mukulakivikatuja, iso puistoalue, ja siistejä kerrostaloja, ja se sijaitee puolivälissä yliopistoa ja keskustaa. Ehkä mun positiiviseen mielikuvaan Toppilasta vaikuttaa se, että tänne tullessa paikan päällä on aina odottanut jotain kivaa. Ja ensi viikon alussa postiosoite muuttuu virallisesti Kaijonharjusta Toppilaan, jej! Taakse jäi siis Kaijonharju, kämppistely Lauran kanssa, ihan lähellä sijaitseva bussipysäkki ja Kuutio, mutta tilalle saan oman huoneen, ihanan Elisan asuinkumppaniksi, kivenheiton päässä asuvan poikakaverin ja Dixonin - tai ennen kaikkea sen vieressä sijaitsevan grillin. Mmm, darrahampurilaiset, here I come! Varautukaa siis lukuisiin postauksiin, joissa pohdiskelen keittön verhojen väriä, oman huoneen kalusteiden paikkoja, pyykkivuorojen varaamista ja koulumatkan pitenemistä.


Mutta ennen sitä... Huomenna. Qstock!! Viikot ja päivät on madelleet tätä odottaessa. Keskiviikkona hehkutin Eelille innoissani että viikonloppu on enää yhden päivän päässä, haha.Tämä tyttö on pihi ja juhlii alueen ulkopuolella. Pyörällä keskustaan, treffit Jennin kanssa, pyörät parkkiin ja kohti Verban pressua. Sää on ollut ihana ainakin pari viime päivää, ja uudet sortsitkin on olleet jalassa lähes tauotta. Saas nähdä mitä huomenna eksyy päälle! Suomalaisethan pukeutuu vuodenajan mukaan, ei sään ;) Herkkua viikonloppua kaikille! Mä kokkaan huomenna lihapullia ja uuniperunoita taas kerran, mutta jotenkin tuntuu että myös pikaruoka voi olla aika kova sana tänä viikonloppuna.. Mutta sunnuntaina reippaana töihin eikö niin!

   I wanna ruin our friendship
We should be lovers instead
I don't know how to say this
'Cause you're really my dearest friend
Studio Killers: Jenny

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Make a dream last

Viimeistä viedään! Nimittäin yötä täällä Kaijonharjussa. Eihän sitä tiedä jos joskus tulen yökyläilemään Lauralle ja Pirkkikselle, mutta ensi yö on viimeinen laatuaan kun voin vielä sanoa tätä asuntoa omaksi tai kodiksi. Ihan jännää! Kaikki kamppeet on pakattu pahvilaatikoihin, pusseihin ja nyssyköihin, ja ne kaikki on nostettu nätteihin pinoihin sängyn päälle. En tiedä onko se paljon vai vähän, jos koko omaisuus mahtuu yhdelle sängylle, tai toisaalta valtaa sen. Siihen lisäksi vielä pari kassillista vaatteita ja muita jokapäiväisessä käytössä olevia tavaroita, jotka otan mukaani kun muutan asustelemaan Eelin luokse ensi viikon muuttopäivään asti. Sitä ennen suunnitelmissa on puunata kämppä priimakuntoon - tuparilahja tulevalle avoparille! Tänään kävin ostamassa vielä vähän lisää mukaanviemisiä; täydensin keittiökokoelmaa kauhoille, vispilällä ja muilla ruuanlaittotarvikkeilla. Ja hups, tarttuihan sieltä mukaan vähän muutakin!


Parasta tässä päivässä ei kuitenkaan ollut shoppailu, vaan lämmon rantautuminen takaisin Ouluun. Aika siis inspiroitua MTV:n I used to be fat -ohjelmasta ja lähteä kauppareissulle - ja laitan jalkaan uudet korallinväriset sortsit! Todellinen alelöytö; kympillä JC:ltä, olkoonkin tuumakokoa liian isot. Minä joka en ikinä löydä mitään alennusmyynneistä!

 And we danced all night to
the best song ever
We knew every line
now I can't remember
how it goes
One Direction: Best Song Ever

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Made in the USA

Tämä ei ole muotiblogi, enkä ole mikään malli. Mutta oon totaalisen rakastunut uuteen hupparitakkiini, ja kun keksin yhdistää siihen USA-converseni sekä jenkkihuivin, oli asukokonaisuus sen verran kiva että halusin sen jakaa jonnekin. Eli siis... päivänasu? Anyway, tässä asussa hilluin perjantai-iltana keskustassa ja juurikin siellä Mäkkärillä. See for yourself!


