Playlist

Vannoin jo täällä etten enää palaile vaihtovuoden juttuihin, mutta piru vie kun ne pyörii koko ajan päässä! Erityisesti, kun tietyistä biiseistä tulee niin mieleen esimerkiksi bailut Limelightin tanssilattialla, tai pötköttelyt Tower Villagen nurtsilla, tai keittiötanssit A:n kanssa. Tässä siis koottuna kappaleita, jotka aina soidessaan vie minut takaisin Pohjois-Carolinan alun helteisiin tai talven kylmiin tuliin!

Procrastination

Tällä hetkellä haaveilen...

Lämmöstä, helteistä, aurinkoisista päivistä ja uimarannoista. Kesäkuun tentin on takana päin, joten nyt olisi hyvin aikaa pötkötellä biitsillä ja nauttia auringosta. Edes kahdenkympin asteet voisi tulla takaisin, tämän kylmän jakson jälkeen ne tuntuisi jo niin lämpimiltä!

Matkustelusta. Jos saisin matkustaa ihan mihin vaan rahasta ja ajasta riippumatta, lähtisin Australiaan. Ennen vaihtoa en sen kummemmin haaveillut matkustamisesta; toki aina tasaisin väliajoin mietin rantalomaa tai katselin haikeana muiden matkakuvia. Jenkeissä reissatessa sitä oikeasti tajusi, miten siistiä on nähdä ja kokea uusia paikkoja. En ehkä lähtisi heti Aasiaan reppureissamaan, mutta Euroopassa interreilaus houkuttaa.

Mahdollisuuksista. Miksi kaiken pitää olla kiinni rahasta, ajasta, työpaikasta, opiskeluista, vastuullisuudesta? Kun viime marraskuussa sain mahdollisuuden suorittaa harjoittelun Yhdysvalloissa, en juurikaan epäröinyt. Kun noin hieno mahdollisuus tulee vastaan, ei sille sanota ei. Niin ei vain tehdä. Silti jännitti kovasti kertoa kaikille, etten tulekaan kotiin keväällä, sillä takaraivossa oli ajatus siitä, että nyt on tultava Suomeen opiskelemaan ja kirjoittamaan gradua ja valmistumaan ja töihin. Mutta hei, välillä on ihan ok hypätä pois siitä oravanpyörästä ja ottaa vähän aikaa itselle ja tarttua siihen mahdollisuuteen.

Rajattomasta shoppailusta. Tämä ostolakko on vähän turhauttava, vaikka siskolta saadut vaatteet vähän sitä lievensivätkin. Viime viikolla kävin kiertämässä kauppoja, ja voi miten ihania kaikkia kesäjuttuja ja jopa syksyisiäkin ihastuksia sieltä löytyikään! Mutta ei, en tarvitse. Vaihtovuoden aikana mukana oli rajallinen määrä tavaraa, mutta käytännössä kuitenkin kaikki lempparivaatteet, ja vuoden kuluessa en juurikaan kaipaillut Suomeen jääneitä vaatteita. Joulun aikaan laitoinkin suurimman osan niistä pois kirpparikasaan, mutta toki muoti muuttuu ja eurooppalainen tyyli onkin vähän erilainen kuin Yhdysvalloissa. Ja kun kaikki kesämekot ja syysneuleet nyt on mun heikko kohta!

Täydellisistä hiuksista. Vaihdon aikana tukkani meni melko huonoon kuntoon, ja aikeissa onkin leikata huonot latvat pois. Ongelmana kuitenkin on, että hiuslaatuni on ohut, lattea ja päätä myötäilrvä, ja väistämättä edessä oleva pitkä polkka on vähän haastava. Mitä ihmettä tälle rakenneettomalla tukalle oikein keksii? Olisiko kellään suositella hyviä rakennetta antavia hiustuotteita?

Inspiraatiosta. Odottelen sitä kipinää, joka veisi ulos valokuvaamaan, saisi minut taas kirjoittamaan säännöllisesti, joko blogia tai koulujuttuja. Blogi on aina ollut minulle keino nollata aivot ja saada ajatukset stressistä pois. Blogien lukeminen on jäänyt vähemmälle viime aikoina, ja sitä mukaa myös oman blogin kirjoittaminen. Ajattelin kuitenkin saada taas rytmistä kiinni ja etsiä vaikka kivoja blogihaasteita joita toteuttaa! Saadaan ainakin homma alkuun.

Espanjasta. Kunpa seuraavat kaksi viikkoa menisivät mahdollisimman nopeasti. ❤

At Meeri Street

Kotona, Suomessa. Tai no, olen ollut jo pari viikkoa, mutta menoa ja meininkiä on riittänyt. Ja sitä olenkin kaivannut; ystäviä, perhettä, suomalaisia maisemia. Aika Yhdysvalloissa tuntuu jo niin hirvittävän kaukaiselta ja on melkoista huomata, miten nopeasti se vuosi todellakin meni. Täällä Oulussa on olo kuin ei olisi poissa ollutkaan, mutta silti kaikki on erilaista. Kaupungilla on ihana kävellä, mutta samalla pelkään näkeväni tuttuja. Viime viikot olen majoittunut siskoni luona, ja vaikka hänen yksiönsä on pieni, olen ottanut sen haltuuni kahdella isolla matkalaukulla sekä Meeri Street -kyltillä. 

Henkilön Meeri (@meerijuulia) jakama julkaisu 16. 05ta 2017 klo 13.29 PDT

Ja kohta sen kyltin saa laittaa omaan kämppään. Sain asunnon aivan yliopiston läheltä, joten ensi kuun alussa on edessä muutto vanhoille kotikonnuille. Vaikka keskustassa kaikki on mukavan lähellä, haluan optimistisesti ajatella, että yliopiston luona asuminen antaa motivaatiota raahautua kirjastolle gradua kirjoittamaan kyllä, minullakin on tavoitteena valmistua mieluummin ennemmin kuin myöhemmin! ja ehkä myös niille aamuluennoille. Eikä sekään haittaa, että vieressä on tutut lenkkeilymaastot! Kesän ajan asun yksin, mutta syksyllä A:n pitäisi liittyä seuraani. Odotan jo innolla, että pääsen esittelemään Oulua ja lempipaikkojani täällä: Kuivasjärven kiertävät lenkkipolut, yliopiston kasvitieteellinen puutarha, Nallikari, Torin ranta, sekä kaikki lemppariravintolat ja -kahvilat. Can't wait!

Henkilön Meeri (@meerijuulia) jakama julkaisu 29. 05ta 2017 klo 10.37 PDT

Ennen kuin palasin Suomeen, olin noin kolme viikkoa Espanjassa. Oli ihana saada rentoutua lämmössä ja palata takaisin eurooppalaisen kulttuurin pariin, ja ennen kaikkea viettää aikaa A:n perheen kanssa. Olen niin onnellinen, että minut on otettu vastaan niin hyvin ja kaikki ovat niin kovin vieraanvaraisia ja huomaavaisia. Kulttuurierot ovat toki mielenkiintoisia, mutta on vain mukavaa päästä mukaan vieraaseen kulttuuriin ja oppia erilaisia tapoja. Takaisin Ouluun tulin kesäkuun alussa, ja heinäkuun puolessa välissä matkustan loppukuuksi takaisin Espanjaan. Tässä välissä on kuitenkin pitkä pätkä, jolloin ei nähdä ollenkaan. Kaukosuhdetta en ole ennen kokenut, ja vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen erossa oleminen on kyllä kurjaa. Vinkkejä selviämiseen saa jakaa! Tähän mennessä ikävää on koitettu lievittää ahkeralla viestittelyllä ja videopuheluilla, mutta eihän se sama asia ole.Onneksi tänään jäljellä enää 21 päivää, tasan kolme viikkoa!

Noinkin pitkästä Espanjan lomasta voi päätellä, etten ole kesätöissä. Jenkeistä käsin koitin hakea töitä, mutta tänä vuonna ei tärpännyt. Päätin sitten tehdä kesäopintoja, ja takana on kaksi tenttiä ja saman verran edessä. Ensi viikolla on niistä toinen, ja elokuussa sitten vielä viestinnän tentti. Kolme muuta kurssia sain onneksi kaikki enkun puolelta ja vielä syventävinä kursseina, joten pisteet saan onneksi mukaan tutkintoon. Aluksi nimittäin kaksi kurssia oli aineopintoihin kuuluvia, joita en siis olisi saanut enää mukaan maisterivaiheeseen, mutta onneksi kurssien opettaja suostui vaihtamaan ne syventäviksi. Sekin omalta osaltaan lisää motivaatiota opiskella - näin kesällä kun lukeminen ei oikein houkuttele...

Henkilön Meeri (@meerijuulia) jakama julkaisu 1. 06ta 2017 klo 12.30 PDT

Tenttien keskellä olen ehtinyt nähdä myös paljon kavereita muun maussa kahvittelun, piknikin ja shoppailun merkeissä, sekä tietenkin perinteisillä yksillä. Kävin myös Kalajoella, ja yllätyksekseni jokin oli tosiaan muuttunut: Särkille tulee liikennevalot! Hurjaa! Saa nähdä milloin seuraavan kerran ehdin kotona käymään, sillä kesäisestä Oulusta ei millään malttaisi lähteä. Olen jotenkin aivan ihastunut tähän vihreyteen ja vehteyteen, valon määrään, toimivaan julkiseen liikenteeseen, ja siihen, että ystäviä on joka suunnalla. Heti kun tulin Ouluun, pidettiin reunion tyttöjen kanssa, ja juttua riitti melkein aamuyöhön asti, eikä päästy kaupungille ollenkaan. Näitä aitoja keskusteja olen kaivannut, ja ystävien keskellä on jotenkin niin paljon helpompi hengittää.

Tällä hetkellä sisko pakkailee reissuaan varten, ja minäkin jo odotan omia juhannussuunnitelmiani. Vaikka Espanjan helteet jo kovasti houkuttelee, on Suomen kesässä kuitenkin se oma juttunsa. Kunhan hyttyset pysyisi poissa vielä hetken, olisin enemmän kuin tyytyväinen!

In a nutshell

Vaihtovuosi on paketissa, ja se on jotenkin hämmentävä. Tavallaan elämä Yhdysvalloissa muuttui arkiseksi, muttei sitten kuitenkaan, kun sitä koko ajan vertasi Suomessa odottavaan normaaliin elämän rytmiin. Vuoteen on mahtunut paljon merkittäviä juttuja, ensimmäisenä nyt ehkä se että lukukauden kestänyt matka venähti muutamalla kuukaudella. Vaikka se oli mitä halusin, on se myös ollut opettavaista; nyt nimittäin ikävä kotiin, Suomeen ja eurooppalaisen kulttuurin pariin on ollut kova. Useimmille vaihto on pelkästään positiivinen kokemus, mutta itsellä sinne mahtui kyllä niitäkin hetkiä kun mieli oli maassa. Olen kuitenkin päättänyt, että kun muistelen tätä aikaa, haluan että ensimmäisenä ajattelen kaikkia iloisia juttuja. Sen kunniaksi halusin listata vaihtovuoden kohokohdat, ja samalla sinetöidä vaihtovuoden pakettiin. Toki tulossa on vielä kuvapostauksia reissuista, mutta yleisesti ottaen se oli nyt tässä. Tai no, jospa ensin ne pointit tiskiin!

Lämpö. Greensboroon saapuessa oli menossa kuumin hellekausi. Oli aikamoinen shokki tulla Helsingin vesisateesta ja neljästätoista lämpöasteesta tänne reilun kolmenkympin helteisiin - mutta samalla se oli ihanaa. Ensimmäinen ostokseni Jenkeissä olikin aurinkolasit, sillä en ollut hoksannut tuoda yhtäkään paria pimeästä Suomesta. Lämpö kesti pitkälle syksyyn, ja jo takaisin tullessa tammikuussa päästiin nauttimaan lämpimistä keleistä. Luonto alkoi vihertää helmikuun lopussa, ja näin toukokuussa kaikki oli jo aivan täydessä kukassa ja vehreydessä. 

Reissut. Toki ehdottomia kohokohtia olivat kaikki reissut! Ihania pakomatkoja arjen keskellä, jaksoi niin paljon paremmin kun aina oli mitä odottaa. Kaksi kertaa Washington DC:ssä, kaksi kertaa New Yorkissa, päiväreissut Martinsvilleen ja Hanging Rockille, ihana viikonloppuinen mökkireissu läpi Ashvillen Frankliniin, Spring Break getaway talviseen Bostoniin, sekä viimeisenä ihana lopetus Floridan Orlandossa. Jokainen reissu oli edellistä ihanampi, mutta kuitenkin on vaikea valita yhtä, joka nousisi ylitse muiden. Ihania kokemuksia, maisemia, kaupunkeja, muistoja, joita voi hymyillen miettiä Suomessa arjen melankolian iskiessä.

Halloween, Homecoming, Thanksgiving, Birthday, Christmas. Sinänsä oli hyvä valinta tulla tänne syksyllä, sillä pääsin kokemaan monia erilaisia tapahtumia. Halloween oli jotain omaa luokkaansa, ja Homecomingissa pääsi maistamaan sitä yliopistohuumaa ja yhteishenkeä, mitä toivoisin enemmän myös suomalaiseen yliopistokulttuuriin. Thanksgiving osui prikulleen samaan aikaan omien synttäreideni kanssa, ja vaikka en sitä ihan perinteiseen amerikkalaiseen tapaan viettänytkään, oli paljon mistä olla kiitollinen. Emme päässeet mihinkään reissuun, mutta A piti huolen että syntymäpäiväni oli unohtumattomin ikinä. Päivä oli täynnä yllätyksiä toisensa perään; myös siinä mielessä, että se alkoi palohälytyksellä aamukolmelta. Siitä päivä kuitenkin parani, ja mukaan kuului muun muassa pannukakkuja, olohuoneen täydeltä ilmapalloja ja täydellisesti sopivat Adidaksen tennarit. Syntymäpäiväni kunniaksi A vei minut syömään tyylikkäseen steakhouse-ravintolaan, jossa söimme herkullisen kolmen ruokalajin Thanksgiving-menun, ja kotiin palatessa söimme kakkua vaihtarikavereiden kanssa, ja seuraavana päivänä menimme ulos samalla porukalla. Tuo viikonloppu oli yksi parhaista mitä Greensborossa vietin! Joulun alla pääsin myös näkemään miten jenkit valmistautuvat joulun viettoon, ja kaikki se yliyrittäminen oli jotenkin suloista ja loppusissaan tunnelmista. Joulun kunniaksi vietimme myös vaihtariporukalla pikkujoulut, jonne jokainen toi itse valmistamaansa ruokaa. Huippuilta ja se oli myös lopetus vaihtosyksylle!

UNCG. Yhdysvaltalaisessa yliopistossa opiskeleminen on ollut hyvä kokemus. Omat kurssini eivät olleet kovin vaativia, joten sain kaipaamani tauon intensiivisestä krhm ketä huijaan opiskelusta, mutta ennen kaikkea vähän perspektiiviä. Oli todella mielenkiintoista päästä mukaan tähän erilaiseen yliopistokulttuuriin ja ehkä viedä pala sitä mukanani takaisin kotiinkin. Eniten tykkäsin erilaisista tapahtumista joita täällä järjestettiin, esimerkiksi ruokaan tai urheiluun liittyvistä. Ja onhan tämä kampus nyt melkoisen viehättävä!

Fairfield Inn. Harjoitteluni hotellissa oli niin huikea kokemus, ja toivon sen hyödyttävän minua myös tulevaisuudessa. Itsestäni tuntuu, että harjoittelun myötä tulin itsevarmemmaksi asiakaspalvelijaksi, englannistani tuli sujuvampaa, ja sain arvokasta työkokemusta ja erityisesti kokemusta täysin eri kulttuurissa työskentelemisestä. Puhumattakaan mahtavista työkavereistani! He olivat kannustavia, mutta sanoivat myös suoraan, jos jotakin voisi kehittää. Pienessä hotellissamme porukka oli tiivis ja lämminhenkinen, ja oli ilo olla osa sitä. Jos harjoittelu oli yksi vaihdon kohokohdista, oli harjoittelun kohokohta se, että minut valittiin kuukauden työntekijäksi! Se tuntui kyllä kivalta tunnustukselta tehdystä työstä ja kehityksestä.

Burgerit. Juustohampurilainen tuntuu perin amerikkalaiselta jutulta, ja myönnettäköön, että hyviä purilaisia on tullut syötyä! Ehdoton lemppari on Hops-ravintolan Spicy Goat, jossa on vuohenjuustoa ja paholainen hillon tyylistä miedosti tulista kastiketta, sekä Stumlbe Stiltskins -pubin biisoniburgeri. Voi pojat, että se pihvi on hyvä!

Shoppailu. Täällä shoppailu oli niin virkistävää, kun valikoima oli varsin erilainen Suomen tarjontaan verrattuna - vaikka kyllä täältäkin onnistuin löytämään omat halpavaateketjut!.Kuin huomaamatta vaatemäärä on kasvanut, jopa niinkin paljon, että täytyi ostaa uusi matkalaukku... Ehdottomasti lempparein hankinta on kuitenkin käsilaukku. Orlandon reissullamme suuntasimme outlet-kylään, joka oli melko kohtalokas vierailu. Koko vuoden ajan mielessäni oli pyörinyt hankkia täältä jokin merkkilaukku, sillä juurikin outleteistä niitä saa kivoilla alennuksilla. Aina olen kuitenkin jäänyt epäroimään ja miettimään ja lopulta päättänyt olla ostamatta, kunnes viimein Orlandossa löysin Michael Korsin outletin. Kyseisein viikonlopun ajan kaikesta oli 50% alennus sekä vielä 20% lisäale, ja löysin täydellinen ruskean ison laukun, jonka alkuperäinen hinta oli $298, mutta alennuksen jälkeen hinta tippui jopa $107. Sold!

Frat parties. Frat ja house partyt olivat kiva osa juhlimiskulttuuria. Yleensä meininki oli aika kreisiä, fraternity-pojat ja sorority-tytöt osaa juhlia! Osa bileistä oli suljettuja, mutta viikonloppuisin oli aina jännittävää selvittää, mihin bileisiin sitä oikein mennäänkään. Kerran kävimme Huispaus-joukkueen bileissä! Vaikka jossain vaiheessa bileet sulautuivat toisiina, olivat ne silti olennainen osa vaihtokokemusta ja varsinkin yhdysvaltalaista yliopistokulttuuria, enkä niitä hulluja iltoja vaihtaisi pois.

Tower Village. Tämän lukuvuoden I-house oli kampuksen laidalla sijaitseva Tower village, jossa asui suurin osa vaihtareista. Ihana vihreä ja viihtyisä sisäpiha, naapureina kaikki vaihtarikaverit, erityisesti torstai-iltojen etkot milloin missäkin kämpässä, ainaiset palohälytykset... Legendaarista, yhtään vähättelemättä. Ja tulipahan taas koettua kämppiselämää!

Ihmiset. Viimeisenä, muttei missään nimessä vähäisimpänä, tietenkin kaikki ihmiset joihin sain kunnian tutustua. Joihinkin paikallisiin tuli tutustuttua, pariin kurssikaveriin vähän syvemminkin, mutta erityisesti jään kaipaamaan Elenaa. Ihana, kultainen ja sydämellinen tyttö, joka saadaan toivottavasti Suomeen kylään jossain vaiheessa! Vaihtareista kaipaan erityisesti syksyn porukkaa, sillä meillä oli kyllä huippu ryhmä. Etelä-afrikkalaiset tytöt, Espanjan pojat ja Belen, saksalaisten ryhmä, ranskalaiset joiden kanssa käytiin New Yorkissa, japanilainen Kazumi sekä tietenkin Anna. Myös keväällä saatiin tänne hyviä tyyppejä, joista varmasti tulen näkemään osaa ja erityisesti Oulussa asuvaa Idaa. Limelightin pimeinä iltoina tutustuin myös Virginiassa opiskeleviin Suomi-tyttöihin, joiden randomeita kohtaamisia tulee kyllä ikävä. Erityisen kiitollinen olen kuitenkin siitä, että olen täällä tutustunut ja ihastunut A:han, ja onneksi saadaan vielä jatkaa meidän yhteisiä seikkailuja. Ei kai sitä enempää oikein voisi toivoakaan?

New York

Jostain syystä se inspiraatio on aina suurimmillaan, kun pitäisi kirjoitella aivan toisenlaista tekstiä! Henkilökohtaisena motivaattorina ajattelin pitää ihanien reissukuvien läpikäyntiä; kunhan saan lempparikuvat julkaistua, keskityn loppupäivän seminaarityöhön ihan kybällä! Tässä postauksessa kerron lyhyesti ja ytimekkäästi reissuista lempparikuvien kanssa, koska jokaisesta päivästä tai kohteesta kertominen veisi ikuisuuden... Ja kun reissuista on jo vähän aikaakin, tämä on näppärin tapa kertoa omat kohokohdat!

Vaihtovuoden aikana tein kaksi reissua New Yorkiin, ja voi pojat mikä ihana kaupunki Iso Omena onkaan. Suurkaupunkin sykkeestä ja kiireisestä meiningistä huolimatta siellä oli vaan niin.. kotoisa fiilis. Ihania rakennuksia toinen toisensa perään, perinteisiä keltaisia takseja, kivijalkakauppoja, tyylikkäitä ja omaperäisiä pukeutujia... Puhumattakaan tietenkin lukuisista turistikohteista ja nähtävyyksistä, joita tuli reissujen aikana käytyä läpi melkoisen paljon. Ensimmäisen kerran pääsin tähän ihanaan kaupunkiin syyslomalla, kun tehtiin viiden päivän reissu vaihtariporukalla. Matkustin kohteeseen A:n kanssa kiinalaisella yöbussilla, joka oli ihan yhtä eksoottinen kuin miltä se kuulostaakin. Yllättäen matka meni kuitenkin nopeasti nukkuessa, ja vaikka bussi saapui Greensboroon melkein tunnin myöhässä, oltiin perillä New Yorkin China Townissa jopa tunnin etuajassa.. Joten onneksi nukuin lähes koko ajan ja olin autuaan tietämätön kuskin hullusta ajovauhdista.

Oltiin varattu meidän seitsemän hengen porukalle AirBnB Manhattanilta, ihan Central Parkin kupeesta. Loistava sijainti, lähin metroasema viiden minsan kävelymatkan päässä! Asunto oli niin New Yorkin tyylinen kuin voi olettaakin, korkeine ikkunoineen ja narisevine lattioineen. Kerran melkein sytytettiin koko kämppä tuleen kokkaillessa, mutta ranskalainen Diana tarttui vaahtosammuttimeen ja nou hätä! Ekan reissun meininki oli vähän rennompi, sillä usein illat venähti ja sitä mukaa myös aamuinen lähtö. Ehdittiin kuitenkin käydä monia paikkoja läpi, kuten se vieressä sijannut Central Park, 5th avenue, Times Square, Highline, MoMa, World Trace Centerin muistomerkki, Wall Street, Rockefeller Center, Vapauden patsas Liberty Islandilla sekä hurjan mielenkiintoinen maahanmuuttomuseo Ellis Islandilla,Grand Central Station, Brooklyn Bridge, Bryan Park ja mitähän muita. Yleensä liikuttiin tosiaan metrolla, mikä oli kyllä näppärä ja nopea ratkaisu! Lisäksi tuli käveltyä ympäriinsä muun muassa Chelseassa, Hell's Kitchenissä, Williamsburgissa, China Townissa ja Little Italyssä sekä ympäri Manhattania. Eikä siitä pääse mihinkään, että maisemat olivat joka kerta yhtä huikeat!

Toinen kerta koitti huhtikuussa, kun A:n perhe tuli viikoksi New Yorkiin ja matkustimme sinne heitä tapaamaan. Majapaikkamme oli asunto keskellä intialaista katua, ja sijainti oli todella hyvä; kadulle mentäessä näkymä oli Empire State Building, ja Grand Central Stationille käveli kymmenessä minuutissa. Jälleen lunastettiin metrokortit viikoksi, ja lisäksi meillä oli New York City Pass, jonka ansioista kierrettiin vähän enemmänkin kohteita. Mukaan mahtui usea niistä mitä olin käynyt aikaisemmin läpi, mutta se ei haitannut, sillä hei kukapa ei haluaisia kierrellä New Yorkissa joka tapauksessa. Ja esimerkiksi Highline oli lemppareitani, joten sen käveleminen ei varsinaisesti haitannut! Tällä reissulla käytiin muun muassa Columbian yliopistolla, World Trade Centerin museossa, Empire State Buildingissä, Met:ssä, Guggenheim-museossa, Madame Tussauds'n vahakabinetissa, Flat Iron districtillä, Cloisters-museossa sekä Hudson Riverin ja East Riverin kattavalla iltaristeilyllä. Passi oli voimassa kolme päivää, mutta niiden päivien aikana käytiin hakemassa monia lippuja etukäteen ja käytettiin ne sitten myöhemmin. Passin ansioista päästiin myös bussikierrokselle sekä keilaamaan, mikä oli kyllä ihanan rentouttava ilta kaikkien niiden nähtävyyksien jälkeen!

No mitkä oli sitten niitä mun lemppareita? Highlinen mainitsinkin jo, se on siis vanhoja raiteita mukaileva kävelytie New Yorkin yläilmoissa, Ihania maisemia ja taloja, ja ihan ilmaiseksi vieläpä. Toinen suosikki on ehdottomasti Brooklyn Bridge, siinä vaan on sitä jotakin. Näkymät on huikeat mihin suuntaan vain; joko East Riverin molempiin suuntiin tai kohti Brooklyniä ja Manhattania. Mistä päästäänkin kolmanteen lemppariini: Manhattanin silhuetti. Näin sen ensimmäisen kerran kun bussi kaartoi kohti New Yorkia, ja se oli viimeinen asia kun vastaavasti huristeltiin kohti Greensboroa. Sen näkee hyvin Brooklyn Bridgeltä sekä Liberty Islandin lautalta, ja erityisesti jokia pitkin seilaavan iltaristeilyn aikaan kaikki ne valot olivat henkeäsalpaavat. Samaan kategoriaan menee iltahämärän hetki Empire State Buildinging tai Rockefeller Centerin huipulla; se hetki, kun valot alkavat syttyä ja ilta pimenee, on niin kaunis. Vaikuttavuudellaan puolestaan hiljensi World Trace Centerin muistomerkki sekä erityisesti museo. Paljon uutta tietoa 9/11 terrori-iskuista, mutta informatiivisuuden lisäksi museo on vain niin koskettava. Ei mikään mukava paikka, mutta niin vaikuttava ja siksi yksi suosikkikohteistani.

Reissuista mulla olisi paljon kuvia puhelimessa, mutta harmillisesti vanha puhelin otti ja kuoli, vieden kaikki kuvat mukanaan. Täytyy ottaa opiksi ja tyhjentää se useammin tästä lähtien! Tässä kuitenkin kameraan tallentuneita lemppareita ja hetkiä. Ja vinkkinä, jokaisen tulisi lisätä New York omalle bucket listilleen!

Update

Tähän heti alkuun tassujen takana piilotteleva apinahymiö, ja sieltä jostain kurkkii nolosteleva bloggaaja. Taas häpeällisen kauan on kulunut viime päivityksestä, mutta laitan sen ihan rehellisesti kiireen piikkiin. Harjoittelu on nyt virallisesti ohi, ja takana on antoisat mutta myös raskaat neljä kuukatta. Kuten aikaisemmin kirjoitin, työ itsessään ei ollut kovin raskasta; tykkäsin hoitaa asioita rutiinilla, puhua ihmisten kanssa, kuunnella heidän tarinoitaan ja kertoa vastaavasti omani. Joka kerta hämmennyin, miten nopeasti natiivipuhujat hoksaavat, että tämä tyttö ei taida olla ihan paikallisia! Vakiovieraat oppii tuntemaan kasvoilta ja nimeltä, ja hekin muistavat meidän huikean henkilökunnan. Jos kukaan teistä ikinä eksyy Greensboroon, niin pliis, yöpykää meidän hotellissa! Henkilökunta on sydämellisintä ikinä ja pitää varmasti huolen että jokainen vieras viihtyy. Ilman niitä tyyppejä harjoittelu olisi ollut suoraan sanottuna tylsä. Pitkältä tuntuvat vuorotkin piristyivät, kun Bobbyn kanssa vähän twerkattiin tai Kellyn kanssa juteltiin pojista. Huippuporukka, ja olin onnellinen saadessani olla osana sitä!

Kuluneen neljän kuukauden aikana opin paljon Yhdysvaltojen työkulttuurista. Toisaalta ainakin meidän hotellissa meininki oli rentoa, mutta jos haluaa yletä, se on näytettävä ja ne tyypit kyllä työskentelee ahkerasti. Esimiehilläkin tavoitteena oli olla tuossa hotellissa vain pari vuotta ja viimeistään silloin edetä korkeampiin tehtäviin. Vuosilomia ei ansaita samalla tavalla ja burn out on jokseenkin kummallinen käsite. Yleisesti ihmiset on kunnianhimoisempia, mutta toisaalta vastaanottotiskillä työskentelevät tekivät sitä lähinnä paremman puutteessa. Sinänsä ihan ymmärrettävää, sillä vaikka minä pidinkin työstä, en sitä tekisi loppuelämääni. Hotellissa voisin hyvinkin työskennellä, mutta kun ainakin meidän hotellissa oli aina joku esimies paikalla, jäi meille tavallisille työntekijöille melko vähän vastuuta, ja se näkyi. Mutta kokonaisuudessaan huippu paikka ja loistava kokemus! Itsestäni ainakin tuntuu, että myös kieli kehittyi ja uskokaa tai  älkää, tuntuu hassulta kirjoittaa suomeksi :D Toivon myös, että nykyään se kuuluisa small talk olisi edes hitusen sujuvampaa; sitä tuli nimittäin harrastettua kyllästymiseen asti. Joskus ihmisillä vain riittää asiaa säästä!

Se, mikä teki harjoittelusta omalla kohdallani jokseenkin kuluttavan, oli sen viemä aika. Kahdeksan tunnin vuoro oli helppo, mutta kun työmatkoihin menee ainakin tunti, jää aikaa muulle vapaa-ajalle melko vähän. Aikaisten aamujen takia olin iltaisin väsynyt jo kymmeneltä, ja vaikka itseäni aluksi harmittikin tiistai- ja torstai-iltojen baarireissujen väliinjääminen, siihen tottui ja toisaalta tässä elämäntilanteessa ei ehkä haluakaan juoda itseään krapulaan vähintään kaksi kertaa viikossa. Sen sijaan muita se vaikutti häiritsevän enemmän; missä oot ollu, mikset ollut taaskaan Limelightissä, oot ollu niin ujo tänä keväänä, taasko olitte kotona... Muut eivät tuntuneet tajuavan, että työharjoittelu sitoo vähän enemmän kuin luennot, jotka voi skipata halutessaan. Viikonloppuisin olin kyllä menossa tuttuun tapaan, mutta kun on parisuhteessa ja kaikki muut sinkkuja, muiden on vaikea ymmärtää, ettei joka lauantai huvita mennä kämäisiin frat partyihin.

Omasta mielestäni parisuhde ei ole hyvä syy syrjiä muita tai jättää ulkopuolelle. Itse olen aina ollut ilonen ystävieni puolesta että he ovat löytäneet vierelleen ihanan ihmisen, ja silloin on ymmärrettävä, että aika jakaantuu. Myönnän että välillä ne hetket on ärsyttäneet, mutta toisaalta olen ollut itsekin samassa tilanteessa. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että edelleen haluan hengata niiden kaverien kanssa ja samalla tavalla kysyn heitä edelleen mukaan. Valitettavasti se ei ole ollut meinkinki täällä. Jossain vaiheessa vaan kyllästyin siihen, että minua ja A:ta ei kysytty mukaan mihinkään ja sitten samat tyypit ihmettelee, missä sitä on oltu. Kuulostaa ehkä lapselliselta, pinnalliselta valitukselta, mutta suoraan sanottuna tämä vaihtokevät ei ole ollut kovin ruusuinen sosiaalisen ympyröiden osalta. Toki tämä on vain minun näkökulmani ja totta on että monena viikonloppuna leffa houkutteli enemmän kuin viinipullo, mutta jos illasta toiseen päätyy katselemaan kuvia ja snäppejä siitä miten kaikki muut ovat viettämässä iltaa ja meille ei taaskaan kerrotty kyselyistä huolimatta, alkaa se tympiä. Tai jos useaan otteeseen kuulee ryhmäkeskustelusta jossa sovitaan näkemisista mutta pyynnöistä huolimatta siihen ei vaan voida lisätä. Liian usein annoin toisia, kolmansia ja neljänsiä mahdollisuuksia, mutta kun kerrasta toiseen kävi samoin, en vain jaksanut enää välittää. Varsinkin, kun olin suoraan sanonut että tuntuu pahalta jäädä ulkopuolelle, mutta kukaan ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa.

Ja tiedättekö, se oli hyvä päätös. Kun on vaihtariporukassa ainoa parisuhteessa oleva, on muiden vaikea asettua meidän kenkiin. Mutta ei se oikeastaan haittaa. Kun päättää olla murehtimatta, luottamatta, välittämättä ja keskittyä omiin juttuihinsa, elämä on paljon mukavampaa. Enää ne snäpit eivät häiritse, ja ihmisille voi jutella ilman katkeruutta. Ihmiset ehkä hakevat vaihdolta vähän eri asioita; jotkut hullua jenkkimeininkiä, jotkut akateemista kokemusta, ja jotkut löytävät parisuhteen. Ei se bileiden määrä loppusissaan kerro mitään vaihtovuoden laadusta - sillä omani on ollut suorastaan mullistava. Toki syksy oli yhtä juhlaa, ja olen ilonen että pääsin kokemaan sen; minulle kuusi kuukautta juhlimista oli ihan sopiva määrä. Kevät oli vähän rankempi, mutta todella antoisa ja olen saanut sen jakaa tärkeän ihmisen kanssa. Yhdessä ollaan tehty ihania reissuja - joista palan halusta päästä kirjoittamaan! - ja suunniteltu jo seuraavia seikkailuja. Tämä vuoden tulen muistamaan aina. Jenkkeihin lähtiessä en olisi uskonut miten paljon se muuttaa, vaikka kaikki siitä aina puhuvat.

Entäs nyt sitten? Jäljellä on reilu viikko Greensborossa. Sen aion ottaa vapaan kannalta, nähdä kavereita, käydä lemppariravintoloissa, juoda sen iltasiiderin, nauttia lämmöstä - ja ostaa uuden matkalaukun, sillä kummasti on tuo tavaramäärä lisääntynyt. Aika hullua, että aika Yhdysvalloissa loppuu ihan pian! Greensboron jälkeen matka jatkuu Espanjaan, jossa vietän muutaman viikon. Sen jälkeen koti-Suomeen, mitä odotan jo kovasti! Tosin yhtään lunta ei Suomessa saa olla ja en varmasti tule, jos keskilämpötila on alle kymmenen asteen.

Suoraa puhetta

Hola hola täältä rapakon takaa! Tällä hetkellä istun töissä sisääntulotiskillä odottamassa lisää hotellivieraita. Suomessa kukaan tuskin ikinä toisi läppäriä mukanaan töihin, mutta hei nyt ollaan Amerikassa. Jos totta puhutaan, tarkoituksena oli ihan oikeasti opiskella, mutta aina silloin altis houkutuksille, kuten vapaalle kirjoittamiselle. Ja koska viime päivityksestä on jo aikaa, halusin vain kertoa että hengissä ollaan. Ja vähän muutakin.. Luvassa siis kuulumisia ja suoraa puhetta!

Vaikka kaikki on hyvin samanlaista kuin kuin syksyllä, on kaikki kuitenkin myös muuttunut. Porukka on vaihtunut suurilta osin, ja ne omat lähimmät kaverit ovat palanneet kotimaihinsa. Uudet vaihtarit ovat onneksi hyviä tyyppejä ja pienen alkukankeuden jälkeen ovat lähteneet hyvin juttuihin mukaan. Aluksi pelkäsin sitä, että me vanhat vaihtarit oltaisiin ärsyttävän neuvovia ja kaikkitietäviä koska been there done that, mutta toivottavasti ainakin jotkut neuvot ovat olleet ihan hyödyllisiäkin. Itse olisin ainakin arvostanut sitä, jos joku olisi kertonut, ettei kurssikirjoja kannata ostaa ennen kuin varmasti tietää, että sitä tulee tarvitsemaan! Tänä keväänä vaihtareita saapui vähän pienempi ryhmä, noin 40, ja kansallisuuksia osalta koostumus on aika erilainen. Siinä missä meillä saksalaiset ja britit olivat selvä enemmistö, niin nyt tyyppejä on paljon tasaisemmin eri maista - ja hyvä niin! Onneksi saatiin myös Suomi-edustus pidettyä kasassa, sillä Oulusta saapui vielä yksi vaihtarityttö Greensboroa piristämään.

Kuten sanoin, uudet vaihtarit ovat kyllä hyvää porukkaa. Valitettavasti oman harjoitteluni takia en ole päässyt tutustumaan ja viettämään aikaa heidän kanssaan niin paljon kuin olisin halunnut, ja olo on kieltämättä vähän ulkopuolinen. Kun illat menee väsyneenä ja aikaiseen aamuherätykseen valmistautuessa, ei jää paljon aikaa baareille ja bileille, ja siellä se ryhmäytyminen yleensä parhaiten tapahtuu. Viikonloppuisin olen ahkerasti yrittänyt sosialisoida, mutta parisuhteessa olevat jätetään helposti ulkopuolelle, tarkoituksella tai vahingossa. Tuntuu ikävältä, että vaikka kuinka yrittää parhaansa, ei silti kunnolla pääse mukaan porukkaan. No, minähän en lakkaa yrittämästä vaan aion olla se ärsyttävä riippakivi, joka aina kyselee missä on menoa ja tuppautuu väkisin mukaan! Eiköhän muut ala jossain vaiheessa lämmetä enemmänkin, haha!

Entäs miten se harjoittelu? Teen ihan täyttä viikkoa, 40 h, ja kevyempään työmäärään tottuneelle se kyllä tuntuu raskaalta. Työ itsessään ei ole mitenkään hurjan kuormittavaa, varsinkin kun harjoittelijana vastuuta ei niin paljon ole ja töihin saa tosiaan tuoda vaikka läppärin. Ensimmäiset neljä viikkoa olin hotellin sisääntulossa opettelemassa kaikkea hotellin check in:hin ja out:hin liittyviä juttuja, tekemässä varauksia ja hoitelemassa paperihommia, ja pääsin näkemään eri vuoroihin kuuluvia rutiineja. Sen jälkeen olin aamupalavuorossa ja auttelemassa hotellin huoltomiestä, ja vaikka pääsinkin aina ajoissa kotiin, ei ne aamuneljän herätykset olleet ihan meikän juttu.. Seuraavat viikot kuluivat housekeepingin kanssa sekä myyntipäällikköä ja esimiehiä seuraten, joten harjoitteluun on kuulunut hyvin erilaiset ja mielenkiintoiset viikot. Työporukka on onneksi tosi mukava ja kannustava, eikä kielen kanssa ole ollut suurempia ongelmia. Itselleni eniten hankaluuksia on tuottanut nimet esimerkiksi puhelinvarauksia tehdessä, sillä nimien kirjoitusasuja on niin monenlaisia! Työmatkat olen hoitanut osittain bussilla ja uberilla; päivin pääsen kulkemaan bussilla, mutta aikaisin aamulla tai myöhään illalla on turvauduttava uberiin. Niitä on onneksi hyvin saatavilla, mutta kyllä se hinta aina vähän kirpaisee - matka kestää reilun vartin, ja vaikka uber on edullisempi kuin taksi, syö se silti osansa päivän palkasta. Silti kokonaisuudessaan harjoittelu on kyllä kaiken  sen mukanaan tuoman kokemuksen arvoinen. Pääsee vertaamaan suomalaista ja yhdysvaltalaista työkulttuuria, oppii paljon uusia asioita, harjoittelu tulee varmasti näyttämään hyvältä CV:ssä, ja eipä haittaa että pääsee vähän tienaamaankin samalla. Loppuajan olen taas sisääntulotiskillä tai siellä missä tarvitaan; harjoittelijalle kun helposti lykätään kaikenlaisia nakkihommia.

Muuten elämä rullaa ihan mallikkaasti. Harjoittelun ansioista viikonloputkin tuntuu oikeasti viikonlopuilta; myös siinä mielessä, että ne menevät aivan liian nopeasti. Pubeissa ja frat partyissa on tullut käytyä viikoittain, mutta ihan yhtä kivaa on mennä kahdestaan leffaan tai pitää pizzailta kotona. Koska mulla ei nyt ole meal plania, cafin ruuat on vaihtuneet omiin kokkauksiin. Harmittavan usein käydään myös ulkona syömässä, mutta se on toisaalta olennainen osa paikallista kulttuuria eikä ole myöskään niin kallista kuin Suomessa. Ehdoton lemppari on Chipotle, josta saa meksikolaista pikaruokaa, mutta se ei kuitenkaan ole liian tulista ja mikä parasta, edullisempaa kuin vaikka mäkkäri!

Onneksi on myös saanut jotain mitä odottaa, sillä Spring Breakiksi varattiin matka Bostoniin! Mun harjoittelun takia pystyttiin olemaan vain pidennetty viikonloppu, mutta reissu oli sitäkin ihanampi. Hieman kateellisena kuuntelin muiden suunnitelmia Miamista, Bahamasta ja Cancunista... Harmi ettei itsellä ole mahdollisuutta lähteä kunnon reissuun, sillä kerrankin olisi varaa panostaa, mutta töistä ei voi olla pois. Onneksi tuosta harjoittelusta on sentään jotain hyötyä, sillä meidän reissulla päästiin majoittumaan hotellissa, jonka sain henskualella. Vähän luksusta siis meillekin!

Täällä saatiin jo välissä nauttia mukavan lämpimistä keleistä, ja ajatukset alkaa kääntyä pikkuhiljaa kohti kesää ja Suomea. Kaiken muun ohella kesätyöhakemukset ovat jääneet takavasemmalle, vaan ajatukset alkaa kallistua siihen suuntaan, että kesällä kirjoittelisin gradua. Nyt keväällä aion nimittäin viimeistellä viime keväänä aloitetun seminaarityön ja jatkaa siitä graduun. Kovasti mietinnässä on myös asunnon metsästys! Vaihtovuoden ja sen mukanaan tuomien muutosten takia mulla ei tällä hetkellä ole kämppää Suomessa, joten pian on aika laittaa asuntohakemuksia menemään ja löytää uusi koti. Innolla odotan jo, että pääsee laittamaan tavaroita paikoilleen ja on oikeasti tilaa asua ja olla. Oma kylppäri, olkkari, omat tavarat, omat Iittalan astiat eikä mitään muovilautasia...

Niin, kovin moni asia on muuttunut täällä Jenkeissä olllessa, sekä paikan päällä että Suomessa. Tämä lukukausi on niin erilainen kuin viime syksy. Tämä kevät on ollut haastavampi, ehkä siksi, että sitä samaa ensihuuman kuplaa ei ole ollut, mutta nyt ollaan jo voiton puolella; johtuen ehkä siitä, että kevät alkaa olla oikeasti täällä. Se on aina piristänyt mua, ja saman vaikutuksen huomaan nytkin. Ja onneksi Suomessa on mahtavat tukijoukot sekä tietysti täällä vierellä universumin mahtavin tyyppi. Niillä pärjää pitkälle.

You asked for it

Kiitos kaikille kysymyksistä joita lähetitte! Niitä tulikin ihan kivasti, joten ajattelin jaotella niitä muutamaan eri kategoriaan. Ehkä löydätte siten vastauksen juuri siihen kysymykseen, joka askarrutti mieltä mutta ei vain tohtinut kysyä! Ja toivottavasti mun kokemus inspiroi edes yhtä ihmistä hakemaan vaihtoon, ei välttämättä Yhdysvaltoihin mutta kunhan hakee. Se on nimittäin kokemus jota ei voi tarpeeksi hehkuttaa!

Yhdysvaltalainen kulttuuri

Oletko tutustunut paljon paikallisiin yhdysvaltalaisiin?
Muutamiin! Joihinkin kurssikavereihin vähän paremmin, vaihtarikummi-toiminnan kautta melko moneen ja tapahtumissa ravatessa myös tavannut jonkin verran paikallisia. Osa paikallisista on todella kiinnostunut vaihtareista ja vaihtaritoiminnasta, mutta toisia ei taas voisi vähempää kiinnostaa kun kertoo olevansa Suomesta... Onneksi täälläkin kyllä erottaa aidosti kiinnostuneet ihmiset.

Miten vaalihumu näkyi Yhdysvalloissa?
Yhdysvalloissa kaikki on isompaa, ja jos jo Suomessakin uutisoitiin paljon vaaleista, niin voitte kuvitella lööppien määrää täällä. Lisäksi ihmiset olivat paljon avoimempia poliittisista ajatuksistaan, ja monilla näkyi pinssejä, tarroja ja muuta jotka kertoi siitä ketä kannattavat, ja monilla pihoilla oli kylttejä kertomassa kenen puolella ollaan, molempien pääehdokkaiden kylttejä kyllä näkyi. Lisäksi ehdokkaathan kiersivät kampanjoimassa ympäri Yhdysvaltoja, myös täällä Pohjois-Carolinassa koska olimme vaa'ankieliosavaltio, ja ihan täällä Greensborossa asti. Itse kävin katsomassa Hillary Clintonia, mutta täällä kävi myös Obama, jota en valitettavasti pääsyt katsomaan, sekä Bill Clinton ja myös Trump kävi lähikaupungissa. Ja ihmiset kyllä jaksoivat jonottaa näihin tapahtumiin, vaikka esimerkiksi Clintonin puhe kesti vaivaiset 15 minuuttia...

Koitko suurta sopeutumiskriisiä tai onko missään vaiheessa ollut kova koti-ikävä? mihin oli sinne saapuessa vaikeinta tottua tai sopeutua?

En oikeastaan kokenut mitään kriisiä missään vaiheessa, vieras kulttuuri ei tullut mitenkään huumaavasti päälle vaan enemmänkin pienissä paloissa. Toki jotkut asiat aina turhauttaa, mutta loppusissaan ei suomalainen ja yhdysvaltalainen kulttuuri niin erilaisia ole. Koti-ikävä iski joulua kohden mennessä mutta ei sekään mitenkään ylitsepääsemättömästi. Ehkä vaikeinta oli tullessa se lämpö :D

Tai mikä on vastaavasti ollut suurin helpotus; oliko jotain suuria pelkoja jotka osoittautuivat vääräksi?
Pelkäsin opintojen olevan kovin haastavia mutta eihän ne sitten olleetkaan. Kulttuurin osalta ei oikeastaan ollut suurempia ennakkoluuloja tai pelkoja!

Minkälaisia odotuksia ja ennakkoluuloja oli sinne tullessa, ja miten hyvin ne ovat käyneet toteen tai osoittautuneet vääräksi?
Odotin sitä ihmisten sosiaalisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta, ja sitä kyllä löytyy. Ihan randomisti saatetaan esimerkiksi kehua vastaantulijaa, mikä on kyllä aina piristävää! Ja tietenkin small talk on ihan eri tasoa kuin Suomessa. Ennakkoluuloja ei tosiaan kamalasti ollut, toki se pikaruokakulttuuri ja oma lihominen hirvitti. Mutta sitäkään ei tapahtunut aivan valtavasti, enkä muutenkään törmännyt juurikaan sairaalloisen lihaviin ihmisiin, pikemminkin tuntui että niitä hoikkia on joka paikassa.

Miten kuvailisit amerikkalaisia, yleisesti? onko eroja etelävaltioista ja pohjoisesta tulevilla paikallisilla?
Mun mielestä ei voi ylistää, koska olen kyllä tavannut ihmisiä laidasta laitaan! Mutta kuitenkin se ulospäinsuuntautuneisuus on vallitsevaa, ihmiset vaikuttavat olevan paljon vastaanottavaisempia kuin Suomessa. Alueellisesti eroja huomasin ainakin siinä, että tänne tullessa New Yorkin kentällä työskentelevät ihmiset olivat paljon tylympiä kuin Charlottessa ja Greensborossa olevat virkailijat. En tiedä sitten sattuiko se vain olemaan niin, mutta tuntui heti aluksi vahvistavan näitä stereotypioita...

Mikä on parasta yhdysvaltalaisessa kulttuurissa? ja yliopistokulttuurissa?
Se, että ulkona syöminen on halvempaa! Yliopistokulttuurissa erityisesti iskee tapahtumien monipuolisuus ja niiden määrä sekä yhteishenki.

Mikä oli suurin kulttuurishokki?
Kuten aikaisemmin sanoin, mitään suuria shokkeja ei tullut. Mutta ehkä se täysi-ikäisyyden raja 21 oli ärsyttävä, vaikka se ei itseä kyllä mitenkään häirinnytkään. Sekä lisäksi se, että alkoholin kanssa piti muutenkin olla niin tarkka, kadulla ei saanut kulkea avattujen juomien kanssa ja muutenkin tosi rajattua missä sai nauttia alkoholijuomia

Haluaisitko asua yhdsyvalloissa pysyvästi? tai jossakin vaiheessa palata sinne pidemmäksi aikaa muuten kuin loman muodossa?
En ehkä pysyvästi, on se kuitenkin aika kaukana kotoa. Mutta miksei jonkin muukin pidempi oleskelu joskus! Toki nyt keväällä tulee tämä harjoittelu ja sen muodossa tutuksi myös yhdysvaltalainen työkulttuuri, joten saa nähdä miltä se maistuu.

Yliopistokulttuuri

Mitkä on suurimmat erot suomalaisen ja yhdysvaltalaisen yliopistojärjestelmän välillä?

Opiskelu Yhdysvalloissa on melkein kuin suomalaisessa lukiossa: kotiläksyjä, pistareita,ryhmätöitä. Opettajat pitää lukua poissaoloista, kokeet on astetta helpompia ja essee ei tarkoita monisivuista pohdintaa. Tietysti se riippuu paljon alasta ja kurssitasosta, ja itselläni on lähinnä ensimmäisen ja toisen vuoden kursseja. Meillä Suomessa on paljon enemmän akateemista vapautta ja opiskelijoita kannustetaan itsenäisyyteen ja oikeasti oppimiseen; täällä peruskursseilla on tavoitteena saada kaikki läpi. Myös näkökulma asioihin on vähän erilainen, sillä ainakin omat opinnot Suomessa on olleet  melko teoreettisia, kun taas täällä on paljon käytännönläheisempi. Mutta opetuksen taso on täällä kuitenkin hyvä omasta mielestäni, ja erityisesti tykkään opettajien ja opiskelijoiden välillä olevasta rennosta suhteesta. Toki sähköposteissa täytyy teititellä ja ei luennoillakaan opettajia etunimellä puhutella, mutta muuten kanssakäyminen on melko smoothia, kun taas Suomessa opettajan auktoriteetti ehkä saavutetaan pitämällä vähän etäisyyttä opiskelijoihin.

Mitä mieltä oot opetuksen ja opintojen tasosta siellä? 

Varsinkin ylempiä tasoja kohti mennessä opintojen taso paranee, peruskurssit on välillä vähän liibalaabaa mutta niinpä se on Suomessakin. Varsinkin Bryan Business Schoolin puolella opetus vaikuttaa tosi tasokkaalta, mitä olen kavereilta kuullut. Myös omista opettajistani tykkään, ja näin Media Studiesien puolella antaa opettajasta ihan pätevän kuvan, että ennen opettamaan siirtymistä he ovat olleet media-alalla kuka missäkin hommissa.

Onko opiskelu Yhdysvalloissa raskasta?
Omat kurssini eivät olleet raskaita ollenkaan, mutta juuri business-puolella tehtävää oli paljon ja kurssit haastavia. Ja yleisesti kotitehtäviä oli enemmän kuin Suomessa, sekä tietenkin niitä pistareita eli quizeja joka viikko. Mitä ylemmälle tasolle mennään, sitä enemmän tehtävää, mutta omat 100-tason kurssit oli kevyitä, 200-tasolla jo vähän enemmän hommaa.

Oletko osallistunut moniin tapahtumiin?
Olen käynyt muutamissa urheilutapahtumissa, jossain päivätempauksissa, mutta enemmän kiertänyt kavereiden kanssa vähän vapaammin kotibileissä ja frat partyissä. Homecoming-aikaan tuli kierreltyä tapahtumia aika paljon!

Oletko mukana yliopiston harrastuksissa tai järjestöissä?
En! Kovasti mietin että olisi kiva lähteä mukaan johonkin urheiluhommaan tai vaihtareiden ainejärjestöjuttuihin, mutta kun aikani mietin, en sitten halunnut sitoutua mihinkään. 

Minkälainen yliopistokulttuuri on siellä? Elokuvista tulee ensimmäisenä mieleen punaiset mukit, sisar- ja veljeskunnat ja urheilu.
Varsinkin punaisia mukeja täällä näkyikin joka paikassa, vaikka ne yleensä oli kaupassa normaaleja mukeja kalliimpia :D Veljeskunnat ei täällä Greensborossa olleet niin näkyvä juttu, mutta nehän niitä bileitä eniten järjesti. Niiden ja juuri urheilun kautta syntyy se yhteishenki, joka on mielestäni ratkaiseva tekijä suomalaisen ja yhdysvaltalaisen yliopistokulttuurin välillä. Täällä kaikilla on UNCG-vaatteita, UNCG-tarrat ja rekisterikilvet, ja ihmiset on selkeästi ylpeitä opiskellessaan täällä. 

Kuinka hyvä se sun yliopisto on?

Mun mielestä hyvä! Ja esimerkiksi kauppispuoli (Bryan Business School) on voittanut jotain palkintojakin, mutta muuten mulla ei oo mitään käryä miten UNCG sijoittuu yleisellä tasolla mitattuna.

Mikä on teidän yliopiston menestyksekkäin urheilulaji?
Uskoisin että miesten koripallo! Kyllähän täällä joka lajille on oma joukkueensa, mutta käsittääkseni koripallojoukkue on oikeasti hyvä.

Onko urheilu siellä yleensäkin iso juttu? Samoin elokuvista on tullut mielikuva, että urheilijoilla on enemmän "statusta" kuin muilla. Onko näin?
Veljeskunnat ja urheilutiimit järjesti eniten bileitä ja ne olivat suosituimpia bileitä, että siinä mielessä urheilijoilla oli statusta. Mutta en sanoisi että täällä on elokuvista tuttua meininkiä, yhtä lailla urheilijat kulki muiden joukossa enkä nähnyt mitään että kaikki heitä moikkaisi. Monesti urheilijoilla oli vaatteita joissa luki että he pelaavat jossain virallisessa joukkueessa, mutta ei ihmiset siihen kiinnittäneet huomiota. Tuo status-homma on ehkä enemmän lukiojuttuja!

Millä tavalla olet ollut mukana yliopistokulttuurissa, esim. tapahtumissa?
Varmaan aika lailla muissa kysymyksissä tulee vastaus tähän! Kyllähän niitä kissanristiäisiä on tullut kierreltyä ja kirjastossa opiskeltua, mutta aina olisi voinut olla aktiivisempikin

Vaihto kokemuksena

Miksi valitsit just ton osavaltion? eiks se oo aika ristiriitainen?

Oikeastaan hakiessa en tiennyt mitään Pohjois-Carolinasta, joten se ei ollut mulle mikään suuri kriteeri. Yliopiston nettisivut vakuutti mut, ja myöhemmin selvitin lisätietoa että mihinkähän sitä onkaan tullut ryhdyttyä :D Toki täällä on omat ongelmansa ja meinasin hävetä silmät päästä kun pressavaaleissa oma osavaltio äänesti Trumpia, mutta positiivisia puoliakin löytyy. Tietenkin sijainti; täältä on helppo matkustella ympäriinsä sekä pohjoiseen että etelään; osavaltion sisältäkin löytyy vaikka ja mitä; ja ihmiset on ystävällisiä, sillä nimestä huolimatta täällä vallitsee ihana etelän vieraanvaraisuus. Onhan täällä paljon konservatiivisesti ja vanhoillisesti ajattelivia ihmisiä, mutta sentään suurin osa nuorisosta on ihan selväjärkistä porukkaa.

Vinkkejä vaihtoon lähteville?
Kannattaa ottaa yhteyttä aikaisemmin samassa paikassa olleisiin vaihtareihin! Eniten itseäni hermostutti käytönnön jutut, ja jo samassa tilanteessa ollut osaa neuvoa paremmin. Ja rohkeasti vain kysymään apua, koska klisesti sanottuna joku muu kuitenkin miettii sitä samaa kysymystä. Ja ryhmät muodostuvat todella nopeasti, jo ensimmäisinä päivinä ja viimeistään ensimmäisenä viikkona, joten reippaasti juttelemaan ihmisille! Ekalla viikolla saakin tuppautua kaikkien mukaan. Se klikkiytyminen tapahtuu niin nopeasti, että ulkopuolelle jää helposti, vaikka vaihtarit ehkä näyttävät isolta tiiviiltä joukolta. Mutta positiivisempia vinkkejä, kannattaa vaan nauttia kaikesta ja mennä virran mukana! On tietysti hyvä asettaa jonkinlaisia odotuksia ja suunnitelmia, mutta ei ne asiat ikinä mene niin kuin on ajatellut. Mutta hyvä asenne kantaa pitkälle!

Miks sulta tulee postauksia niin hitaasti?

Syy miksi laitoin tämän kysymyksen tähän kategoriaan on selkeä: ei ole aikaa postata kun on koko ajan paljon tekemistä! Musta tuntuu että koneella en ehdi tehdä muuta kuin kirjoittaa sähköposteja, tehdä quizeja ja lukea uutisia. Postauksiin haluan kuitenkin panostaa ja on niin paljon kerrottavaa! Puhumattakaan kuvien määrästä; siihen menee suurin osa ajasta, kun kuvat täytyy käydä läpi ja editoida.

Mitä kaipaat eniten Suomesta?
Perhettä ja ystäviä tuli loppuajasta kamala ikävä, mutta lisäksi kaipasin paljon juttuja suomalaisesta kulttuurista; ruokaa, aitoutta, tehokkuutta... Kannattaa lukaista tämä postaus!

Mitä et kaipaa?
Syksyn pimeyttä, kylmyyttä ja loskaa ei todellakaan ollut ikävä! Jenkeissä ihmiset oli myös helpommin lähestyttävämpiä ja hitusen ystävällisempiä kuin Suomessa, keneltä vaan kysyi apua niin sitä sai, tai vaikka ei ehtinyt kysyäkään.

Mikä on ollut parasta vaihdossa?
Koko tämä kokemus ja kaikki mitä se sisältää! Hyvät ja huonot hetket, ne kaikki opettaa yhtä lailla. On ollut tosi rikastuttavaa elää kaukana kotoa vieraassa kulttuurissa näin pitkään, ja vielä lisäksi tutustua ihmisiin eri kulttuureista ympäri maailmaa. Ihan eri lailla pääsee sisälle asioihin kuin pelkällä lomamatkalla. Parasta ehdottomasti siis kaikki tuttavuudet ketä täällä on saanut, sekä lisäksi reissut. Ja ylipäätään se, että sain kokea amerikkalaisen kulttuurin ja yliopistokulttuurin näin läheltä!

Entä hankalinta/raskainta?
Tietyllä tapaa sopeutuminen, vaikka mitään kulttuurishokkia ei varsinaisesti missään vaiheessa tullutkaan. Mutta välillä sitä vain turhautuu siihen miten asioita hoidetaan kun on tottunut erilaiseen. Ja tietysti perheestä ja ystävistä erossa oleminen, vaikka tiesikin että ne kyllä odottaa. Ja kävihän siinä alkusyksystä tosiaan sellainenkin, että erosin, mutta loppusissaan sekin oli melkoisen kasvattava kokemus.

Onko vaihto vastannut odotuksiasi? Miten, miten ei?
On ja ei :D Toisaalta tuntui ettei mulla ollut hirveästi mitään odotuksia, mutta en silti ikinä olisi arvannut millainen vaihto tulisi olemaan. Esimerkiksi yliopistokulttuuri oli aika lailla sellainen mitä ajattelinkin, mutta muu elämä aika erilaista; päivät kiisi ohitse, arki oli arkea mutta siltikään siihen ei ehtinyt tottua, koko ajan oli väsynyt mutta silti halusi olla mukana kaikessa. Odotuksena ehkä oli että olisin ollut enemmän mukana kaikissa yliopistoaktiviiteeteissa, mutta enemmän viihdyin kavereiden kanssa omia juttuja puuhaten.

Mikä on ollut mieleenpainuvinta vaihtokokemuksessasi, sekä opiskelujen ja yliopistoelämän kannalta että muun oleskelun suhteen? Toivoisin sekä hyviä että huonoja kokemuksia, sillä ne negatiivisetkin puolet varmasti kiinnostavat monia.
Mieleenpainuvinta opiskeluiden suhteen... Ehkä yleisesti se kuinka paljon kaikkia kokeita aina jännitti, mutta aina ne oli melko helppoja. Ja se, miten opin editoimaan videoita! Hieno kokemus sekin. Huonoja puolia opiskelussa ehkä se, että olisin toivonut valitsevani vähän mielenkiintoisempia ja haastavampia kursseja. Muun vapaa-ajan suhteen mieleenpainuvinta varmasti se, miten intensiivistä täällä on ollut! Meidän omassa pienessä vaihtarikuplassa kaikki on ollut tuplasti isompaa ja jännittävämpää. Täällä ollessa on tuntunut, että me eletään omassa vaihtarimaailmassa, ihan kuin jossain reality-showssa, niin paljon draamaa ja tapahtumia koko ajan! Sekä hyvässä että pahassa. Yksittäinen mieleenpainuvin juttu ehdottomasti mun synttäripäivä! Toppen!

Mistä kaikkialla siellä on vaihto-opiskelijoita? 
Yleisesti Aasiasta on aika paljon, Koreasta ehkä eniten. Etelä-Amerikasta myös jonkin verran, samoin Afrikasta. Mutta Euroopasta sitten eniten saksalaisia, muista maista aina muutamia vaihtareita.

Minkälaisia kokemuksia sulla on eri kulttuureista olevista opiskelijoista, tai onko jotkut stereotypiat käyneet toteen? 
Täytyy sanoa, että ei voi yleistää! Jotkut saksalaiset olivat todella täsmällisiä, jotkut rentoja ja huolettomia. Jotkut aasialaiset olivat ujoja ja kohteliaita, jotkut näyttivät aina yrmyiltä. 

Mistä maasta tulevien ihmisten kanssa vietät eniten aikaa?
Eniten olen hengannut espanjalaisten, brittien ja etelä-afrikkalaisten kanssa!

Missä kaikkialla aiot matkustaa tai olet jo matkustanut?
Tein kaksi reissua Washington DC:hen, New Yorkiin, Ashevilleen ja Frankliniin, sekä Martinvilleen.

Onko englannin kielen taitosi parantunut?
Siinä mielessä ainakin, että uskaltaa puhua englantia reippaammin! Toki edelleen huomaan kaikki virheeni ja kiinnitän niihin huomiota, mutta toisaalta en välitä niin paljon onko ääntäminen niin prikulleen.

Onko sinulle tarttunut amerikkalainen aksentti?
Vaikka mulle yliopistossa opetettiin brittiaksentti, olen tietoisesti pyrkinut kohti amerikkalaista ääntämistä. Joten vaikea sanoa onko se tarttunut eikä se varmasti natiivilta kuulosta, mutta sitä kohti pyritään tietenkin!

Uskotko, että siellä solmitut ystävyyssuhteet tulee kestämään? tuntuu että usein vaihdossa sitä ollaan niin hyvää pataa ja läheisiä mut sit ei nähdä enää ikinä. vai mitä mieltä olet ;D
Kyllä varmasti osa! Joidenkin kanssa juttu vaan luisti niin hyvin että en voi kuvitella ettei enää ikinä nähtäisi. Mutta kyllä sen huomaa, että ryhmächatit on alkaneet jo hiljentyä. Osa nyt vaan asuu niin kaukana, että ei ole helppo järjestää tapaamista, toki monen eurooppalaisen vaihtarin kanssa toivon vielä tapaavani! Ja on aina kiva seurata kuulumisia sosiaalisen median kautta.

Mitä jäät eniten kaipaamaan yhdysvalloista ja vaihtoajastasi?
Ihmisiä ehdottomasti, sekä sitä rentoutta ja vapaa-aikaa ja toimintaa ja tapahtumia mitä tuntui riittävän...

Mitä taas et kaipaa tai mikä on paljon paremmin suomessa?
Ruokaa :D Ja sitä, että verot lisätään hintoihin vasta myöhemmin, mikähän järki siinäkin on

Mitä paikkoja olet nähnyt tai aiot vielä nähdä? 
Olen käynyt Washingtonissa, New Yorkissa ja Martinsvillessä Pohjois-Carolinan ulkopuolella, ja sitten osavaltion sisällä vähän kierrellyt. Mutta esimerkiksi Raleighissa tai Charlottessa ei tullut käytyä ja ne ei ole edes kaukana! Myös Floridasta haaveilen...

Jäikö paljon suunnitelmia toteuttamatta tai näkemättä?
Jonkin verran.. Alussahan suunnitelmissa oli lähteä joulukuussa länsirannikolle, mutta tajusin ettei ole varaa siihen todellakaan, ja sittenhän meninkin Espanjaan jouluksi. Olin kuvitellut että reissaisin paljon enemmän, mutta aika ja raha ei vain riittänyt! Esimerkiksi Thanksgivininä eli mun synttäreinä piti tehdä joku huikea reissu, mutta ei vain pystynyt lähtemään.

Millaista on suunnitella matkoja vaihtaririporukalla kun mukaan on lähdössä paljon ihmisiä? mikä siinä on haastavinta?
Saada se porukka kasaan ja oikeasti tehtyä ne suunnitelmat ja varattua kaikki... Monella oli heti aluksi tiedossa mitä tekee milläkin lomalla, mutta osalla ei vielä viikkoa ennen lomaa että mihin menee. Kaikki oli aina aluksi innoissaan, mutta kun piti lyödä jotain lukkoon, ei kukaan pystynytkään sitoutumaan. Mutta aina ne lopulta järjestyi ja oli hauskat reissut!

Onko teillä ollut paljon ohjattuja tai suunniteltuja retkiä? vai oletteko enemmän suunnitellut reissunne itse?
Pidempiä kaupunkireissuja ei ollut tarjolla ollenkaan, ainoastaan sellaisia luonto-/vaellusreissuja, ja niillä kävikin moni. Omaan makuun ne oli kuitenkin turhan kalliita ja suunniteltiinkin sitten itse kaikki reissut millä käytiin.