Moikkamoi! Vihdoin on aikaa istuaa naputtelemaan postausta - meikä on nimittäin lomalla! Tai no, ollaanhan tässä lomailtu jo pari päivää, mutta koska olen joutunut tekemään niin paljon opiskeluhommia koneella, pidin sen kiinni muutaman illan ajan. Helpotti muuten kummasti :)
Loppulukukauteen mulla mahtui pari tenttiä, joista toinen meni penkin alle ja toinen toivottavasti ihan hyvin. Molemmat tentin kuuluivat viestinnän sivuaineeseen, jonka tosiaan aloitin nyt syksyllä. Välillä tuntuu, että se oli suurin virhe ikinä opiskelujen saralla, mutta ehkä sekin näyttää vielä hyvät puolensa. Viestintä sinänsä kuulostaa niin kovin mielenkiintoiselta, varsinkin kun oon itse kiinnostunut esimerkiksi kirjoittamisesta ja journalismista, mutta ainakin pari ensimmäistä kurssia on ollut aika abstraktia ja jotenkin vaikeasti lähestyttäviä. Onneksi jossain vaiheessa on tulossa vielä pr-viestintää ja viestinnän laidansäädäntöä, jotka ainakin kuulostaa hitusen kiinnostavimmilta. Syksyn kurssien osalta pitäisi vielä kirjoittaa yksi essee erästä englannin syventävää kurssia varten, ja laajahko tutkimussuunnitelma, joka on rästissä kesältä. Ajattelin kuitenkin rentoutua nämä muutamat päivät ennen joulua, ja ottaa itseäni niskasta kiinni sitten loman loppupuoliskolla. Toivottavasti se auttaa myös keräämään motivaatiota kevään kursseja varten!
Eilen meillä oli Verban hallituksen viimeinen kokous, nyyh. Vähän meinaa haikeutta olla ilmassa, koska pari vuotta tuli kuitenkin oltua mukana ainejärjestötoiminnassa, ja vaikea kuvitella viikkoja ilman kokouksia ja tapahtumien suunnittelua. Onneksi jatkan vielä keväällä NMES-työryhmässä, eli olen mukana suunnittelemassa keväällä järjestettävää englannin opiskelijoiden tapaamista. Onpahan jotakin tekemistä keväälle, ja lisäksi työryhmässä on paljon samoja tyyppejä kuin viime vuoden hallituksessa, jej :) Hurjan ainejärjestöuramme päätteeksi päätettiin Lauran kanssa tehdä vielä yksi Reema, eli ainejärjestölehti, jonka duunaaminen oli siis meidän tehtävä hallituksessa. Viimeinen lehti oli kyllä työn ja tuskan takana, sanonpa vaan! Aikataulut oli vaikea saada mätsäämään tenttikauden ja deadline-ryppään keskellä, ja meinasi vähän kuumottaa saadaanko koko lehteä tehtyä. Valmiiksi se kuitenkin tuli, ja siinäkin mielessä tavoite saavutettu, että tänä vuonna ilmestyi taas yksi lehti enemmän kuin viime vuonna. Haikeudesta huolimatta nyt voi hyvillä mielin suunnata katseen kohti uusia tuulia ja jättää Reeman seuraavalla hallitukselle, joka olikin jo osaksi mukana uusimman lehden teossa. Eipä ainakaan tarvitse huolehtia siitä, että Reema ei jatkuisi!
Opiskeluihin liittyen, myös vaihtojutut etenee! Eilen saatiin sähköpostia, jossa selvisi mitä kaikkia dokumentteja täytyy olla nyt kun hakuprosessi jatkuu. Itselleni sai aikaan kylmiä väreitä uuden passin hankkiminen; ensinnäkin, passikuvat hrr, ja toiseksi, ehtiikö se helmikuun alkuun. Täytynee heti varailla aikoja ja toivoa sormet ristissä että pahimmat ruuhkat ei olisi juuri nyt. Ja ne passikuvat, oh god.... Niistä ei kyllä tule yhtään mitään :D Pitää harjoitella sellaista pientä hymyä, joka kuitenkin näyttää tarpeeksi vakavalta passikuvaan. Unelmien täyttymyshän tietenkin olisi, että kuvassa näyttää ihan vakavalta vankikarkurilta.. Not.
Olen myös miettinyt, olisinko perustanut erillisen vaihtoblogin tämän normiblogin rinnalle; se ehkä auttaisi vaihtoa suunnittelevia. En kuitenkaan usko, että se olisi kovinkaan merkittävä muutos, sillä vaihdossa arki tulee nopeasti vastaan, ja ne arjen jutut kuuluu sitten tänne :) Täälläkin tulee luultavasti näkymään paljon vaihtoon liittyviä juttuja, olettaen siis että meikä sinne nyt pääsee... Sehän se tästä puuttuisikin, että koko homma menisi plörinäksi!
Kaiken tämän lisäksi olen viime aikoina joululahjashoppaillut, herkutellut joulutortuilla, kuunnellut joululauluja ja katsonut jouluelokuvia. Tunnelmaan virittäytyminen on siis aika hyvällä mallilla; joskin sitä välillä vähän koettelee meidän rasittava alakerran naapuri. Heillä muun muassa oli kaksi päivää kestävät synttäribileet yhdistettynä pikkujouluhin, joissa pelattiin beer bongia kahteen asti yöllä. Tiedän tämän, koska makasin sängyssä kuunnellen niitä hurraa-huutoja ja pingispallon pomppimista lattialla, ja seuraavana heräsin mieskuoron laulamaan onnittelulauluun. Lisäksi harmaita hiuksia aiheuttaa naapurin ilmeinen tyttöystävä, joka on nyt muutamana yönä herättänyt minut.. huudollaan. En vain ole varma synnyttääkö se nainen, itkeekö se, vai onko sillä ihan oikeasti hauskaa. Mutta seriously, onko pakko huutaa keskellä yötä niin, että naapurit herää siihen? Miten tuosta voisi kohteliaasti huomauttaa vaikka lapulla ilmoitaustaululla niin, ettei se olisi kiusallista kaikille? Ei mitenkään :D Täytyy vain toivoa, että naapureiden libido vähän rauhoittuu, tai että joku muu tekisi valituksen ja he vihdoin muuttaisivat pois. Kun sitä juhlimista, musiikin soittamista ja elämölöä on säännöllisen epäsäännöllisesti kuunnellut yli vuoden ajan, ei ymmärrys aina riitä. Onneksi ne iltaiset biisit on sentään vaihtuneet joululauluihin näin vuodenajan kunniaksi.
Tänään ajattelin olla koko päivän Eelin kanssa, sillä ylihuomenna suuntana on Kalajoki ja tiedossa joulu erillään. Agendassa on raahata Eeli vielä viimeisille joululahjaostoksille, vaikka omalta kohdalta hommat on kyllä jo hoidossa. Ehkä me myös laitetaan jotain hyvää ruokaa, katsotaan taas jokin jouluelokuva ja poltetaan kynttilöitä; olisi aika jees. Palaillaan taas mahdollisimman pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti