sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Your secret is safe with me

Millalle jo facebookin keskustelussa päivittelinkin, miten erilainen mun viikonloppu on ollut, koska en tehnyt mitään jännää tai erikoista. Kun sitä tarkemmin ajatteleen, nämä muutamat päivät on muiden viikonloppujen tapaan olleet jättetrevliga. Monet pienet asiat yhdessä aiheuttaa sen onnellisuuden tunteen, johon herää sunnuntaiaamuna mutta joka uhkaavasti katoaa kun ilta ja seuraava maanantaiaamu lähestyy..


Perjantai, helmikuun ensimmäinen päivä. Sain nukkua pitkään, herätä hitaasti ja tuhlata aamupäivän katsomalla telkkaria. Harvinaista herkkua se! Kahdentoista tunnin yöunien jälkeen pyöräilin reippaana yliopiston kautta Prismaan, jossa Eelin kanssa ostettiin korillinen ruoka-aineksia. Ja arvatkaa mitä, minä kokkasin - taas! Vaikka epäilen syvästi omia taitojani kyseisellä alalla, oli ne Suseten appelsiini-suklaa-vanukkaat hyviä palkintoja ;) Lostin kakkoskausi eteni jonkin verran, mutta en tajua mikä unitauti muhun on iskenyt: simahdin jo yhdentoista jälkeen perjantai-iltana!! Lauantaina oltiin sovittu, että mennään Lauran kanssa tapaamaan Jennaa ja Nikoa. Vihdoinkin löydettiin yhteistä aikaa, vaikka asutaankin melkein toistemme naapurissa.. Syötiin kaikkea hyvää, juoruttiin ja juteltiin kaikesta mahdollisesta ja katsottiin Putousta. Saattaa myös olla, että ensi vuoden asumiskuviot on astetta selkeämmät! Illaksi kipitettiin kotiin katsomaan leffaa ja syömään vähän lisää herkkuja.


Viikon viimeinen päivä alkoi yllättävän pirteänä murun vierestä. Tulee itsellekin hyvä mieli, kun saa viedä toiselle kahvikupin vuoteeseen. Pieni vastapalvelus niistä vanukkaista! Käytiin myös syömässä daddyn luona, ja vaikka olikin hyvä sää, oli se silti kivaa kun lomilla oleva isoveli haki meidät autolla. Edes hyvä ruoka ja parempi mieli ei kuitenkaan kovin paljon auttanut selvittämään kielitieteen kotitehtävää, häviön puolella ollaan mutta huomenna uusi yritys! Innokkaana aloitankin uuden viikon, kun maanantai ei alakaan kahdeksan aamulla vaan jollain ihan muulla, suunnitelmissa on leipoa Runebergin torttuja, täytyy tehdä retki keskustaan, melkein olen jo menossa torstaisiin haalaribileisiin ja viikonlopullekin on tiedossa pippalot! Eikä voi olla muuta kuin äärettömän kiitollinen opintotuesta, tätä on se kuuluisa opiskelijaelämä, jota äiti kertoi puhelimessa kadehtivansa.

Touching him was like realizing
all you ever wanted was right there in front of you
Memorizing him was as easy as
knowing all the words to your old favourite song
Taylor Swift: Red

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti