High dive into frozen waves

Terppa vaan kaikille! Kivaa maanantaiaamua, siinä määrin missä maanantait nyt voi olla kivoja. On melko harvinaista, että voin kirjoittaa postausta keskellä päivää, sillä yleensä silloin ollaan tietenkin ahkerasti opiskelemassa. Mutta nyt se on kuitenkin vaan hyvä juttu, että sain nukkua vähän pidempään ja yliopisto kutsuu vasta viideltä. Tämä kotitunnit aion nimittäin käyttää ahkeraan työskentelyyn, mutta myöhäiset aamut on hyviä myös siitä syystä, että viikonloppuna ei tullut herättyä ihan kahdeksalta kellonsoittoon. Mutta näin - valitettavasti - mun viikonloput yleensä menee: rytmi kääntyy ihan päälaelleen. Olin jo perjantaina niin ylpeä siitä, että aamuherätys ei tuntunut kovin pahalta ja unikin tuli vaihteeksi ihan ajoissa, mutta kun ei niin sitten ei. Odottelen mielenkiinnolla, milloin mulle iskisi se aamuvirkkuus. Haluaisin olla yksi niistä ihmisistä, jotka herää viimeistään yhdeksältä tai sekin tuntuisi siltä että nukkuu tosi myöhään syömään runsasta ja terveellistä aamupalaa, käy aamulenkillä, ja vastaavasti osaa mennä nukkumaan ihmisten aikaan. Nykyään tilanne on se, että aamuisin olen ihan kohmeessa ainakin yhteentoista asti, todella harvoin aamupala koostuu jostakin muusta kuin kaakaosta ja viiliksestä, ja iltaa kohti yleensä vain piristyn. Se onkin kiva sitten kello kahdelta tajuta, että herätys on kuuden tunnin päästä :D

Kuluneella viikolla yritin tosiaan kääntää rytmiä, ja hiljaa hyvää tulee. Ehkä tällä viikolla jaksan jo puhua jotain kympin luennoilla :D Muuten paluu yliopistolle on ollut aika kiva, kurssit vaikuttaa vähintäänkin siedettäviltä ja aina on kaveri, jonka viereen istua. On vähän outoa mutta silti hauskaa olla niin monella englannin kurssilla, kun on ollut niin vaihtelevasti kaikkea muuta parin viime vuoden aikana. Vielä oudompaa siitä tekee se, että kolmella kurssilla neljästä on samat opettajat, ja tulee suorituspaineita, kun tietää opettajan jo tuntevan minut. No, mukavia tyyppejä ne onneksi on! Sen sijaan kauppiksen puolelta oleva laskentatoimi vähän vastustaa; on meinaan aika kuivaa asiaa. Tähän mennessä ollaan käyty vain tylsää teoriaa, ja vaikka en kovin matikkahenkinen olekaan, odotan jo milloin päästään laskemaan. Laskentatoimi ei kyllä tunnu yhtään omalta jutulta ja kurssi vaikuttaa tylsimmältä kaikista tähän asti käymistäni. Varmasti kuitenkin ihan hyvä käydä senkin aiheen perusteita, vaikka kurssi onkin mulle oikeastaan ylimääräinen ja käyn sen vain opintopisteiden takia.

Myös vaihtojutut on edenneet ainakin jossain määrin, sillä kävin laittamassa uuden passin tilaukseen. Oon sellainen jännittäjä-tyyppi ja sain kivan stressin aikaiseksi, pitihän asian tiimoilta mennä sentään poliisiasemalle! Loppusissaan kuitenkin tosi iisi juttu, vaikka sormen jälkien ottaminen olikin uutta ja tuntui kansainväliseltä rikolliselta. Nyt pitäisi vielä hakea kielitodistus joltakin opettajalta, tulostaa opintosuoritusote, ottaa kopio passista ja laittaa hakemus menemään! Sitten jännätään sitä, että lopullinen hyväksyntä tulee. Sen kai pitäisi olla varmaa, mutta eihän sitä koskaan tiedä; varsinkaan tällainen pessimisti.

Ajatukset on kyllä jo aika paljon siellä Atlantin toisella puolella, niin hyvässä kuin pahassakin. Haaveilen lämmöstä ja matkustamisesta, mutta toisaalta ahdistaa lähteminen, lentäminen ja kaikkien asioiden järjestäminen. Pitäisi säästää, pitäisi muistaa nauttia Suomesta ja läheisistä, pitäisi olla stressaamatta vielä, pitäisi sitä ja tätä. Ennen kaikkea haluaisin nyt vaan keskittyä aikaan täällä Suomessa, tässä ja nyt. Ottaa kaiken irti näistä pakkasista, vaikka sitten täältä viltin alta käsin. Sellainen ei ole ikinä ollut kovin helppoa mulle, ja eilen illalla Roswellin joulujaksoa katsellessa tuli kova joulufiilis päälle ja ikävä kuukauden takaista ajanjaksoa. I mean, come on :D Mun mielestä talvi on kuitenkin kiva; lumi narisee kenkien alla, puut ja maa on valkoisena, kynttilät ja valot hehkuu pimeässä, pakkanenkin on joskus ihan sopiva. Miksi mulla sitten alkaa ajatukset suuntautua joulusta suoraan kevääseen, tulppaaneihin ja nahkatakkeihin... No, onhan nekin kivoja! Ja kyllä sanoisin että talvesta voi nauttia myös tärisemällä yhdessä peiton alla teemukit kädessä, Netflixiä katsoen. Kyllä, meistäkin on tullut Netflix-pariskunta!

Tänään tosiaan koulujuttuja, ja matkalla yliopistolle ajattelin katsella ympärilleni sieltä hupun ja huivin sisältä. Nyt keskityn harvinaiseen me-timeen ja laitan lempparimusiikit täysille, ehkä se analysointi ja tieteellinen kirjoittaminen menisi sen avulla vähän sutjakkaammin. Tsemppiä upouuteen viikkoon! ♥