tiistai 14. heinäkuuta 2015

These are the nights that never die

Vaalassa...

...sain kunniavieraana nukkua asunnon ainoassa sängyssä/ ...heitin talviturkin Oulujärveen aamuyöllä/ ...viestitin telepaattisesti Nasu-kissalle ettei minua tarvitse pelätä/ ...en juonut kaljaa kaljateltassa/ ...grillasin/ ...seikkailin käärmepolulla/ ...nauhoitin kavereiden kanssa aamulla myötähäpeää aiheuttaneita lauluvideoita/ ...totesin jälleen majoneesipizzan olevan maailman parasta/ ...näin kotimatkalla ketun/ ...vietin yhden kesän parhaimmista viikonlopuista.


Niin, Vaala. Sen yöelämä oli todella hämmentävä, sillä perjantai-iltana paikallinen Siitari oli niin räkälän oloinen kuin olla ja voi, mutta lauantai-iltana siellä oli ihan yökerho-meininki. Ei voi pieni ihminen ymmärtää, mutta hauskaa joka tapauksessa oli! Naurettiin, laulettiin, kuunneltiin iskelmää, krapuloitiin väsyneinä, pelattiin korttia, syötiin vanukkaita. Aivan huikeeta, etten sanoisi.


Sunnuntaina kyllä väsytti mutta niin sen kuuluukin tuollaisen viikonlopun jälkeen. Mun sosiaalinen kiintiö olisi ollut ihan täynnä, mutta Eeli oli kutsunut pojat katsomaan meille elokuvaa, joten se siitä rauhallisesta sunnuntai-illasta. Ei se kuitenkaan haitannut, uusi Mad Max -elokuva oli ihan katsottava. Kotiaika jäi muutenkin aika vähälle, sillä heti eilen jo tultiin päivällä Kalajoelle. Eeli joutui vävypoikana heinätöihin, itse ajattelin ottaa reissun ihan loman kannalta. Suunnitelmissa olisi olla täällä osimoilleen koko viikko, sillä muuten ei tulisi täällä Kalajoella kauheasti oltua. Ja tähän mennessä oon viihtynyt tosi hyvin, sillä tuttuun tapaan pääsin lempikioskille jätskille ja näin mun lempparityttöjä. Ehdittiin myös jo pelata minigolfia, ja Marisa opetti meille vähän acrojoogaa! Oli tosi hauskaa, vaikka mun kaltaiselle laiskamadolle vähän rankkaa. Onneksi rennossa seurassa ei haitannut vaikka välillä kaatuilikin. Aluksi meinasi vähän harmittaa, etten ehdi paneutua Oulun kesään, mutta sellaiset ajatuksen unohtui kyllä nopeasti; täällä on hyvä olla. Ja äitin ruuat pelastaa tilanteen kuin tilanteen.


Eilen tuli tasan vuosi Ellie Gouldingin Ilosaarirock-keikasta, mistä nämäkin kuvat on. Ruisrock jäi tänä vuonna välistä, mutta toisaalta, viime vuoden Ellien keikka oli ensimmäinen iso Suomen keikka; Ruissi vähän niin kuin toistoa. Tai niin ainakin uskottelen itselleni :D Viime kesänä kyllä ehdin töistä huolimatta tehdä kaikenlaista kivaa, ja tänä kesänä on tuntunut että aika vaan hurahtaa ohitse. Onneksi on vielä paljon suunnitelmia ja ennen kaikkea sitä kesää jäljellä! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti