Woop woop! Takana on aika ihanat pari päivää: viikonloppu täynnä ystävyyttä, ruokaa, puhetta, naurua, sohvalla löhöilyä. Pakenin Lauran ja Jennan kanssa omaa arkea Jyväskylään Pinjan luo. Okei, ehkä syynä oli kuitenkin se, että Pinja on vihdoinkin kunnolla asettunut yksiöönsä, ja oli aika käydä tsekkaamassa miltä kuvista tuttu kämppä näyttää livenä. Ja ihanahan se oli! Niin kodikas, lämminhenkinen ja viihtyisä, ei hassumpi lukaali yksinasujalle! Lisäksi meidän vastaanotto oli oikein lämmin, sillä pitkän linja-automatkan ja radiosta kuullun suomi-ruotsi-jääkiekkopelin jälkeen saatiin vatsat kurnivina istua valmiiseen pöytään. Pinja oli laittanut meille tortilloja, ja aloitettiin vierailu kunnon ruokaähkyillä.
Perjantaina ei oikeastaan tehty muuta kuin vaihdeltiin kuulumisia - ja niitähän riitti. Melkein tuli ääni ihan käheäksi kun asiaa oli kaikilla niin paljon! Loistavaan iltaan ei tarvitse muuta kuin hyvän sohvan johon kaikki mahtuu löhöämään - sekä tietysti huippua seuraa. Jatkettiin höpöttelyä yöhön asti, ja vaikka kaikki oltiin jo peiton alla silmät melkein ummessa, oli aina vielä "pakko sanoa yksi juttu".
Hemmottelu jatkui lauantaina, kun Pinja-emäntä teki meille vieraille aamupalaksi vispipuuroa! Voiko parempaa aloitusta päivälle ollakaan :) Laittauduttiin valmiiksi, ja peilin kautta otettujen kuvien jälkeen lähdettiin tallustelemaan keskustaan päin. Sää oli leuto ja hyvä vielä silloin, ja oli kiva vähän reippaillakin. Vaikka tulihan sitä reippailua kauppoja kierrellessäkin; tavoitteena oli löytää farkut, ja se onnistui ilman suurempia etsintöjä. Oikeastaan kaikki mun farkut löystyi talven aikana, kun alla piti pitää sukkahousuja ja legginsejä. Useammasta suunnasta on tullut kommenteja DrDenim-farkuista, niin ajattelin kokeilla niitä. Ystävällisen myyjän avustukella löysin omani Carlingsista, ja olen vakaasti päättänyt pesemisen sijaan pakastaa ne sitten kun tarvitsee. Myyjä kertoi, että sen lian voi rapsuttaa pois, mutta sen lisäksi ne taas "tiukistuu" blondi täällä hakee oikeaa sanaa niin kuin pesun jälkeen. Ja väri ei haalistu siellä pakkasessa!
Shoppailujen lomassa nähtiin Lauran kanssa meidän kummitätiä, ja käytiin yhdessä syömässä Rossossa. Otin vuohenjuustosalaatin, joka oli herkullinen - olisi vain saanut olla enemmän sitä vuohenjuustoa ;) Oli kiva nähdä kummitustätiäkin, tuo etäisyys ja aikataulut on kuitenkin vähän hankala sovittaa yhteen. Shoppailujen jälkeen väsytti aika lailla, kuitenkin useimmat meistä oli vähän puolikuntoisina liikenteessä. Lagailtiin vähän aikaa kuka missäkin pehmeällä alustalla, ennen kuin lähdin Pinjan kanssa pyörällä kauppaan ruokaostoksille. Ostettiin kunnon ruuat ja herkut, pitihän meidän kannustaa Suomi pronssivoittoon! Ja onnistuihan se ;) Katsottiin myös Putous, eli naurettiin itsellemme vatsalihakset ja kannustettiin Antskua. Yllättäen ilta vähän venyi kun muututtiin papupadoiksi eikä maltettu lopettaa sitä papattamista. Eikä Pinja malttanut lopettaa vielä unissaankaan, vaan puhui jotain seireeneistä!
Tänä aamuna oli kyllä vähän haikea mieli; oli niin ihana nähdä porukalla ja tehdä kaikkea kivaa ja rentoa. Paluu arkeen ei kauheasti huvittanut... Mentiin näin köyhinä opiskelijoina sopivasti taksilla matkakeskukseen, hypättiin bussin kyytiin ja taas kohti Oulua. Matka meni nuokkuessa ja niskat tuli kipeäksi. Onneksi kotona odotti oma hieroja, vaikka Pinja oli kyllä ehkä parempi! Toivottavasti nähdään taas pian :) Täällä suunnalla tiedossa on aika kiireinen viikko; hallituksen kokous, kouluhommia, tentti.. Eikä todellakaan vähäisimpänä muutto! Viikon päästä tähän aikaan minäkin olen taas Kaijonharjulainen - ja virallisesti avovaimo. Hui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti