I can do this

Moi. Minä täällä. Loppujen lopuksi niin pieni ja epävarma tyttönen. What's all this about?

Tänään joogatunnin alussa ohjaaja kehotti kaikkia miettimään miltä itsestä tuntuu tunnin alussa, ja miltä haluaisi tuntuvan tunnin päätteeksi. Perään tuli aikamoinen luettelo erilaisia tunnetiloja, mutta tartuin yhteen niistä. Olen vahva. Parin viime päivän aikana oon nimittäin joutunut harrastamaan vähän itsetutkistelua. En ikinä tee mitään yksin; oli tarpeeksi kamalaa aloittaa opiskelut tuntematta ketään. Vaikka esimerkiksi koulutehtävien suhteen ryhmätyöt ei kuitenkaan ole mulle se toimivin juttu, mutta lukiossa ja yläasteella oli silti helppoa konsultoida muita kavereita, kun kaikilla oli sama tehtävänanto. Nykyään joudun itse tuskastelemaan monimutkaisten tehtävänantojen tai kurssivalintojen kanssa. Sunnuntai-iltana Jenni ilmoitti ettei pääsekään lähtemään exculle. Ensimmäisenä mielessä oli huoli tärkeästä ystävästä, mutta ei kestänyt kauan kun totuus iski. Minä. Yksin. Exculla.  Valehtelematta tuijottelin valkoista seinää jonkin aikaa asiaa pohtiessani, ja saatoinpa vähän kiukutella aiheesta Eelillekin. Pelotti, ahdisti ja jännitti. Let's face it: en ole se kaikista sosiaalisin tyyppi ja usein olen ärsyttävä. Ja kun Eelikään ei ollut reissusta innostunut, oli vain kaksi vaihtoehtoa - take it or leave it.

Ja tiedättekö mitä? I'm gonna take it! I can do this! Värväsin itselleni uuden bestiksen viikonlopun ajaksi ja toisen kaiffarin paistamaan lättyjä mun kanssa. Sitähän varten excu on; tutustutaan ihmisiin paremmin ja saadaan uusia muistoja. Eihän tästä samanlaista tule kuin viime vuonna, mutta miksi pitäisikään. Eiköhän kesältä opittu jotain turhanpäiväisen vertailun suhteen.

Eli luvassa lisää excu-hehkutusta vaikka siellä pitääkin nukkua makuupussissa. Toivottavasti mun siniseen koteloon mahtuu toinenkin, sillä vaikuttaa vähän että Eelikin on sittenkin lähdössä. Ihan höpö se on.

Ja mulla oli muuten tosi kiva viikonloppu! Namiruokaa, käännöstä kyröttämisestä don't ask, popcornia, leffa pieneltä läppärin näytöltä, pitkät aamu-unet, ja koko perhe saman pöydän ääressä syömässä. Ja jalkojen juuressa koiruus nimeltä Pablo! Rakastuin.

Napakymppi

Tänään on Roosa-nauha päivä, ja sen kunniaksi itsekin pukeuduin vaaleanpunaiseen puseroon on kynsissäkin vaaleanpunaista, mutta lohkeillutta lakkaa tuskin lasketaan mukaan.. Tosin neule jäi koko päiväksi takin alle piiloon, sillä olin valinnut perjantain keskusta-päiväksi. Juuri sopiva syksyinen ilma; paksu huivi kaulassa piti kylmän loitolla, mutta silti ei tullut kuuma kauppoja kierrellessä. Ja nyt voin muuten olla aika ylpeä! En ihmeemmin katsellut vaatteita, vaan suuntasin ajatukset siihen mitä listalta löytyi. Kiertelyntäyteisen iltapäivän jälkeen voinkin rastittaa ja yliviivata kaikki tärkeimmät kohdat. Ketään tuskin kiinnostaa minkä värisiä sukkia ostin vaaleanpunaisia ja harmaita mutta pipo. The pipo. Täydellinen ainakin omaan silmään, eikä loppujen lopuksi ollut edes kovin tuskallista löytää! Kyseinen myssy löytyi siis Mick'siltä, on merkiltään Sisters Point ja maksoi rapiat viisitoista euroa. Hauskinta tässä on, että myöhemmin tänä iltapäivänä Laura laittoi tekstarin varustettuna saman pipon kuvalla ja tekstillä "löysin sulle pipon". Eli taitaa olla turvallista todeta tämän pipon olevan mun näköinen?

Huomenna on myös erikoinen päivä: tietysti mun ja Eelin kuukausipäivä! 13 kk, ehkä ihan hyvä etten ole suunnitellut mitään. Toisaalta, kyllä sitä aina jotain pientä kivaa keksii näidenkin asioiden muistamiseksi. Shoppailujen lomassa käytiin kahvilla, ja syötiin melkein puoliksi jätteherkullinen mustikka-valkosuklaamuffinsi. Näen varmaan siitä unta ensi yönä, niin hyvää se oli! Kotona herkuteltiin laittamalla yhdessä ruokaa. Eikä mitä tahansa makaronimössöä, vaan tomaattista vuohenjuusto-broileripastaa! Nimessä mainittujen aineksien lisäksi siihen tuli muun muassa pestoa, namnam. Kuulosta hienolta, oli tosi hyvää ja melkoisen nopea valmistaa. Suosittelen!

Tämä ilta kuluu ruudun ääreen asettuneena. Vain elämää, vain leffaa, eiku? Kivaa viikonloppua anyway! :)

Annat mulle lankaa vähän liikaa

Kompastellut oon jo jonkin aikaa

Mut käsiinsä otti joku muu kun kaaduin

Enkä enää noussutkaan

Kiinni, pidetään kiinni

Vaik ollaan irrallaan ja sä et edes huomaa

Sanni: Kiinni

Oops I did it. Again.

Tällä viikolla on ollut baad girl. Siitä kertoo myös karkkipussi, jolla kulta heitti mua äsken päähän. Dude, for real? Okei, lintsasin maanantain ekan luennon, enkä mennyt zumbaan keskiviikkona. Mutta sanotaanko näin, että tällä viikolla olen sitten panostanut siihen unen määrään! Pitkät aamu-unet on kaiken a ja o, ja keskiviikon kahdeksan aamu oli tyly poikkeus. No, tulin sitten kotiin ottamaan parin tunnin päikkärit niin johan jaksoi taas! Ei tosin ihan zumbaan asti.. Tosin oli mulla hyvä syy; katseltiin Lauran kanssa halloweenasuja. Verbahan järjestää vuosittain aika isot halloween-bileet - ja kun omasta ainejärjestöstä on kyse, on ihan pakko mennä! Viime vuonna pukeuduin skottitytöksi eli Lauran penkkariasuun. Tämä vuonna olen alkanut suunnitella pukua jo hyvissä ajoin. Päätös syntyi aika nopeasti, mutta lisää vaihtoehtoja tuli mukaan kun selailin naamiaisasusivustoja. Karsintaa oli siis tehtävä muun muassa hinnan ja saatavuuden perusteella. Eilen klikkailin lopullisen asuvalinnan ostoskoriin, ja ehkä jo nyt se on matkalla luokseni!

Huomenna on vuorossa keskustapäivä. Syksyn ensimmäinen! Muutaman luennon piristys on ollut rustata ostoslistaa, jonka pääkohtana on pipo. Voin vain kuvitella millainen operaatio sekin tulee olemaan, tasoa farkkujen/talvitakin/synttärimekon etsintä. Kun mielessä on tietynlainen malli, ei mikä tahansa villapata kelpaakaan. Listalta löytyy myös muistikortti, koska vanha on edelleen kuollut. Tuskin elpyy. Sen takia teitä ilahduttamassa kännykkäkuvia noin kuukauden ajalta - onko Lumia-vauva ollut mulla tosiaan vasta niin vähän aikaa?

Tiskillä taas surraa yksi hymykuoppainen

Kuluu ploppeja aivan liian monta

Mitä hittoa?

On hymiöö, on sydämii,

"Oisko kreisii olla ystävii?"

Erin: Ei taida tietää tyttö