Nollasta sataan

Syksy yllätti opiskelijan, ja mitä näitä kohuotsikoita onkaan. Mutta joo, back in business sekä blogillisesti että opiskellullisesti! Paluu oli aika räjähdysmäinen, kun heti maanantaina alkoi pari uutta kurssia, joista varsinkin toinen on aika työläs ja nopeatahtinen. Loppusissaan ihan hyvä juttu vaan, ainakin sen avulla palaan taas ruotuun. Sitä kuitenkin ihmettelen, miten nuo kauppiksen opet on mieltynyt ryhmätöihin ja case-kuvauksiin: nuo caset sinänsä ymmärrän, mutta aina pitäisi olla tekemässä ryhmätöitä? Toisaalta nekin ryhmätyöt on kivaa vaihtelua enkun puolen ryhmätöille, joissa tentiin korkeintaan power point-esitys tai posteri, näissä pitää kuitenkin olla vähän enemmän asiaa. Ja hyvä ryhmä niin mikäs siinä työskennellessä!

Ennen opiskeluiden pariin paluuta olin kuitenkin lomalla. Heti aluksi lähdin pitkäksi viikonlopuksi Kalajoelle, ihan vaan rentoutumaan ja hengailemaan perheen ja kisun kanssa. Ennen lomaa oltiin syöty Eelin kanssa vähän huonosti, joten oli ihana päästä nauttimaan mamman kotiruuista! Vitsi miten hyvää perunamuusikin voi olla, tai uunilohi, mm. Ruoka on kyllä yksi parhaita asioita kotona käymisessä, koska sen lisäksi ettei sitä tarvitse itse laittaa kokonaan, on se aina monipuolista ja ennen kaikkea niin hyvää. Sauna on toinen kova juttu! Meillä oli vielä ulkosauna käytössä, mikä vähän vie pisteitä kylmän lattian takia, mutta kyllä se lämpö nuo ne pisteet ropisemalla takaisin. Ulkosaunassa on se oma viehätyksensä, kun ulkona on ihan pimeää ja saunaa valaisee vain ikkunalla oleva lyhty. Toki tätä romanttista mielikuvaa täytyy vähän rikkoa, sillä meidän ulkosaunaan tulee ihan juokseva vesi ja sähköt, mikä ei kyllä ollenkaan haittaa :D 

Haluttiin myös jotain kunnon syyslomatekemistä, joten varattiin keilarata maanantaille. Ei ollut Wiin keilaustreeneistä paljon apua; miten niitä kaatoja tulee aina videopelissä, mutta tosihommissa vain yksi surkea puolikaato... Oli kuitenkin hauskaa ja tunti meni nopeasti. Illalla lähdettiin takaisin Ouluun, mutta omalta osaltani Oulu-aika jäi lyhyeksi, sillä heti seuraavana aamuna lähdettiin Eelin kanssa ajelemaan Sodankylään. Onneksi saatiin auto, on se matkustaminen paljon helpompaa sillä kuin junalla. Matkalla Oulusta Rovaniemelle bongattiin poroja ihan kivasti, ja yhdelläkin pellolla oli valtava tokka! Eelin porukat aina nauraa mulle, kun tiirailen poroja ihan innoissani, mutta meitsi vaan tykkää eläimistä. Ei tarvitse olla kuin jänis, niin oon jo täpinöissäni. Paras bongaus oli viime kesältä, kun Jennin kanssa Ouluun ajellessa nähtiin kettu! Aivan huikeeta.

Rovaniemeltä otettiin kyytiin Eelin sisko ja siskonpoika, joita oli niin mukava nähdä pitkän ajan jälkeen. Eelin sisko on samanikäinen kuin minä, joten vaikka ollaankin tietyiltä osin eri elämäntilanteissa, juteltavaa kyllä löytyy. Perillä oltiin iltapäivällä, mutta vaikka aikaa olikin, ei tehty mitään sen kummempaa. Nautittiin vaan koko perheen seurasta, leikittiin hurjasti kasvaneen siskonpojan kanssa, ja käytiin saunassa. Itse olin päivän päätteeksi aivan uupunut; matkustaminen väsyttää mua aina, oli kyseessä millainen matka tahansa.

