maanantai 30. syyskuuta 2013

Fall in love

Kuvitelkaa tähän kasa hashtageja: syksy, ruska, autumn, colours, koti, love, fall, siskokset, saturday, weekend, kissa, finnish, girl. Thank God I don't have an Instagram account!


If you can't hear what I'm trying to say
If you can't read from the same page
Maybe I'm going deaf
Maybe I'm going blind
Maybe I'm out of my mind
Robin Thicke ft. Pharrel Williams and T.I.: Blurred lines

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Animal attraction

Huoooh. Päivä on mennyt taistellessa hankalan muistikortin ja ikävän kanssa. Onneksi kotona kaikki on taas reilassa - ainakin sen muistikortin osalta. Kun muu tekniikka pettää, oma läppäri kyllä tuntee tutun muistikortin. Tosin kamera ei, joten taitaa olla ostosreissu edessä. Huh, meinasi kyllä asian tiimoilta vähän stressiä pukata! Paljon syksyisiä kuvia oli vailla tallennuspaikkaa, mukaan lukien sarjakuvatulitusta Salama-kissasta. Voitte kuvitella sitä huokailun ja lässyttämisen määrää, kun paikalla on yksi pörröinen ja maukuva kissa sekä kaksi vieroitusoireista kärsivää kielten opiskelijaa. Oli suorastaan sydäntäsärkevää lähteä huristelemaan Vectralla kohti vanhojen isosten virkistysiltamaa. Vaikka paikalla ei ollutkaan paljon meitä vanhuksia, illan aikana sai kyllä nauraa; ohjelmaan nimittäin kuului elokuva. Ja tosi hyvä sellainen, vaikka täytyy sanoa että ottaen huomioon paikan ja tilaisuuden, ei ehkä ihan normien mukainen.. Kotona katsottiin vielä porukalla toinen leffa, Beautiful Creatures.


Viikonloppu oli siis elokuvien ja kissojen täyteinen, ja ainakin hoidin kissavahdin homman varsin mallikkaasti. Akut latautuneena kohti uutta viikkoa, eikö vain!

We follow the fate
of wild and the dirty
The heat of the moment
we need it
The beat of my heart
can you feel it
Reckless Love: Night on fire

lauantai 28. syyskuuta 2013

Kissavahti

Jopa mun puhelin tietää, että oon nyt paikassa Tynkä, Kalajoki. Nyt se on sitten ihan yleistä tietoa! Ehkä olisin siitä kertonut jotain aikaisemmin, esimerkiksi siinä kokonaisvaltaisessa asuntopostauksessa, jota kaavailin keskiviikon hyppytunneille. Syysflunssa vei kuitenkin 6-0, ja päiväunet vaikutti paljon paremmalta vaihtoehdolta kuin niiskuttelu videon taustalla... Anyway, nyt hengaan ihan täällä kotikotona tietokonemökissä! Paikan päälle ilmestyin torstaina, ja eilen perjantaina kävin hakemassa Lauran linja-autoasemalta itselleni seuraksi. Oli muuten aika noloa koittaa peruutella joten kuten suorasti parkkiin, kun autolla ajamisesta on vähän pidempi tovi ja kehissä oli kunnon mummokaasut - ja silminnäkijöinä kasa teinejä... Awkward.


Porukat lähti siis huitelemaan Rukan ja Kuusamon maisemiin, ja meidät värvättiin Lauran kanssa kissavahdeiksi. Det passar! Luonnollisesti ollaan myös lämmitetty taloa, ja sehän kyllä sujuu; ykkösellä saadaan puut syttymään joka kerta. Eilen illalla tällättiin itsemme asemiin telkkarin ääreen herkkukasan kanssa, ja laitettiin pyörimään viimeinen Twilight-leffa. Ainakin melkein yhtä jännä kuin ensimmäiselläkin kerralla oli lopun taistelukohtaus, herranjumala sitä sydämen pamppailua.. Ja sai kyseinen pätkäkin vähän pohdintaa aikaan; ainakin siinä mielessä, ettei koko leffasaagaa voi ymmärtää jos ei ole lukenut kirjoja tai muutenkaan miellä itseään faniksi. Ja jos se sitä vaatii että voi katsoa noinkin kökön elokuva, niin okei: I'm a fan. Ainakin voi hyvillä mielin hymyillä elokuvassa esiintyville vatsalihaksille - ihan oikeasti, ja kuvitelkaa tänä perään sellaista tyytyväistä myhäilyä.


Ja taas huomaan sortuneeni ennenaikaiseen suunnitteluun. Se jos jokin on ärsyttävää: alkaa suunnitella hamassa tulevaisuudessa olevia juttuja monta kuukautta aiemmin, ja sitten vuorotellen hehkuttaa kaikkea kivaa mitä on tulossa, ja toisaalta tuskastelee miten hitaasti aika menee. Pelkään, että sitten jouluna huomaan syksynkin menneen siihen, että esimerkiksi uutta vuotta odotellessa kaikki syksyn tapahtumat on menneet automaattivaihteella ohi. Mutta toisaalta.. on se aika kutkuttavaa suunnata ajatukset nyt ensiksikin halloween-bileisiin. Ja koska niihin on enää kuukausi, lienee ihan sallittua jo suunnitella asuakin?

Mutta ensin velvollisuudet alta pois. Käännös, ruokaa, kavereita - juuri tässä järjestyksessä! See u<3

We clawed, we chained our hearts in vain
We jumped, never asking why
We kissed, I fell under your spell
A love no one could deny
Don't you ever say I just walked away
I will always want you
Miley Cyrus: Wrecking Ball

tiistai 24. syyskuuta 2013

Down with the cold

Punainen ja arka nenä - jep, syysflunssassahan täällä ollaan! Ehkä ihan hyvä nuhastella tässä vaiheessa, sillä ilmoittauduin tänään parin viikon päästä olevalle exculle. Meinaa jo nyt vähän jännittää että mitähän reissusta tulee; viime syksynä kun oli niin huisin kivaa! Ja toisaalta, Eeli ei ole kiinnostunut lähtemään matkaan. Kuka musta sitten pitää huolta :D


Piristääkseni itseäni ja kaikkia muita nuhaneniä, päätin toteuttaa haasteen. Säännöt:

1. Kiitä haastajaasi.
2. Jokaisen haastetun pitää kertoa itsestään 11 faktaa.
3. Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen.
4. ... Ja keksiä itse 11 kysymystä uusille haastetuille.
5. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa.
6. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut mukaan.
7. Ei takaisin haastamista.

Suuret kiitokset siis Hanna-Marille tästä haasteesta! Aikaisemmin oonkin jo samanmoiseen haasteeseen vastannut, joten nyt ajattelin sitten toimia vähän eri tavalla koska sen millään keksi yhtätoista kiinnostavaa asiaa :D Joten, tällä kertaa kuvasin 11 yksityiskohtaa mun huoneesta. Tämäkin toimii siis eräänlaisena sneak peek-postauksena suurempaan kokonaisuuteen, sillä asuntopostaus is yet to come. Mutta katsotaan mitä saan aikaiseksi huomisen hyppytunneilla! Jos kuitenkin keskitytään hetki tähän haasteeseen:


1. Valokuvat. Huoneestani löytyy aika paljon valokuvakehyksiä, joissa pääosaa esittää ihanat ja rakkaan kaverit. Itsekin oon kyllä eksynyt muutamaan kuvaan, ja löytyypä työpöydältä vauvakuva mittoineen.


2. Kokovartalopeili. Kuinkahan monessa postauksessa voin vielä hehkuttaa tätä ihanuutta! Mulle se kuitenkin on jotain erikoista, luksusta ja kauan odotettua. Aamujakin helpottaa kummasti, kun ei tarvi arvailla miltä päivän asustus näyttää vaan näkee heti, onko vaihtamiseen aihetta. Peilin eteen asetin pyöreän valkoisen maton, joka osoittaa poseeraamisen oikean paikan ;) 


3. Valokuvapidikkeet. Huoneen uusimmat tulokkaat! Sain nämä ihanat koristeet Jennalta tuparilahjaksi, ja tietty ne pääsi heti kunniapaikalle. Ilmankin valokuvia näitä sydämiä kelpaa pitää esillä, vaikka nyt niihin onkin tungettu muutama viestilappunen..


