keskiviikko 29. elokuuta 2012

Summer after high school - kesä 2012

Stressiä pääsykokeista, lomailua, ulkomaanmatka, mökkeily Keuruulla, juhannus, kesätyö jäätelökioskilla, ihanat työkaverit, ystävät, x-games, beachfutis, myöhään valvominen, kirjoittaminen, bilettämistä aamuun asti, opiskelupaikka, kesäromanssi, vuokrasopimuksen tekeminen ensimmäisestä omasta kämpästä, uusia tuttavuuksia, Dyyni, aurinko, tylsät sadepäivät, sisustushankinnat, autoilu kaverien kanssa, herkuttelua, jatkot Pinjalla, enterorokko, shoppailua, rippijuhlia, rannalla makoilua, Kajari, ukkosta, hautajaiset, kirpparin kiertelyä liian monta kertaa, veljen vala, pakkaamista, uusi kamera ja puhelin, hiusten värjäys, venetsialaiset, muutto omaan kotiin.


Näistä ja monista muista kivoista ja vähemmän kivoista asioista on mun kesä tehty. Kun muistelee kaikkia juttuja mitä on tullut tehtyä, alkaa hymyilyttää. Oon viettänyt paljon aikaa kavereiden kanssa, koska ei ikinä voi tietää missä ollaan ensi kesänä jo tänä talvena tullaan ehkä näkemään aivan liian harvoin. Kyllä, oon bilettänyt, ja paljon olenkin. Eräässä haastepostauksessa kerroin, etten ole ikinä ollut humalassa. Onpahan sekin koettu ihan riittävän monta keraa yhdelle kesälle.. Mutta totuus on, että mä oon viettäny elämäni kesää: tehnyt mitä haluan välittämättä siitä mitä muut ajattelee tai sanoo. Mitä siitä, jos on sunnuntaina töitä, vasta iltapäivällähän se vuoro alkaa. Tai mitä siitä, jos vaihtorahoja antaessa näkyy leima ranteessa, selvisin kuitenkin töihin. Nuorena jaksaa kyllä tehdä vuoron tai kaksikin muutaman tunnin yöunilla!


Talvella tuun varmasti eniten muistelemaan kaikkia toilailuja kavereiden kanssa. On naurettu, sekoiltu, tanssittu, otetty ryyppy ja huikka, juteltu, ehkä vähän itkettykin. Vaikka kaikki hetket ystävien kanssa painuu mieleen, kaksi asiaa tältä kesältä tuun muistamaan vielä pitkään. Keuruun reissun täydellinen onnistuminen no okei Laura sairastui mut muuten kaikki meni hyvin! sai meidät varaamaan yhden viikonlopun myös ensi kesältä samalle tarkoitukselle. Odotan innolla jo nyt! Toisena kovin hymyilyttävän asiana on pakko mainita se Täydellinen Päivä, joka piti täällä blogin puolella jakaa kahteen osaan. Tarviiko tätä edes mitenkään selitellä? Simply wonderful.


Kesän päätti huiput venetsialaiset. Ilotulitusta katsellessa minä, Jenna ja Pinja halattiin toisiamme ja toisteltiin, kuinka ihania ystäviä meillä onkaan. Nyt oon täällä Oulussa, kahdestaan Lauran kanssa, ja mulla on ikävä mun kavereita. Näin huipun kesän jälkeen en voisi kuvittellakaan että ei pidettäisi yhteyttä. Nyt äkkiä joku tekniikan ihmelapsi voisi ladata mulle Skypen koneelle, että pimeän talven keskellä myös näen mun kaverien kasvot :D Ikävästä huolimatta mulla on tunne, että tästä vuodesta saattaa hyvinkin tulla aikamoisen kiva. Toivon hiljaa mielessäni, että se mikä venetsialaisina alkoi, jatkuisi vielä, who knows. En kuitenkaan halua tippua korkealta, ja sitä paitsi: uusi paikkakunta, uusi koti, uusi koulu, uusia ihmisiä; uusi alku. Vaikka muutama asia, jotka olisi saanut jäädä vain Kalajoelle, seuraa vielä tänne Ouluun, oon aika innoissani. Huomenna alkaa yliopisto-opiskelu infotilaisuudella ja viikonloppuna tuparit. Welcome friends, we're young wild and free, let's show it.

Kesän ykkösbiisi: Tacata! 

4 kommenttia:

  1. todellakin oli ihan huippu kesä,koettiin kaikenlaista ;) oot ihan über ystävä ja sun kans voi jakaa kaiken <3 mulla on niin ikävä jo nyt ja muista että rakastan sua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihana kesä, hyvät jutut todellakin korvaa sen kaiken paskan mitä on tapahtunu! oot mulle niin tärkeä, rakastan sua ihana<3

      Poista
  2. Pieni kateus käy välillä mielessä, ku lukee näitä sun postauksia. Teillä on niin tiivis kaveriporukka! :) Minä en voi nimetä oikeastaan yhtäkään kaveria, jota näkisin säännöllisin väliajoin, edes kerran viikossa, paitsi tietysti oma avomies. Nään yleensä kavereita vaan viikonloppuisin, vaikka melko moni samalla paikkakunnalla asuukin. Toki mulla on muutama ystävä, joiden kans tulee esim. facebookissa juteltua lähes päivittäin. Toivottavasti tuo teidän kaveriporukka ei hajoa, vaikka ette niin useesti enää näekään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä kyllä itsekin ihmettelen, miten oon onnistunut löytämään näin hienoja ihmisiä mun elämään. Toivon ettei erkaannuta vaikka välimatka kasvaa :) Ja eihän se, miten useasti kaveria näkee, kerro ystävyyden laadusta; tärkeintä on se että pystyy luottamaan ja olemaan oma itsensä ystävän seurassa. Varmasti sullakin löytyy tällaisia ihmisiä useampikin :)

      Poista