Marras

Loska, sade, pimeä, kylmä. Mutta mä oon aika happy siitä, että nyt on marraskuu! Se on meinaan mun synttärikuukausi! Oon todellakin niitä ihmisiä, joille syntymäpäivä on iso asia. Lauran kanssa ollaan aloitettu juhlien suunnittelu, sillä tuleehan meille täydet kaksikymmentä vuotta !!!!!!! en kestä !!!!!!!! lasiin. Yhteensä siis neljäkymmentä, eli juhlan aihetta löytyy kyllä. Eelillekin yksi päivä totesin, että tässä kuussa ei saa suuttua, jos synttäristressin takia tiuskin tai kiukuttelen, ja että vaadin vähän erikoiskohtelua - mikä saattaa olla vaikeaa, koska oon muutenkin prinsessa ja odotan sen mukaista käytöstä. Okei, en mä nyt niiiin diiva oikeasti ole, ja alan jo pikkuhiljaa tottua siihen etten ihan joka aamu saa kaakaomukillistä sänkyyn ja pitkin hampain suostun ehkä keittämään iltakahvit. Jos nätisti pyytää.

Mutta synttäreihin on enää alla 19 päivää, valotan tännekin vähän juhlasuunnitelmia. Tarjoilun suhteen ollaan vielä vähän ulalla, mutta Jennan ja Nikon tupareissa ollut tarjoilu mangokääretorttuineen ja suolaisine juustotikkuineen oli aika esimerkillinen tapaus. Kakkuhan pitää olla, ainakin jossain muodossa. Harmillista sinänsä että se täytyy tehdä itse; kun täytin 18, pidin yhteiset bileet tietysti Lauran kanssa, mutta mukana menossa oli myös Milla ja Marisa, ja meillä oli ihana upea herkullinen täytekakku, jossa jokaiselle oli oma osio synttärisankarin valitsemalla täytteellä. Tänä vuonna täytyy kyllä keksiä kakku, jossa on joku juju! Täysi-ikäistymisbileistä opin myös, etten enää tee boolia vieraille.. Ei siinä, hyvää se oli ja vieraille maistui, mutta boolista kuultuaan kukaan ei sitten ottanut omia juomia mukaan, ja itse päädyin hörppimään omia pahanmakuisia siidereitä samalla kun vahdin, että booli riittää vieraille. Loppujen lopuksi sitä kyllä jäi ylikin, mutta anyway!

Tarjoilut riippuu tietysti vieraiden määrästä. Tämä jos mikä tuottaa päänvaivaa; haluaisin paikalle mahdollisimman paljon kisuja eli niitä niin sanottuja Kalajoen kavereita, mutta monelle on vaikeaa tulla Ouluun vain yhden illan takia. Myös opiskelukavereita olen aikeissa kutsua, mutta ongelmaksi muodostuu ettei ne ole vain minun synttärit, vaan myös Lauran. Vaikka meillä paljon yhteisiä kavereita onkin, molemmilla on tietysti sellaisiakin läheisiä ihmisiä joita toinen ei tunne niin hyvin. Ja läheisyys on siinäkin mielessä vähän ongelmallista; mihin vedän rajan. Jos kutsun henkilön x, täytyykö minun kutsua myös y, ja pahoittaako sitten z mielensä. Hankalaa! Toisaalta, minun päivänihän se on, ja kutsun kenet haluan. Toiveissa on semi-isot bileet, jonne mahdollisiman moni pääsisi ja vielä viihtyisi!

Viime vuonna - ja kaikkina aikaisempina - synttärijuhlien järjestäminen oli siinä mielessä helppoa, että asutiin Lauran kanssa samassa paikassa. Nyt kun tiet on eronneet, muodostaa sekin ongelmakohdan. Molemmissa kämpissä on hyvät puolensa: Lauran luona on enemmän tilaa, kun taas mun naapurit saattaa olla vähän suopeampia myöhään kuuluvalle musiikille ja naurulle. Päädyttiin kuitenkin pitämään pippalot samassa paikassa kuin viime vuonna, eli Kaijonharjussa Lauran luona. Seuraavana mietinnässä onkin koristelut! Halloweenin jälkimainingeissa ollaan pohdittu naamiaisia, mutta se huuma on jo laimenemaan päin :D Toinen vaihtoehto on glamour/glitter-teema; kultaista ja hopeaa, valoja.. Ja tätä olisi helppo noudattaa myös pukeutumisessa! Toisaalta myös Amerikka-henkinen teema houkuttelee, ja olisi semihelppo toteuttaakin.

Viimeisenä muttei millään muotoa vähäisempänä: mekko. Pikkujoulukausi lähestyy, ja sen mukana kauppoihin tulee ihania pikkumustia eri väreissä ja houkuttelevia paljettimekkoja. En kestä! Syksyllä ostolakko on vaatteiden suhteen pitänyt tosi hyvin, eikä edes tee mieli shoppailemaan - paitsi mekkoa. Joka vuosi mieleen hiipii huutava tarve löytää the mekko synttäreitä varten. Sen pitää olla täydellinen: muodin mukainen, juuri sopiva ja istuva, näyttävä, ja monikäyttöinen ettei jää ihan turhaksi ostokseksi. Tänä vuonna halusin satsata syntärreiden muihin osiin mekon sijaan; Lauran lahjaan, koristeluihin ja tarjoiluihin. Mutta nyt.. Kun Laura etsii uutta mekkoa ja linkkailee facebookissa eri vaihtoehtoja, tässähän menee pää ihan pyörälle! Kaapissa odottaa mekko, joka on noin vuoden vanha mutta jota ei ole tullut ikinä käytettyä missään. Se on kaikin puolin juuri hyvä, mutta kun katselen muita uusia ja ihania tuttavuuksia, alkaa sen helma tuntua liian pitkältä ja malli hassulta.. Hitto. Kai se on tehtävä reissu keskustaan lähiaikoina... 

Tässäpä vähän synttärifiilareita! Ja kuvat, niin kuin aina, weheartit<3 

I'm loving what you do

I'm a little intoxicated

I'm thinking so are you

You're trying to deny it

But I know I changed your mind

Christopher: Told you so  

Clockwise

Nukuin vahingossa tosi myöhään.. Edellisenä iltana eli perjantaina olin ollut Lauralla kylässä; katsottiin telkkaria ja youtube-videoita; ja pyöräilin kotiin päin puolenyön aikaan. Kai tämä nassu sitten vaatii todellakin ne kahdentoista tunnin yöunet että voin suorittaa luonnollisen heräämisen, muuten en varmasti nousisi ylös ilman herätyskelloa :D Heräämisen jälkeen haahuilin vähän ympäri kämppää, söin aamupalaksi pizzaa ja kaakaota, ja kävin koneella tsekkaamassa perussivut: facebook, blogger ja iltalehti.

Aloin tekemään kouluhommia, tai tarkemmin yhtä ainoaa kouluhommaa. Käännös metsäkanalinnuista ei ehkä ole ideaalisin tapa viettää lauantaita, mutta menkööt tällä kertaa! Pitkiä, monimutkaisia lauseita ja niin paljon asioita joita pitää muistaa ottaa huomioon. Käännöksen kurssit on aika erilaisia verrattuna niihin yksittäisiin lauseisiin, joita yläasteella ja lukiossa innokkaana käänsin. Silloin se oli vielä hauskaa, mutta nyt kun tietää mitä siihen oikeasti kuuluu ja ne sanat mitä pitää kääntää on sitä luokkaa ettei kaikkia edes löydy sanakirjasta... Huh huh. Mutta tulkaa silti opiskelemaan enkkua, tää on tosi kivaa!

Parin tunnin päästä käännös oli valmis. Aloin selailemaan nettiä ihan muuten vaan ja juttelin ihmisten kanssa facebookissa - ei tosin eroa kauheasti siitä käännöksen tekemisestäkään, ainut että se ei ollut enää taustalla auki :D Onko ihmekään että tehtäviin menee niin paljon aikaa kun taustalla on vaikka mitä häiriötekijöitä!

Menin suihkuun, sillä illalle oli luvassa menoa. Olisin voinut jäädä asumaan sinne lämpimän veden alle, sillä kylppäri on ainoa paikka täällä kämpässä missä oikeasti on lämmin.. Suihkun jälkeen tajusin, etten ole oikeastaan syönyt mitään ja ei ole aikaa laittaa ruokaakaan, uups. Järkeilin että illan juhlissa on tarjottavaa, ja vedin pari paahtoleipää nassuun ruokaohjelmia katsellen telkkarista. Huono idea: mikään ei saa mahaa kurnimaan niin paljon, kun Gordon Ramsay kokkaa jotain mielettömän hyvän kuuloista ja näköistä ruokaa, ja itsellä on kädessä puolikas paahtoleipä...

Ruokaohjelmieni lumoissa en tajunnut että kello onkin jo aika paljon. Aloin laittautumaan, ihan silleen rennosti koska luulin että Jennan ja Nikon tuparit alkaa seitsemältä. Arvatenkin, kuuden aikaan Laura soittaa ja kysyy mihin aikaan mennään. "Ei kai meillä vielä kiire ole?" Hyvin me kuitenkin ehdittiin, ja puhelun tullessa olin itse jo valkkaamassa vaatetusta ja pohtimassa hiustilannetta. Ja Laurakin sanoi että pyöräilin tosi nopeaa kohtaamispaikallemme! Osuttiin Jennan ja Nikon alaovelle samaan aikaan Millan ja Willen, sekä erään muun vieraan kanssa. Ahtauduttiin kaikki hissiin samalla kertaa - and it was party time!

Totta puhuen mulla ei ole mitään hajua, mitä tämä viimeinen kellonaika kuvastaa. Kai sitä, että tuparit olivat täydessä käynnissä? :D Paikalla oli meidän lisäksi Jennan ja Nikon opiskelukavereita matikkkapuolelta, sekä Nikon veli tyttöystävineen - jonka nimi sattuu myös olemaan Jenna! Oon aina kehunut miten hyvää porukkaa verbalaiset ja humanistit on, mutta kyllä nämä matikkanerot oli ihan omaa luokkaansa! Lämmintä ja ystävällistä porukkaa, johon pääsi mukaan helposti. Ja kuten arvata saattaa, tarjoilujen suhteen ei tarvinnut pettyä! Oli kääretorttua ja suolaista piirakkaa, sellaisia juustotikkuja, karkkia ja mun all-time-favourite sipsejä! Sen kupin kimpussa nimittäin viihdyin parhaiten, ihan hävettää kun verotin sitä niin paljon.. Kahdentoista aikaan porukka alkoi miettiä taksin tilaamista keskustan suuntaan, ja se oli oiva tilaisuus lähteä kotiin. Tai no, erään teorian mukaan oltiin Lauran kanssa menossa keskustaan omalla taksilla, mutta ihan pyörälleni suuntasin. Jo kahtena peräkkäisenä iltana oon päässyt pyöräilemään illalla ihan pimeässä, ja se on aika rauhoittavaa. En mä pelkää että sieltä puskasta pomppaa joku ilkeä setä, mun mielestä on ihana vaan rullata menemään kun on ihan hiljaista ja suuntana on oma koti ja oma sänky :)

No mitäs nyt sitten? Aika käydä taas tehtäväkasan kimppuun.. Ei ne tekemälläkään taida heti loppua :D

Nää sanat on aitoja vaikken puhunut

silloin kun tarvitsit niitä

Lue mun sieluni koska en itse sitä vielä käsitä

Mä myönnän on paljon oppimista

oon vielä epävarma itsestäni ja muista

Sini Sabotage: Sanaton

Videopostaus omasta huoneesta!

Mua ärsyttää tämä video. En kuule tai näe mitään muuta kuin r-vian, joka lauseen lopussa nousevan tukkoisen äänen, ja epävakaan sekä epätarkan kamerakäden. Ei hyvänen aika.. No, tässä tämä nyt kuitenkin on: video omasta ihanasta huoneesta täältä Toppilan hoodeilta. Jotenkin musta tuntuu että tämä on viimeisia videopostauksia mitä tuun ikinä tekemään.. :D

Niin ja ilmeisesti tää video ei nyt näy niin koitan korjata asiaa :D En vaan tiedä mikä siinä on vikana kun se itse videon kuva ei näy, mutta TÄSTÄ linkistä sen pääsee myös katsomaan - jos välttämättä haluaa...