4. Lipasto. Useamman kuukauden ajan on selailtu Ikean kuvastoja ja nettisivuja, mietitty muitakin vaihtoehtoja ja tyrmätty äidin vastaavia ehdotuksia. Mutta ei. Tämän minä halusin, ja tämän minä myös ostin! Ikean Malm-lipasto. Love it.


5. Yöpöytä. Aikoinaan Jyskistä ostettu laatikosto on kulkenut mukana Kalajoelta ensin Kaijonharjuun ja sitten tänne Toppilaan. Mahdottoman nättihän se on, mutta neliön muotoinen taso meinaa käydä vähän ahtaaksi, kun siihen koittaa mahduttaa valokuvakehykset, lampun, kynttiläkupin, kaksi puhelinta ja kaukosäätimen..


6. Sänky. Tarviiko tätä selittää? Ps. voin kertoa, että monta tyynyä sängyn päällä näyttää ihan kivalta, mutta on rasittavaa etsiä niitä kaikkia aamulla kiirreessä ties mistä,  kun ne on illalla väsyneenä vain nakannut johonkin... Mutta pinkki-turkoosi tyyny on se uusin, Ikeasta!


7. Sydänvalot. Heti kun näin huoneeni ikkunalaudan, tiesin että koristevalot siihen tulee. Varsinkin näin syksympänä valot on kiva laittaa päälle tuomaan tunnelmaa iltoihin. Siihen vielä pari kynttilää kaveriksi, oujea!


8. Nalle. Mun oman halausnallen oon saanut ystävältäni Hennalta. Ei enää pidetä niin paljon yhteyttä, mutta nalle on kunniapaikalla nojatuolissa ja aina kun on halauksen tarpeessa, nalle kyllä auttaa. Aika pehmeä kaveri on muuten!


9. Työpöytä. Ei, en tee tässä läksyjä tai kotitehtäviä. Ei, en dataile sen ääressä hyvässä asennossa. Jep, peili vääristää, mutta silti tuijotan joka aamu zombi-meeriä silmästä silmään ja koitan ns. ehostautua edustuskuntoon. Jep, tämän työpöydän ääressä, istuen ihanan näköisellä mutta kovin epämukavalla tuolillani.


10. Naulakko. Onhan se kovin toimistomainen - ja niin kai pitääkin olla, sillä sieltä se on lähtöisin. Kun sitä tarjottiin mulle huoneeni somistukseksi, epäilyttävästä väristä huolimatta en hennonnut kieltäytyä mahdollisuudesta. Ja saadan siihen tosi kätevästi esille huivit ja laukut, sekä tietysti legendaarisen knallini!


11. Televisio. Taidan olla nykyään vähän koukussa; tuntuu että koko ajan kyseinen toosa on taustalla auki... Mutta ei se mitään, sillä oon tosi iloinen siitä, että sain sen ylipäätään! Vaikka oikeastaan Eelin onkin...

Hanna-Marin kysymykset:

1. Mitä harrastuksia sinulla oli lapsena? Ööh... Oon ollut mukana joissain Pikkutiikereissä, jotain urheilua se oli! Ja hmm, ainakin kuoro ja jalkapallo.

2. Mitä ruokaa yleensä tilaat ravintolassa? Kanaa!

3. Lempijuomasi? Alkoholittomista kaakao ja alkoholillisista pinkki ufoshot

4. Millaista hiustyyliä et voisi ikinä kuvitella itselläsi? Lyhyttä.. tai jotain tosi rajua leikkausta, no no!

5. Millä paikkakunnalla haluaisit asua aikuisena/ silloin kun sinulla on oma perhe? Kyllä tämä Oulu on aika kiva.

6. Onko sinulla allergioita? Eei.

7. Minkä lemmikkieläimen kanssa et voisi asua saman katon alla? Käärme tai hämähäkki, hyyyi!

8. Mitä pelejä tykkäät pelata? Aliasta eniten, koska siinä oon jopa aika hyvä! Ristiseiska on kans kiva. Yleensäkään en lähde peleihin kovin helposti mukaan, koska en tykkää häviämisestä.. :D

9. Mikä syksyssä on parasta? Kynttilät, neuleet, ruska ja ensilumi.

10. Onko sinulla jotain tiettyä maata/kaupunkia/paikkaa, jossa haluaisit ehdottomasti käydä? Montakin! USA, Kanada, Australia, Ranska, Iso-Britannia, Tanska...

