Mistakes are proof that you are trying

Elämä on välillä aika overwhelming.

Tuntuu ettei pysty käsittelemään kaikkea mitä olisi tarjolla! On ihanaa syksyä, tunnelmointia kotisohvalla kynttilöiden valossa, arjen onnen hippusia, nauramista ystävien kanssa. Minä niin nautin siitä kaikesta. Siitä, kun yliopistolla sattumalta kävelee kaveria vastaan ja pysähdytään juttelemaan hetkeksi, ennen kuin molemmat rientää oman alan luennoille. Oman alan, voiko se olla tottakaan? Tai siitä, kun maanantai-iltapäivällä käydään Herkkukeitaassa syömässä, koska ollaan se ansaittu, ja nauretaan pöydässä puhuen avaruudesta. Ja siitäkin tykkään, kun saa suunnitella tulevia juttuja: kylmät väreet tulee pelkästä torstain miettimisestä, ja on ihanaa selailla inspiraatiokuvia Halloweenia varten. On niin kivaa löytää hyviä asioita omasta elämästä, mutta toisaalta myös iloita muiden, itselle tärkeiden ihmisten puolesta. Yksi läheisimmistä ystävistä lähtee syyslomalla ulkomaille, ja hän on todellakin ansainnut saada nauttia siitä lämmöstä ja maata auringon alla uima-altaan reunalla. Toinen kaverini taas muuttaa kuun lopussa lähemmäs yliopistoa, ja toivon että se auttaa pääsemään yli vaikeista ajoista. Syksy voi välillä olla niin synkkä, monessakin mielessä. Uusi alku voi tarjota mitä vain, eikä ainakaan haittaa, että on monta ystävää monta kilometriä lähempänä.

No mitä muuta on tarjolla? Sekavia tuntemuksia, ahdistusta, ja kasa koulutehtäviä, joihin hukkuu. Välillä on fiilis, että on turha edes aloittaa, kun yhden tehtävän jälkeen edessä on vain seuraava, ja taas seuraava, ja taas seuraava. Yhdellä kurssilla olen aivan pihalla, enkä tiedä olisiko parempi istua luennoilla tajuamatta mitään, vai istua kotona tajuamatta mitään. Oh well.

Sitä vaan niin kaipaisi jotain, mikä olisi merkki siitä, että kaikki on ihan ok. On ihan ok olla se yksi luento pois ja kihartaa hiuksia illan bileisiin sen sijaan. Kyllä niistä opiskeluista selviää kun vain jaksaa ahertaa; kandin tutkinto ei ole enää monen opintopisteen päässä. Ja hei, tiesitkö että kaikki muutkin painii samanlaisen moniste- ja kirjakasan keskellä, ja nekin selviää siitä, koska niin moni muukin on selvinnyt.

Tätä kai tämä syksy on. Aurinkoisia ja kauniita päiviä, pimeitä ja märkiä iltoja. Kai nämäkin hyppytunnit olisi voinut käyttää tieteellisen esseen kirjoittamiseen, joten sen kimppuun än yy tee nyt!