Kotona ollaan!

Keittiön pienkoneet laatikoissa, hyllyt kokoamatta, kattolamput puuttuu... Mutta sinne päin. Melken valmista! Muutama päivä on mennyt aika hektisissä tunnelmissa pahvilaatikkomeren keskellä. Sitä tavaran määrää, mikä vain yhdellä ihmisellä voi olla.. Ja nyt kun meitä onkin kaksi - huh :D Kummasti vain kaikelle on löytynyt oma paikkansa. On oikeastaan ollut aika kivaa laittaa molempien koriste-esineitä esille eri pöytätasoille, ja tähän mennessä lempparihommat on olleet molempien muumi-kasvopyyhkeiden laittaminen kylppäriin sekä vaatehuoneen järjesteleminen. Nyt vaatehuoneessa tuoksuu ihan mun avomiehelle :)

Muutto ei onneksi aiheuttanut sen kummempia kahinoita kenenkään välille; lähinnä meinasi aina alkaa naurattaa, kun huomasin tiuskaisevani Eelille jotain napakasti. Kaikki on mennyt hyvin ja sujuvasti, ja musta tuntuu että rakastan kaikkea tässä kämpässä. Ihana lattia, ihanat kaapinovet, ihanat huoneiden ovet, ihana keittiö, ihana sohva, ihanaaihanaaihanaa. Kun illalla on saanut nukahtaa maailman parhaan miehen viereen ja aamulla herätä siitä samasta paikasta, sen jälkeen tassutella keittiöön tekemään itselleen muumimukillisen kaakaota, osaa arvostaa tätä kaikkea. Oli varmasti olemassa jokin syy ja tarkoitus sille, miksi piti itkeä niiden ohimenneiden asuntojen takia. Täällä on nimittäin viihtyisää ja kodikasta, terveisin sohvalla löhöävä opiskelijatyttö.

Ja arvatkaa mitä sain tänään yllätyksenä - sanotaan sitä vaikka muuten-vaan-keskiviikko-lahjaksi. Upeat keltaiset Fred Perryn tennarit! The perks of being in a domestic partnership, suosittelen!