tiistai 5. heinäkuuta 2016

Minne katosi päivät

Kukkuu, täällä ollaan taas! Tämä on ensimmäinen kerta melkein kuukauteen, kun avaan läppärini ja myös blogin. Paljon on ehtinyt tapahtua, ja en voi kuin ihmetellä miten nopeasti aika menee! On ollut töitä, vapaata, juhannus, koti-iltoja, väsymystä, onnistumisia, Netflixiä, loppuun katsotut GoT ja OITNB, onnellisuutta, kavereita, ja kaikkea siltä väliltä. Viimeisimmän postauksen jälkeen kävin toisen kerran yrittämässä läpäistä Investointipäätösten tenttiä, ja hyvästä fiiliksestä huolimatta tentti ei mennyt tälläkään kertaa läpi. Sucks. Täytyy kai vain hyväksyä faktat ja todeta ettei rahoitus ole meikän juttu. Tentin feilaamisen vastapainoksi onnistuin hyvin töissä, ja voitin meidän myymälän henkilökunnan välisen kilpailun, juuri juhannuksen alla! Kyseessä oli kilpailu, jossa mitattiin keskimääräistä tuotteiden määrää per kuitti, ja meikä vei koko skaban. Success! Kilpailun voittaja julkistettiin aamupalaverissa, joka osui keskelle mun reilun viikon mittaista vapaaputkea, joten aikaisin herääminen ei tuntunut yhtään niin väsyttävältä. 


Varsinaista kesälomaa en tänä kesänä pääse viettämään, mutta töiden saralla tuntien tasoitusviikko tarkoitti mulle tosiaan reilun viikon vapaata, mitä voi jo kutsua lomaksi. Loma ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, kun töistä lähtiessä pyörän rengas oli tyhjentynyt ja kaikenlaista säätöä piti tehdä, ennen kuin pääsin kotiin. Myös itse lomalle osui vähän ikävämpi juttu, kun missattiin Eelin publiikki. Eeli valmistui siis kesäkuussa kandiksi, ja erehdyttiin publiikin ajankohdasta. Itseäni se harmitti enemmän kuin valmistunutta, ja loppusissaan publiikkihan on vain virallista pönötystä. Ja päästiin kuitenkin kahvittelemaan kavereiden kanssa ja hakemaan todistus, joten kaikki päättyi hyvin! Muuten otin vapaat ihan lomailun kannalta; näin kavereita, shoppailin, koukutuin vahingossa Summeriin, ja koko hommahan päättyi ihanaan juhannukseen.


Juhannusta vietin hyvällä porukalla Oulunsalossa kaverin kotona. Talo oli tyhjänä, ja vallattiin se viikonlopun aikana aika lahjakkaasti! Menin paikan päälle perjantaina, jolloin oli niin ihana ilmakin ettei mitään rajaa. Aurinko paistoi täydeltä teholta ja itse vietin kesän ensimmäisen päivän kokonaan sortseissa. Lauralle osui työvuoro vielä perjantaille, mutta sen jälkeen laitettiin kaikki rentoiluvaihde päälle; pelailtiin sulkapalloa, grillattiin ja syötiin yhdessä pöydän ääressä, pelattiin korttia ja Trivial Pursuitia, saunottiin ja paljuiltiin. Perjantai-iltana paikalle putkahti joukko juhannusvieraita, ja vaikka silloin ei puoli neljältä nukkumaan mennessä naurattanut, nyt koko kommellukselle voi jo vähän hihitellä. Paras juhannusvieras oli kuitenkin syksyllä Helsinkin muuttanut Saana, joka oli yllättäen ilmestynyt Ouluun! Oli ihana nähdä pitkästä aikaa, vaikka aluksi en meinannut koko tyttöä tunnistaa :D 


Juhannuslauantai sujui pitkälti rennoissa merkeissä, ghettoletit päässä sohvalla pötkötellessä, ruokaa laittaessa ja paljussa lilluessa. Tehtiin myös juhannusjuomaa, eli valkoviinisangriaa! Onnistui tosi hyvin ja kannullinen katosi parempiin suihin alta aikayksikön, nams. Yksi juhannuksen kohokohdista oli - Saanan ja sangrian lisäksi - se, kun molempina päivinä laitettiin porukalla ruokaa ja istuttiin notkuvan pöydän ääressä syömässä. Oltiin kaikki ostettu omat lihat ja grillattavat, mutta maisteltiin kuitenkin toisiltamme ja tehtiin yhdessä salaattia ja perunoita. Siinä me kaikki istuttiin ähkyssä, meidän juhannusperhe! Juhannuksen porukka oli kyllä toppen, muuten sitä ei voi kuvailla. Huonoa läppää mutta hyviä muistoja, ja oli kivaa tutustua myös uusiin tyyppeihin. Muutenkin juhannus oli kivan erilainen, sillä kerrankin olin koko ajan samassa paikassa, eikä tarvinnut stressata kulkemisista tai muista. Esimerkiksi Kalajoella kun rampataan koko ajan Hiekkasärkkien ja kodin väliä, mutta nyt ei tarvinnut moista murehtia - suurin kysymys koko viikonlopun aikana oli varmaan se, milloin paljun vesi on sopivan lämmintä.


Juhannuksen jälkeen palasin töihin, ja tiedossa on kiireisiä viikkoja. Alennusmyynnit ja samanaikainen sesongin vaihtuminen tuovat omat haasteensa, mutta hyvällä porukalla siitäkin selvitään. Tällä viikolla olenkin arkipäivät vapaalla ja viikonlopun töissä, sillä Eelin äidin piti tulla meille kylään. Ainakin toistaiseksi visiitti on kuitenkin vaakalaudalla, sillä anopin ollessa jo matkalla tänne tuli tieto, että Eelin kotitalolle oli iskenyt ukkosmyrskyn mukana trombi joka oli tehnyt vahinkojaan. Toivotaan, että asiat järjestyy ja anoppi pääsee kuitenkin käymään kylässä, sillä muuten ei välttämättä ehditä näkemään ennen lähtöäni vaihtoon. Päivät käyvät vähiin, ja lähtöön on enää 39 päivää! Kamalan ihanaa ja samalla pelkästään kamalaa. Jännitys alkaa pikkuhiljaa hiipiä päivittäiseen olotilaan, ja ensi viikolla on jo viisumihaastattelukin. Mikäli anoppi ei tulekaan kylään ja sateinen keli jatkuu, ehtinen kirjoitella vaihtoon valmistautumisesta ja ehkä jopa niistä matkustussuunnitelmista! Niiden uskoisin kiinnostavan useampaakin tyyppiä siellä ruutujen toisella puolella :)


Oh man, it's good to be back. Sade se vain jaksaa mutta sentään ukkonen on rauhoittunut. Toivon sormet ristissä parempia ja kesäisempiä kelejä, mutta useamman kerran työmatkalla sateen uhriksi joutuneena voin todeta, että kyllä kesä kuivaa sen minkä kasteleekin. Paitsi märät Converset, niissä menee ikuisuus kuivua.

Mut hei, kuullaanpa taas!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti