torstai 12. toukokuuta 2016

After everything

Auringon positiivista vaikutusta mielialaan ei voi kyllä kieltää. Olen viime päivinä ollut niiin mielissään siitä, että lämmin kevät alkaa kääntyä enemmän kesää kohti, ja puut vihertää ja kasvattaa lehtiään koko ajan. Töihin pyöräillessä tekisi vain mieli jatkaa matkaa ohi työpaikan ja olla ulkona imemässä aurinkoenergiaa, mutta viimeistään ankara vastatuuli kyllä herättää todellisuuteen... Vaikka viime postauksessa kirjoittelin, etten ole vielä tehnyt sen kummempia kesäsuunnitelmia, alkaa jonkinlaisen bucket listin kokoaminen kuumottaa. Ensimmäinen asia siinä tulee olemaan grillin ostaminen, sillä grilliruoka kuuluu kesään kuin nenä päähän! En enää kestä haistella niitä ihania tuoksuja jotka leijailee meidän kämppään, ja tyytyä haaveilemaan esimerkiksi maissista, joka on tämänhetkinen suurin himotus. 


Kaikistä näistä iloisista ajatuksista huolimatta olen ollut viime aikoina myös todella väsynyt. Simahdan sohvalle telkkaria katsellessa iltaisin alta aikayksikön, ja aamulla unta riittäisi vaikka kuinka pitkälle. Arvelen sen johtuvan töistä ja siitä, etten ole vielä tottunut seisomaan ja hymyilemään koko päivää. Ja tietysti sitä vielä stressaa ja jännittää jokaista työpäivää; itselleni pahin on ehkä se, että olen neuroottinen töihin lähtemisen kanssa ja haluan olla aina superajoissa paikalla tai ainakin matkalla. Kuitenkin jo pyöräillessä jännitys yleensä helpottaa, ja töissä ei sitten ehdikään miettiä moisia juttuja ollenkaan. Viihdyn työpaikassani kyllä ja työkaverit ovat kaikki mukavia, mutta ehkä alkujännityksen poistumiseen vaaditaan vielä hieman aikaa! Vaikka koenkin olevani entistä ulospäinsuuntautuneempi tyyppi, myyntityön sosiaalinen puoli vie myös omat veronsa. Kun päivän hymyilemisen ja reippailemisen jälkeen tulee kotiin, tekisi vain mieli mököttää sohvan nurkassa puhumatta mitään. Olen kuitenkin päättänyt jaksaa tehdä kaikkea, ja kammeta itseni ulos kämpästä vaikka väkisin. Ja itselleni kavereiden näkeminen onkin suuri henkireikä, mikä lataa akkuja vähintään yhtä paljon kuin aurinko!


Mutta hei, mites ne parit esseet? No ei kyllä yhtään mitenkään. Ehkä se kavereiden näkeminen on pienimuotoinen tekosyy vältellä tietokonetta, Optimaa ja Wordia. Mutta jospa ne siitä kirjoittuvat vaikka itsekseen toukokuun loppuun mennessä, ja kiire nyt yleensäkin on aika hyvä motivaattori. Omalla kohdalla kiinnostus kouluhommia kohtaan laskee heti wapun jälkeen kuin lehmän häntä, ja nyt kun on kaikkea muutakin meneillään niin ei kiitos. Kesäopintojen tekeminen on maailman kaukaisin ajatus; yksi kerta riitti! Siksi olenkin enemmän kuin kiitollinen työpaikastani, sillä opiskelijan toimeentulo varsinkin kesällä on tehty mahdollisimman hankalaksi. Itsekin olen saanut oman osani erilaisten tukihakemusten kanssa pähkäilemisestä, ja nuudelidieetin vaihtuminen ehkä jopa siihen grilliruokaan on kyllä unelmien täyttymys. Vaikka töihin lähteminen kauniina päivänä vähän ketuttaa, valittamisen aihetta ei kuitenkaan oikeastaan ole. Hyvä niin!


Tämän vapaapäivän kunniaksi ajattelin kokkailla jotain hyvää, esseen kirjoittamisen välttelemisen lisäksi siis. Nälkäisenä on vähän huono lähteä kauppaan, kun mukaan saattaa tarttua mitä vain. Toivotaan kuitenkin edes yhteensopivia aineksia! Nämä kuvat on otettu jo jokin aika sitten, kun tehtiin Eelin kanssa leipiä niin, että leikattiin keskeltä pala pois ja laitettiin tilalle kananmuna. Sitten pannulle paistumaan, ja pois leikatuista ympyröistä tehtiin minileipiä. Netistä bongattu kiva idea vaikka aamupalalle tai brunssille!

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

I'm locked in your mind

Hola täältä sohvan nurkasta! Ei tosin enää nenäliinavuoren keskeltä; wappurutto sai nimittäin otteen minusta, ja vappupäivänä alkanut kurkkukipu äityi kunnon flunssaksi. Teetä on kulunut paljon ja nyt ollaan kuitenkin jo aika lailla paranemaan päin, ja mennään uudella energialla kohti alkavaa viikkoa!


Heti vapun jälkeen aloitin kesätyöpaikassani, ja kuluneeseen viikkoon mahtui kolme työvuoroa. Työpaikka vaikuttaa kivalta ja työporukka mukavalta ja rennolta, mutta silti vähän kadehdin niitä, jotka saavat lomailla ennen töitä. Itsellänikin olisi vielä pari koulujuttua, jotka pakosta jäävät nyt taka-alalle. Ja kun ilmat on olleet niin hyvät, ei koneella istuminenkaan pahemmin houkuttele! Oulussa ollaan saatu nauttia ihanasta auringosta ja hiljalleen lisääntyvästä lämmöstä; me like! Flunssan takia pyöräilin töihin vain yhtenä päivänä, mutta voi juku miten siitä kymmenen minuutin matkasta ehtikään nauttia. On ihanaa, että työpaikka on pyöräilymatkan päässä, mutta vielä mukavampaa on se, että pyöräilyreitti menee metsän keskellä, järven vieressä. Perjantai-iltana kotiin päin polkiessa bongasin niin monta vesilintua, joista erityisesti jäi mieleen rannassa uiskenteleva joutsenpariskunta. Niin söpöjä!


Viikonloppuna kävin pyörähtämässä äitienpäivän merkeissä Kalajoella, jossa oli vielä lämpimämpää kuin Oulussa. Kahviteltiin terassilla, ja tuulesta huolimatta ei tullut edes viileä. Siellä maaseudun rauhassa oleskellessa aloin taas hetken kaivata kesää ja kesän viettämistä kotikotona, vaikka tiedän, että olen jo kasvanut sen yli. Kaipaan omaa rauhaa aivan liikaa voidakseni olla kolme kuukautta kotona :D Kuitenkin, se alkavan kesän tuoksu toi mieleen sen kahdeksantoistavuotiaiden tyttöjen kesän, jolloin mentiin eikä meinattu. Sunnuntaiset työvuorot meni vaikka päällään seisten, mutta toista se on nykyään. Muistelen usein menneitä kesiä tietyllä haikeudella, mutta kuitenkin iloisesti. Ja sitä paitsi, tämän kesän kohdalla mulla on ihan erityisen hyvä ja odottavainen fiilis, vaikka mitään suunnitelmia ei olekaan. Se ehkä onkin kaikista kummallisinta; yleensä teen paljon suunnitelmia ja haaveita, mutta tälle kesälle suuri suunnitelma on lähinnä olla ja mennä ilman suunnitelmia. Työt tulee rytmittämään kesää aika lailla, mutta uskon, että sen avulla vapaapäivistä saa enemmän irti. En malta odottaa juttuhetkiä tyttöjen kanssa, pitkiä päiviä uimarannalla, tai aikaiseen venyneitä kesäöitä.


Ehkä jotain vielä kuvien tunnelmastakin. Oma mamma on tietenkin äideistä parhain, ja porukalla ostettiin äitienpäivälahjaksi Kalevala Korun Roosa nauha -korvakorut. Äiti sai joululahjaksi siihen kuuluvan kaulakorun, joten korvikset oli oiva lisä täydentämään sarjaa. Ja kukapa nainen ei tykkäisi koruista? Nämä kyseiset Roosa nauhan korut myös tietääkseni poistuu Kalevala korun mallistosta, joten myös siinä mielessä nyt oli sopiva aika. Itsekin olen kovasti ihastellut kyseisiä koruja, sillä ne on tehty Kalevala koun Lähde-sarjan tyyliin, ja ne ovat ihanan yksinkertaisen kauniita. Ehkä vielä joku päivä saan itsekin lahjaksi Lähde-sarjan kaulakorun, käsikoru sarjaan löytyy jo!


Ensi viikolle luvassa ystävien kanssa kahvittelua, jääkiekkoa, kouluhommia, ja viikonloppu menee töissä. Toivottavasti luvassa on myös runsaasti aurinkoa, vaikka sääennusteet vähän huolestuttavalta näyttääkin. Mutta jos sadetta saadaan, ainakin täytyy keskittyä koulujuttujan loppuun kirjoittamiseen kunnolla. Tai ehkä blogin kirjoittamiseen. Prioriteetit kuntoon, eiks je!

I'm not the prettiest you've ever seen
But I have my moments, I have my moments
Not the flawless one, I've never been
But I have my moments, I have my moments
I can get a little drunk, I get into all the don'ts
But on good days I'm charming as fuck
Tove Lo: Moments

maanantai 2. toukokuuta 2016

Rähinä päälle

Jaa että sellainen wappu. Instagramiin jo kuvailinkin tätä vajaata kaksiviikkoista sanoilla huikean hämmentävä, ja sitä se todella olikin! Täynnä haahuilemista paikasta toiseen, äänet käheäksi nauramista ja laulamista, keltaista sihijuomaa, jalat kipeäksi tanssimista, sekä tietenkin ihania ihmisiä ja hauskoja muistoja. Neljäs opiskelijawappuni ei todellakaan jättänyt kylmäksi!

Kuten viime postauksessa kirjoittelin, meidän humanistien wappu alkoi jo viime viikon maanantaina. Käväisin Humanistit ekana -bileissä vähän niin kuin näön vuoksi, ja etkoilin Lauran luona syöden kääretorttua ja katsoen Huippista telkkarista; ihan bueno. Wapun aloituspippalot oli tietenkin Teekkaritalolla tuossa naapurissa, ja pari tuntia vierähti siellä varsin rattoisasti. Hyvä aloitus, ja sen voimalla jaksoi keskittyä kouluhommiin vielä pari päivää. Tapahtumia olisi kyllä riittänyt vaikka joka päivälle, mutta edellisvuosista poiketen päätin suosiolla ottaa vähän rauhallisemmin ja säästä voimia loppua kohden. Seuraavat iltamat olivat sitten vasta perjantaina, ja koska samana viikonloppuna meillä oli vieraita kylässä, päätin ottaa vähän rauhallisemmin mutta mennä silti täysillä. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan :D Hauskat sitsit joka tapauksessa, eikä serpentiinin, uv-värien ja eläinkorvien kanssa vain voi mennä vikaan! Sitsien jatkotkin olivat onnistuneet, ja Talo täyttyi eri alojen opiskelijoista. Usein onkin niin, että virallisen osuuden jälkeen ne bileet vasta alkaakin, ja omalla kohdallakin fiilis alkoi nousta sitten tanssilattialla pyöriessä. Silloin saa kuitenkin olla paljon vapaammin ja seurustella omien kavereiden kanssa; vaikka sitseistä pidinkin, eniten odotin juuri jatkojen alkamista. Nämä olivat toiset wappusitsini, ja on niissä vain oma tunnelmansa wapun ansiosta! Se on sitä wapun taikaa.


Viikolopun otin rauhallisesti kotosalla, mutta jo maanantaina mentiin taas kamujen kanssa Talolle. Tiedossa oli Bbq-bileet, mutta sateen ja kovan tuulen takia grillailut jäi kokonaan väliin. Sen sijaan hengailtiin meillä ensin, ja illan päälle lähdettiin liikkeelle. Huonon sään vuoksi ihmiset oli pakkautuneet sisälle, minkä takia ilma oli aika tunkkainen ja tanssilattia täynnä, joten viihdyttiin yläkerran puolella seuraamassa ihmisten beer pong -otteluita. Kotiin lähdettiin melko ajoissa, sillä seuraavana päivänä pidin esitelmän onnistuneesti Jennin kanssa. Sen jälkeen pystyi taas vaihtamaan vapaalle ja astetta rennommalle vaihteelle!


