Ei kiire, vaan paljon tekemistä. Autokoulu ja siivouspäivät vie yllättävän paljon aikaa, eikä saunastakaan selviä ulos ihan heti. Mutta mukavaa on ollut, ja oon nauttinut tästä viikosta Kalajoella Lauran kanssa. Ollaan tehty kaikkea kahdestaan, vaan oltu kotona ja kylällä. Torstaille oltiin varattu autokoulun kakkosvaiheeseen kuuluva arvioiva ajo, ja you know what - taisin rakastua. Ajoin pari tuntia Wolkswagen Beetlellä, ja voi miten se kehräsikään. Älkää ymmärtäkö väärin, onhan vanha kunnon Vectrakin rakas, katu-uskottava amisauto, mutta tämä nelipaikkainen ihanuus vei sydämeni kertaheitolla herkästä jarrusta huolimatta. Hei isi...
Perjantaina sitten oli liukastelua radalla Nivalassa. Kolme kopla oli taas vauhdissa, sillä minä ja Laura köröteltiin radalle Millan perässä. Vaikka odotin aamupäivää kauhunsekaisin tuntein, loppujen lopuksi en ehtinyt jännittää missään välissä. Etukäteen hermoilin eniten sitä, että kaikki muut näkevät suoritukseni ja nauravat kun auton perä lähtee heittämään; perusminä, sillä en voi olla miettimättä mitä muut ajattelevat. Kuitenkin, kun pääsin auton rattiin, keskityin vain omaan suoritukseen ja ehkä vähän myös Lauran, sillä liukasteltiin samalla autolla ja tehtiin välillä lentäviä vaihtoja ja luulen että sama juttu oli kaikilla muilla. Käytännön osuuden jälkeen oli vielä pari tuntia teoriaa ja kolmioleipiä, oujea ennen kuin autokoulu oli virallisesti takana päin. Nyt oon iso tyttö! Matkalla pysähdyttiin vielä Ylivieskassa "kahvilla" ja tsekattiin Seppälän valikoima; ostin ensimmäisen statement-kaulakoruni. Koru vastasi just eikä melkein vaatimuksiani, ja pääsi kaulaan jo samana iltana.
Kauan ei Ylivieskassa kuuhailtu, sillä kotona odotti jotain parempaa kuin edullisia alelöytöjä. Meidän pojat tuli kotiin! Kun hyppäsin Eelin syliin, tajusin vasta kunnolla miten ikävä sitä oikeasti olikaan, ja miten luonnolliselta tuntui taas olla yhdessä. Tämä tyttö oli yhtä hymyä koko loppuillan - ehkä siihen vaikutti myös äidin töistä mukaan tuomat perhepizzat ja huippu ilta kavereiden kanssa. Mietittiin pitkään lähdetäänkö iltarientoihin perjantaina vai lauantaina, ja lopulta Tuomas Kauhanen illan esiintyjänä vakuutti meidät. Vaikka en vieläkään päässyt käymään Särkkien omassa irkkupubissa Sandy Keltissä, ilta oli aika mieleenpainuva, ja tärinöistä, kurkkukivusta ja tyhjästä Suomi-viinapullosta päätellen ihan hyvä että mentiin perjantaina.. Koko kesän olin odottanut sitä hetkeä, että pääsen tanssimaan Dyynin pimeälle lattialle parhaiden tyttöjen kanssa rinkiin. No oliko se sen arvoista?
Definitely.
Oli baarimirkku joka kaato mulle drinkkejään
ja kyseli et ollaaks me menossa minnekään
Joutu skippaan sen yli,
kun toi tanssija tipahti mun syliin
Tuomas Kauhenen ft. Cheeck & Elastinen: Miksi naiset rakastuu renttuihin
