I sure would like some sweet company

Miksei kukaan tule meille kylään? Olisi jo hirveä hinku esitellä meidän kämppää, tykkään tästä nimittäin niin paljon. Haluan kertoa mistä hankittiin yöpöydät ja sohva, ja miten hyvässä tarjouksessa tv-taso ja ruokaryhmä oli kun ne bongattiin. Leivoin jopa muffinsea toivoen että joku tulisi käymään. No, ainakin eräs opiskelijakaverimme kävi piipahtamassa ja suostui maistamaan yhtä leivonnaista, mutta ei se nyt ihan sama ole kun vierailu tapahtuu vähän ennen puolta yötä lauantai-iltana. Mutta ehtiihän tässä - tosin niitä muffinseja ei enää vieraille riitä. Ohjeen Daim-muffineihin löysin Essin blogista. 

Sen lisäksi että sain herkutella muffinseilla, viikonloppu oli muutenkin aika nautinnollinen. Naistenpäivänä sain herätä kun Eeli toi aamiaisen sänkyyn. Eikä se auringonpaistekaan yhtään haitannut! Sunnuntaina sain taas vähän hemmottelua, kun Eeli varasi kokkausvuoron itselleen ja teki yrttisiä lohkoperunoita sekä naudanlihapihvejä mustapekka-juustolla. Illalla käytiin kävelyllä ja katsottiin Frozen-animaatio. Viikonloppu oli kyllä ihana, kun saatiin vain viettää aikaa kahdestaan ja kotiutua tänne. Odotan, että jossain välissä se oman kodin tunne iskee kunnolla. Väillä homma menee vähän semmoiseksi haahuiluksi ja ihmettelyksi. Toisaalta ainakin huonekalujen paikat tuntuu toimivalta, ja esimerkiksi astiat on hyvässä järjestyksessä kaapissa. Viimeistään tämä perusarki tulee taatusti näyttämään, miten asiat sujuu ja tavarat löytää lopullisille paikoilleen.

Niin, se arki. Yliopistolla on tullut nyt vietettyä pari päivää, ja ei ainakaan vielä harmita että loma on ohi. Vaikka en ehtinyt kunnolla lomailla ja olla vaan, tuntui silti pirteältä palata luennoille. Auringosta on saatu täällä Oulussa nauttia vieläkin, ja ihanasti se herätääkin paistamalla makuuhuoneen ikkunasta suoraan meidän sänkyyn. Uskaltauduin vaihtamaan neulehuivin vähän kevyempään, ja tänään laitoin jopa ne uudet lahja-tennarit jalkaan. Kevään väriset, siis nyt täytyy olla kevät! Vähän huulet mutrulla luin uutisia joiden mukaan sää kylmenee pian vähäksi aikaa. En hyväksy - mutta onneksi matka yliopistolla on enää muutaman polkaisun pituinen.

Aurinkoista päivää piristi myös posti - meille tuli hääkutsu!! Ihanaa, oon ollut häissä viimeksi useampi vuosi sitten. Häät on kuitenkin juhlista parhaimpia ja kauneimpia, niin tosi kiva päästä :) Tosin ehkä vähän huono ajankohta siinä mielessä, että hääkuume on aikamoisen korkealla ja oon ihan koukuttunut telkkarin hääohjelmiin. En varmaan ole maininnut, että häämekko on jo löytynyt? Täytyy kuitenkin tyytyä miettimään vähän hillitympää mekkovalintaa. Ensin tuli mieleen laittaa yo-mekko, sillä se on jäänyt vähälle käytölle, mutta ei kai siitä haittakaan ole jos nopeasti katselen netin valikoimaa.. Ihan nopeasti vain.

I got my ticket for the long way round

The one with the prettiest views

It's got mountains, it's got rivers

It's got sights to give you shivers

But it sure would be prettier with you

Anna Kendrick: Cups (Pitch Perfect's When I'm gone)

vaimopäivä

Mä kyllä tykkään tästä avovaimoudesta. Ennen ajattelin, ettei musta ikinä saa pullantuoksuista ja kokkaavaa kumppania, joka pesee ja lajittelee pyykit ja vielä viikkaa valmiiksi kappiin, ja herää aamulla silittämään paidan töihin. Ehkä noihin on vielä matkaa, mutta välillä huomaa miten nauttii eri jutuista kuin ennen. Esimerkiksi siitä, että saa laittaa ruokaa poikaystävälle, joka on ahertanut päivän töissä. On kiva saada kiitosta ja kehuja ruuasta vaikka oonkin ihan surkea kokki :D kun ne tulee niin ehdoitta, mutta enemmän tyytyväisyyttä tuo se, että saa ilahduttaa toista. Ja eipä mulla ole pariin päivään ollut kauheasti tekemistäkään :D Tänään pidin vaimopäivän; siivosin, kävin kaupassa, kokkasin, pesin pyykkiä... Pyykinpesustakin tykkään ihan eri tavalla - tosin se johtuu ihan siitä, että on oma kone ja se on tuplasti helpompaa kun ei tarvitse raahautua alakertaan yhteisen koneen luokse. Näitä elämän pieniä iloja! Katsotaan nyt miten kauan pyykkien kanssa jaksaa hyvällä mielellä touhuta: eräs Iholla-sarjan naisista totesi sen olevan ikuinen taistelu. Ja tottahan se on, kun miettii mitä kaikkea siihen todellakin kuuluu :D

Eilen koottiin Eelin kanssa Ikean kahdeksanlokerikkoinen Expedit-hylly. Se oli varmaan meidän olennaisin hankinta Ikeasta. Mun mielestä Ikean huonekalut on kivoja, selkeitä ja edullisia, mutta en halua kalustaa koko asuntoa niillä. Ne on kuitenkin niin yleisiä ja tavallisia... Mutta Expedit-hylly oli meidän molempien mielestä sopiva ostos. Kokoamisessa en saanut paljon autella, mutta hyllyn sijoittamisessa mulla oli oma painava mielipiteeni. Meinasi vähän kylmän väreet virtailla, kun se ei oikein sopinut ajattelemalleni paikalle... Mutta siihen se lopulta jäi, eikä näytä ollenkaan hassumalta nyt kun hyllyyn on tullut täytettäkin. Menee kuitenkin aikaa tottua hyllyn massiivisuuteen; sen nykyisellä paikalla kun ei aikaisemmin ollut oikeastaan mitään, niin nyt se kohta näyttää niin täydeltä. Mutta kaikkeen tottuu, ja mä kyllä tykkään!

Nyt siis kaikki huonekalut on koottuna ja paikoillaan. Muutama matto puuttuu, ja myös kattolamppu makuuhuonesta ja keittiöstä. Olen vähän miettinyt, että minkälaisia lamppuja keittiöissä yleensä edes on? Tuntuu jotenkin hankalalta kuvitella sinne mitään lamppua, kun edellisessä kämpässä oli vain sellainen loisteputkilamppu. Tai halogeenilamppu. Anyways.

Täällä mä nautin loma-arjesta ja iloitsen viikonlopusta, jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Vähän kateellisia terkkuja silti Jennalle ja Pinjalle Helsinkiin; laittakaa paljon lentosuukkoja lavalle Backstreet Boyseille!

Tell me why, ain't nothing but a heartache

Tell me why, ain't nothing but a mistake

Tell me why, I never wanna hear you say

I want it that way

Backstreet boys: I want it that way

Kotona ollaan!

Keittiön pienkoneet laatikoissa, hyllyt kokoamatta, kattolamput puuttuu... Mutta sinne päin. Melken valmista! Muutama päivä on mennyt aika hektisissä tunnelmissa pahvilaatikkomeren keskellä. Sitä tavaran määrää, mikä vain yhdellä ihmisellä voi olla.. Ja nyt kun meitä onkin kaksi - huh :D Kummasti vain kaikelle on löytynyt oma paikkansa. On oikeastaan ollut aika kivaa laittaa molempien koriste-esineitä esille eri pöytätasoille, ja tähän mennessä lempparihommat on olleet molempien muumi-kasvopyyhkeiden laittaminen kylppäriin sekä vaatehuoneen järjesteleminen. Nyt vaatehuoneessa tuoksuu ihan mun avomiehelle :)

Muutto ei onneksi aiheuttanut sen kummempia kahinoita kenenkään välille; lähinnä meinasi aina alkaa naurattaa, kun huomasin tiuskaisevani Eelille jotain napakasti. Kaikki on mennyt hyvin ja sujuvasti, ja musta tuntuu että rakastan kaikkea tässä kämpässä. Ihana lattia, ihanat kaapinovet, ihanat huoneiden ovet, ihana keittiö, ihana sohva, ihanaaihanaaihanaa. Kun illalla on saanut nukahtaa maailman parhaan miehen viereen ja aamulla herätä siitä samasta paikasta, sen jälkeen tassutella keittiöön tekemään itselleen muumimukillisen kaakaota, osaa arvostaa tätä kaikkea. Oli varmasti olemassa jokin syy ja tarkoitus sille, miksi piti itkeä niiden ohimenneiden asuntojen takia. Täällä on nimittäin viihtyisää ja kodikasta, terveisin sohvalla löhöävä opiskelijatyttö.

Ja arvatkaa mitä sain tänään yllätyksenä - sanotaan sitä vaikka muuten-vaan-keskiviikko-lahjaksi. Upeat keltaiset Fred Perryn tennarit! The perks of being in a domestic partnership, suosittelen!