torstai 28. heinäkuuta 2016

Tuu mua vastaan, puolimatkaan

Moikkamoi! Viime postauksesta ehti jälleen vierähtää tovi, mutta nyt sinne on ainakin lisätty kuvamateriaalia! Käykäähän siis tsekkaamassa edellinen postaus :) Sain kuin sainkin oman kamerani mukaan myös Kalajoelle, ja yritinkin parhaani mukaan ottaa kuvia vähän joka asiasta; Suomen kesästä, kotimaisemista, kissasta. Niiden pariin on sitten kiva palailla koti-ikävän iskiessä, tai no saa nähdä kuinka kivaa se on vai yltyykö ikävä vain!


Kalajoella vietin siis muutaman vapaapäivän putken, ja reissu tuli kyllä hyvään saumaan. Sain Eelin mukaani, ja vaikka ei tehtykään mitään sen erikoisempaa, oli ihanaa olla vähän eri maisemissa. Porukat oli päivät töissä, joten päästiin viettämään aikaa kahdestaan - tai aika lailla kolmestaan, sillä itsehän hullaannuin jälleen kerran meidän ihanasta kissasta, joka oli ihan kesäfiiliksissä. Snapchatiani seurailevat saivatkin nauttia höpöistä kissavideoista tyyliin Salama edestä, Salama takaa, Salama istuu, Salama makaa... :D Käytiin myös etsimässä toisia kesäisiä eläinystäviä eli lampaita, joita on yleensä ollut meidän lähiseudulla aitauksessa. Ei kuitenkaan löydetty määkiäisiä, nyyh. Lammaslenkki lukeutui niihin yhden käden sormilla laskettaviin kertoihin, kun poistuin kotoa. Jätskillä oli myös pakko käydä vanhojen aikojen muistoksi, mutta muuten halusinkin vain olla kotona. Hengittää sitä maalaisilmaa ja kiireetöntä ja rauhallista energiaa, olla perheen kanssa, käydä rempatussa kesäsaunassa... Jokseenkin täydellistä. Vaikka kaupunkilaiselämästä pidänkin, kyllä minussa aina tulee asumaan se sama maalaistyttö, joka kuitenkin aina hämmästelee perhosia bongaillessa.


Kalajoella olisin ollut vaikka viikonkin, mutta oli lähdettävä takaisin sorvin ääreen, Eelin jäädessä vielä heinätöihin. Yksin en oikein kotona viihdy, joten näin kavereita Pokemon Go - jahdin merkeissä ja patiolla yksillä muutamilla. Kyllä, aika lailla ensimmäisiä kertoja patiolla oikeasti lämpimässä kesäillassa ja kyllä, Pokemon Go on vienyt tämän tytön mukanaan! En nyt yömyöhään ole ollut kiertelemässä, mutta matkat töistä kotiin vie nykyään enemmän aikaa, sillä järven vieressä pyöräillessä saa kivasti vesipokemoneja kiinni. En ole myöskään saanut mitään kovin harvinaisia poksuja tai käynyt gymeillä ottelemassa, mutta tykkään pelata omalla rennolla tyylilläni. On kivaa kuljeskella ja napata pokemoneja innostuneiden kavereiden kanssa, mutta muuten yhdessä aikaa viettäessa puhelin saa kyllä pysyä sivussa.


Päivät ja tj-lukema vähenee vähenemistään, ja samalla kasvaa tunteiden ristiriita. Onhan se nyt ihan hemmetin siistiä lähteä, mutta sen vastapainoksi tulee haluttomuus ja kieltäytyminen. Jouduin sanomaan heipat ensimmäiselle ystävälleni, ja damn those feels. Luultavasti ehditään vielä nähdä, tai ainakin niin uskottelen itselleni, sillä kun vitsillä sanottiin näkevämme toisemme sitten tammikuussa, tuntui se aika jäätävältä. Saa nähdä miten iloiset pirskeet meidän läksiäisistä tulee :D Haluan kuitenkin nyt vaan nauttia näistä viimeisistä viikoista ja suhtautua positiivisesti niihin hetkiin, joita voi sitten jenkkilässä muistella. Esimerkiksi sitä, että heitin talviturkin aivan heinäkuun lopussa, surkea suoritus! Tosin sen kerran jälkeen uiminen on alkanut houkutella enemmän, eikä ihmekään viime päivien helteillä. Tyypillisesti kuitenkin omina vapaapäivinäni ukkosti ja aurinko pysytteli pilvien suojassa... Sain silti houkuteltua Eelin pyöräretkelle Nallikariin, missä söin kesän ensimmäisen suklaapehmiksen. Aika paljon on mahtunut näitä kesän ekoja juttuja näin heinäkuun loppupuolellekin, tiedä sitten onko se hyvä vai huono juttu!


Tänä viikonloppuna ajattelin tehdä vähän töitä ja myydä huonekaluja, juhlia ystävän tupareita ja yhteenmuuttoa sekä viettää muutenkin laatuaikaa ystävien kanssa. Oulu täyttyy festarikansasta Qstockin takia, ehkä sinne sekaan mahtuu yksi viinin maistelija. Sielläpä törmäillään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti