Just do it

Urheilin tänään. Ihan itsekin yllätyin! Ensimmäinen kerta, kun täällä Oulussa asustellessani vaivauduin vaihtamaan päälle jotain edes liikunnalliseen etäisesti viittavaa vaikka onhan kollareissa tullut todellakin vietettyä aikaa mutta anyway ja täyttämään juomapullon vedellä. Kaiken lisäksi mun huimaa urheilusuoritusta edelsi aikainen herätys sillä yliopistolle menin jo kahdeksaksi, päikkärit joiden jälkeen olin ihan sekaisin ajasta ja päivästä, sekä puuduttava luento joka kesti melkein kuuteen asti.

No mitä mä sitten tein kun voin olla siitä niin ylpeä? Meikä meni Zumbaaaan! Kalajoellakin kävin noin vuoden verran zumbailemassa lähes joka torstai ja tykkään lajista tosi paljon. Yleensäkin tanssi on mun mielestä kivaa, ihan yökerhoissakin HYI taas tuo sana!! ja viime talvena kävinkin tanssiharjoituksissa kerran viikossa. En sano että olisin aivan huippu, en todellakaan, mutta tanssiminen on mun mielestä kivoin liikuntamuoto vaikka onhan tuota pyöräilyä tullut viime aikoina harrastettua.. Ylämäet ja vastatuuli ei vaan ole se mun juttu. Tämän kertaisesta zumbailusta jäi kuitenkin mukava tunne, ohjaaja oli niin.. energinen :D Harmi että ensi viikon keskiviikkoillalle on jo tiedossa muuta ohjelmaa ja zumba jää siis välistä, mutta toisaalta odotan kyllä sen paikan vievää fuksisuunnistustakin innolla. Viime viikolla yliopistoa ja kaupunkia kiertäneillä fuksisuunnistajilla näytti olevan niin hauskaa, että nyt vain omaa joukkuetta kasaamaan!

Tuntui myös että oikeasti teki jotain! Joko zumba on tosi tehokasta tai sitten mulla on ihan järkyttävän huono kunto. Molemmat vaihtoehdot ihan yhtä mahdollisia, huuups.. Uskon että jaksan käydä zumbailemassa edelleenkin, mutta haaveena olisi että alkaisin lenkkeillä ihan kunnolla, että alkaisin juosta. Oon aina haaveillut että olisin semmoinen sporttinen tyttö, joka käy iltaisin juoksemassa napit korvilla, jolla olisi täydelliset, lihaksikkaat mutta silti sirot jalat ja jolla olisi hienoja urheiluvaatteita. Toinen tavoittelemisen arvoinen asia on vatsalihakset, koska ilmeisesti niitä ei sittenkään saa esiin nauramalla. Lukion alussa nykyään ujot vatsalihakseni jopa erottui, tällä hetkellä ne on piilossa kesäpömppiksen alla. Mutta missä se motivaatio on, olisiko oikeasti niin hankalaa tehdä vähän lihaskuntoa samalla kun katsoo Big Brotheria telkkarista? Maybe someday, just nyt olo on enemmänkin kuin laiskalla sohvaperunalla, joka tänäänkin on vetänyt nassuun muutaman hillomunkin.

'Cause nothing I have is truly mine

While my heart is a shield and

I won't let it down

While I'm so afraif to fail so

I won't even try

Well how can I say I'm alive

Dido: Life for rent