Kai tähän voisi satuilla pitkästi siitä, miten aurinko alkaa jo vähän lämmittää, mutta totuushan on että lauantaina satoi rakeita ja lunta jos jonkin verran. Eli aika paljon. Maa on taas kinda white eikä pihalla mitenkään kamalan lämmin kyllä ole! Meinaa ketuttaa, mutta sentään en ehtinyt viedä talvitakkeja varastoon tai ottaa ballerinoja esille. Vähän hassua kuitenkin tämä elämä nyt on. On niin kevätfiilis kun se aurinko tosiaankin paistaa aamuvarhain tuli todistettua kuinka aikaisin se oikeasti nousee ja näkee nahkatakkeja katukuvassa. Itse kuitenkin kääriydyn vielä tiukasti talvitakin uumeniin. Kevättä kotiin tuomassa on jo tulppaanit round two, tällä kertaa valkoisia. Ja voi miten nätisti ne ovatkaan auenneet! Edellinen kimppu oli vähän ujo, mutta tämänhetkiset kukat nauttii täysillä auringonvalosta. Yksikin ihan nupulla ollut tulppaani on ihan kirjaimellisesti puhjennut täyteen kukkaan :D
Viikonloppuna vietettiin Germanistipäiviä, jotka Verba järjesti Oulussa tänä vuonna. Ei, olen edelleenkin anglisti ja nudisti enkä osaa tai ymmärrä sanaakaan saksaa, mutta auttelin joissakin tapahtuman järjestelyissa. Ihan valtava juttu ei ollut kyseessä, mutta noin 50 germanistia muista Suomen yliopistoista saapui moikkaamaan toisiaan. Tapahtumalla oli ihan oma työryhmänsä, mutta itse olin perjantaisessa yliopistosuunnistuksessa yhtenä rastinpitäjänä sekä lauantaisten sitsien jatkoilla juomamyyjänä - sekä yllättäen siivoojana. Kulisseissa vähän kuohui ja asiat ei menneet ihan suunnitelmien mukaan, mutta onneksi se ei näkynyt päälle päin ja vierailla oli kuuleman mukaan huippu viikonloppu. Jäin siis puolivahingossa siivoamaan sitsien jälkiä Jennin ja muutaman muun tyypin kanssa, kun alkuperäiset siivoojat eivät siihen kyenneet, kuka mistäkin syystä. Oli ihan mielenkiintoista keräillä tölkkejä tahmaisilta lattioilta ja herätellä sohvalle sammunutta random-juhlijaa, ja lähteä kotiin kun aamu alkoi sarastaa. Aika pitkä on jo valoisa aika, I might add! Kotona odottikin sitten kiva yllätys, kun erinäisiltä tasoilta löytyi tölkki jos toinenkin; olin jo ehtinyt unohtaa meillä olleet etkot. Päätin kutsua meille hallituslaisia ja muita verban edustajia etkoilemaan, sillä ei ole tietoa milloin ehditään pitää tupareita. Muutama onneksi pääsi paikalle, ja onneksi myös leipomani brownie maistui vieraille! Se olikin ainoa lohdutus, kun pakkasin sitä jääkaappiin kuudelta aamuyöllä, pohkeet hellänä ja silmät ristissä. Ja kyllä ne browniet lohdutti vielä sunnuntainakin, kun ihana päivä meni täysin hukkaan sohvalla koomassa maatessa. Ehkä me ensi viikonloppuna sitten reippailen!
Koti alkaa tuntua koko ajan enemmän kodilta ja arki koko ajan enemmän arjelta. Tänään pidettiin Jennin kanssa eräällä ruotsin kurssilla esitys Ghanasta, joka pohjautui Elisan haastatteluun. Tiedättehän Elisan, mun ex-kämppis? Sama tytteli siis kyseessä, joka vietti toissa syksynä muutaman kuukauden vapaaehtoistyöntekijänä Ghanassa. Haastateltiin Elisaa siitä aiheesta, ja saatiin ihan hyvä esitys aikaan. Itse ainakin opin myös aika paljon; ei kaikki varmaan tiedä, että Ghanan virallinen kieli on englanti, pääkaupunki Accra tai miten huono kuurojen asema on Ghanassa. Kurssi, jota varten tehtiin tämä esitelmä, onkin ollut yksi mielenkiintoisimmista, sillä sen aikana on päässyt tutustumaan moneen eri kulttuuriin opiskelijoiden esitelmien kautta. Vaikka välillä tekisi mieli vain sulkea silmät ja nukkua ohi kevään mukanaan tuoman tentti- ja esseerumban, tällaiset jutut palauttaa mielenkiinnon opiskelua kohtaan. Ainakin hetkeksi.
Nyt ei heru muita kuin instagram-kuvia, sorry! Meitsin löytää sieltä nimeltä meerijuulia :) Mun yhdestä kuvasta tykkäsi ikeausa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti