Washington DC

Kun kuulin että lähden vaihtoon Yhdysvaltoihin, alkoi mielessä tietenkin pyöriä valtavasti eri paikkoja missä haluan käydä kun nyt on kerran mahdollisuus. Washington DC ei ollut listan kärkipäässä, mutta valikoitui ensimmäiseksi kohteeksi vähän sattumalta. Kuultiin eräänä viikonloppuna että porukkaa on suuntaamassa sinne, ja koska ei haluttu viettää kolmatta peräkkäistä viikonloppua Greensborossa, päätettiin lähteä myös. 

Ihan helppoa se ei ollut, sillä ongelmia tuotti niin kyyti kuin majoituskin. Yritettiin ensin mennä tanskalaisten vaihtaripoikien kanssa samalla kyydillä, mutta sieltä suunnasta ei tärpännyt, joten alettiin katsoa junia ja busseja. Niiden kohdalla aikataulut eivät sitten natsanneet yhtään ja hintakin alkoi kohota melkoisesti, joten mietittiin jopa kohteen vaihtoa; paljon vaihtariporukkaa oli suuntaamassa Etelä-Carolinaan Myrtle Beachille. Myös sinne suuntaavat autot olivat kuitenkin täynnä, ja muutenkin kallistuttiin enemmän Washingtonin suuntaan, koska Labor Dayn takia myös maanantai olisi vapaa ja pystyttäisiin viettämään pitkä viikonloppu kaupungissa. Lisäksi itärannikollahan oli juuri silloin hurrikaani, joten rannalle meneminen olisi ollut vähän arpomista säiden suhteen. Harkittiin auton vuokraamista ja yritettiin saada siihen porukkaa mukaan, mutta alle 25-vuotiaille auton vuokraamiseen tulee lisähintaa ja totta puhuen, en olisi kyllä kovin mielelläni ajanutkaan :D Kuin ihmeen kaupalla asiat kuitenkin järjestyivät, sillä saatiin kuulla että erään saksalaisen vaihtaripojan autossa on vielä tilaa parille ihmiselle, ja saatiin kuin saatiinkin kyyti! Ei tunnettu meidän roadtrip-kavereita etukäteen, ja muutama kaveri ilmaisikin huolensa. Saksalainen Sven ja japanilainen Ken osoittautuivat kuitenkin tosi hyviksi tyypeiksi, ja kyydin lisäksi tutustuttiin siis mukaviin ihmisiin!

Myös majoituksen suhteen arvottiin pitkään mikä olisi paras vaihtoehto; ei nimittäin haluttu kulkea öisin keskustassa vieraassa kaupungissa kahdestaan, muttei myöskään asua liian kaukana downtownista tai maksaa hurjia summia. Ja jälleen meillä kävi hyvä tuuri, sillä löydettiin semiedullinen ja laadukas hotelli aivan keskustasta! Beacon Hotel oli ihana, niin monella tapaa. Sijainti oli hyvä, hotellista löytyi eri palveluita ja henkilökunta oli niin ystävällistä. Varattiin yksi kahden hengen huone yhdellä sängyllä, mutta kirjautuessamme sisään saatiin samaan hintaan huone kahdella sängyllä. Not bad! Huone oli myös todella tilava ja queensize-sängyissä sai hyvät unet.

Matkaan lähdettiin perjantaina puolen päivän jälkeen, kun Ken pääsi luennolta. Meidän biili oli ihana ja uudehko punainen Chevrolet, ja kuskimme Sven vei meidät turvallisesti perille. Ensimmäistä kertaa päästiin Greensboron ja koko Pohjois-Carolinan ulkopuolelle, kun pysähdyttiin hakemaan evästä huoltoasemalta Virginiassa. Reilun viiden tunnin matka meni joutuisasti maisemia katsellessa, ja Sven vei meidät vielä suoraan hotellille, joten ei tarvinnut kävellä painavien reppujen kanssa. Hotellilla alettiin laittautua iltaa varten, sillä suunnitelmissa oli treffata muita kaupungissa olevia vaihtareita. Ja odotella saatiinkin, meinasi tytöillä vähän kärty nousta täydessä tällingissä hotellihuoneessa istuessa! Lopulta saatiin kuitenkin porukka kasaan ja lähdettiin suunnistamaan kohti Washingtonin yöelämää. Haluttiin tsekata meidän hotellin Skybar, mutta siellä oli harmillisesti yksityistilaisuus. Lähdettiin sitten vain jonnekin suuntaan etsimään kivaa paikkaa, ja päädyttiin meidän hotellin viereille kadulle, joka oli sattumalta täynnä homobaareja. Ne näyttivät kivoilta kaikkine valoineen ja iloisine ihmisineen, mutta osa halusi kuitenkin jatkaa matkaa ja etsimistä. Pienen googlettelun jälkeen lähdettiin kävelemään Adam's Morgan -kadulle, joka oli täynnä baareja, ja löytyihän sieltä meillekin sopiva paikka. Kovin myöhään ei kuitenkaan jaksettu olla kun nälkä ja väsy alkoi painamaan, ja lopulta jouduttiin Annan kanssa kuitenkin kävelemään kahdestaan pimeässä yössä hotellille. Washington ei kuitenkaan tuntunut turvattomalta, vaan kivan näköiset talot ja hilpeät ihmiset tekivät kotimatkasta varsin mukavan; huolimatta siitä, että itse olin ainakin ihan kujalla suuntavaistoni kanssa!

Seuraava päivä oltiin varattu rehelliselle turisteilulle. Meidän hotellivaraukseen ei kuulunut aamupalaa, joten lähdettiin etsimään kivaa kahvilaa. Aamupalapaikaksi valikoitu Pret A Manger, jossa syötiin paikan päällä valmistetut leivät ja patongit. Mitään sen kummempaa suunnitelmaa lauantaille meillä ei ollut, joten suunnattiin National Mall -alueelle, joka on täynnä nähtävyyksiä, monumentteja, muistomerkkejä ja museoita. Aloitettiin itse asiassa White Housesta, joka sijaitsee alueen keskellä; meiltä jäi siis kokonaan Capitol-puoli näkemättä. Se ei oikeastaan haitannut, sillä nytkin koluttiin puolet Mallista, ja sen jälkeen käveltiin Arlington Cemeterylle, joka oli kyllä todella vaikuttava paikka. Sinne on haudattu valtavasti Yhdysvaltojen armeijan väkeä; sodissa kuolleita, veteraaneja, ja muita korkea-arvoisia ihmisiä, kuten esimerkiksi presidentti John F Kennedy. Hautausmaa on valtava ja hautakiviä loputtomasti, eikä jaksettu koluta läpi läheskään koko paikkaa.

Nähtävyyksien jälkeen turisteilu jatkui pienimuotoisella shoppailulla, minkä jälkeen mentiin syömään hotellin ravintolaan. Mahat täynnä koomattiin huoneessa jonkin aikaa ennen kuin alettiin laittautua iltaa varten, ja lauantai-ilta olikin huomattavasti onnistuneempi; saatiin pojat meidän kanssa valmistautumaan ja pidettiin yhdessä hauskat hotellihuone-etkot. Illan paikaksi valikoitui Ultra Bar -niminen yökerho, joka oli kyllä hyvä paikka viisi kerrosta!! mutta älyttömän kallis. Sisäänpääsymaksu oli 20 dollaria ja kaksi pientä drinkkiä maksoi melkein 22 dollaria, kun samat juomat saa Greensborossa kolmanneksen halvemmalla... Itselleni loppuilta ei ollut kaikkein onnistunein, mutta hyvät tyypit saa kyllä piristymään, ja nukkumaan mennessä aamukuudelta oli jo ihan hyvä mieli. Miten ihaniin ihmisiin sitä onkaan saanut kunnian tutustua!

Sunnuntaina oli harmillisesti vähän liiankin sunnuntafiilis, sillä unta riitti puoleen päivään asti. Ryhdistäydyttiin kuitenkin ja lähdettiin Annan kanssa lounaalle, mutta ruoka laittoi nukuttamaan uudestaan ja päätettiin ottaa pienet puolen tunnin päikkärit ja lähteä sen jälkeen aikaisemmin bongaamaamme National Geographic -museoon. Puoli tuntia muuttui kolmeksi tunniksi, ja lopulta herättiin hölmistyneinä museon jo mentyä kiinni... Kulutettiin ilta sitten käymällä hotellin Skybarissa ja kiertelemässä kaupungilla päämäärättömästi, ja löydettiin muun muassa etsimämme postikortit ja skientologiakirkko. 

Maanantai päätettiin käyttää tehokkaasti, ja lähdettiin heti aamupäivästä Uberilla hieman Washingtonin ulkopuolella sijatsevaan outlet-kylään. Ja tehokas päivä olikin, sillä shoppailtiin melko reippaasti! Aikaa kului huomaamatta viisi tuntia, ja meinattiin myöhästyä roadtrip-kavereiden kanssa sovitusta lähtöajasta. Meidän Uber-kuski oli kuitenkin nopea, ja päästiin lähtemään kotimatkalle ajoissa. Tosin kiire meinasi siltikin tulla, sillä vuokra-auto piti palauttaa lentokentälle kymmeneen mennessä. Sven ajelikin melko reippaasti, kuitenkin sakot välttäen, ja illalla liikennettä ei muutenkaan ollut niin paljon kuin menomatkalla.Usein totean että reissussa on mukavaa mutta kotiin aina ihana tulla, mutta nyt olisin voinut jäädä Washingtoniin vaikka loppuviikoksi! Paluu Greensboroon ja arkeen ei kiinnostanut pätkääkään, ja nytkin suunnitellaan jo seuraavia reissuja.

Washington DC oli juuri hyvä valinta; etäisyys oli sopiva, ajankohta hyvä ja säät suosivat, sillä hurrikaanista ei näkynyt jälkeäkään eikä kaupungissa ollut liian kuumakaan. Kaupunki oli monipuolinen erilaisine kaupunginosineen ja historiallisine rakennuksineen, ja tykästyin kaupungin tunnelmaan, viihtyvyyteen ja siisteyteen. Nähtävää ja tekemistä riitti, mutta seuraavallekin kerralle jäi paljon kohteita. Seuraava kerta koittikin sitten nopeammin kuin odotin, sillä sattuneesta syystä lähdin samaan kaupunkiin jo pian uudestaan. Siitä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa, mutta jo nyt voin paljastaa, että veti kyllä hyvin vertoja tälle reissulle! RIma on melko korkealla tulevien reissujen suhteen ;)

Walking with purpose

Aika kuluu aivan liian nopeasti: ollaan oltu täällä jo reilu kolme viikkoa, melkein kuukausi! Samalla tuo sama aika tuntuu myös paljon pidemmältä, sillä arkeen alkaa pikkuhiljaa muodostua omia rutiinejaan. Maanantaisin ja keskiviikkoisin herään aamupalalle Annan kanssa, ja suuntaamme yhdessä ruokalaan eli cafiin. Siellä syödään vähän mitä milloinkin tekee mieli; buffet-tyylisellä aamupalalla saa syödä niin paljon kuin haluaa tai jaksaa, ja tarjolla on munakasta, pekonia, puuroa, pannukakkuja, bageleita, hedelmiä, jogurttia, muroja... Amerikkalaiseen tapaan pannukakkujen ja vohvelien päälle löytyy myös runsaasti eri vaihtoehtoja, kuten maapähkinavoita, kermavaahtoa, marjoja, suklaata ja siirappia. Amerikkalaisiin erikoisuuksiin kuuluu myös ehdottomasti suolaiselta linjastolta löytyvät friteeratut pihvit, joita kyllä maistettiin, mutta jotka meidän makuun oli vähän liian tuhtia tavaraa heti aamusta syötäväksi. Sen sijaan hyväksi vaihtoehdoksi ollaan todettu pannarit höystöineen sekä kombo jogurttua, mysliä ja hedelmiä - vaikka jogurtti onkin astetta makeampaa kuin Suomessa. Aamupalan jälkeen suuntaan takaisin asuntolaan, yleensä pienessä ähkyssä, joko lueskelemaan luentoja varten tai todennäköisemmin vain ottamaan päikkärit. 

Maanantaisin ja keskiviikkoisin minulla on kaksi luentoa peräkkäin. Ensimmäinen alkaa yhdeltä, ja suuri luentosali sijaitsee kirjaston kyljessä. Understanding Media on melkoinen massaluento, sillä se on suunnattu freshmaneille tai sivuaineen aloittaville opiskelijoille, joten reilu tunti menee vain kuunnellessa ja muistiinpanoja tehdessä. Samalla kurssilla on itse asiassa Annan japanilainen kämppis Kazumi, jonka vieressä olen yleensä istunut. Ensimmäisen luennon jälkeen on vartti aikaa siirtyä seuraavaan rakennukseen, joka onnekseni on vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä kampusalueen laidalla. Luentojen väleissä kampusalue on nimittäin ihan täynnä rakennuksesta toiseen siirtyvää porukkaa, ja koska jenkeillä on tapana kävellä melko hitaasti puhelinta tuijottaen, vartti tosiaan menisi siihen siirtymiseen. Oma luentoni, Media Literacy, on kuitenkin pienessä Carmichaels-rakennuksessa kauempana kaikesta hälinästä, joten saan edetä omaan ripeään tahtiini. Kurssin aihe ei ole ihan sitä mitä nimen perusteella voisi luulla, sillä luennoilla käymme läpi visuaalisuuteen liittyviä asioita ja miten ne vaikuttavat elokuvien ja tv-sarjojen tunnelmaan ja kokonaisuuteen. Melko teknistä eikä ihan sitä ominta hommaa kun ei tuo tuotantopuoli niinkään kiinnosta, mutta menköön!

Luennon jälkeen lähden yleensä käymään mutkan asuntolassa eli Tower Villagessa, ja päivästä riippuen höpöttelen kämppisten kanssa tai hengähdän hetkisen; useimmiten otan pikapäikkärit I love my bed, what can I say. Viideksi suuntaan takaisin cafiin syömään Annan kanssa, ja usein seuraksi löytyy muitakin vaihtareita. Cafin ruoka menettelee, mutta ainakin vaihtoehtoja on runsaasti: pizzaa, pastaa, burgereita, kiinalaista, wokkia, salaatteja, vihanneksia, hedelmiä sekä kotiruuan tyylinen piste ja tietysti jälkiruokabuffet. Ruokaa saisi syödä vaikka niin paljon kuin maha vetää, mutta olen ainakin koittanut pysyä kohtuudessa ja vaihdella miltä pisteeltä otan ruokaa. Kiinalainen on yleensä onnistunut valinta, mutta esimerkiksi tänään löysin lihamureketta ja kermaperunoita! Myös uuniperunat ovat olleet oikein hyviä, ja on pizzaakin tullut otettua useamman kerran... 

Maanantaisin ja keskiviikkoisin on myös zumba, josta olen pitänyt todella paljon! Tuntuu niin hyvältä liikkua ja tehdä jotain, ja wellness centeriin on kiva kävellä lämpimässä, mutta silti hitusen viileämmässä illassa. Loppuilta menee yleensä kouluhommien parissa tai kavereita nähdessä, ja jostain syystä nukkumaanmeno tuppaa aina venymään ja venymään, vaikka väsymys on kova ja tiedän että aamulla tulee väsyttämään vielä enemmän...

Tiistaisin ja torstaisin luentoni alkavat puoli kymmeneltä. Ensimmäisenä on Introduction to Media Production, jonka olin toivonut olevan teoriapainotteinen, mutta sen sijaan käymme hyvinkin teknisiä käytännön asioita läpi ja kuvaamme myös itse videokameroilla. Totta puhuen, stressaan tästä kurssista kaikkein eniten, sillä olen ihan käsi kaikkien editointijuttujen kanssa! Onneksi ryhmä on pieni, vain 10 henkeä, ja professori melko rento tapaus. Ja koska kyseessä on intro-kurssi, ei voi olettaa että osaisimme jo kaiken. Eihän? Ennen päivän toista kurssia minulla on noin tunnin tauko, jonka aikana joko jään kirjastolle pyörimään tai käyn kämpillä. Yllättäen, yleensä tulen käymään ottamassa pienet powerpäikkärit :D Puoli yhdeltä alkava luentoni on kampuksen laidalla, mutta sinne on onneksi suora matka asuntolasta. Tiistai- ja torstai-iltapäivät ovat lemppareitani, sillä kurssi Television Appreciation on ihan mahtava! Kotiläksynä on yleensä katsoa jotakin sarjaa Netflixistä ja lukea siihen liittyvä artikkeli, ja niistä sitten keskustellaan luennoilla. Tähän mennessä olen katsonut Twin Peaksia ja Breaking Badia, ja niistä seuraavat keskustelut ovat olleet todella mielenkiintoisia. Ja muutenkin on alkanut nähdä mediaa, sarjoja ja elokuvia aika eri tavalla, kun oppii kaikkea visuaalisuudesta ja muusta; vähän kuin yliopistoa aloittaessani aloin pronun kurssin jälkeen kiinnittää huomiota natiivien ääntämiseen.

Tiistait ja torstait loppuvat jo kahdelta, jolloin suuntaan taas Annan ja muiden kamujen kanssa lounaalle. Loppupäivälle on yleensä ollut jotain tekemistä, kuten käytännön asioiden hoitoa kampuksella tai muualla, kotiläksyjä tai pyykkäämistä. Torstaisin on myös isot bileet paikallisessa Limelight-yökerhossa, ja niissäkin on tullut käytyä pari kertaa. Torstait ovatkin lempipäiviäni, koska silloin alkaa viikonloppu ja voin vaihtaa vapaalle ja lykätä kouluhommat sunnuntai-illalle, ihan kuten Suomessakin.

Siinä olikin melko hyvä kuvaus milaista arki täällä on; vaikka ei viikotkaan kyllä arjelta tunnu, kun tapahtumia ja nähtävää on tarjolla vaikka joka illalle. Kyllä täällä aina tekemistä ja seuraa riittää, siitä ei ainakaan tarvitse huolehtia! Viikonloppuina ollaan käyty shoppailemassa, katsomassa keskustaa, hengailtu kavereiden kanssa, ja nyt ollaan jo tehty ensimmäinen reissu. Kohteeksi valikoitui Yhdysvaltojen pääkaupunki Washington DC, ja tästä huipusta reissusta kirjoittelen sitten seuraavalla kerralla!