PS. Tuossa hupparissa on sitä jotakin! Oon jo pidempään etsinyt baseball-henkistä hupparia, ja se löytyi Oulun Fiorellasta. Eelin mielestä se on myös "upee" ja jostain syystä se tykkää hiplata hupparini valkoisia hihoja, jotka on säilyneet ihmeenkin puhtaana. Myös mamma kommentoi mun näyttävän "ihan oikealta yliopisto-opiskelijalta" tämä takki päälläni. Mitä mieltä te olette? :)



No matter how far we go, I want the whole world to know
I want you bad, and I won't have it any other way
No matter what the people say
I know that we'll never break
Cause our love was made, made in the USA
Demi Lovato: Made in the USA

Pizza-loppuviikko

Vietin Eelin kanssa pizzatorstaita, -perjantaita ja vähän lauantaitakin. Tehtiin nimittäin eräänä epäonnisena päivänä iso satsi pizzaa, kokonaista kaksi pellillistä. Toinen lätty sai täytteikseen kinkkua, herkkusieniä, fetaa sekä keltaista paprikaa. Toinen pizza sen sijaan oli tonnikalainen tapaus, ja lisäksi siinä oli ananasta sekä samoin herkkusieniä ja fetaa. I'm telling you, oli riittoisaa! Huolimatta herkkullisesta mausta, riittävyydestä, vaihtoehtoisuudesta ja helppoudesta, parasta tässä koko prosesissa oli nähdä Eelin upottavan kätensä taikinaan ja alustavan sitä kasvoillaan niin kovin keskittynyt ilme. Ja hei, jätetään edellä mainitusta listasta pois tuo helppous. Ei ole mitään helppoa yrittää saada taikinapallosta koko pellin kokoista, kun käytössä ei ole kaulinta; ainoastaan omat tassut. Lopulta se kaulin saatiin vedellä täytetystä puolen litran limsapullosta. Kyllä hätä keinot keksii!


Ja arvatkaa mitä; me mentiin keskustaan perjantai-iltana! Hurjaa. Tai oikeastaan ei, sillä käytiin vain nopeasti katsomassa, miltä Millan ja Willen uusi asunto näyttää. Eli kaikille Milla-faneille hyviä uutisia: mun paras kaveri tulee kuin tuleekin Ouluun, yeah! Pikavisiitin jälkeen liityttiin Eelin kanssa teinien joukkoon hengailemaan Mäkkäriin. Olisin halunnut tilata ihan vaan Nacho Pollo Jr. -hampurilaisen, ranskalaiset ja dipin sekä juoman, mutta tehokas myyjä muutti tilaukseni plus-ateriaksi. Hämmennyin, mutta sainpahan ainakin Coca Cola-lasin kaupan päälle, ei ihan huono diili. Eikä me sentään koko iltaa hilluttu keskustassa, vaan mahdollisimman pian otettiin seuraava bussi kohti Toppilaa, äkkiä kotiin peiton alle ja nukkumaan. Tänään sain pyöräillä vaihteeksi lämpimässä auringonpaisteessa myymään vaatteita ja kenkiä, ja myöhemmin illalla Kaijonharjuun nukkumaan yhtä viimeisistä öistäni täällä. Huomenna postailen jotain vähän itselleni epätavallisempaa, stay tuned!


Tiedän piti soittaa, tulla bussilla
Sellaisessa seurassa käy tunnit vartissa
Tanssitti niin vietävästi kun vanha souli soi
Mieli onnenviipaleina jarruttaa ei voi
Anna Puu: Onnen viipaleet

perjantai 19. heinäkuuta 2013

kuvaton päivä

Niiden mukavuudellaan joukosta erottuvien päivien lisäksi ja vastapainoksi näköjään tarvitaan niitä päiviä, jolloin yksinkertaisesti kaikki on pielessä.

Piip piip piip. Nousin ylös sängystä laittamaan puhelimen herätyksen pois. SIlmät ristissä etsin puhelinta jonkin aikaa, kunnes muistin että sehän olikin yöpöydällä eikä latauksessa työpöydän kulmalla. Näin pienestä se alkoi! Juuri kun kellahdin takaisin sänkyyn, muistin miksi edes olin laittanut vapaapäivälle herätyksen; pyykit.  Zombeilin täyttämään pesukonetta, pulverit lensi pitkin lattiaa, ja kannen sai survoa kiinni koska välttämättä halusin kaikkien lakanoiden mahtuvan sinne samaan aikaan. Mutta aah, mission complete, ja sitten takaisin petiin! Paitsi eihän siitä nukkumisesta mitään tullut, kun pyykkikone riehui seinän toisella puolella ja tärisytti sänkyä.. Siis ylös ja reippaasti hommiin eli pakkaamaan!

Aluksi kaikki sujui mallikkaasti. Mulle tuo tyytyyväisyyttä, kun saa asioita tehtyä pois alta ja järjestykseen. Paitsi pahvilaatikot loppui kesken, ja kun puolet tavaroista on mun ja systerin yhteisiä, vähän huono niitä on jakaa ilman toisen mielipidettä. Great. Sopivasti kuitenkin Eeli soitti ja ilmoitti päässeensä töistä kotiin, joten meikkiä nassuun ja kaupan kautta kullan luo. Kävisikin niin helposti.. Toivon, että pystytte samaistumaan siihen ärtymyksen määrään, mitä koin kun olalla oli täpötäysi kangaskassi - ja ne sangat liukui koko ajan olalta pois. Alkumatkan selvisin kunnialla, mutta kun toisessa pyöränsarvessa roikkuu painava ruokakassi, homman nimi on ihan toinen. Oikeaan suuntaan menemisestä tulee taitolaji, kun pystyt ohjaamaan vain yhdellä kädellä, sillä toisella yrität pidellä ylhäällä niitä kiivastumista aiheuttavia kassin sankoja, samalla kun koitat välttää potkimasta sitä hemmetin ostoskassia, joka painaa pyörää ojaan päin.

Mitä tästä kaikesta seurasi? Räjähdys. Jokainen pieni asia purkautui ulos heti kun joku oli kuuntelemassa, ja sain mukaan liitettyä myös ruuanlaiton en jaksa enkä sitä paitsi osaa tehdä pizzaa!!, postaamisen mulla ei ole mitään postattavaa enkä edes saisi siihen kuvia koska sun tyhmässä koneessa ei oo muistikortin paikkaa!! ja muutaman muun maailman mullistavan asian. Kaikki tuntui niin suurelta ja merkitykselliseltä silloin. Onneksi Eelillä oli takataskussaan takuuvarma kikka piristää tämä tyttö: jättisuuri suklaamuffinsi. Meni haaviin alta aikayksikön. Ja kaikista parasta on, että se oikeasti toimi! Kohta kaikki vaan nauratti ja myös nolotti, tosin Eeli myönsi että oli odottanutkin tällaista kohtausta meidän aikaisemman puhelun ja mun äänensävyn perusteella. Miten joku voikin aina tietää kun jokin on vialla, vaikka itse haluaisi vaan murehtia asioita sisällään. Jotenkin tuntuu, että aika pian päivän fiilikset lähti nousuun, eikä tulleet sieltä alas koko loppupäivänä.

Ja kyllä siitä pizzastakin hyvää tuli ;)

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Watch me land

Mulla oli tänään tosi kiva päivä, aamusta iltaan. Ensin toivotin poikaystävälle hyvää työpäivää ja sain itse jäädä sänkyyn vielä muutamaksi tunniksi, haha. Yritän aina olla empaattinen ja pitää silmät auki siihen asti, että ovi käy. Tänä aamuna se vain oli tosi vaikeaa, mutta kun sitten sain avattua simmut, mua odotti yllätys: tietokoneen taustakuva oli vaihtunut söpöön kissanpentuun! Eeli tietää miten ihastunut oon kissoihin, vaikka vielä mun loputon suostuttelu pörröisen pennun hankinnasta ei olekaan saanut myöntävää vastausta. Lienee allergialla jotain tekemistä asian kanssa.

Puoleen päivään mennessä olin saanut raahattua itseni ylös sängystä. Sekavasta ja unisesta olotilasta huolimatta oli toimittava, sillä oli tulossa vieraita. Tai ihan tuttujahan ne oli; äiti ja isäpuoli Erkki kävi kahvilla ja toivat Eelin lisäksi mukanaan pullaa! Tykkään aina kun saan kattaa vieraille kahvipöydän, ja vaikka en nyt ollutkaan omassa kämpässä, oli silti kiva hääräillä. Käytiin vielä katsomassa missä se mun uusi kämppä sijaitsee. Mamma lupasi sponssata keittiöön jonkinlaiset Marimekon verhot, jej! Tosin keittiön ikkuna tulee sitten olemaan suoraan sanottuna puskassa, niin kuin meidän parvekekin. Eipähän tarvite huolehtia tirkistelevistä naapureista? Saatettiin hääpäiväänsä viettävä pariskunta matkaan lomareissulle pohjoiseen, ja itse syötiin mun tekemää herkkuruokaa. Mun kokkailuthan on tunnetusti aina ihan parhaita ja oon mestarikokki, uskon että Eelin mielipide on aika puolueeton ja objektiivinen. Illemmalla oli sitten aika suunnata yliopiston kautta takaisin tänne Kaijonharjuun. Yliopisto oli autio, Kaijo ei. Eikä meidän kerrostalokaan; rappukäytävässä törmäsin jopa kaksiin naapureihin! Tai soon-to-be-ex-naapureihin, hyvähän se on nyt alkaa tunnistamaan naapureita.. Muuton eteen sain jo jotain aikaan. Tyhjensin yhden kaapin omista jutuistani, mutta sitten tajusin että kaikki pahvilaatikot on alakerran häkkivarastossa, melkein kaikki petivaatteet on pyykkikorissa, ja vaatteita ja astioita on vähän huono pakata kun ne on todellisia käyttötavaroita. Rankkaa tämä muuttaminen!


Huomenna töihin iltavuoroon ja sitten taas paluu arkeen. Vaikka vuoroja onkin näin heinäkuussa enemmän, kyllä vapaat vie silti voiton. Jospa jaksaisin hakea edes muutaman pahvilaatikon! Ps, oon surkein kuvien ottaja, mutta laittakaa kommenttia tästä tämänhetkisestä facen proffakuvatuksesta!

 Rakkautta etsitään kuin morsian mekkoa
Käytetään kerran ja säilötään kaapissa
Epätoivo ylläpitää mielenkiintoa
Ota mut syliin, pitele
mut älä omista
Sanni: Prinsessoja ja astronautteja

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Söpöjä ja lutusia

Kävin perjantaina allekirjoittamassa vuokrasopimuksen uudesta kämpästä, tai tarkemmin kai siitä omasta huoneesta sitten :D Psoasin toimisto on ihan Ainolan puiston vieressä. Jep, samainen puisto jossa vapun aikaan uitettiin teekkarit! Puistossa asustelee useampikin sorsa, ja kun käveltiin Eelin kanssa puiston läpi, herra innostui kuvailemaan noita otuksia. Ensin yritettiin hiipiä lähelle emoa ja sen kahta poikasta - ei onnistunut kovin hyvin sillä perhe pakeni veteen - ja sitten zoomailla sillalta kokonaista parvea - lähes yhtä huonolla menestyksellä. Eipä se haittaa! Oli kaunis sää, laukussa tervetuliaislahja, suuntana Rax ja kaupat, ja käsipuolessa yksi söpöläinen.


Tänään oon kovaa vauhtia suunnitellut muuttoa, sillä yhtäkkiä iski tajuntaan että siihenhän on enää pari viikkoa aikaa. Kai se pakkailu on aloitettava ja pikkuhiljaa alkaa oikeasti hankkimaan niitä juttuja, mitä vielä puuttuu. Odotan oman huoneen sisustamista ja laittamista ihan hirmuisen paljon, sillä totta puhuen ei se nurkkaus siellä olohuoneessa ole tuntunut aina kovin omalta. Ja älkää vihatko tätä kommenttia - mutta olisipa heinäkuu jo ohi! Meinaa vähän kyllästyttää nämä kehnomman puoleiset säät jotka ei ole kesää nähnytkään. Mun mielestä kesässä on nimittäin aika olennaista sortsit, ei niinkään farkut ja hupparit. Mutta vielä kai sitä ehtii, vaikka odotan jo ainakin tietyiltä osin uutta akateemista vuottakin. Päivä kerrallaan nyt kuitenkin, en halua syksyllä muistella tätä aikaa ja huomata miten hukkaan se on mennyt. Kertokaa joku mulle, miten saisin mahdollisimman paljon irti niistä sateisistakin päivistä! Ainakin Roswell sekä Facebookissa ihmisten stalkkailu on jo kokeiltu..



Kaikesta huolimatta loistavaa viikkoa - toivottavasti kaikin puolin :)

I got this feeling on the summer day
when you were gone
I crashed my car into the bridge
I watched, I let it burn
I threw your shit into a bag and
pushed it down the stairs
Icona Pop: I love it 

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Etelä ja pohjoinen, kaikki meitä varten on

Moikkamoi, isomeeri is back in action! Luvassa kauniita maisemia ja ihania muistoja - eli tiivistelmä Sodankylän reissusta. Matkaan lähdettiin maanantai-iltana heti mun töiden jälkeen junalla, ja ensimmäinen kerta kun sain kokea sen paljon puhutun todellisen VR:n! Meidän intercity-juna Rovaniemelle oli rapiat kaksikymmentä minuuttia myöhässä. Muuten matka sujui kuitenkin rattoisasti, koska olin ottanut läppärin mukaan; reilun kahden tunnin aikana ehdittiin katsoa pari jaksoa Roswellia ja minä ehdin saada kunnon jännityksen päälle. En kuitenkaan hermoillut Eelin perheen tapaamista, koska edellisestä kerrasta tiesin että kaikki on tosi ihania, mutta en tykkää yhtään matkustaa junalla.. Vaikka mitään katastrofeja ei ole ikinä kohdalle osunut, eikä muitakaan huonoja kokemuksia, junailu vaan ahdistaa meikäläistä ja kotiin Kalajoellekin matkustan mieluiten linja-autolla. Rovaniemen asemalla meitä oli vastassa kaksi Eelin siskoa, joista toinen jäi Rovaniemelle, sekä ihana äiti. Lähdettiin heti jatkamaan matkaa kohti Sodankylää, ja perillä oltiin noin yhden aikaan. Automatkallakin koin kaikkea jännää! Bongattiin pari poroa, jotka tietysti oli ihan mahtava näky tälle etelän likalle, mutta vieläkin siistimpää oli aurinko, joka paistoi keskellä yötä ja valaisi meidän matkaa.


Tiistai oli harmillisesti kunnon sadepäivä, sillä pisaroiminen ei tauonnut hetkeksikään. Ei se päivä silti hukkaan mennyt, sillä käytiin autoilemassa ympäri kesäistä Sodankylää, ja pääsin taas ihmettelemään miten ison tuntuinen paikka tämä "kylä" onkaan. Panin myös käyntiin operaation anopin hurmaus: leivoin mansikkatortun, jonka resepti on tuttu täälläkin. Musta tuntuu että onnistuin aika hyvin! Vaikka torttu ei Eeliin iskenytkään, muu perhe vaikutti tykkäävän, ja viimeistään illalla anopin kommentit sai helpottuneen naurun purkautumaan; kuulemma meidän pitää perustaa ensi kesäksi pieni kioski, joka tarjoaa erilaisia leipomuksia sekä mahdollisuuden käydä puupissalla. Mikäs siinä! Illan päälle lämmitettiin vielä sauna ja katsottiin porukalla telkkaria. Ihan tässä tulee himo ostaa sohva, vaikka sellainen ei taida mun 15 neliön huoneeseen ihan mahtua.


Keskiviikkona sää oli paljon parempi; selkeä ja jopa aurinkoinen. Eeli ehdotti pientä herkuttelua: mun tortusta ei ollut enää muruakaan jäljellä, mutta käytiin ulkona syömässä. Siis Rolls'n hyvillä hampurilaisaterioilla - siellä maustetaan ranskalaiset aromisuolalla, nerokasta! Iltapäivällä kahviteltiin Eelin kummitädin kanssa, ja myöhemmin käytiin vielä ulkoilemassa ihan kunnolla. Minä, Eeli, sekä Eelin äiti ja sisko, lähdettiin Luosto-tunturille. Ensimmäiset puoli tuntia etsittiin porraspolkua, jota pitkin kiivettiin tunturin huipulle. 564 porrasta plus mäkinen maasto portaiden loppupäästä huipulle tuntui kyllä reisissä ja pohkeissa! Maisemat oli ihan mahtavat, ja kaiken kruunasi tietysti eväät jotka nautittiin tunturin päällä. Eeli kaiversi portaisiin meidän nimikirjaimet sekä keskiviikon päivämäärä, tosin mun pyynnöstä.. Sain myös muistoksi jotain muuta: kiven. Eelin äiti on kuulemma kivifriikki, ja esimerkiksi heidän talonsa koristekivet on kaikki pyöreitä kiviä, joiden pohjassa lukee mistä ne on tuotu. Eeli nauroi, mutta minä kannoin ylpeänä mun kiven kotiin Ouluun. Tällaiset jutut merkitsee mulle tosi paljon, ja olihan se kivi oikeasti tosi hieno! Pääsee kunniapaikalle sitten uudessa asunnossa :)


Huipulla ei näkynyt poroja vaikka mulle niin vähän lupailtiin. Sen sijaan matkan aikana törmättiin useisiin - ei sentään kirjaimellisesti. Kyllä muita taisi vähän naurattaa kun minä avasin auton ikkunan ja innoissani kuvailin tien reunassa käveleviä kisuroita. Innostuin myös, kun bongasin kolme jänistä - samaan aikaan! Olenhan tietysti ennenkin nähnyt jäniksiä ihan luonnossakin, mutta koita siinä korjailla omia puheitasi kun vahingossa tokaisin kaikkea sitä täällä Lapissa näkee. Viittasin ihan niiden lukumäärään hei! Luostoreissun jälkeen olo oli kovin raukea, ja oli ihana päästä saunaan lepuuttamaan jalkoja.


Torstaina lähdettiin takaisin etelän suuntaan. Tehtiin vähän pidempi pysähdyn Rovaniemellä, sillä käytiin hakemassa Eelin siskon wanhojen tanssipuku ja moikkaamassa sukulaisia. Tutustuin muutamaan serkkuun ja tätiin, ja musta tuntuu että Eelin kummipoikakin lämpenee mulle vähän enemmän. Rovaniemellä kohdattiin myös todellisia cityporoja, jotka käyskentelivät sairaalan pihalla. Päästiin Eelin tädin kyydissä Kemiin asti, mistä otettiin juna Ouluun. Omassa kämpässä ja omassa sängyssä olin puolen yön aikaan, ja uni tuli melkein heti kun petiin kaaduin. Eilen perjantaina olin tosi kärttyisällä päällä, sillä aamu alkoi huonosti. Olin aamulla väsynyt, enkä jaksanut pestä hiuksia - virhe yksi. Koko päivän sai kärsiä likaisen tuntuisesta tukasta, ja vielä piti mennä keskustaan! Turhautumista aiheutti myös yliopistolla käynti: metsästin avointa ovea ja tietokonetta, jotta pääsin tulostamaan kuitin nettipankista. Yliopistolla seikkailun jälkeen poljin jalat kipeänä ja hiki hatussa Eelille, ja sain jonkin ihmeellisen kohtauksen: makasin sängyllä, potkin ja hakkasin patjaa samalla huutaen turhautumistani:D Kylläpä se siitä helpotti, nimittäin nyt on nimet paperissa ja elokuun alussa hakemaan avaimet uuteen kämppään! Sain myös tervetuliaislahjaksi PSOAS-mukin, how cool is that. Saatoin myös käydä vähän shoppailemassa.. Tarkoituksena oli ostaa meidän liikkeestä kiilakorkotennarit, mutta huomio kiinnittyi pinkkeihin Converseihin, jotka olivat saapuneet juuri sinä päivänä. Ei sitä kauan tarvinnut pohtia, pinkit kengät mukaan ja tänään olin jo ne jalassa töissä. Ihanat<3 Käytiin myös vihdoin siellä Raxissa syömässä. Kyllä se entinen jäätelönmyyjäkin osaa, jälkkäripehmikseni oli esimerkillinen!


Huh, tekstiä piisaa. Laitan huomenna kuvia Ainolan puiston sorsista, joita Eeli innostui kuvailemaan. Söpöjä otuksia! 

And I don't know how it get better than this
You take my hand and drag me headfirts, fearless
And I don't know why but with you I dance
In a storm in my best dress
Fearless
Taylor Swift: Fearless