Tiistai oltiin varattu humanistien wappusuunnistukselle, mutta sateinen sää ei houkutellut ja päätettiin jättää se väliin. Kuulemani mukaan monet olivat kuitenkin suunnistaneet ja hauskaa oli ollut, mutta ehkä parempi näin, ettei loppuwappu mennyt sairastaessa. Illaksi mentiin sitten AAAAAK-bileisiin, eli AatonAatonAatonAatonAatonApinaKapina-pippaloihin. Ne on humanistien ja luonnotieteilijoiden järjestämät ja yleensä olen ajatellut niitä yhtinä pääbileinä. Tänä vuonna kuitenkin väsymys ja edellinen ilta vaati veronsa, joten mentiin lähinnä veden voimalla - ja ilta oli kyllä yksi parhaimmista pitkään aikaan! Paljon tuttuja, hyvä fiilis, ja ajoissa kotiin. Olen todennut, että on paras lähteä silloin kun on vielä hauskaa, niin illasta jää päällimmäisenä mieleen hyvät muistot, ja tämän illan kohdalla se piti todellakin paikkansa. Lisäksi energiaa jäi seuraaville bileille, jotka olivat heti seuraavana päivänä. Wappureivit kuuluivat wappucomboon, eli lippupakettiin jossa oli liput kolmiin bileisiin. Wappureivit oli niistä ensimmäiset, ja ne järjestettiin SuperParkin Arenalla. Vihdoin saatiin kunolla käyttöön meidän rekvisiitat, eli valotikut, valotikkukorvat ja uv-maalit; oltiin käytetty niitä jo aikaisemminkin, mutta reivien uv-valoissa ne pääsivät kunnolla oikeuksiinsa. Varsinkin valotikkukorvat oli hitti, ja moni kyselikin mistä oltiin ne saatu. Meidät myös pystyi paikantamaan aika helposti korvien ansiosta :D Vaikka reivit olikin hauskat, ei se konemusiikki niin paljon nappaa, ja lähdettiin jälleen hyvissä ajoin kotiin. Oltiin kuitenkin ehditty tanssia jo useampi tunti, ja ehkä se vieressä siintävä mäkkärin kyltti vähän myötävaikutti päätökseen myös... Mutta verrattomat reivit oli, ja jalat kiitti kotiin päästessä.


Torstaina lepäilin kotona, ja välipäivää oli kyllä kaivattu. Vaikka illat ei olleetkaan venyneet kovin myöhään, väsymys oli kova; vanha ei vaan jaksa :D Perjantaihin heräsin virkeänä ja innokkaana, olihan se kuitenkin wappuaaton aatto eli waatonaatto! Sinänsä hauskaa, että parina viime vuonna nimenomaan waatonaatto on ollut itselleni se välipäivä, ja nyt olin odottanut sitä kovasti. Alkuillasta mentiin wesibussiin, jonka kyydissä tanssittiin itsemme hikeen asti lempparibiisien tahdissa. Tykkään tosi paljon siitä, kun wesibussi ajelee ympäri keskustaa ja ihmiset jää suu auki tuijottelemaan ja osoittelemaan; se on sitä opiskelijaelämää! Wesibusseilun jälkeen lähdettiinkin yllättäen kohti sähköinsinoorikita Sik:n sekä logopedien järjestön Communican wappusaunaa, sillä meidän wappuporukkaan kuului monta sähköteekkaria meidän peruspossen lisäksi. Saunalla vietettiin pari tuntia rennosti hengaillen, ja lähdettiin sitten illan bileisiin. Waatonaaton bileet oli varmasti koko wapun hauskimmat, tai itse asiassa koko päivä oli todella mukava. 


Wappuaatto eli waatto käynnistyi vähän väsyneissä merkeissä, mutta päätettiin jättää perinteiset Franzénin patsaan lakitus sekä wappukulkue väliin ja suunnata vasta teekkarifuksien uittoihin kahdeksi. Sitä ennen päätin kihartaa hiukseni, ja koko päivä meinasi mennä pilalla rumien kiharoiden takia; itkupotkuraivarit ei olleet kaukana! Onneksi pyöräillessä Ainolan puistoon kikkurat vähän aukesivat, ja ylioppilaslakin kanssa tukka ei näyttänyt lainkaan hassummalta. Lauantaille osui ihana ja lämmin sää, parempi ei olisi voinut olla! Fiilis oli niin hyvä istuessa hyvässä seurassa kuoharia siemaillen seitinohuet ja fuksien veteen laskemista katsellen. Uittojen jälkeen käytiin syömässä Kauppurissa - mmm vuohenjuustohampurilainen - ja lähdettiin takaisin kotiin ja wesibussijonoon. Oltiin vähän yliarvioitu ihmisten jonottamisinnokkuus ja päästiinkin suunniteltua aikaisempaan bussiin. Ajaudittiin aluksi huonoille paikoille, mutta tauon jälkeen vallattiin meidän vakkaripaikka bussin takaosasta ja saatiin kunnon bileet pystyyn! Wesibussin jälkeen jäätiin istuskelemaan torin rantaan muun juhlakansan pariin, ennen kuin suunnattiin baariin. Pitkä päivä ja teinien kansoittama Tivoli vaativat veronsa, ja meidän porukka alkoi vähän hajaantua. Itse jaksoin olla kuitenkin hyvinkin yli puolenyön, ja kotiin pyöräilyn seurauksena päässäkään ei enää surissut nukkumaan mennessä.

Niin, että sellainen wappu. Jokseenkin rauhallisempi, mutta kuitenkin täynnä yöllisiä ruokailuja ja hauskoja muistoja, ikimuistoisia bileitä ja opiskelijamaista menoa. Puhelimeen on tallennettuna monta ihanaa kuvaa, joista välittyy meidän wappupossen huikea meno. Huolimatta siitä, että meillä monien mielestä liian monta välipäivää ja lähdettiin aina liian aikaisin, mulla oli jälleen kerran niin ihana wappu. Siitä merkkinä on vähän karhea kurkku ja tyhjä, kaikkensa antanut olo. Arkeen palaaminen tuntuu oudolta, kun rutiinit hyökkäävät päälle täysillä töiden muodossa, mutta ehkä se auttaa suuntamaan ajatukset taas tulevaan menneen sijaan. Wapputatuoinnit ja uv-värit on nyt pesty pois, kesätöiden mukana alkaa tietenkin kesä. En vielä tiedä mitä kaikkea se tuo mukanaan, mutta eiköhän siitäkin aika huikea saada tehtyä.

Loppuun vielä tuttu kooste wapulta ja sen kohokohdista:

Etkot. Usein baarissa porukka aina vähän hajaantuu, mutta etkoilla tunnelmaan virittäydytään yhdessä. Tänä wappuna parhaat etkot oli Lauralla, kahdestaan herkkujaa syöden, sekä siitä viikon päästä meillä isolla porukalla Trivial Pursuitia pelaillen.

Sitsit. Sitsit on aina oma lukunsa, ja kun niille pääsee sen verran harvoin, tuntuu se aina erikoiselta. Puhumattakaan niiden jatkoista!

Teekkaritalo. Siellä on aina parhaat bileet, paras musiikki, ja parhaat tyypit juhlimassa.

Wesibussi. Tunnelma on tiivis, mutta taatusti katossa! Ysäribiisit ja amispoppi iskee harvinaisen hyvin noissa olosuhteissa!

Waatonaatto. Wesibusseilu, spontaani kuokkiminen wappusaunaan, tanssiminen valotikkukorvien kanssa parhaiden biisien tahtiin; mitä sitä muuta kaipaa?

Kuoharin fuksiuitoissa. Wapun juhlatunnelma oli kohdillaan kauniissa säässä, hyvässä seurassa vähän kuplivaa siemaillen!

Ihmiset. Meillä oli niin sanotusti hyvä jengi koossa taas! Huippuja tyyppejä, huonoa läppää ja naurua riitti meidän wappupossen kanssa. Lutuisia tyyppejä!