Koko lauantaipäivä - ja vähän perjantaitakin - meni valmistaututessa kuukauden toistaiseksi tärkeimpään päivään, eli Humanistisen Killan vuosijuhlille. Perjantai-iltana lakkasin kynnet, sekä sormista että varpaista. En jotenkin malttanut mennä nukkumaan, ja kun viimein maltoin, luin sitä ennen uutiset Pariisin tapahtumista. Sanomattakin selvää, että unet oli vähän levottomat.
Aamulla jo alkoi kuitenkin jännittää päivän touhut, kun Laura tuli käväisemään meillä ja ommeltiin kuntanauharuusukkeet. Meillä oli siis Killan omaa nauhaa sekä Verban nauhaa, joista ommeltiin ruusukkeet, jotka sitten laitetiin mekon rintapieleen kiinni. Tuli aika nätit, vaikka itse sanonkin! Sitten olikin jo aika alkaa meikkaamaan. Tein muuten ihan perusmeikin, mutta alle laitoin Lumenen pohjustusvoidetta. Iho ainakin tuntui erilaiselta ja kyllähän se meikki kesti hyvin koko päivän, joten täytyy ottaa tuote käyttöön muissakin juhlissa! Arkikäyttöön ehkä vähän tyyristä, kun semipieni tuubi maksoi yli yksitoista euroa... Meikin jälkeen kipitin vuorostani naapuriin Lauralle, sillä meidän ystävä Milla oli luvannut tulla laittamaan meidän hiukset. Itse turvauduin samaan tyyliin kuin muutamissa aikaisemmissakin juhlissa, eli nutturavalkin avulla niskanuttura sekä hiuspanta koristeeksi ja pitämään hiukset kurissa. Milla teki kyllä hyvää työtä ja olin todella tyytyväinen! Ja tulihan se halvemmaksi kuin kampaamokäynti, sillä lysti kustansi suklaalevyn ja leffalipun. Ja kampauskin kesti koko illan!
Oltiin varattu kampauksiin kunnolla aikaa, jottei tulisi kiire - niin kuin aina juhliin valmistautuessa tulee. Ehdin jopa syödä kotona ennen kuin vedin mekon niskaan ja aloin kriiseilemään pakkailusta ja muusta, ja lähtökiirehän siinä tuli. Illalliskortin ostaneille oli järjestetty bussikyyti, joka lähti yliopistolta. Onneksi ei enää satanut vettä kun käveltiin sinne, sillä ehdin jo päivällä kirota huonoa säätä ja henkisesti valmistautua taksin tilaamiseen tuolla alle kilsan matkalle. Eikä se nytkään ollut mitään herkkua kävellä pimeässä ja tuulessa, mutta selvittiin bussiin hengissä! Sen sijaan epäilin vahvasti päästäänkö juhlapaikalle asti, kun bussi ajoi ensin keskustaan, sitten Oulunsaloon ja sieltä keskelle pimeää metsää; ei kovin hyvältä vaikuttanut. Mutta päästiin perille kuitenkin, ja vau minkälainen paikka olikaan! Paikan nimi oli Peuhu, ja se oli todellinen kartano ja vieläpä laitettu niin nätisti. Oli todella tunnelmallista, kun kattovaloja ei oikeastaan ollut päällä ollenkaan, vaan sen sijaan oli jouluvaloja ja kynttillöitä; niin kaunista! Lisäksi pöydät oli katettu hienosti ja tuolien päällä oli huput ja nauhat. Harmi, että valaistuksen takia ei saanut kuvia koko komeudesta, mutta niin hienon näköistä siellä oli!
Ohjelmaan kuului lähinnä puheita ja lauluja, ja alussa pidettiin myös minuutin hiljaisuus Pariisin terrori-iskujen uhrien muistoksi. Yllätysnumerona oli ilotulitus, joka kyllä nostatti juhlafiilistä. Lisäksi oli mahdollisuus käydä ottamassa valokuvia, ja käytiinkin poseeraamassa useamman kerran; en malta odottaa että saadaan ne kuvat. Ja olihan meillä tietysti ruokaa! Alkuruuaksi oli yrttigraavilohta, savustettua porsaanfilettä, tartar-kastiketta, sienisalaattia, waldorfin salaattia, kolmen salaatin lajitelma sekä leipää. Nam, sen vaan sanon! Alkuruoka oli ehkä paras ruoka, koska sitä oli jo ehtinyt odottaa - ja se täytti kyllä kaikki odotukset. Vaikka ei sillä, olihan kaikki muukin hyvää. Pääruuaksi oli sitten yrttikuorutettua häränfileetä, perunagratiinia ja säräjuureksia, ja jälkkäriksi mudcake ja marjakimara. Ei jäänyt nälkä!
Varsinainen iltajuhla loppui vähän puolenyön jälkeen, ja sitten alkoi jatkot. Jatkoilla oli live-musiikkia, avoin baari, euron juustoja, sauna, useampi palju... Oli muuten ihan jees pippalot. Oltiin varauduttu bikineillä jotta kerrankin päästäisiin paljuun, ja se oli kyllä hauskaa! Tosin se ei ollut niin kivaa, että jouduttiin juoksemaan noin sadan metrin matka sinne paljulle avojaloin sekä sama matka takaisin, mutta onneksi päästiin lämmittelemään saunaan ja paljuun. Ja pitäähän bileissä aina sattua ja tapahtua! Ilta kului kyllä aivan liian nopeasti, ja ennen kuin huomattiinkaan, kello oli jo neljä ja lähdettiin bussilla takaisin kotiin. Juhlat jatkui kyllä pitkälle seuraavaan päivään, mutta oli ihan hyvä päätös lähteä ajoissa; nukkumaan päästiin kuitenkin vasta kuudelta. Ja selvittiin myös ilman minkäänlaisia oloja, ainoastaan väsymys oli huomattava. Eli siltäkin osin oikein onnistuneet juhlat, ja hauskaa oli!
Mun mekko oli siis tilattu Promgirl.com-sivustolta, ja olin todella tyytyväinen. Kengiksi laitoin mun ylppärikengät, jotka on jo vähän kärsineet, mutta ne oli juuri sopivan korkoiset ja niillä oli hyvä kävellä. Myös mekko oli mukava päällä, ja kuten sanoin aikaisemmin, meikki ja kampaus pysyi hyvänä koko illan. Tai no, kampaus vähän kärsi paljussa, mutta eipä se siinä vaiheessa enää haitannut. Kuvissa edustaa vahvasti myös kaunis siskoni sekä hänen poikaystävänsä, sekä tietysti oma kulta, komein kaikista :) Nyt sitten vain odotellaan seuraavia juhlia, joihin saa taas laittaa pitkän mekon! Meniskö joku kaveri vaikka naimisiin tässä lähiaikoina? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti