Postauksen kuvituksena meidän talon astetta pörröisemmat asukkaat! |
Välillä tuntuu ihan epätodelliselta edes suunnitella näitä juhlia. Vastahan olin vaahtosammuttimen korkuinen ja haaveilin "semmosesta hienosta valkosesta lakista niinku serkullaki on"! Kesäkuun alussa saan painaa sellaisen itse päähäni ja laulaa Gaudeamus Igituria ikätovereiden kanssa. Hitsi kun tuntuu vanhalta..
Ja sitä paitsi, ihan vastahan se lukio alkoi! Eihän siitä ole kauankaan, kun paniikissa laitoin ennen ensimmäistä lukiopäivää rehtorille sähköpostia kysyäkseni mihin pitää aamulla mennä. Ja kun se vastaus tuli ("aulaan"), silti piti hermoilla: "tarkottaako toi ylä- vai ala-aulaa?" Lukio ei muutenkaan mun kohdalla lähtenyt käyntiin ihan niin kuin piti, sillä kesäloman viimeisenä viikonloppuna kaaduin skootterilla Jep, oli suora tie ja väistin käpyä. Noloa. ja koulu alkoi käsi kantositeessä. Ensimmäisen jakson sisältämä kuviksen kurssi menikin sitten tosi hienosti.
Lukion aikana on tullut älyttömän paljon hyviä muistoja. Oon tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja entisiin tuttuihin paremmin. Lukiossa muodostui meidän tiivis kaveriporukka, jonka kanssa on koettu kaikkea koulussa ja sen ulkopuolella. Juuri kavereiden seura on tehnyt erilaisista jutuista ja tapahtumista lukiossa mieleenpainuvia, esimerkiksi vanhojen tanssit ja penkkarit on päiviä, joita tulee aika usein kavereiden kanssa muisteltua! Lisäksi Irlannin ja Unkarin matkat oli semmosia reissuja, jotka ei ihan heti unohdu. Tietysti lukiosta tulee mieleen myös kaikki yleiset sekoilut tunneilla ja välitunneilla: ykkösen kevään terveystiedon tunnit ulkona, hyppytuntien väsyneen hysteerinen mielentila, kansainvälisyyskurssin tärkeät ja vähemmän tärkeät väittelyt, penkkareiden ja vanhojen lavastaminen, unkarilaiset oppilaat, kertauskurssit "tämähän teidän pitäisi jo osata", Urpo-nalle, abi-iloittelut...
Mutta mihin nyt? Kuten suurimmalla osalla, mieli on muuttunut monesti. Äidinkieli, englanti, ruotsi, ranska, journalismi, psykologia, opettajakoulutus... Moni ala kiinnostaa, enemmän tai vähemmän, mutta ei tarpeeksi. Kuitenkin lukion kolmantena vuonna päätös lähteä opiskelemaan kieliä, nimenomaan englantia ja varavaihtoehtona ruotsia, on voimistunut. Yliopistohaussa laitoinkin vaihtoehdoiksi kyseiset alat Oulussa ja Jyväskylässä. Kun siihen lisätään muutama AMK-ala, pääsykokeita ja ennen kaikkea niitä kirjoja kertyy jo aika monta. Motivaationa lukemiseen toimii haave yhteisestä asunnosta Lauran ja Millan kanssa, täältä tullaan pyjamabileet ja kengännauhabudjetti!
Mutta silti. Tulevaisuus pelottaa ja tuo mukanaan monia epävarmoja asioita. Itsenäistyminen ja muutto pois kotoa - enhän mä osaa edes keittää perunoita ilman ohjetta! Kaikkein pahinta on epävarmuus opiskelupaikan saannista. Entä jos kaikki muut kaverit saa paikan, mutta itse jään ilman? Oon kuitenkin sitä mieltä, että asenne ratkaisee. Jos paikkaa ei aukea mistään, sitten mennään töihin ja tienataan rahaa. Ja saahan siinä samalla lisää aikaa miettiä, mihin ensi vuonna hakee. Silloin on kuitenkin vuoden vanhempi ja viisaampi.
Kuvitelkaa että se vilkuttaa teille heipat! |
Look who's alone now,
It's not me. It's not me.
Those three Wise Men,
They've got a semi by the sea.
Got to ask yourself the question,
Where are you now?
It's not me. It's not me.
Those three Wise Men,
They've got a semi by the sea.
Got to ask yourself the question,
Where are you now?
James Blunt: Wise men
Sincerely yours, Meeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti