This is the life

Lokakuu on jo loppupuolella enkä voi uskoa, että täällä on vierähtänyt jo kaksi kuukautta! Arkeen muodostuneet rutiinit saavat päivät vain hurahtamaan ohi, ja muistiin on tallentunut jo lukematon määrä ihania hetkiä. Niiden lomassa on melko vaikea löytää aikaa päivittää blogia, puhumattakaan kuvien lisäämisestä Facebookiin, vaikka monet niitä odottavatkin jo. Täällä maailman toisella puolella on onnellisempi kuin pitkään aikaan, huolimatta siitä että kaikenlaista tapahtuu ja on tapahtunut sekä koti-Suomessa että täällä rapakon takana. Tässä jotain highlighteja kuluneiden viikkojen varrelta!

Washington DC. Lyhyesti sanottuna, rakastuin tähän monipuoliseen Yhdysvaltojen pääkaupunkiin, joka on suuri mutta joka tuntuu turvalliselta. Itse asiassa tykästyin niinkin paljon, että ehdin käydä siellä jo uudestaan! Siitä reissusta kirjoittelen lisää aikanaan, ja sitä odotellessa voitte lukea edellisen postauksen, joka sijoittuu juurikin kyseiseen kaupunkiin.

Limelight. Limelight on paikallinen yökerho, jossa ainakin meidän vaihtareiden meno on aikamoista. Menemme sinne useimmiten torstaisin, jolloin ensin etkoilemme jonkun kämpillä  ja sitten siirrymme keskustaan. Jostain syystä vaihtareille on järjestetty kuljetus Limelightiin, eikä sen upeammalla menopelillä kuin Party Bus! Ei ihan samaa luokkaa kuin Oulun Wesibussi, ja biletunnelma ainakin on taattu värivaloilla, musiikilla ja muutamalla ylimääräisellä kierroksella kaupungin ympäri. Limelight on kolmikerroksinen yökerho, jossa joka tasolla on vähän eri tunnelma. Oma lempparini on rooftop, jossa voi tanssia hikeen asti ja käydä viilentymässä väljemmillä vesillä, sillä ylin kerron on kirjaimellisesti katolla. Sieltä on kauniit näkymät yli Greensboron sekä ihania ulkovaloja tunnelmaa luomassa; viime viikolla bailattiin menemään hurrikaanin mukanaan tuomassa sateessa. Illat Limelightissä on tähän mennessä olleet hulluja, tai ainakin hullun hauskoja. Onpahan jotakin mitä muistella kiikkutuolissa!

Four Seasons. Greensboron keskustassa ei juurikaan ole shoppailumahdollisuuksia, mutta voi pojat mikä ihana ostoskeskus täältä löytyy! Ollaan käyty Annan kanssa tuhlaamassa ihan liikaa rahaa parikin kertaa, ja oh my niitä kauppoja... Onneksi ihan tässä lähellä ei ole outlet-kylää, vaikka tiedän että lähimpään ei nyt niiiin pitkä matka olisi. Paras ostos tähän mennessä on ollut Vans-tennarit, sillä minulta ei aikaisemmin löytynyt vanseja tai ollut täällä mukana matalavartisia tennareita. Eikä olleet kalliit, 40 dollaria eli hiukan vähemmän euroissa! Muutenkin shoppaillessa hintojen vertailu on aika simppeliä, kun hintalapussa näkyvään dollarihintaan lisää mielessään jonkin verran veroja, mutta kuitenkin tietää että euroissa summa on vähän vähemmän. Seuraavaksi ostoslistalla on uudet farkut, sillä syksyä on jo selvästi ilmassa!

Let's go G. Olen käynyt muutamassa urheilutapahtumassa kannustamassa omia Spartaneita. Pari viikkoa sitten käytiin kannustamassa jalkapallon club-tiimejä, eli joukkueita jotka eivät ole virallisia edustusjoukkueita. Club-tiimeissä pelaa kuitenkin jonkin verran vaihtareita, joten pitihän sitä mennä hurraamaan pojille! Ja kannatti, sillä sekä hieman ylempää sarjaa pelaava Gold team ja astetta alemmassa liigassa pelaava Blue team voittivat omat ottelunsa. Samalla sai vähän aurinkoa sekä tyylikkäät rusketusraidat... Lisäksi olen käynyt katsomassa virallisen jalkapallojoukkueen pelin, joka pelattiinkin sitten isolla stadiumilla, sekä myös amerikkalaisen jalkapalloklubin pelin, josta en kylläkään ymmärtänyt mitään muuta kuin sen että meidän yliopisto hävisi. Kaikissa näissä urheilutapahtumissa näkyy hyvin jenkkiyliopistoille tyypillinen hyvä yhteishenki; kaikki kannustavat omaa yliopistoaan ja pukeutuvat sen väreihin. Itsekin ostin ensimmäisen UNCG-vaatteen eli t-paidan,ja ahkera metsästys tuotti myös vihdoin tulosta, sillä sain ilmaisen t-paidan! Tosin L-koossa, mutta ajatus on tärkein eiks je.

House & Frat parties. Olennainen osa yhdysvaltalaista yliopistokulttuuria on myös kotibileet, joissa olen käynyt pari kertaa. Punaisia mukeja, beer pongia, hämyisä tunnelma ja koristevaloja, sekä tietenkin poliisit pihalla. Täällä kotibileet laajenevat ja villiintyvät nopeasti, ja poliisit käyvät lopettamassa ne melko nopeasti. Erityisesti frat partyt loppuvat melko aikaisin, joten sinne kannattaa mennä hyvään aikaan - ei liian aikaisin koska se ei ole cool, mutta ei liian myöhään koska sitten ei pääse enää sisään jos nimi ei ole listalla. Eräät bileet joissa kävin, oli itse asiassa syntymäpäiväjuhlat, ja niihin oli kyllä panostettu! Synttärisankarille oli myös ostettu upea kakku jossa oli tietenkin boobsit, ja tällaiselle herkkusuulle teki pahaa nähdä miten kakku päätyi synttärisankarin naaman kautta lattialle; ilman että siitä söi kukaan palaakaan. Traagista.

Tower Village. Tower Village on meidän asuntolakokonaisuuden nimi, ja rakastan asua täällä. Kolmikerroksinen tiilitalo ympäröi ihanaa sisäpihaa, ja joka päivä törmään tuttuihin; luennolle mennessä aulassa, kotiin tullessa sisäpihan pöydillä, jumppaan mennessä, pyykkituvassa, pelihuoneessa... Täällä asuu suurin osa vaihtareista sekä myös paljon amerikkalaisia opiskelijoita, varmaan aika lailla puolet ja puolet. Asuntolavalvojat järjestävät myös joskin verran tapahtumia pelkästään Tower Villagen asukkaille, ja lisäksi on vaihtareille suunnattuja juttuja lähes viikoittain. 

Caf. Mulla on vähän viha-rakkaussuhde meidän ruokalaan eli cafiin... Käyn siellä arkisin joka päivä syömässä ja viikonloppuisinkin yleensä, ja valikoima on laaja, mutta pikkuhiljaa alkaa kyllästyttää joka päivä toistuvat samat ruuat. SIellä on kuitenkin kannattavinta käydä, sillä meal planini on unlimited, mikä tarkoittaa, että voin käydä cafissa niin usein kuin haluan. Ja kun sieltä kuitenkin aina löytyy edes jotain syötävää... Toinen vaihtoehto olisi käydä muissa kampuksella sijaitsevissa ruokapaikoissa ja maksaa Flexillä, eli tietyllä rahasummalla joka vaihtelee meal planin mukaan. Omani mukana tuli 100$ flexiä, jonka olen jo kohta käyttänyt loppuun sillä voi maksaa myös muita ostoksia kampuksella joten edessä on joko ankeat ajat cafissa tai ladata lisää flexiä; kallistun jälkimmäiseen, sillä EUC:n kiinalainen ruoka on vienyt sydämeni täysin.

Hanging Rock. Pohjois-Carolina on siitä mielenkiintoinen osavaltio, että se sijaitsee rannikolla, mutta jatkuu jonkin verran sisämaahan, joten saman osavaltion sisältä löytyy paljon erilaisia ilmastoja ja maisemia. Jo kauan oli selvillä, että haluan käydä patikoimassa sisämaahan sijoittuvassa vuoristossa, ja pienen sumplimisen jälkeen löytyi sopiva viikonloppu. Hanging Rock State Park sijaitsee vain tunnin ajomatkan päässä Greenborosta mutta ei ihan niin pohjoisessa että oltaisiin nähty kunnon ruska, mutta voi pojat mikä reissu! Hienoja maisemia, puhumattakaan seuralaisista tai kaikista kommelluksista mitä meille matkalla sattui. Stay tuned, en malta odottaa että ehdin kirjoitella postauksen ja jakaa mahtavat kuvat!

Rooftop. Ei kuitenkaan Limelightin rooftop, vaikka lähellä sijaitsee. Muutamana pimeänä yönä olen löytänyt tieni erään parkkihallin ylimmälle kerrokselle, ja kaupungin valojen yläpuolella pizzaa syödessä on ollut aika onnellinen olo. Eikä vähiten  sen pizzan takia.

Ja tiivistettynä; hyvin pyyhkii. Nautin elämästäni ja ajasta täällä enemmän kuin mistään koskaan. Tavallaan mietin miksi hitossa en lähtenyt vaihtoon aikaisemmin, mutta toisaalta tuntuu että oli kohtalon johdatusta tulla tänne juuri nyt. Miksi muuten olisin tavannut niin huippuja ihmisiä? Miten muuten olisin oppinut niin paljon itsestäni? Kuinka muuten olisin saanut jo nyt niin paljon upeita kokemuksia ja muistoja? Ei tämä kaikki voi olla sattumaa; miten osuinkin tänne samaan aikaan niin hyvien tyyppien kanssa. Esimerkiksi Elena, joka on tavallaan minun ja Annan adoptoitu Pal eli vaihtarikummi koska meidän alkuperäiset Palit katosivat kuin tuhka tuuleen valmistuu joulukuussa, ja jos olisinkin halunnut tulla ensi keväänä vaihtoon, en olisi ikinä päässyt tapaamaan häntä. Puhumattakaan kaikista muista vaihtareista; ilman tätä vaihtoa en olisi ikinä tutustunutkaan näihin ihmisiin.

Ja joskus on vain lähdettävä kauas että näkee lähelle. Usein vaihdon sanotaan olevan kasvattava kokemus, ja sitä se onkin ollut monella tapaa. Okei, toisaalta tuntuu että kämppiselämä saa vähän taantumaan kun kaikesta ei tarvitse itse kantaa vastuuta, mutta kokonaisuudessaan olen oppinut paljon asioita itsestäni ja siitä mitä oikeasti haluan elämältä. Enkä tarkoita niinkään sitä että olisin löytänyt unelma-ammattini vaan sitä millaisen haluan elämäni olevan. Ja loppusissaan se on aika yksinkertaista; olla onnellinen. Kaikki ansaitsevat olla onnellisia, ja joskus se vaatii itsekkäitä päätöksiä. Joskus sattuu ennen kuin voi taas hymyillä. Haluan elää onnellista elämää ja olla itse vastuussa siitä, jotta taaksepäin katsoessa ei tarvitse katua mitään mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä, vaan voin olla ylpeä valinnoistani. Joskus on uskallettava hypätä, luottaa, antaa mennä. Jonkin aikaa on tuntunut siltä että elämästäni puuttuu jotain, ja täältä olen löytänyt sen. Kipinän, joka on antanut rohkeutta tehdä niitä vaikeita valintoja ja päätöksiä.  Kipinän, jonka en anna sammua tämän vaihdon tullessa päätökseensä. Kipinän, jonka toivon kantavan pitkälle. Tuo kipinä on tuonut mulle sen lämpimän tunteen, jonka ansiosta olen rehellisesti voinut sanoa olevani onnellisempi kuin koskaan.