perjantai 9. tammikuuta 2015

Kandihommia

Mun unirytmi on niiiin pielessä, joten ajattelin päivän urakkani lopetettua tulla tänne kertomaan, mitä sitä onkaan tullut viime päivinä puuhailtua.


Ja vastaus on: ei paljon mitään muuta kuin kandia ja yksi banaani-mansikka-smoothie. Maanantaina aloitin sen ihan tosissaan kirjoittamisen, ja viimeiset neljä päivää onkin kulunut istuen vuorotellen sohvalla läppäri sylissä ja keittiössä läppäri pöydällä. Kummassakin paikassa on havaittavissa röhnöttävään asentoon valumista alta aikayksikön, joten selkä ja hartiat on olleet vähän jumissa. Onneksi kotoa löytyy ainakin vähän hierova kämppis! Ja itse kandihan on edennyt varsin mallikkaasti. Syksyn alussa tuntui ihan oudolta ajatukselta, että saisin koko työn ikinä tehtyä, vaikka moni kaveri oli saman urakan kevällä aloittanut ja muutama saanut jopa valmiiksi. Hiljaa alkoi kuitenkin hahmottua kuva siitä, millaisen kandin haluan tehdä. Samalla päätin myös, että saan sen valmiiksi enkä jätä roikkumaan - vaikka nyt lomalla olisikin tehnyt mieli vain lomailla eikä kirjoittaa... Deadline on huomenna, tai oikeastaan tänään, ja vielä noin sivullinen tekstiä sekä viimeiset korjaukset ja ulkoasun fiksaus ja valmista on! Hurjaa. Vain syksyn kestänyt intensiivikurssi oli mulle selvästi oikea vaihtoehto koko lukuvuoden kestävän kurssin sijasta :) Ja vaikka tämä kandi, eli se tutkielma, nyt pian valmis onkin, ei se tarkoita että valmistuisin vielä kandiksi, eli saisin kandidaatin tutkinnon ulos. Se riippuu opintopisteistä, vaikka toki tuo tutkielma pitää olla tehtynä myös.

Tänään leivoin myös kakun. Tai ainakin yritin ja epäonnistuin pahasti. Oon aina pitänyt itseäni leipomisesta tykkäävänä ihmisenä. Ei nyt ihan jauhopeukalona, mutta kuitenkin. Tänään vaikutti siltä, että se peukalo löytyy keskeltä kämmentä: ei mennyt kaikki ihan putkeen. Yritin tehdä irtopohjavuokaan tehtävää suklaakakkua. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta vuokaa uuniin laittaessa huomasin, että taikinaa tihkuu pohjan ja reunojen välistä läpi. Jo tässä vaiheessa olin valmis luovuttamaan, mutta Eeli ei ja laittoi vuuan pellin päälle ja takaisin uuniin. Olishan se pitänyt arvata ja luovuttaa kerralla... Noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua, kun mentiin ottamaan kakkua uunista, oli lopputulos tämä:


Niinpä niin. Mustaksi palanut ja lässähtänyt. Ei taida edes valkosuklaakuorrute pelastaa. Mutta ainakin taikina oli pysynyt vuuan sisällä...Ehkä kuitenkin juhlin kandin valmistumista jotenkin muuten. Sinänsä harmi että vietän tipatonta, mutta onneksi ruoka on aina hyvä vaihtoehto! Siis esimerkiksi ravintolaruoka, koska tuntuu, että minä ja uuni tarvitaan nyt hieman etäisyyttä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti