Auringon positiivista vaikutusta mielialaan ei voi kyllä kieltää. Olen viime päivinä ollut niiin mielissään siitä, että lämmin kevät alkaa kääntyä enemmän kesää kohti, ja puut vihertää ja kasvattaa lehtiään koko ajan. Töihin pyöräillessä tekisi vain mieli jatkaa matkaa ohi työpaikan ja olla ulkona imemässä aurinkoenergiaa, mutta viimeistään ankara vastatuuli kyllä herättää todellisuuteen... Vaikka viime postauksessa kirjoittelin, etten ole vielä tehnyt sen kummempia kesäsuunnitelmia, alkaa jonkinlaisen bucket listin kokoaminen kuumottaa. Ensimmäinen asia siinä tulee olemaan grillin ostaminen, sillä grilliruoka kuuluu kesään kuin nenä päähän! En enää kestä haistella niitä ihania tuoksuja jotka leijailee meidän kämppään, ja tyytyä haaveilemaan esimerkiksi maissista, joka on tämänhetkinen suurin himotus.
Kaikistä näistä iloisista ajatuksista huolimatta olen ollut viime aikoina myös todella väsynyt. Simahdan sohvalle telkkaria katsellessa iltaisin alta aikayksikön, ja aamulla unta riittäisi vaikka kuinka pitkälle. Arvelen sen johtuvan töistä ja siitä, etten ole vielä tottunut seisomaan ja hymyilemään koko päivää. Ja tietysti sitä vielä stressaa ja jännittää jokaista työpäivää; itselleni pahin on ehkä se, että olen neuroottinen töihin lähtemisen kanssa ja haluan olla aina superajoissa paikalla tai ainakin matkalla. Kuitenkin jo pyöräillessä jännitys yleensä helpottaa, ja töissä ei sitten ehdikään miettiä moisia juttuja ollenkaan. Viihdyn työpaikassani kyllä ja työkaverit ovat kaikki mukavia, mutta ehkä alkujännityksen poistumiseen vaaditaan vielä hieman aikaa! Vaikka koenkin olevani entistä ulospäinsuuntautuneempi tyyppi, myyntityön sosiaalinen puoli vie myös omat veronsa. Kun päivän hymyilemisen ja reippailemisen jälkeen tulee kotiin, tekisi vain mieli mököttää sohvan nurkassa puhumatta mitään. Olen kuitenkin päättänyt jaksaa tehdä kaikkea, ja kammeta itseni ulos kämpästä vaikka väkisin. Ja itselleni kavereiden näkeminen onkin suuri henkireikä, mikä lataa akkuja vähintään yhtä paljon kuin aurinko!
Mutta hei, mites ne parit esseet? No ei kyllä yhtään mitenkään. Ehkä se kavereiden näkeminen on pienimuotoinen tekosyy vältellä tietokonetta, Optimaa ja Wordia. Mutta jospa ne siitä kirjoittuvat vaikka itsekseen toukokuun loppuun mennessä, ja kiire nyt yleensäkin on aika hyvä motivaattori. Omalla kohdalla kiinnostus kouluhommia kohtaan laskee heti wapun jälkeen kuin lehmän häntä, ja nyt kun on kaikkea muutakin meneillään niin ei kiitos. Kesäopintojen tekeminen on maailman kaukaisin ajatus; yksi kerta riitti! Siksi olenkin enemmän kuin kiitollinen työpaikastani, sillä opiskelijan toimeentulo varsinkin kesällä on tehty mahdollisimman hankalaksi. Itsekin olen saanut oman osani erilaisten tukihakemusten kanssa pähkäilemisestä, ja nuudelidieetin vaihtuminen ehkä jopa siihen grilliruokaan on kyllä unelmien täyttymys. Vaikka töihin lähteminen kauniina päivänä vähän ketuttaa, valittamisen aihetta ei kuitenkaan oikeastaan ole. Hyvä niin!
Tämän vapaapäivän kunniaksi ajattelin kokkailla jotain hyvää, esseen kirjoittamisen välttelemisen lisäksi siis. Nälkäisenä on vähän huono lähteä kauppaan, kun mukaan saattaa tarttua mitä vain. Toivotaan kuitenkin edes yhteensopivia aineksia! Nämä kuvat on otettu jo jokin aika sitten, kun tehtiin Eelin kanssa leipiä niin, että leikattiin keskeltä pala pois ja laitettiin tilalle kananmuna. Sitten pannulle paistumaan, ja pois leikatuista ympyröistä tehtiin minileipiä. Netistä bongattu kiva idea vaikka aamupalalle tai brunssille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti