Here's my key, philosophy

Oon niin iloinen, että arjen mukava rytmi on tullut takaisin. Vauhdikkaan viikonlopun jälkeen sai huokaista helpotuksesta, ettei tälle viikolle ole luvassa mitään erikoista. Ai ei vai? Facebook ilmoitti jo maanantaina Syyskuukautisista ja keskiviikon fuksisuunnistuksesta. Nyt nämä pippalot jää kuitenkin väliin. Uusille opiskelijoille suosittelen lämpimästi omaan aikatauluun sopivissa kissanristijäisissä käymistä; ihan verkostoitumisen ja bondaamisen kannalta. Musta kuitenkin tuntuu, että oman paikkani olen jo vakiinnuttanut muiden verbalaisten joukossa. Vähän hölmö ja ujo, se englantia opiskeleva kaksonen, joka bileissä nauraa joka asialle ja räpsii kuvia kamerallaan. Ehkä tänä vuonna on siiis aikaa myös harrastuksille, jotka jäivät taka-alalle liian monesti. Eilen kävin taas joogassa, eikä soturiasennossa enää naurattanut niin paljon kuin viime viikolla. Huomenna ajattelin tehdä comebackin zumbaan, ja illalla katsoa Nashvillea fuksien lauluesitysten sijaan.

Opiskelun alkaminen on tuonut mukanaan myös kotitehtävät. Edelleen teen ne sängyllä epämukavassa asennossa istuen, vaikka työpöytä on ihan vapaana. Ei sitä voi muuta kuin katsoa hämmentyneenä; ja sehän tarjoaa ihan liikaa häiriötekijöitäkin. Ikkuna, peili, valokuvia, kasveja. Kyllä tämä peti on paljon parempi, vaikka sitten joogassa tuntuukin ne jumit joka paikassa.

Verban fuksit on muuten aika kivoja. Yksi kehui tänään mun paitaa.