sunnuntai 5. elokuuta 2012

How the hell does a broken heart get back together when it's torn apart?

La-la-lauantaina hengailtiin kavereiden kanssa Kajarissa, paikallisessa kevyen musiikin tapahtumassa, jossa soitti useita erilaisia yhtyeitä. Mulla piti alunperin olla töitä, joten tähtäsin vain siihen että näkisin Nou Houp -bändin keikan; yhtyeessä soittaa Lauran poikaystävä. Sateen takia sain kuitenkin vapaapäivän, joten Kajarialueella tuli vietettyä aikaa pitkälle iltapäivään saakka. Seurana mulla oli Elisa sekä Silja. Käytiin myös Mertakirppiksellä hihittelemässä huipuille löydöille, syötiin herkulliset vohvelit, ostettiin yhdet metrilakut ja käytiin Kalajoen ainoan hyvän vaatekaupan alennusmyynneissä.


Illalla menin Elisan luo aloittelemaan iltaa varten ja muuten vain hengailemaan. Hieman ennen puolta yötä Jenna otti meidät kyytiin, ja tehtiin lyhyt vierailu Safaritalolle ja vähän pidempi vierailu Dyyniin. Hyvää seuraa, mutta suoraan sanottuna kamala ilta. Oli tavallaan hauskaa, mutta kuitenkin.. niin. Miten kaikki huono voikaan sattua just samaan aikaan? Miksi aina mulla käy näin huono tuuri?Tuntuu niin nolatulta ja sinisilmäiseltä; uskoinko tosiaan niin? Toivottavasti mun terveiset menee perille asti. Never regret: if it's good, it's wonderful. If it's bad, it's exerience.


Sunnuntaina piti kuitenkin jaksaa herätä taas ajoissa laittautumaan, sillä tänään oli rippijuhlat Piippolassa, Kalle-serkku konfirmoitiin. Onneksi päästiin mun kummien kyydillä paikalle, sillä äiti ja Erkki lähti jo varhain ehtiäkseen kirkkoon. Oli mukava nähdä sukulaisia myös äidin puolelta, ja ruoka oli taas niiiiin hyvää. Okei, inhoan kalakeittoa, mutta kohteliaisuudesta sitä oli pakko maistaa ja olihan se ihan ok. Päälimmäisenä mieleen jäi kuitenkin ne kakut, nam<3



Hän koskee sun niskaa
ja hymyilee
Mä en kestäisi olla
Mitä mä teen?
TikTak: Samantekevää

perjantai 3. elokuuta 2012

Somehow everything's going to fall right into place

Varmasti moni kalajokinen on kuullut tästä onnettomuudesta? Itse kuulin asiasta eilen töissä työkaverilta enkä oikeastaan kiinnittänyt huomiota uutiseen, lähetin vain mielessäni sympatiat uhrin omaisille. Vähän ihmettelin, kun äitiltä tuli töihin tekstari, jossa hän kehotti meitä ajamaan varovasti ja sanoi että rakastaa. Ajattelin sen vain johtuvan onnettomuuden aiheuttamasta huolesta, ja niinhän asia tavallaan olikin.

Kun päästiin Lauran kanssa illalla kotiin, äiti sitten kertoi uutiset: onnettomuudessa menehtynyt mies oli meidän läheinen perhetuttu. Äiti ja meidän isäpuoli Erkki ovat hyviä ystäviä kahden muun pariskunnan kanssa, ja ovat tehneet monia lomareissuja yhdessä ja viettävät porukalla yhteisia iltamia. Vaikeaa ajatella, että tämä sama porukka ei enää ikinä pääse kokoontumaan täysilukuisena, vaan pöydässä on aina yksi tyhjä paikka. Meilläkin on pidetty kymmeniä illanistujaisia tuolla porukalla, ja varsinkin pienempänä mulla ja Lauralla oli tapana liittyä seurueen mukaan, kuuntelemaan juoruja.

Niin äkkiä voi kaikki muuttua. Vielä edellisenä iltana kyseinen pariskunta oli viettänyt iltaa toisen parin kanssa, vitsaillut ja pitänyt hauskaa. Eilen tunnelma oli varsin toisenlainen. Sain tietää hyvin yksityiskohtaisen kuvauksen eilisen päivän tapahtumista; en niinkään onnettomuuteen johtaneista syistä, vaan miten tieto oli kulkeutunut omaisille. Jotenkin kolahti se, että uhrin oma poika joutui kertomaan äidilleen tiedon kuolemasta, poliisien tukemana mutta silti. En voi edes kuvitella miten rankka kokemus se on.

Mä vihaan hautajaisia. Tai ei kai niistä kukaan tykkää.. Mun mielestä on tosi vaivaannuttavaa siunaustilaisuuden jälkeen kokoontua esimerkiksi seurakuntakodille, syömään ja juttelemaan. Mistä siellä voi muka luontevasti jutella? Vainajasta puhuminen tekee surulliseksi ja toisaalta nauraminen ja hauskat jutut ei ehkä ole ihan tilanteeseen sopivia. Mutta tämä on mun mielipide vain. En ole ollut kovin monissa hautajaisissa, ensimmäisissä muutama kesä sitten. Ne oli vauvan hautajaiset, kaksin verroin surullisempaa ja kamalampaa.

Sateinen ja harmaa sää. Sopii tähän päivään.


Kun ulvoo sieluissamme liian kylmät tuulet,
Kun hiipuu huulillemme virsi voimaton,
Tiedämme että Sinä kuiskaukset kuulet,
Pois pyyhit synkät pilvet tieltä auringon
Liian kylmät tuulet (Nuoren seurakunnan veisukirja)

keskiviikko 1. elokuuta 2012

"Arvostan!"

Kesäflunssa jee. Varsin hehkeä olo, onko ihmekään kun on ollut hiljaisempia työpäiviä, jos kassalla on tällainen naamasta turvonnut nuhanenä? Onneksi tätä kyseessä olevaa niiskuttajaa piristi tapaaminen parhaan kaverini Millan kanssa. Laatuaikaa, juor.. siis raportoimista ja minimaalinen lenkki kera Bonon. Kesken kaiken esiin ponnahti idea pikkulauantain viettämisestä; mulla ja Lauralla huomenna myöhäinen herätys ja Millallakin lento Kreikkaan en oo kade, yhtään en ole! lähtee vasta iltapäivän puolella! Why not?


No siksi ei :D Spontaanius on aina hyvästä, yllättävät ideat on aina parhaita, mutta tällä kertaa päätettiin jättää välistä.. Sitten ensi kesänä - koska tämä kesä on mennyt niin nopeasti! Eihän se vielä ole ohi, mutta nyt alkoi jo elokuu ja satoi rakeita, wtf??. Töitäkin on jäljellä enää tämä ja ensi viikko tänään otin kameran töihin, aika laadukkaita kuvia ellen sanoisi!, sitten luvassa on pakkaamista muuttokuormaa varten. 


Hurjaa ajatella että kuukauden kuluttua asun Oulussa, lähikauppa on Tokmanni ja olen yliopisto-opiskelija! Myönnettävä on, että mieluusti menisin vielä yhdeksi vuodeksi tuttuun ja turvalliseen Kalajoen lukioon..


I've gone for too long
Living like I'm not alive
So I'm going to start over tonight
Beginning with you and I
 Paramore: Miracle