Excujännitys

Huh kun kuumottaa! Huomenna viimein jännitys vaihtuu innostukseen, kun neljän aikaan linja-auto lähtee kohti Rokuaa ja... jotain leirikeskusta! Ilmoittautujalista näyttää nimien perusteella aika oudolta, paljon ihmisiä joita en tunne - mutta sehän on vain hyvä juttu, että pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin. Vanhemmat ja kokeneemmat excuilijat ovatkin mainostaneet excua nimenomaan sillä, että reissulla on helppo tutustua ja saada uusia kavereita. Ehkä luonnon läheisyys saa ihmiset hyvälle tuulelle ja keskustelun aloittaminen käy helpommin kenen kanssa vain? Tai ehkä tietynlaisella nestemäisellä nautintoaineella voi olla vaikutusta asiaan myös.. Eihän tämä syysexcu nyt ihan mikään opintomatkakaan ole :D

Pakkaushommat on täydessä käynnissä. Petivaatteet ja pyyhe? Check. Kamera ja laturi? Definitely check! Eväät? Check! Hintaan, joka ei todellakaan ollut mitenkään kallis, kuuluu molemminsuuntainen linja-automatka sekä majoitus; ruuat täytyy jokaisen siis tuoda itse. Tälle blondille sopivan muonituksen miettiminen tuotti hyvinkin paljon hankaluuksia :D Lopulta päädyin ostamaan muutaman mikrohampurilaisen, valmispasta-ateriapusseja, nugetteja, myslipatukoita ja kaakaojuomaa - perusmässyjen lisäksi siis. Ihmettelen kyllä jos noilla ei pysy viikonloppua hengissä tai sitten se välikuolema tapahtuu ihan muusta syystä...Terveellinen viikonloppu tiedossa!

Lisää jännitystä päivään toi palohälytys yliopistolla, ilmeisesti väärä. Aikamoinen sattuma, että hälytys tuli juuri sen lehtorin tunnilla, joka oli aikaisemmin kertonut tarinan vastaavanlaisesta tilanteesta. Hän oli ollut pitämässä pronun tuntia, eli kailla oli kuulokeet päässä. Kuulokkeiden läpi oli vaimeasti kuulunut jotain ääntä, joten lehtori oli ottanut kuulokkeet pois ja tajunnut että kyseessä oli palohälytys. Nopeasti hän oli laskenut paikalla olevat oppilaat, käskenyt heidän seurata ja johdattanut ryhmän ulos. Tarinan pointti kuitenkaan ei ollut lehtorin oikea toiminta, vaan se, että vaikka hälytys ei ollut mikään hiljainen vaan sireeni huusi täydellä volyymillä, ihmisiä vain istuskeli kahvilla nauramassa ja katselemassa ympärilleen hämmentyneenä. Ja niin oli tänäänkin, tosin muutama tyyppi seurasi meidän ryhmää ulos. Mulla ainakin oli paloharjoituksia yläasteella ja lukiossa, ja niissä opetettiin ettei ikinä voi tietää onko kyseessä vai harjoitus vai oikea hätätilanne. Mistä sitä tietää, jos yhtäkkiä jonkin oven takaa leimahtaa lieskoja tai savu täyttää tilan huomaamattomasti? Tänään hälytys onneksi loppui melko nopeasti, ja päästiin kylmästä takaisin sisälle opiskelemaan fonetiikkaa. Ja sitä luentoa oli jäljellä vielä pitkä ja tuskallinen tunti...

Ylläolevissa kuvissa pientä vihjausta siitä, mitä vielä pitää tehdä ennen kuin voi hyvillä mielin lähteä exculle. Ja hitto, huomenna pitäisi vielä kärvistellä kaksi tuntia luennolla juuri ennen lähtöä.. Mutta on se sen arvoista! Kivaa viikonloppua kaikille, sunnuntaina tai maanantaina luvassa tietysti postausta kuvien kera olettaen että kamera säilyy hengissä viikonlopun yli!

There are two sides to the story

Pick a dark cloud or dive into the light

You gotta get a reputation

Better start breaking some rules

'Cause that's the way it's supposed to be

Feel it grow stronger in your heart

Anna Abreu: Hysteria