11. Mikä on paras urheilulaji, miksi? Vaikkapa zumba, koska itse harrastan sitä!

Uudet kysymykset:
1. Opiskeletko vai oletko töissä?
2. Kauanko olet kirjoittanut blogia?
3. Mikä on rohkeinta/uhkarohkeinta, mitä olet tehnyt?
4. Pidätkö festareista?
5. Hesburger vai McDonald's?
6. Onko sinulla usein bad hair day; mikä sen pelastaa?
7. Anna vinkki, miten hikan saa pois?
8. Oletko ikinä murtanut luita?
9. Mikä kappale tuo mieleen hyviä muistoja?
10. Jos luoksesi tulisi kylään tärkeitä vieraita, mitä kokkaisit?
11. Oletko pitänyt uuden vuoden lupauksesi? 

That's it! Hitsi, oon niin laiska tässä mukaan haastamisessa.. Sanotaanko että kaikki nuhanenä-bloggaajat, liittykää mukaan! Vaikka aika moni on varmaan saman haasteen kimpussa häärännytkin :)

lauantai 21. syyskuuta 2013

Villasukkakausi

Joskus parhaat viikonlopun on niitä, kun ei ole ihmeemmin ohjelmaa. Nyt ollaan jo aika lähellä sitä.


Myöhään nukkuminen ja taking my time in the morning, loistava yhdistelmä ellen sanoisi. Sen vastapainoksi oonkin sitten puuhaillut kaikkea kivaa: siivonnut, leiponut, laittanut ruokaa ja kahvitellut. Välillä tuntuu oudolta että ruuanlaitostakin voi tykätä, tai että imuroiminen ei ole täysin vastenmielistä tosin edelleen sen melutoosan raahaminen ympäri kämppää on aika ärsyttävää... Perjantain kunniaksi leivoin brownie-leivonnaisia, ei ehkä parhaalla menestyksellä, mutta aika maukas lopputulos kuitenkin! Välillä tuntuu että mun jauhopeukalo on asetettu keskelle kämmentä, ja nettireseptien maailmaa selatessani pää meni vähän pyörälle. Lopulta käytin tätä ohjetta. Kylläpä nuo suklaiset neliöt silti vieraille maistui, sillä parin päivän sisään oon tarjoillut niitä niin porukoille, kummitädille, kuin Eelin kämppiksellekin. Ja ehkä niitä on muutama kadonnut omaankin nassuun! Ainakin sen mitä herkullisten jauhelihapihvien jälkeen sinne on enää mahtunut. Nappasin tutun reseptin Nooran blogista ja laitoin Eelin töihin. Lisäksi tehtiin perunoita ja kermakastiketta. Hassua, miten aina kun keitän perunoita, tulee tosi aikuinen olo; selkeä muutos viime vuoden nuudelidieettiin :D 


Mutta oli mulla joku toinenkin pointti: villasukat. Ne on tehneet selkeän ja tukevan, pysyvän paluun näihin käpäliin. Oikeastaan etsin pipoa sillä meneillään oli bad hair day, mutta kun käteen osui tuttu pari villaisia sukkia, aloin kummasti havaitsemaan miten kylmä lattia on, ja aika viileä on muutenkin täällä kämpässä. Jalassa siis on ja pysyy ensi kesän helteisiin asti. Lisää fiilistä tuomaan oon valjastanut punaisia tuikkuja, eihän jouluun ole kuin alle sata päivää - kaverit, saa alkaa tuomaan niitä toivelistoja!


Sitten perinteisen lauantai-illan pariin. Saunaa, limsaa, ja leffaa. Mites teillä?

She's got this kind of love
Why don't we let her know?
She's got this kind of hope
Why don't we let her know?
Maybe she got what she came for
Julia Stone: Maybe 

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Toppilassa tapahtuu

Elämme jännittäviä aikoja.

 
Tai ainakin eilen elimme. Sen lisäksi, että jännitettiin Eelin kanssa kumman kannustama tiimi voittaa MasterChefin joukkuehaasteen, meidän ruuanlaitto jäi pahemman kerran kesken kun kadulla kaahasi paloauto kovan äänen ja vilkkujen kanssa. "Käy kattoon minne se menee" "Se käänty tuohon viereiselle kadulle!!" Meinasi kanat ja kuskus vähän kärtsähtää, kun oltiin molemmat liimaantuneina mun huoneen ikkunaan, josta oli suora näkymä tapahtumapaikalle. Lopulta sinne kerääntyi kolme isoa paloautoa sekä johtoyksikön auto - sekä varmaan puolet Toppilan väestöstä. Totta puhuen, koko häslinki kesti vajaa puoli tuntia, ja ansaitsi Kalevan nettisivuilla vain muutaman lauseen mittaisen artikkelin. Meidän iltaa se ehkä järisytti, mutta vaikka kuinka päivitettiin Iltalehden sivuja, ei tuo pieni palonalku ylittänyt uutiskynnystä. Höh. Täytyy myös tehdä pieni paljastus, ettei kenellekään jää väärää kuvaa siitä, että oltaisiin itse tehty kuskus ja nakeltu sinne sekaan spontaanisti vihanneksia oman maun mukaan; ihan kaupan pakastealtaasta löytyy valmis sekoitus. Mutta tosi hyvä sellainen!


Mutta oli myös tänään aika jännää, kun aika viime tipassa lähdin polkemaan kohti normaalikoulua ja zumbaa. Valehtelematta voin sanoa, ettei koskaan ole tullut niin hyvä fiilis urheilun jälkeen. Ei, en lähde toteuttamaan elämäntapamuutosta tai liity mukaan superdiettiin, mutta jumantsuka miten kiva oli tanssahdella kunnon jumppavaatteet päällä hyvän musiikin tahtiin. Jäi ihan harmittamaan, etten sittenkään käynyt kiittämässä meidän ohjaajaa innostavasta tunnista. Ensi kerralla sitten - ellei samalle ajankohdalle osu tavan mukaan joitain pippaloita.. Tänään kämppis-Elisa lähti suunnistamaan muiden humanistifuksien kanssa Oulun keskustaan. Voiko söpömpää ilmestystä ollakaan?


Sillä junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan
Älä luule että itkee ovi kun se suljetaan
Sen vain kuuluu lähtiessa ihan hiljaa narahtaa
Eikä ne oo kyyneleitä joita vuori vuodattaa
 Ne on kevään tekeleitä kun se jäitä sulattaa
Jenni Vartiainen: Junat ja naiset 

tiistai 17. syyskuuta 2013

Here's my key, philosophy

Oon niin iloinen, että arjen mukava rytmi on tullut takaisin. Vauhdikkaan viikonlopun jälkeen sai huokaista helpotuksesta, ettei tälle viikolle ole luvassa mitään erikoista. Ai ei vai? Facebook ilmoitti jo maanantaina Syyskuukautisista ja keskiviikon fuksisuunnistuksesta. Nyt nämä pippalot jää kuitenkin väliin. Uusille opiskelijoille suosittelen lämpimästi omaan aikatauluun sopivissa kissanristijäisissä käymistä; ihan verkostoitumisen ja bondaamisen kannalta. Musta kuitenkin tuntuu, että oman paikkani olen jo vakiinnuttanut muiden verbalaisten joukossa. Vähän hölmö ja ujo, se englantia opiskeleva kaksonen, joka bileissä nauraa joka asialle ja räpsii kuvia kamerallaan. Ehkä tänä vuonna on siiis aikaa myös harrastuksille, jotka jäivät taka-alalle liian monesti. Eilen kävin taas joogassa, eikä soturiasennossa enää naurattanut niin paljon kuin viime viikolla. Huomenna ajattelin tehdä comebackin zumbaan, ja illalla katsoa Nashvillea fuksien lauluesitysten sijaan.


Opiskelun alkaminen on tuonut mukanaan myös kotitehtävät. Edelleen teen ne sängyllä epämukavassa asennossa istuen, vaikka työpöytä on ihan vapaana. Ei sitä voi muuta kuin katsoa hämmentyneenä; ja sehän tarjoaa ihan liikaa häiriötekijöitäkin. Ikkuna, peili, valokuvia, kasveja. Kyllä tämä peti on paljon parempi, vaikka sitten joogassa tuntuukin ne jumit joka paikassa.

Verban fuksit on muuten aika kivoja. Yksi kehui tänään mun paitaa.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Housewarming party

Luulisi että oon jotain oppinut kaikkien synttäreiden ja illanistujaisten järjestämisestä, mutta niin vain tuli hiukkasen kiire eilisten tupareiden järjestämisessä. Ilmoitettu alkamisaika oli kuudelta, ja puoli tuntia ennen deadlinea havahduttiin Elisan kanssa siihen, että muffinsit on valmiita ja kuorrutettu, mutta kaikki muu sitten.. Mukaan lukien me itse. Mekot päälle ja tukat kuosiin - juuri ajoissa, sillä ihan pian mun puhelin soi ja ensimmäinen vieras ilmoitti tulostaan. Oltiin kutsuttu parikymmentä henkilöä katsomaan meidän asuntoa, mutta jälkikäteen ajateltuna siinä taisi olla muutama liikaa, sillä jo tällä kävijämäärällä istumapaikkojen määrä oli vajaa ja lämpötila kohosi välillä epämukavaksikin. Paikalle tuli isoveljiä, poikaystäviä, kisuja, poikaystävän kämppis ja opiskelukavereita, ja lämpötilan lisäksi tunnelma oli katossa!


Muffinsit teki hyvin kauppansa, vaikka sekoitinkin vahingossa sokerin kuivien aineiden sekaan ja Elisa vatkasi kananmunat yksinään. Lisäksi leivottiin vielä kinkku-ananas-pizzaa, joka ainakin oli uunituoretta; viimeisteltiin ne yleisön kannustamana :D Pizzaa ei jäänyt yhtäkään palasta, mutta ainakin muutamalla muffinsilla päästään vielä herkuttelemaan, jej! Elisa oli kesän töissä ravintolassa, jossa oli myös baaripuoli, joten saatiin illan aikana nauttia paitsi hienon näköisistä, myös tosi hyvän makuisista shoteista. Näihin soppashotteihin tuli omenalikööriä, mansikkamehukeittoa ja päälle vielä kermavaahtoa.


Illan päälle oli tarkoitus lähteä käymään keskustassa, ja mielessä oli Dione koska mulla on sinne sellainen bileseteli. Innokkaita ei kuitenkaan ollut muita kuin minä ja Jenni, mutta kovasti oltiin menossa ainakin siihen asti kunnes väsy iski. Ja totta puhuen, en tykkää matkustaa taksilla yksin, ja olihan mulla kenkäkriisikin! Onneksi kotona juhliessa ei tarvitse pitää kenkiä jalassa ;) Jo yöllä saatiin siivottua ja järjestettyä paikat takaisin kuntoon, ja aamulla kun tulin kotiin, oli Elisa tiskaamassa poikaystävänsä kanssa. On mulla ihana kämppis, jonka kanssa kyllä kehtaakin juhlia tupareita! Eikä kaveritkaan jää ilman kehuja, sillä niin moni toi mukanaan jotain pienta ja piristävää; kanaa ja riisiä, herkkuja, papukaija-magneetteja, ihanat valokuvapidikkeet ja uusin muumimuki tuo hymyn huulille täällä kotona. Kotona. Oma huone, uusi lipasto, kokovartalopeili, vaikka mitä muuta, aika jees.


I can't find those silver linings
I don't mean to judge
But when you read your speech is tiring
Enough is enough
Naughty Boy: La La La