I'm friends with the monster that's under my bed

Monet armeijatyypit laskee tällä hetkellä lähinnä tunteja tj0:aan; mutta niin minäkin! Nimittäin juhannus on ihan nurkan takana, ja alkaa jo olla vaikea hillitä innostustaan. Saatiin kuin saatiinkin kavereiden kanssa mökki juhannuksen viettoa varten, ja nyt ollaan jo hurjaa vauhtia suunniteltu ruoka- ja juomajuttuja. Meitä on aika mainio porukka tulossa - niin kuin aina. En malta odottaa että pääsee nukkumaan ja saa herätä torstaina!

On kiva viettää vähän erilaista juhannusta tällä kertaa. Ulkopuoliselle se ei ehkä kuulosta niin ihmeelliseltä; Kalajoella niin kuin yleensä muulloinkin. Silti täälläkin on takana monenlaista juhannusta, rauhallisempaa ja vähän riehakkaampaa. Vain kerran olen ostanut lipun alueelle, eli siis päässyt katsomana esiintyjiä. Hitsi, se oli kyllä aika legendaarinen kerta! Olin nimittäin katsomassa The Baseballsien keikkaa, ihan fiiliksissä siellä yleisömeren keskellä Lauan, Millan ja Marisan kanssa. Pikkutytöt :'D Keikan jälkeen mentiin taka-aidalle kyttäämään bändiä, josko vaikka saataisiin nimmarin. Ja saatiinhan me! Bongattiin ensin yhtyeen pianisti joka on muuten vieläkin mun facebook-kaveri, haha jota jututettiin vähän aikaa, ennen kuin kehdattiin pyytää hakemaan muut pojat. Saatiin nimmareita ja yhteiskuvia, ja oltiin ihan onnessaan. Taidettiin me sinä vuonna käydä katsomassa Cheekiä myös, mutta en ainakaan itse niin paljon välittänyt herrasta vielä siinä vaiheessa, haha.

Viime vuoden tapaan, myös hiekoilla on tultu hengailtua useamman kerran. Viime vuonna oltiin tosiaan ihan vaan dyyneillä ja vaellettiin siellä, mutta sitä ennen olen päässyt joskus jopa väliaikaisesti mökin lämpöön :D Siksi nytkin mökki on aika jees. Täällä ei sentään ole satanut lunta, mutta kauas ei ole jäänyt ja näkyipä Särkillä alkuviikosta muutama toppatakki. Mitään helteitä ei siis ole odotettavissa, ja on kiva ettei tarvitse hytistä ja pilata tunnelmaa valittamalla kylmyydestä. Villasukat voi olla kovempi sana kuin bikinit tai sortsit, mutta lämmin tunnelma on pääasia! 

Nämä kuvat on vielä silta lämpimältä alkukesältä, kun käytiin Eelin kanssa Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Huoh, kylläpä nuokin kelit kelpaisi... Kivaa juhannusta kaikille!

You take my breath away

Apua, en ymmärrä miten mulla ei oo aikaa kirjoittaa postauksia! Enkä nyt niin hirveän kiireinenkään ole.. No, väliäkö hällä, eikö kesällä saakin ottaa astetta rennommin! Ja mukavaa kesän vietto onkin ollut tähän asti. Tosin ne kesäisest kelit alkoi vähän ujostella, ja kiskalla on ollut jäätelöiden pyörittelemisen sijaan peukaloiden pyörittelyä. Viime keskiviikkoa kuitenkin piristettiin Lauran kanssa käymällä Pinjan kanssa saunassa! Jotenkin niin hauskaa viettää pikkulauantaita tropiikkia muistuttavassa saunassa, ainakin heti sen jälkeen kun saatiin se sytytettyä. Tuntui ihan viikonlopulta ja vaan hymyilytti :) Äitikin toi kotiin pari savusiikaa, ja ensimmäistä kertaa tämä tyttö perkasi oman kalansa. Hyvää oli, ja kissatkin pääsi herkuttelemaan kalanpäillä ja muilla epäilyttävillä osilla.

Mun viikonloppu alkoikin jo torstaina, kun lähdin Oulun suuntaan. Hitsi vie, tuntui ihan perjantailta ja menin päivissä sekaisin! Mutta selvisin ilman sen kummempia toilailuja - ja olihan se kiva nähdä Eeliäkin. Tosin sitten kun se oikea perjantai koitti, Eeli oli töissä ja minä duunailin omiani kotona. Ja oli ihanaa olla kotona!<3 Tykkään meidän jokaisesta keittiön kaapista, huonekaluista, ikkunasta, hissistä ja parvekkeesta; paras kämppä ikinä. Oli niin kotoisa olo käydä Tokmannissa kaupassa ja kokata siellä omassa keittiössä. Leivoin myös suklaakakun, sillä Jenni tuli illalla käymään - pitihän meidän nähdä kun oltiin molemmat sattumalta samaan aikaan Oulussa. Oli niin piristävää ja ihanaa, vaikka oltiinkin edellisenä iltana puhuttu vajaa tunti puhelimessa, haha. Myös meidän opiskelukaveri Heikki ilmestyi pimpottamaan ovikelloa, ja tarjosin kakkua myös hänelle. Varsin sosiaalista menoa, vaikka loppuilta katsottiinkin Eelin kanssa jalkapalloa.

Kun nukkuu edellisenä päivänä puoleen päivään, ei kuuden herätys ole kovin mieluisa. Eikä se meinannut onnistua ollenkaan; torkkua, torkkua, torkkua, ampaisten sängystä ylös suihkuun ja loppuaamu pienessä kiireessä ja kärtyssä. Meidän juna Rovaniemelle lähti puoli yhdeksän aikaan, ja onneksi oltiin saatu iskältä auto käyttöön ettei tarvinnut kiroilla kesälle harvennettujen bussivuorojen kanssa. Ajeltiin leppoisasti ja hyvissä ajoin rauhallisen Oulun läpi kohti linja-autoaseman parkkia, mutta se seesteisyys katosi aika pian, kun huomattiin että ilmaiset parkkipaikat on täynnä ja junan lähtöön vartti. Pientä kiroilua ja kiertelyä, lopulta auto parkkiin Citymarketin parkkipaikan perältä löytyneelle ilmaiselle alueelle thank god!! ja pikakävelyä junalle. Ehdittiin! Junamatka meni pilkkiessä ja vähän jännittäessäkin, mutta olipa kiva nähdä Eelin puolen perhettä pitkästä aikaa. Päivän sankari eli vauvakin oli kasvanut hurjasti :) Ristiäiset pidettiin Aapakirkossa, jossa oli kappeli ja seurakuntakoti tavallaan samassa. Hyvää ruokaa, kivoja ihmisiä ja hyväntuulinen vauva; onnistuneet pirskeet siis! Ilmakin oli aurinkoinen, vaikka ei mitenkään erityisen lämmin. Jokohan sitä olisi tavannut kaikki Eelin sukulaiset... Taas tuli nimittäin uusia nimiä ja kasvoja jotka pitäisi muistaa - sekä lukuisia vihjailuja siitä, milloin saadaan järjestää juhlat meidän kunniaksi. Hehe, we'll see!

Päivä oli ihana, mutta aikainen herätys painoi kyllä kovasti. Moni toivoi että oltaisi jääty yöksi, mutta lähdettiin kuitenkin vielä samana iltana takaisin Oulua kohti. Junassa oli jos jonkinlaista tyyppiä, varmaan festarivieraita Sodankylästä. Meidän vaunu oli ihan jäätävä, ja konduktöörikin kuvaili sitä jääkaapiksi. Ei kuitenkaan tehnyt asialle mitään sen kummemmin, ja elossa päästiin kotiin joka tapauksessa. Ja autokin oli omalla paikallaan, ilman lappuja ikkunassa! Oli ihana tulla omaan kotiin, nakata kamppeet minne sattuu - paitsi tuliaiskakut jääkaappiin - ja sukeltaa peiton alle lämpimään nukkumaan, ja havahtua seuraavan kerran vasta kun sunnuntai oli jo pitkällä. Sunnuntai menikin himmaillessa ja elokuvaa katsoessa, vaikka kriisinpoikasen sainkin aikaiseksi kadonneesta vara-avaimesta. Löytyi, tosin Kalajoelta... :D Illalla lähdin bussilla Kalajoelle päin, missä Laura, kissat sekä Espoosta kotiutuneet porukat jo odottikin.

Tänään meen iltavuoroon neljäksi ja tällä hetkellä on menossa pohdinnat siitä, kuinka monta paitaa laitan etten palellu kiskalla. Tämä päivä onkin yksi mun kolmesta työpäivästä, sillä tällä viikolla pääsen plussan puolelle ja saan olla juhannuksen vapaalla! Hämmentävää, mutta ihan mielettömän kivaa! Eeli tulee tänne juhannuksen viettoon, ja koitetaan kavereiden kanssa käytää vielä viimeinen oljenkorsi että saataisiin mökki. Jos ei, niin eiköhän me jotain kivaa keksitä joka tapauksessa!

So you wanna play with magic

Boy, you should know what you're falling for

Baby do you dare to do this?

'Cause I'm coming at you like a dark horse

Katy Perry: Dark horse

mä työnnän mun varpaat santaan

Moiksan! Taisin viime postauksen lopussa iloita, miten työt alkaa vasta seuraavana sunnuntaina. No, nehän alkoi jo silloin helatorstaina kun mut ja Laura hälytettiin kiireavuksi, ja rauhallinen päivä muuttuikin kiireiseksi työillaksi. Ja sama meininkin onkin jatkunut oikeastaan siitä asti; päivät ja suurin osa illoistakin on menneet töiden merkeissä. Ja siellä on tosi mukavaa! Vaikka onkin ollut enimmäkseen kiireistä, on ollut kivaa ja oon pääsyt hyvin takaisin kärryille. Oon siis töissä samalla jäätelökioskilla missä kahtena aikaisempanakin kesänä, nyt käynnistyi jo kolmas kesä. Varsinainen uraputki! :D Vielä suurin osa työkavereista on samoja, mutta se on vain positiivista kun voi huoletta höpötellä vähän kaikesta. Kuitenkin mun mielestä asiakkaat ja asiakaspalvelu yleensäkin on työn parhaita puolia; on niin mukava ilahduttaa esimerkiksi lapsia, jotka innoissaan pyytävät sitä pientä päärynäpalloa tai suklaakuorrutetta pehmistään, ja silmät hehkuen nostavat jätskinsä tiskiltä. Jokseenkin palkitsevää! Eikä sekään haittaa, että pomon kanssa voi heittää läppää vaikkapa siitä, minkäasteinen krapula tänä sunnuntaina on.

Näinä parina viikkona oon myös ehtinyt treffata kavereita. On ihan huippua, että pääsen näkemään kavereita melkein milloin vain! Viime kesänä se oli se, mitä eniten kaipasin. Lauantaina, kun vietettiin valmistujaisia ja päättäreitä, kokoonnuttiin myös tyttöjen kanssa yhteen Pinjan asunnolle ja juhlittiin omalta osaltamme. Ilta oli railakas, ja täynnä iloa ja hämmennystä. Yöksi menin muutaman muun tytsyn kanssa Pinjan luokse; ihan kuin vanhoina hyvinä aikoina nukuttiin samassa sängyssä ja herättiin aamulla ihan yhtä kauniina kuin illallakin. Sunnuntaina olin menossa iltapäiväksi töihin, mutta sitä ennen ehdittiin Pinjan kanssa hakea aamupalaa kaupasta ja istua katolla lämmittelemässä auringon paisteessa, samalla puhuen läpi mieltä askarruttavat asiat. En usko että ystäviä voi olla niin sanotusti eri tarkoituksia varten, mutta onneksi on olemassa niitä ihmisiä, joiden kanssa voi puhua mistä vain. Se on niin puhdistavaa ja vapauttavaa, ja onhan nuo mun kaverit aika fiksujakin. Diippii shittii, ja olo oli ainakin jokseenkin parempi!

Mukavien työpäivien ohella olen tietysti ollut vapaallakin! Viime viikolla vapaat sattui osumaan peräkkäisille päiville, ja lähdin käymään Oulussa moikkamaassa Eeliä. Eihän poikakaveria sovi ihan kokonaan unohtaa - vaikka imuri olikin edelleen samassa paikassa kuin mun lähtiessä ja sen seurauksena keittiö edelleen imuroimatta. Se sallittakoon, oli nimittäin ihanat pari päivää! Vaikka olinkin pahemman laatuisen kesäflunssan kourissa, Oulun lämpö oli tervetullut ja piristävä. Oli ihana huomata, että käsi kädessä käveleminen on yhtä mukavaa kuin aikaisemminkin ja että printtitoppi luo ihanan kesätyylin sortsien kanssa. Toisena päivänä käväistiin läheisen Kuivasjärven rannalla moikkaamassa opiskelukavereita, syötiin hyvää ruokaa ja katsottiin 500 days of Summer-leffa, ja toisena päivänä nukuttiin myöhään, soitettiin talkkari katsomaan meidän vuotavaa hanaa ja käytiin kasvitieteelliessä puutarhassa. 

Viime viikonloppuna sen sijaan... Kalajoella oli X-games tapahtuma, eikä edelleenkään kannata kysyä multa mitä siellä tapahtuu. Olin kaikkina päivinä töissä, ja sai pyöritellä palloja ja pehmiksiä niin paljon kuin kerkesi. Lauantai-iltana olin kuitenkin vapaalla, ja koska muutama muu oli myös, päätettiin lähteä käymään yksillä. Tässä vaiheessa kai voi jo päätellä mitä tapahtuu... Sattumalta meidän porukat ystävineen oli myös liikkeellä, ja sattumalta Sandy Kelt oli niin täynnä että löydettiin istumapaikka vain niiden pöydän äärestä. Iltahan meni siis samalla paikalla, eikä tullut kalliiksi vaikka yhdet muuttui lähemmäs yhtätoista. Oli aika hihityksen täyteinen ilta, vaikka seuraava aamu oli ainakin meidän kotona aika hiljainen. Mutta reippaana töihin, eiks je!

Viikonloppuna suuntaan Oulun kautta Rovaniemelle, jossa vietetään ihanan poikavauvan ristiäisiä. Vaatekriisi pukkaa päälle, mutta onneksi perjantaina ehtii käydä vähän kiertelemässä kaupungilla jos niikseen tulee! Kuvat on päättäreistä ja viime viikonlopulta. Palaillaan beibe ;)