perjantai 14. kesäkuuta 2013

Hymyä!

Joku on vienyt mun kesän ja jättänyt tilalle kolean ja etäisesti syksyisen sään, joka pörröttää hiuket. Murr. Kadonneen tuntomerkit: lämmin, aurinkoinen, energinen, positiivinen jne. Etsinnät pystyyn että löydetään kesä mahdollisimman pian!

Nyt ei paljon hymyilytä - mutta ehkäpä pitäisi. Irlannissa aikoinaan oltiin Lauran ja Jennan kanssa pitkän shoppailupäivän jälkeen väsyneenä ja epäsosiaalisena jonkin kaupan ulkopuolella odottamassa kavereita, kun eräs paikallinen tuli puhuttelemaan meitä. Girls, do you know what makes a lady? A smile. Ja ihan järkevältä havainnoltahan se vaikuttaa. Hymy saa aikaan vaikutelman helposti lähestyttävästä, iloisesta ja avoimesta henkilöstä. Taatusti se myös piristää kadulla vastaan tulevaa enemmän kuin arvioiva ja nyrpeä ilme, sen oon huomannut. Onneksi omaan kaveripiiriin on sattunut niitä ihania ja nauravaisia tyyppejä, jotka saa huonoinakin päivinä suunpielet nousemaan korviin asti. Onpahan yksi ollut Vuoden Hymykin aikoinaan!


Huomenna ajattelin hymyillä ja nauraa ihan urakalla, kun pitkästä aikaa treffaan Jenniä pienimuotoisen shoppailun ja kahvittelun merkeissä. Haaveissa on pannukakkutalo ja uusi toppi, mutta kuka tietää mitä huomenna tapahtuu. Ainakin on varmaa, että vapaata on seuraavat pari viikkoa, ja en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Niin raha kuin vapaapäivätkin on aina tervetulleita, niitä nyt on vain vähän hankala yhdistää. Fingers crossed että sää suosisi edes tällä kertaa, ja saisin pitää keltaista toppia edes vähän ylpeämmin. Ps, ettepä arvaa kuka leikkeli tylsän arki-illan ratoksi otsahiuksiaan!

Mä haluun vaan pois täältä talveksi matkustaa
Mä haluun vaan rakastaa
ja tulla rakastetuksi
Mä haluan kämpän jossa on lautalattiat
Aleksi Ojala: Rakastaa ja tulla rakastetuksi 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti