Thankful

Huolimatta siitä, että oon marraskuu-fani, niin on myönnettävä että onhan tämä kuukausi pimeä. Ja tosi pimeä onkin. Sen takia täytyy ajatella positiivisesti ja etsiä niitä valopilkkuja sieltä pimeän arjen keskeltä; eikä niitä aina tarvitse edes etsiä kovin kauan. Näistä ajatuksista ja viimeviikkoisesta kiitospäivästä inspiroituneena ajattelin koota muutamia juttuja, joista oon viime aikoina ollut kiitollinen.

♥♥♥♥♥

Ystävät, perhe, läheiset. Mulla on ympärilläni ihania tyyppejä, kunnon tukijoukot. Varsinkin syntymäpäivänä oli ihana saada paljon onnitteluja joka puolelta ja tuntea se välittäminen. Oli niin kivaa käydä pitkästä aikaa Kalajoella, ja odotan jo joulua, kun pääsee sinne takaisin. Silloin pääsen myös näkemään montaa mun ihanaa ystävää, kun vietetään pikkujouluja! Hyvä jengi koossa taas <3 Eikä sovi unohtaa Oulussa asustelevia kaiffareita, jotka piristää päivää kuin päivää. Tai sitä ihanaa tyyppiä, jonka viereen saa nukahtaa joka ilta.

♥♥♥♥♥

Oma koti. Ei sitä aina tajua, miten hyvin meillä asiat on täällä Suomessa. Toki on paljon korjattavaa eikä opiskelijana ole aina helppoa, mutta noin niin kuin ylipäätään on asiat aika hyvin. Mitä sitten jos vuokra vähän nousee; meidän kämppä on aika perfect. Viikonloppuna laitettiin vähän joulujuttuja esille, ja nyt viihtyy taas vähän paremmin. 

♥♥♥♥♥

Veronpalautukset. Tarviiko tähän lisätä mitään :D Kyllähän ne aina piristää!

♥♥♥♥♥

Opiskelupaikka. Vaikka sitä välillä väsyy puurtamiseen ja lukemiseen, jälleen kursseja valitessa nousee uutta motivaatiota. Keväällä pitäisi alottaa seminaarityö, joka on jo osa gradua. Vuodet menee niin nopeasti! Opiskeluissa hankittujen tietojen ja taitojen lisäksi opiskelupaikka on tuonut mun elämään myös paljon enemmän: uusia tuttavuuksia ja ystäviä, uusia harrastuksia ja merkintöjä CV:hen. Lisäksi oon kiitollinen siitä, että opiskelu on käytännössä ilmaista. Meidän pitää maksaa OYY:lle lukuvuosimaksu, joka ei kuitenkaan mielestäni ole kovin suuri hinta siitä kaikesta, mitä saadaan sitä vastaan.

♥♥♥♥♥

Joulu. Joulu on yhdessäolon, kiitollisuuden, lämmön ja antamisen aikaa. Odotan sitä, että istutaan koko perhe saman pöydän ääressä syömässä herkullista ruokaa, ja sitten koomataan olohuoneessa. Mutta myös joulun odotus on ihanaa, kun pikkuhiljaa saa laittaa yhä enemmän kynttilöitä ja tonttuja esille, hankitaan joululahjat ja myös paketoidaan ne, ja ylipäätään virittäydytään siihen tunnelmaan. Itse en osaa olla stressaamatta joulua, mutta tänä vuonna tuntuu jotenkin, että vielä ei edes hermostuta joulukiireet, vaan odotan innolla joululahjashoppailua ja piparisotaa; ehkä siksi, että ne tuo kaivattua vaihtelua arkeen.

♥♥♥♥♥

Ainejärjetötoiminta. Mun osalta hallitushommat alkaa olla ihan loppusuoralla, ja ei voi kuin hymyillen katsoa kulunutta kahta vuotta. Tästä kirjoitinkin jo vähän viime postauksessa, mutta olihan meillä huippu porukka, ja sain huippuja kokemuksia. Ja täytyy olla ylpeä tietysti siitä, että saatiin ainejärjestölehti herätettyä henkiin. Olenkin erityisen kiitollinen siitä, että lehdelle löytyy tekijöitä vielä jatkossakin, eikä meidän työ ollut turhaan tehtyä.

♥♥♥♥♥

Lumi. Olin niin iloinen, kun reilu viikko sitten saatiin nauttia valkoisesta maasta parin päivän ajan. Joululaulujen kuunteleminenkin alkoi tuntua heti paljon olennaisemmalta hommalta.Toivon kovasti, että kohta saadaan lisää lunta valaisemaan sekä luontoa että mieltä; sillä on molempiin ihan huomattava vaikutus!

♥♥♥♥♥

Tässäpä siis muutama maanantai-iltaa piristävä ajatus! Nyt alan jännittämään kevään kursseille ilmoittautumista ja huomista tenttiä, vaikka siinä saakin olla mukana kaikki apuvälineet läppäri mukaan lukien. Ehkä siitäkin voi olla kiitollinen, mutta totta puhuen lähinnä ihmettelen millainen tentti se oikein tulee olemaan? Anyhow, tsemppiä, positiivisuutta ja ennen kaikkea sitä kiitollisuutta kaikkien viikkoon ja alkavaan joulukuuhun! Peace out!

Synttärihumua

Paaaaljon onnea vaan minä ja sisko, sillä eilen täytettiin hurjat 22 vuotta. Mulla jotenkin stressasi tulevat synttärit, sillä vaikka tykkään niistä ja niitä on odotettu koko syksy, pelkäsin ettei päivästä tulekaan kiva. En kyllä tiedä mistä tuollainen lähti - ja turhaahan se oli, sillä synttäripäivä oli ihan mahtava! Melkein koko päivän jaksoin hymyilläkin, ja suorastaan harmitti kun puolenyön jälkeen tajusin, että päivä oli ohi.

Päivä alkoi ihanasti aamupalalla sänkyyn; taitaa olla meillä jo vähän perinne. Pekonia, munakasta, paprikaa, kaakaota, appelsiinimehua, keksiä.. Kaikkea mistä tykkään! Harmi vain etten enää osaa syödä kunnon isoa aamupalaa, mutta onneksi varsinkin pekonit maistui Eelillekin :D Heti aamusta sain myös onnittelulaulun sekä lahjan, joka koostui useammasta osasta. Sain cupcake-reseptikirjan, ja odotan jo innolla että pääsen testaamaan hienoja reseptejä!. Lisäksi Eeli oli tehnyt rakkauslahjakortteja, eli lahjakortteja muun muassa hartia- ja jalkahierontaan :) Just tuollaiset lahjat on parhaita, kun on kunnolla mietitty lahjan saajaa ja se on annettu ajatuksella. Itse aina kinuan Eeliä hieromaan jumeja pois - huonolla menestyksellä, mutta nyt seuraavalla parilla kerralla voin vain heilutella lahjakortteja eikä auta kieltäytyä! Oli myös aika kiva yllätys, kun postiluukusta oli tullut suklaalevy Lauralta, ja vieläpä lempparisuklaata. Ihanan ja rauhallisen aamun jälkeen päivä jatkui leipomishommissa, sillä tein pari pellillistä paholaisen piirakkaa illan pikkujouluja varten. Oli myös jännä huomata, miten tuli armoton kiire, vaikka periaatteessa oli koko päivä aikaa valmistautua illan pippaloita varten... Mitäs me naiset. 

Meidän ainejärjestön pikkujoulut järjestettiin tänä vuonna vähän isommasti, ja juhlittiin Teekkaritalolla. Pikkujoulujen aluksi oli syyskokous, jossa valittiin Verban hallitus ensi vuodelle. Vähän haikea olo tuli, kun en nostanut kättäni ylös ja ilmoittautunut mukaan hallitustoimintaan. Takana on kaksi aivan mahtavaa vuotta, uusia kavereita ja kokemuksia, hauskoja kokouksia, hyviä tapahtumia, ja lähes koko ajan piippaava whatsapp-ryhmä. Hitsi, molempina vuosina mukana oli kyllä ihan hullun hyvä porukka! Juuri ne ihmiset teki koko hommasta niin hauskaa. Oli kiva olla mukana järjestämässä tapahtumia ja nähdä kun ihmiset viihtyy niissä, ja saada sisäpiirin tietoa sekä olla perillä asioista ensimmäisten joukossa. Ensi vuonna mukana on tosi hyvältä vaikuttava porukka, ja oon ylpeä omista fukseistani, joista tosi moni lähti mukaan hallitustoimintaan. Innolla odotan millaisia juttuja tuleva hallitus meille tavallisille jäsenille järkkää!

Syyskokouksen jälkeen paikalla olijat lauloi mulle ja Lauralle onnittelulaulun, vieläpä usealla eri kielellä! Oli aika kiva yllätys :) Pikkujouluissa oli paljon vapaata seurustelua, mutta sinne oltiin järjestetty myös ohjelmaa. Viime vuoden tapaan logopedien kuoro Communican Kuiskuttelijat kävi vetämässä pari settiä, ja jälleen meidän pj sekä entinen pj hyppäsi mukaan räppäämään, oli aika hienoa! Myös yksi meidän fuksi sekä kaverinsa soittivat akustisesti muutaman biisin, ja vitsi miten upeaa heidänkin soittonsa oli. Biisivalinnat oli aika sielukkaita, näin paremman sanan puutteessa, ja heidän esittämänsä joululaulutkin oli aivan älyttömän upeita versioita. Tällaista toivoisi lisääkin Verban tapahtumiin, kun kerta meidän riveistä musiikillista lahjakkuutta löytyy. Myös minä osallistuin ohjelman tekemiseen: pidettiin Lauran ja Jennin kanssa jouluinen tietovisa. En tiiä tykättiinkö siitä tai oliko se vaikeustasoltaan sopiva, mutta ainakin sen tekeminen oli hauskaa! Harmi vain ettei hienosti animoimani diaesitys näkynytkään, vaan jouduttiin vetämään se ihan suullisesti. Kaikki pyörähtelevät lumiukot ja pingviinit jäi nyt sitten näkemättä, nyyh. Onneksi paikalla oli kuitenkin joulupukki, jolta sai pienen lahjan, jos oli itsekin tuonut jotain. Viimeisenä ohjelmanumerona oli perinteinen diplomien jako, eli vuoden aikana ansioituneet verbalaiset saivat uuden tittelin ja diplomin sen kunniaksi. Itse ehdotin aika monta diplomin saajaa, ja oli kiva nähdä että suurin osa ehdotuksistani toteutettiin! Illan aikana palkittiin muun muassa vuoden parhaat viikset, fuksin onnistuneesti saalistanut tyyppi, liikuntavuorolla ansioitunut ikiliikkuja sekä bileissä vähissä vaatteissa viihtyvä nordisti eli nudisti. Ja kaikki oli kyllä ihan ansaittuja! 

Vuoden ensimmäiset pikkujoulut oli ihan älyttömän hauskat ja railakkaat. Hyvä fiilis johtui pitkälti synttäreistä ja lukuisista onnitteluista joita sain; ihania ihmisiä! Syntymäpäivän kunniaksi jaksoin myös juhlia pidempään kuin pitkään aikaan, ja kotiin lähdettiin vasta kolmen aikaan. Tänään se näkyi sitten armottomana väsymyksenä ja kipeänä tukkana, mutta kiinalainen ruoka pelastaa kaiken. Oikeasti, kana-annos cashew-pähkinöillä on mun uusi ehdoton lemppari, joka sopii erityisesti lievän tai vähemmän lievän darran karkottamiseen. Tänään myös kahviteltiin perheen kesken, synttäreiden kunniaksi tietty, joten aika kivat pari päivää on ollut. Synttäreistä tulee niin spesiaali olo, ja ihan ne facebook-onnittelutkin saa aikaan kivan lämpimän tunteen. Nyt pitäisi sitten kääntyä taas opiskelu- ja arki-moodiin, mutta onneksi viikonloppu häämöttää jo! Tosin siitäkin mahtaa tulla aika opiskelujen täyteinen; jospa jonnekin väliin saisi mahdutettua vähän joululahjashoppailua ja yleistä joulufiilistelyä...

Kissamaista menoa

Moikka! Puuh, kylläpä väsyttää pitkän ja touhukkaan päivän jälkeen. On ollut pyöräilyä talvisissa maisemissa, ainejärjestön kokousta, ramppaamista kodin ja yliopiston välillä, iltaluento ja nyt armoton väsy. Ja ehkä vähän jännityskin, sillä huomenna on The Birthday! Ennen kuin heittäydyn vallan synttärifiiliksiin, ajattelin kirjoitella viime viikonlopusta, joka meni vaiheeksi Kalajoella, huomattamasti rauhallisemmissa merkeissä kuin edellinen viikonloppu. Meidän porukat oli siis lomareissulla ulkomailla, joten lähdettiin Lauran kanssa torstaina kotiin päin kissa- ja talovahdeiksi. Kisu olikin aivan hellyydenkipeä, raukkaa kun ei ollut kukaan hoitanut melkein viikkoon! Meidän tuttu oli käynyt lämmittämässä taloa ja vähän katsomassa kisun perään, mutta käytännössä se oli ollut yksin. Koko viikonlopun ajan sitä pitikin sitten koko ajan olla hoitamassa, silittämässä, rapsuttamassa, paijaamassa ja hemmottelemassa; eikä haitannut yhtään, on se kisu niin rakas!

Pääsin myös pitkästä aikaa ajamaan autolla, kun käytiin Kalajoen keskustassa sijaitsevassa kahvila MinRosessa teellä Pinjan kanssa. Oli kiva nähdä tuotakin tyttöä, edellisestä kerrasta olikin jo aika kauan. Muuten viikonloppu meni kotona oleskellessa, ja muun muassa käytiin saunassa useamman kerran sekä leivottiin meille synttärisuklaakakku, josta tuli melkoisen hyvä. Kakun koristeluunkin käytettiin kaikki taiteellinen lahjakkuutemme, vaikka numero 22 ei lopulta ihan siltä näyttänytkään :D 

Lauantaina meidän porukat sitten tuli kotiin, ja samoin tuli talvi. Niin ihanaa! Lunta satoi ihan valtavan paljon, ja sitä oli paksuna kerroksena maassa ja puiden oksilla. Joululaulujen kuunteleminenkin tuntui heti paljon kivemmalta!  Tuliaisiksi äiti toi meille MK:n laukut, jotka ei ole aitoa nähneetkään, mutta on silti tosi nätit ja näppärän kokoiset. Lisäksi saatiin magneetit jääkaapinoven kasvavaan kokoelmaan. Oli kiva palata porukoiden lomakuvien kautta kesäisiin fiiliksiin, mutta toisaalta kyllä odotan jo, että kunnon talvi tulee päälle! Lumi on niin kaivattua, se luo joulufiilistä ja tekee illoista hitusen valoisempia. Pakkasta en niinkään kaipaa, muutama aste niin olis aika jees!

No niin, ehkä nyt saa taas alkaa jännittää synttäreitä, kun sai viikonlopun kuulumiset läpikäytyä! Eilen mulle tuli jonkinlainen ihmeellinen synttäristressihermoromahdus, kun aloin miettimään, entä jos synttäreistä tuleekin ihan tylsät ja huonot ja ei olekaan kiva päivä... Itkuhan siinä tuli, tosi kypsää käytöstä :D Toivottavasti huominen kuitenkin osoittautuu superkivaksi päiväksi; ainakin edellytykset sille on aika hyvät. Ja ei synttäripäivänä saa olla pahalla päällä, se on ilon juhla ja oma spesiaali päivä! Vitsi, meikä on kyllä niin synttäri-ihmisiä.