Kissamaista menoa

Moikka! Puuh, kylläpä väsyttää pitkän ja touhukkaan päivän jälkeen. On ollut pyöräilyä talvisissa maisemissa, ainejärjestön kokousta, ramppaamista kodin ja yliopiston välillä, iltaluento ja nyt armoton väsy. Ja ehkä vähän jännityskin, sillä huomenna on The Birthday! Ennen kuin heittäydyn vallan synttärifiiliksiin, ajattelin kirjoitella viime viikonlopusta, joka meni vaiheeksi Kalajoella, huomattamasti rauhallisemmissa merkeissä kuin edellinen viikonloppu. Meidän porukat oli siis lomareissulla ulkomailla, joten lähdettiin Lauran kanssa torstaina kotiin päin kissa- ja talovahdeiksi. Kisu olikin aivan hellyydenkipeä, raukkaa kun ei ollut kukaan hoitanut melkein viikkoon! Meidän tuttu oli käynyt lämmittämässä taloa ja vähän katsomassa kisun perään, mutta käytännössä se oli ollut yksin. Koko viikonlopun ajan sitä pitikin sitten koko ajan olla hoitamassa, silittämässä, rapsuttamassa, paijaamassa ja hemmottelemassa; eikä haitannut yhtään, on se kisu niin rakas!

Pääsin myös pitkästä aikaa ajamaan autolla, kun käytiin Kalajoen keskustassa sijaitsevassa kahvila MinRosessa teellä Pinjan kanssa. Oli kiva nähdä tuotakin tyttöä, edellisestä kerrasta olikin jo aika kauan. Muuten viikonloppu meni kotona oleskellessa, ja muun muassa käytiin saunassa useamman kerran sekä leivottiin meille synttärisuklaakakku, josta tuli melkoisen hyvä. Kakun koristeluunkin käytettiin kaikki taiteellinen lahjakkuutemme, vaikka numero 22 ei lopulta ihan siltä näyttänytkään :D 

Lauantaina meidän porukat sitten tuli kotiin, ja samoin tuli talvi. Niin ihanaa! Lunta satoi ihan valtavan paljon, ja sitä oli paksuna kerroksena maassa ja puiden oksilla. Joululaulujen kuunteleminenkin tuntui heti paljon kivemmalta!  Tuliaisiksi äiti toi meille MK:n laukut, jotka ei ole aitoa nähneetkään, mutta on silti tosi nätit ja näppärän kokoiset. Lisäksi saatiin magneetit jääkaapinoven kasvavaan kokoelmaan. Oli kiva palata porukoiden lomakuvien kautta kesäisiin fiiliksiin, mutta toisaalta kyllä odotan jo, että kunnon talvi tulee päälle! Lumi on niin kaivattua, se luo joulufiilistä ja tekee illoista hitusen valoisempia. Pakkasta en niinkään kaipaa, muutama aste niin olis aika jees!

No niin, ehkä nyt saa taas alkaa jännittää synttäreitä, kun sai viikonlopun kuulumiset läpikäytyä! Eilen mulle tuli jonkinlainen ihmeellinen synttäristressihermoromahdus, kun aloin miettimään, entä jos synttäreistä tuleekin ihan tylsät ja huonot ja ei olekaan kiva päivä... Itkuhan siinä tuli, tosi kypsää käytöstä :D Toivottavasti huominen kuitenkin osoittautuu superkivaksi päiväksi; ainakin edellytykset sille on aika hyvät. Ja ei synttäripäivänä saa olla pahalla päällä, se on ilon juhla ja oma spesiaali päivä! Vitsi, meikä on kyllä niin synttäri-ihmisiä. 

Voi juku mitkä vujut

Koko lauantaipäivä - ja vähän perjantaitakin - meni valmistaututessa kuukauden toistaiseksi tärkeimpään päivään, eli Humanistisen Killan vuosijuhlille. Perjantai-iltana lakkasin kynnet, sekä sormista että varpaista. En jotenkin malttanut mennä nukkumaan, ja kun viimein maltoin, luin sitä ennen uutiset Pariisin tapahtumista. Sanomattakin selvää, että unet oli vähän levottomat. 

Aamulla jo alkoi kuitenkin jännittää päivän touhut, kun Laura tuli käväisemään meillä ja ommeltiin kuntanauharuusukkeet. Meillä oli siis Killan omaa nauhaa sekä Verban nauhaa, joista ommeltiin ruusukkeet, jotka sitten laitetiin mekon rintapieleen kiinni. Tuli aika nätit, vaikka itse sanonkin! Sitten olikin jo aika alkaa meikkaamaan. Tein muuten ihan perusmeikin, mutta alle laitoin Lumenen pohjustusvoidetta. Iho ainakin tuntui erilaiselta ja kyllähän se meikki kesti hyvin koko päivän, joten täytyy ottaa tuote käyttöön muissakin juhlissa! Arkikäyttöön ehkä vähän tyyristä, kun semipieni tuubi maksoi yli yksitoista euroa... Meikin jälkeen kipitin vuorostani naapuriin Lauralle, sillä meidän ystävä Milla oli luvannut tulla laittamaan meidän hiukset. Itse turvauduin samaan tyyliin kuin muutamissa aikaisemmissakin juhlissa, eli nutturavalkin avulla niskanuttura sekä hiuspanta koristeeksi ja pitämään hiukset kurissa. Milla teki kyllä hyvää työtä ja olin todella tyytyväinen! Ja tulihan se halvemmaksi kuin kampaamokäynti, sillä lysti kustansi suklaalevyn ja leffalipun. Ja kampauskin kesti koko illan!

Oltiin varattu kampauksiin kunnolla aikaa, jottei tulisi kiire - niin kuin aina juhliin valmistautuessa tulee. Ehdin jopa syödä kotona ennen kuin vedin mekon niskaan ja aloin kriiseilemään pakkailusta ja muusta, ja lähtökiirehän siinä tuli. Illalliskortin ostaneille oli järjestetty bussikyyti, joka lähti yliopistolta. Onneksi ei enää satanut vettä kun käveltiin sinne, sillä ehdin jo päivällä kirota huonoa säätä ja henkisesti valmistautua taksin tilaamiseen tuolla alle kilsan matkalle. Eikä se nytkään ollut mitään herkkua kävellä pimeässä ja tuulessa, mutta selvittiin bussiin hengissä! Sen sijaan epäilin vahvasti päästäänkö juhlapaikalle asti, kun bussi ajoi ensin keskustaan, sitten Oulunsaloon ja sieltä keskelle pimeää metsää; ei kovin hyvältä vaikuttanut. Mutta päästiin perille kuitenkin, ja vau minkälainen paikka olikaan! Paikan nimi oli Peuhu, ja se oli todellinen kartano ja vieläpä laitettu niin nätisti. Oli todella tunnelmallista, kun kattovaloja ei oikeastaan ollut päällä ollenkaan, vaan sen sijaan oli jouluvaloja ja kynttillöitä; niin kaunista! Lisäksi pöydät oli katettu hienosti ja tuolien päällä oli huput ja nauhat. Harmi, että valaistuksen takia ei saanut kuvia koko komeudesta, mutta niin hienon näköistä siellä oli!

Ohjelmaan kuului lähinnä puheita ja lauluja, ja alussa pidettiin myös minuutin hiljaisuus Pariisin terrori-iskujen uhrien muistoksi. Yllätysnumerona oli ilotulitus, joka kyllä nostatti juhlafiilistä. Lisäksi oli mahdollisuus käydä ottamassa valokuvia, ja käytiinkin poseeraamassa useamman kerran; en malta odottaa että saadaan ne kuvat. Ja olihan meillä tietysti ruokaa! Alkuruuaksi oli yrttigraavilohta, savustettua porsaanfilettä, tartar-kastiketta, sienisalaattia, waldorfin salaattia, kolmen salaatin lajitelma sekä leipää. Nam, sen vaan sanon! Alkuruoka oli ehkä paras ruoka, koska sitä oli jo ehtinyt odottaa - ja se täytti kyllä kaikki odotukset. Vaikka ei sillä, olihan kaikki muukin hyvää. Pääruuaksi oli sitten yrttikuorutettua häränfileetä, perunagratiinia ja säräjuureksia, ja jälkkäriksi mudcake ja marjakimara. Ei jäänyt nälkä! 

Varsinainen iltajuhla loppui vähän puolenyön jälkeen, ja sitten alkoi jatkot. Jatkoilla oli live-musiikkia, avoin baari, euron juustoja, sauna, useampi palju... Oli muuten ihan jees pippalot. Oltiin varauduttu bikineillä jotta kerrankin päästäisiin paljuun, ja se oli kyllä hauskaa! Tosin se ei ollut niin kivaa, että jouduttiin juoksemaan noin sadan metrin matka sinne paljulle avojaloin sekä sama matka takaisin, mutta onneksi päästiin lämmittelemään saunaan ja paljuun. Ja pitäähän bileissä aina sattua ja tapahtua! Ilta kului kyllä aivan liian nopeasti, ja ennen kuin huomattiinkaan, kello oli jo neljä ja lähdettiin bussilla takaisin kotiin. Juhlat jatkui kyllä pitkälle seuraavaan päivään, mutta oli ihan hyvä päätös lähteä ajoissa; nukkumaan päästiin kuitenkin vasta kuudelta. Ja selvittiin myös ilman minkäänlaisia oloja, ainoastaan väsymys oli huomattava. Eli siltäkin osin oikein onnistuneet juhlat, ja hauskaa oli!

Mun mekko oli siis tilattu Promgirl.com-sivustolta, ja olin todella tyytyväinen. Kengiksi laitoin mun ylppärikengät, jotka on jo vähän kärsineet, mutta ne oli juuri sopivan korkoiset ja niillä oli hyvä kävellä. Myös mekko oli mukava päällä, ja kuten sanoin aikaisemmin, meikki ja kampaus pysyi hyvänä koko illan. Tai no, kampaus vähän kärsi paljussa, mutta eipä se siinä vaiheessa enää haitannut. Kuvissa edustaa vahvasti myös kaunis siskoni sekä hänen poikaystävänsä, sekä tietysti oma kulta, komein kaikista :) Nyt sitten vain odotellaan seuraavia juhlia, joihin saa taas laittaa pitkän mekon! Meniskö joku kaveri vaikka naimisiin tässä lähiaikoina? ;)

November vibes

Marraskuu, wuhuu! Moni pitää sitä ehkä vuoden pimeimpänä kuukautena - mitä se tietysti onkin. Mutta ainakin silloin on hyvä syy viimeistään poltella kynttilöitä ja kaivaa niitä talvivaloja esille! Henkilökohtaisesti tykkään tästä kuukaudesta tietysti siksi, että omat synttärit on loppukuusta. Johan niitä onkin taas vuosi odotettu, vaikka mieluusti olisin vielä muutaman vuoden 21... En sen suuremmin ole ikäkriiseillyt, mutta pikkuhiljaa taitaa olla senkin aika!

Sen lisäksi että on tiedossa kaikkea kivaa, kuu on lähtenyt käyntiin vallan mainiosti. Toki on ollut kiireitä koulujuttujen kanssa, itse asiassa aika paljonkin, mutta nehän loppuu vaan tekemällä. Arjen keskelle on kuitenkin luvassa kaikkea kivaa, ensimmäisenä Humanistisen Killan vuosijuhlat! Meidän humanistien kattojärjestö täyttää siis pyöreät 50 vuotta, ja sitä juhlitaan ja isosti juhlitaankin koko viikko. Kaikenlaista ohjelmaa on luvassa, muun muassa kahdet bileet sekä viikonloppuna sitten ne varsinaiset vuosijuhlat eli tuttavallisemin vujut. Se on ainakin aluksi vähän fiinimpi juhla, ja tilasin sitä varten kokopitkän mekon. Luotin samaan sivustoon mistä oon tilannut pari kertaa aikaisemminkin, muun muassa ylioppilasmekon, ja olin kyllä supertyytyväinen! Palvelu, mm. livechat, oli sujuvaa, toimitus nopea ja mekko tuli kotiovelle Yhdysvalloista viikossa, ja lisäksi mekko oli ihan täydellinen. Se istui niiiin hyvin, ja vaikka tunnen oloni vähän hölmöksi pitkässä mekossa, niin onhan se nyt aika nättikin. Kuvia tulee sitten itse tilaisuudesta eli viikonlopun jälkeen! Näitä pippaloita oon odottanut kuin kuuta nousevaa, seriously. Niin kivaa päästä laittautumaan ihan kunnolla, pukeutua hienosti, syödä hienoa ruokaa ja tuntea itsensä vip-vieraaksi. Meille on luvassa nimittäin ainakin kuljetus juhlapaikalle sekä jatkoilla open bar!

Tämän kaiken lisäksi oon tuhat kertaa enemmän täpinöissäni yhdestä aika isosta jutusta, josta en voi kertoa vielä. Ei, en ole raskaana, menossa kihloihin tai naimisiin tai muuta vastaavaa, tai muuttamassa, tai aloittamassa hurjan siistiä blogiyhteistyötä. Ja kyllä, olen nyt niin ärsyttävä että jätän tämän tähän :D En vaan halua jinxata tai manata tätä juttua huonolla onnella, olisi nimittäin niin mun tuuria että kaikki menee pipariksi....

Ja pahoittelen sitä, etten kirjoittele enää kovin usein. Kovasti tekisi mieli, mutta kun illat on varattu koulujutuille, ei ole paljon vaihtoehtoja. Sellaiset huitaisemalla tekemät postauksetkaan kun ei ketään ilahduta! Ehkä sitten, kun tulee ihanat pikkupakkaset ja tämä märkä, kylmä ja pimeä loppusyksy väistyy, innostuisin taas ulos kuvailemaan. Nyt sekin on jäänyt kovin vähälle, ja harmittaa itseäni kaikista eniten. Kuvat on kuitenkin tärkeitä muistoja; ja samoin myös blogipostaukset, koska niitä lueskelemalla itse ainakin palaan edellisiin vuosiin. Miten eri lailla sitä onkaan joskus ajatellut ja kirjoittanut! Toisaalta kyllä tykkään tosi paljon siitä tyylistä, millä ennen olen kirjoittanut postauksia. En saa kiinni siitä mikä on muuttunut, mutta vaikka itse sanonkin, on vanhemmat blogiteksit jotenkin... eläväisempiä. En tiiä. Yhtä rehellinen koitan olla vieläkin, joten en osaa sanoa mistä muutos johtuu! Heh, sen verran nyt kuitenkin ainakin on selvää, että kouluhommista seuraa valitusta, valitusta ja valitusta, joten ehkä se vaikuttaa blogin yleisfiilikseen :D Mutta sivuhuomautuksena, kyllä meikä on onnellinen, kiire ja stressi vaan kuuluu elämään. Ainakin joululoma tulee sitten olemaan niin ihana ja niin tarpeellinen.

Mutta noin niin kuin muuten, marraskuu on aika jees. Ihan pian on ekat pikkujoulutkin, sopivasti juuri synttäripäivänä!

And while we're chasing darts, we'll be dancing in the dust

Cause we're coming trough

Whenever you need me, I'm behind

And I've promised to take you out to the hights

Kygo ft. Ella Henderson: I'm here for you