perjantai 21. syyskuuta 2012

Olet saavuttamaton, puheenaihetta vain vaihdat

Hups vain, sinne meni nekin ruokarahat.. Seikkailin siis tänään keskustassa, ja todellakin seikkailin, sillä saatettiin Lauran kanssa ehkä kävellä vähän ohi meidän kohteesta, ja voi olla, että piti käyttää taas puhelimen kartat-sovellusta apuna. Mutta hei, perille päästiin, nimittäin Oulun ylioppilaskunnan toimistolle ja nyt rahapussissa on lisäpainoa tuomassa upouusi opiskelijakortti! Suru-uutisia: ihana keltainen rahapussini on mennyt rikki, ja jouduin korvaamaan sen vanhalla lompakollani. Nyyh. Vertaistukea otetaan vastaan.


Eihän keskustaan kuitenkaan nyt ihan joka päivä mennä, joten oli ihan oleellista käydä vähän vilkaisemassa vaatekauppojen valikoimia. Vähän. Vilkaisemassa. Ei mun ihan oikeesti pitänyt ostaa mitään sen kummemmin, katsella etukäteen mitkä nilkkurit ostan myöhemmin syksyllä, tai minkälaisia neuleita näkyy. Taisin katsella ympärilleni liian tarkasti, sillä ostin sitten yhtä ja toista, muun muassa sen neuleen. Väriksi valitsin burgundy? burgundi? viininpunainen? mikä onkaan, mutta siis se punertava väri, jota on tänä syksynä näkynyt paljon. Itsekin olen vähän hurahtanut siihen, ja pari viikkoa sitten ostin Jyväskylästä jo yhden paidan siinä värissä. Löysin myös ne nilkkurit.. Juuri sellaiset mitä olin kuvitellut mielessäni; täydellinen malli, täydellinen väri, mutta täydellisen epätäydellinen hinta. Nyt kun oon löytänyt ne kengät, jotka haluan, mikään muu pari ei tule täyttämään mun vaatimuksia. Hinta ei todellakaan sovi opiskelijalle, mutta hei iskäääää...;)

"taidekuva"

Mitä olisi viikonloppu ilman mitään suunnitelmia? Enemmän tai vähemmän mukavaa vaihtelua ainakin. Huomenna ajattelin keskittyä kouluhommiin pffft as if :D - ja illalla suuntana keskusta sekä Jennin tuparit!

Kiss me hard before you go
Summertime sadness
I just wanted you to know
That baby you're the best
Lana Del Rey: Summertime sadness  

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Just do it

Urheilin tänään. Ihan itsekin yllätyin! Ensimmäinen kerta, kun täällä Oulussa asustellessani vaivauduin vaihtamaan päälle jotain edes liikunnalliseen etäisesti viittavaa vaikka onhan kollareissa tullut todellakin vietettyä aikaa mutta anyway ja täyttämään juomapullon vedellä. Kaiken lisäksi mun huimaa urheilusuoritusta edelsi aikainen herätys sillä yliopistolle menin jo kahdeksaksi, päikkärit joiden jälkeen olin ihan sekaisin ajasta ja päivästä, sekä puuduttava luento joka kesti melkein kuuteen asti.

No mitä mä sitten tein kun voin olla siitä niin ylpeä? Meikä meni Zumbaaaan! Kalajoellakin kävin noin vuoden verran zumbailemassa lähes joka torstai ja tykkään lajista tosi paljon. Yleensäkin tanssi on mun mielestä kivaa, ihan yökerhoissakin HYI taas tuo sana!! ja viime talvena kävinkin tanssiharjoituksissa kerran viikossa. En sano että olisin aivan huippu, en todellakaan, mutta tanssiminen on mun mielestä kivoin liikuntamuoto vaikka onhan tuota pyöräilyä tullut viime aikoina harrastettua.. Ylämäet ja vastatuuli ei vaan ole se mun juttu. Tämän kertaisesta zumbailusta jäi kuitenkin mukava tunne, ohjaaja oli niin.. energinen :D Harmi että ensi viikon keskiviikkoillalle on jo tiedossa muuta ohjelmaa ja zumba jää siis välistä, mutta toisaalta odotan kyllä sen paikan vievää fuksisuunnistustakin innolla. Viime viikolla yliopistoa ja kaupunkia kiertäneillä fuksisuunnistajilla näytti olevan niin hauskaa, että nyt vain omaa joukkuetta kasaamaan!



Tuntui myös että oikeasti teki jotain! Joko zumba on tosi tehokasta tai sitten mulla on ihan järkyttävän huono kunto. Molemmat vaihtoehdot ihan yhtä mahdollisia, huuups.. Uskon että jaksan käydä zumbailemassa edelleenkin, mutta haaveena olisi että alkaisin lenkkeillä ihan kunnolla, että alkaisin juosta. Oon aina haaveillut että olisin semmoinen sporttinen tyttö, joka käy iltaisin juoksemassa napit korvilla, jolla olisi täydelliset, lihaksikkaat mutta silti sirot jalat ja jolla olisi hienoja urheiluvaatteita. Toinen tavoittelemisen arvoinen asia on vatsalihakset, koska ilmeisesti niitä ei sittenkään saa esiin nauramalla. Lukion alussa nykyään ujot vatsalihakseni jopa erottui, tällä hetkellä ne on piilossa kesäpömppiksen alla. Mutta missä se motivaatio on, olisiko oikeasti niin hankalaa tehdä vähän lihaskuntoa samalla kun katsoo Big Brotheria telkkarista? Maybe someday, just nyt olo on enemmänkin kuin laiskalla sohvaperunalla, joka tänäänkin on vetänyt nassuun muutaman hillomunkin.


'Cause nothing I have is truly mine
While my heart is a shield and
I won't let it down
While I'm so afraif to fail so
I won't even try
Well how can I say I'm alive
Dido: Life for rent

maanantai 17. syyskuuta 2012

This is my happy place

Oulussa again, takana loistava viikonloppu Kalajoella. Pääsin viettämään laatuaikaa perheen ja ystävien kanssa, kissoja unohtamatta! Oon niin eläinrakas ihminen, outoa kun täällä Oulussa näkee tosi vähän varsinkin kissoja. Kohokohtia oli ehdottomasti huipun lauantai-illan lisäksi tortillat, mm I just love them<3


Lauantaina päivällä olin ahkerana: kävin tuttuun tapaan naapurissa siivoamassa ja tein koulutehtäviä. Okei, on myönnettävä että lievästi ketutti napata siivousvälineet kouraan, en ehkä ihan sen takia tullut viikonloppua viettämään Kalajoelle... Mutta ensin työ, sitten huvi! Illalla nimittäin kokoonnuttiin Millan luokse viettämään iltaa. Hyvä porukka koossa, mahtava meno ainakin naurusta ja volyymitasosta päätellen. Milla oli laittanut meille hyvät sapuskat, jotka saatiinkiin tuhottua melkein kokonaan. Viime postauksessa lupasin ottaa paljon kuvia - ja kamera kiersikin illan aikana tyypiltä toiselle ja muistikortti sai lisää täytettä noin kolmensadan kuvan verran.


Sitten tuli aika siirtyä kohti Hiekkasärkkiä. Meidän tiimi menetti kaksi jäsentä, kun Laura ja Pirkka-Pekka jäi pois matkasta, mutta vastaavasti Pinja liittyi joukkoon Safaritalolla, missä oli ollut viettämässä isänsä synttäreitä. Safarilla pelattiin vähän aikaa Aliasta, mutta jokin muu veti meitä puoleensa: lähdettiin hivuttautumaan kohti meidän vakiopaikkaa, Dyyniä, jossa esiintyi sinä iltana Kristiina Wheeler. Kesään verrattuna paikka oli tyhjän oloinen, vaikka tuttuja olikin paljon ja tanssilattialla oli ahdasta loppuillasta. Vaikka inhoan tätä sanaa, niin tapahtumarikas kuvaa meidän iltaa aika hyvin. Itse ainakin sain mieltä vaivanneita asioita selvitettyä ja pystyin hyvillä mielin tulemaan takaisin Ouluun.



Takaisin Ouluun.. Kotiin? Kämpille? Mikä sana kuvaa tilannetta parhaiten? Osa mun perheestä on Kalajoella ja osa täällä Oulussa, kavereita löytyy molemmilta paikkakunnilta. Kuitenkin täällä Oulussa on tällä hetkellä mun elämä; asunto, opiskelupaikka ja muita tärkeitä asioita. Milloin sitten seuraavan kerran Kalajoelle? En tiedä, vaikka onkin ikävä perhettä, nyt on hyvä olla täällä Oulussa. Haluan viettää kunnolla aikaa täällä, muuallakin kuin yliopistolla. Ehkä uskallan lähteä tutkimaan Kaijonharjua vähän Valintataloa pidemmälle!


Mikä se voima on joka kuitenkin
aina aamuisin jaksaa herättää
Tyttö tänään sinä tahdot lentää
vaikkei voimat riitä hymyynkään
Sirpaleista koottu on se hahmo
jonka peilissäsi näät
 Kristiina Wheeler: Tyttö