Seuraavana päivänä energiaa kuitenkin riitti pitkälle venyneiden yöunien jälkeen ja hyvä niin, koska päivälle oli tarkka aikataulu. Oltiin vähän mietitty että olisi kiva oikeasti tehdä jotain eikä vain olla, ja parin viikon takaisin Vuokatin reissun innostamana päätettiin lähteä käymään Pyhätunturilla. Se on alle tunnin matkan päässä Sodankylästä, ja pari kesää sitten käytiin Luostolla, joten ihan hyvä kohdevalinta. Saatiin vielä koko porukka mukaan, joten heti kun anoppi pääsi töistä, laitettiin kamppeet kasaan ja ajettiin kohteeseen. Pyhätunturilla meidän tarkemmaksi kohteeksi valikoitui Pyhän kasteen putous, jonne kuljettiin rakkakivikon ympäröivän kurun pohjalla meneviä pitkospuita pitkin. Matkan varrella oli huikeat näkymät: rakkakivikkoa, joka nousi jyrkästi molemmilla puolilla niin että melkein alkoi huimata; kirkasvetisiä lampia, joista yhteen piti heittää kolikko ja toivoa; ja jääkauden muovaamia seinämiä ja muita jälkiä. Pitkospuut helpotti kävelyä huomattavasti ja koska myös maasto oli tasaista, ei tullut edes lämmin, päinvastoin. Pitkospuiden ansioista myös siskonpoika pääsi mukaan kärryissä, ja niissä kohdissa joissa alustaa ei ollut, reippaina kannettiin kärryt. Määränpäänä oli siis putous, joka ei näin syksyllä ollut kovin suuri, mutta oli se silti aika vaikuttava näky. Siellä oli iso ja kirkas lampi, jota ympäröi metsä, rakkakivikko ja isot kielekkeet. Niin siistiä. Lammen rannalla oli näköalatasanne tai -laituri, johon pysähdyttiin syömään eväitä - ja ei oltu ainoita, sillä kuukkeliparvi tuli hakemaan oman osansa! Ne oli aika rohkeita ja jopa röyhkeitä, tulivat tosi lähelle ja jopa kädestä syömään, mutta myös jäivät lähelle tuijottamaan ja visertämään vaativasti. En pelkää lintuja ja nämäkin oli aika hauskoja, mutta kyllä niissä jotain vähän uhkaavaakin oli, kun ne sillä tavalla tuijotti ja lenteli ihan läheltä :D Oli kuitenkin kiva lisä meidän retkeen! Takaisin lähtiessä alkoi jo hämärtää, mutta ehdittiin autoille ennen ihan pimeän tuloa. Vaikka tämä patikointi ei niin kovin rankka ollutkaan, tuntui se silti pohkeissa ja reisissä; erityisesti yksi ihana porrasosuus... Harmi etten ottanut kameraa mukaan retkelle, sillä olisi kyllä saanut niin mahtavia kuvia! Onneksi otin jonkin verran kuvia puhelimella, mutta ei niistä välity se oikea tunnelma. Käykää itse katsomassa, kannattaa!

Aika meni aivan liian nopeasti, sillä meidän piti lähteä takaisin Ouluun palauttamaan auto jo torstaina aamupäivästä. Matkalla vietiin meidän tulomatkan seuralaiset takaisin Rovaniemelle ja ajeltiin itse Ouluun asti. Loppuloma menikin sitten Oulussa, ilman sen kummemia suunnitelmia. Jotain kouluhommia muka yritin tehdä ja muka lukea tenttiin, johon en sitten mennyt ollenkaan :D Viimeisenä lomapäivänä katsottiin tyttöjen kanssa Magic Mike XXL, jossa oli liian vähän tanssikohtauksia, pitkäveteinen juoni, mutta ihana Channing Tatum. 

Tällä viikolla sitten? Olen syönyt liian monta hampurilaista yliopistolla, saanut vihdoin laitettua ainejärjestölehden painoon, juhlinut Halloween-bileissä ja istunut mielenkiintoisilla luennoilla. Tällä hetkellä odotan, milloin mun vuju-mekko tulee! Sen pitäisi tulla tänään, ja kuuntelen koko ajan, tuleeko hissi ylimpään kerrokseen ja soiko meidän ovikello. On tämä elämä jännittävää.